Ydinvoimala Suomeen, hra Putin?
-
Tästä Fennovoima Pyhäjoelle haaveilee. Havainnekuva: Fennovoima
Elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.) käy tänään tiukkoja neuvotteluja Kremlin edustajien kanssa. Pelissä ovat valtavat panokset, miljardit eurot.
Fennovoiman ydinvoimalahanke on Suomen lähihistorian salamyhkäisin taloudellis-poliittinen kuvio, johon liittyy kansainvälistä politiikkaa, kahden välistä politiikkaa, kotimaista aluepolitiikkaa, hallituspolitiikkaa, energiapolitiikkaa, ympäristöpolitiikkaa, päättäjien henkilösuhteita ja kahden maan valtionyhtiöiden raakaa bisnestä.
Tehdäänpä pieni kurkistus pelitilanteeseen ja kulissien taakse.
Ensimmäinen havainto on, että suomalaisittain koko kuvion kuninkaantekijänä on Fortum. Sille on tyrkyllä herkullinen enemmistö energiayhtiö TGC-1:n vesivoimasta Venäjällä. Se omistaisi tuon vesivoimayhtiön kahdestaan Fennovoimasta tutuksi tulleen Rosatomin kanssa.
Fortum on koplannut tuon venäläiskuvion yhteen sen kanssa, että suomalaisyhtiö lähtisi enimmillään 15 prosentilla mukaan Fennovoimaan. Tämä riittäisi hankkeen toteutumiseksi, on myös Rehn antanut ymmärtää.
Vaikka kotimainen ydinvoimalaosuus ei olisi Fortumille kovin kannattava bisnes ainakaan nykyisillä sähkön hinnoilla, olisi suuri vesivoimakapasiteetti Venäjän luoteisosassa sitäkin houkuttelevampaa.
Fortumin neuvottelutilanne on sekä hyvä että huono. Hyväksi sen tekee se, että Rosatom tarvitsee kipeästi läntisen voimalaprojektin jatkokauppoja edistääkseen.
Lisämausteen tuo se, että Rosatom tietää Fortumin itsensäkin tilaavan ydinvoimalan Loviisaan jossain vaiheessa. Kumppanuus Hanhikivellä olisi mannaa senkin tilauksen kannalta.
Fortumin mahdollisuuksia saada ote venäläisestä vesivoimasta heikentää se yksinkertainen tosiasia, että energiasektori on Venäjällä valtion erityisessä suojeluksessa, vähän niin kuin media.
Varsinkin nykyisissä länsivastaisissa tunnelmissa voisi monen venäläisen mielestä olla ennenkuulumatonta, että läntinen yhtiö saisi määräävän aseman sikäläisessä energiajätissä. Mutta houkutus päästää suomalaiset sisään on myös suuri, syynä Rosatomin vienti.
Mitä muuta teknologiaa Itä-Ukrainassa sotaa ylläpitävä Venäjä oikeastaan pystyy edes viemään kuin ydinvoimaa ja aseita?
Fortum ja TGC-1:n omistaja Gazprom olivat jo kertaalleen sopineet omistusjärjestelyistä, mutta jotain meni tämän vuoden puolella pieleen ja Fortum joutui tiedottamaan määräämättömän mittaisesta aikalisästä kesäkuussa.
Fortumin kannalta operaatiota on hankaloittanut tarkkailijoiden mukaan myös venäläisten sielunelämää hyvin tuntevan Tapio Kuulan sairastuminen ja toimitusjohtajan paikalta työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen tämän vuoden alussa. Paikalle on nimitetty vähemmän venäläisten kanssa pelannut Pekka Lundmark, joka aloittaa syyskuussa.
Hyvää Fortumin kannalta on se, että Kuula on pystynyt jatkamaan hallituksessa, jota vetää kansainvälisen kaupan kova suomalaistekijä Sari Baldauf, entinen nokialainen. Baldaufin rooli Venäjä-kuviossa on nyt ilmeisen suuri, eikä hän ole sitä peitellyt.
”Strategisesti luova ratkaisu, eikö niin!”, Baldauf kommentoi tammikuussa Talouselämässä Fennovoima-omistuksen ja Venäjän vesivoiman koplaamista yhteen.
Strategisesti melko luova ratkaisu on ollut myös venäläisten veto panna koko homma jäihin.
Kuka voittaa tämän pokerin? Venäjän valtio, Suomen valtio, Fennovoima, Gazprom, Rosatom vai Fortum? Kuka saa mitäkin milläkin hinnalla vai saako kukaan yhtään mitään?
Ja onko ratkaisun avain vain yhden miehen käsissä, Venäjän federaation presidentin Vladimir Putinin?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
NäytäPiilota kommentit (36 kommenttia)
Hyvin mielenkiintoinen kuvio, kuten minäkin jokin aika sitten lusikkani soppaan pistäneenä kirjoitin:
http://hannutanskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198...
Fortum on ilmeisestikin oppinut, miten venäläisten kanssa tulee neuvotella, ei nöyristellen vaan iskien faktat pöytään ja pelaamalla uhkapeliä Suomen energiaomavaraisuudella 2020-30 -luvuilla. Pokerissa voi kuitenkin hävitäkin, jos ei ole värisuoraa kädessä. Onko Fortumilla se?
Täältä käsin näyttäisi että on, Venäjä todella kipeästi kaipaa referenssiä lännestä voidakseen markkinoida ydinvoimaloitaan länsimaihin, paljon on tehtävä niiden turvallisuuden eteen ja onhan nyt paras mahdollinen asiantuntija Rosatomin leivissä, entinen Säteilyturvakeskuksemme johtaja. Tällä kaverilla on myös kanttia lyödä nyrkkiä pöytään, yrittihän äskettäin Rosatom määrätä mitä saa sanoa, kovin ovat hiljaa olleet kun tämä totesi että posti ei mikään pakko ole ja antoi ymmärtää, että voi lähteäkin. Se on kieltä, jota venäläinen osapuoli ymmärtää, heikkoutta se halveksii.
Panokset ovat isot, mutta suosittelisin Fortumia pitämään pään kylmänä ja ässät hihassa, en pidä siitä että ydinvoimala tulee idästä, mutta vielä vähemmän vihreiden riemunkiljahduksista, jos homma kaatuu.
"Suomen lähihistorian salamyhkäisin taloudellis-poliittinen kuvio, johon liittyy kansainvälistä politiikkaa, kahden välistä politiikkaa, kotimaista aluepolitiikkaa, hallituspolitiikkaa, energiapolitiikkaa, ympäristöpolitiikkaa, päättäjien henkilösuhteita ja kahden maan valtionyhtiöiden raakaa bisnestä."
Eikös tuo kaalisoppa kuulosta ihan juuri siltä kuin aikoinaan mm. sähköjunakauppojen ja ensimmäisen ydinvoimalan kanssa, eli että vääjäämättä mennään 'yleisten syiden' mukaisesti sanoi kansa mitä sanoi. Näin Suomineito tekisi viisaasti kun ei alkaisikaan esittämään mitään upporikasta pokkastrategiaa kun on kerran rutiköyhä eli kädessä ei ole relevanteimmissa loppupeleissä räsyäkään eikä edes niitä entisen miehen maamiinoja, joita itänaapuri taas on käytellyt mm. Krimin ukrainalaistukikohtia eristäessään viime vuoden vapautusoperaatiossaan, ja kun länsiavun optiokin on kutakuinkin symboliseen minimiinsä rajattu isäntämaasopimuksen merkitessä korkeintaan vår sak men inte intresse.
Että kun näillä mennään niin olisikohan sitten saman tien vähintään korkea aika alkaa kansalaiskeskustelemaan vakavasti ja jäsentyneesti myös turvallisuusliittoutumisesta perinteisen hyvän yya-kumppanimme/rahasammon Venäjän kanssa, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198745-l...
Veikko Savolainen: Suomi ei EU-maana, joka on mukana Venäjän vastaisissa pakotteissa ei voi liittoutua Venäjän kanssa, ei oikein missään asiassa. Kauppaa on toki käytävä niin laajasti kuin mahdollista. Hyviä suhteitakin on tarpeen vaalia, mutta siinä se sitten onkin.
Putinin käessähän se seki homma on, ihan niinko Ukrainaki. Se päättää. Onneksi sei vielä ole äkäny koko Fennovoiman Pyhäjokea ja siksi se Pyhäjoen älytön homma haipuu omhaan toivottohmaan vanhanaikasuutteensa.
Fennovoimankin taustalta löytynee suunnitelma. Mitään en pysty todistamaan, mutta kuvio näyttää seuraavalta.
Venäjä painii etelässä toisen vastaavan ongelman kanssa kuin mikä Fennovoima on. Turk Stream -kaasuputken jatkoyhteys Kreikan kautta on yhtä epävarma tapaus. Putin on jo menettänyt otteensa Ukrainan kaasuputkiverkostoon. Kaasun viennin kannalta reitti on lopullisesti pois pelattu. Venäjän kauppapolitiikan kannalta tilanne on kipeä ongelma ja öljyn hintakin luo paineita omalta osaltaan.
Itä-Ukrainassa roikkuminen on Putinille vain tölkin potkimista eteenpäin tosiasioiden tunnustamisen vaikeuden vuoksi, mutta toimii Ukrainan kriisin pitkittäminen myös kiristysruuvina. Turk Streamin jatkohaara Kreikan kautta voi korvata menetyksen, mutta saadakseen sen, on Venäjän luovuttava Ukrainasta EU:n hyväksi. Hyväksyäkseen Venäjän osallistumisen omiin energiahankkeisiinsa, Kreikka tulee vaatimaan ja saamaan EU:lta velkoihinsa leikkauksen.
Suunnitelman toteutuminen on yleinen etu, eikä sitä minkään maan yleinen mielipide tai puolueiden intohimot kaada. Fennovoima on yksi pelimerkki pelilaudalla. Suomen kauppapoliittiset intressien toteutumisen tiellä on Ukrainan kriisi. Pakotteista päästään eroon vain tuon kipukohdan ratkaisun kautta. Fennovoima on yksi painostuskeino, jolla Kremliä painostetaan.
Voittajista en tiedä, mutta mikäli Hanhikivi jää rakentamatta häviäjiä ovat ainakin suomalainen teollisuus joka tarvitsee luotettavaa perusvoimaa sekä alueen monet pienyrittäjät ja rakentajat joille miljardiluokan investointi olisi tervetullut piristysruiske. Itseäni, molemmissa Olkiluodon nykyisissä voimaloissa työskennelleenä, ärsyttää puheet "vanhanaikaisesta teknologiasta" joita varsinkin, asiaan perehtymättömien vihreiden suusta jatkuvasti joutuu kuuntelemaan. Ydinvoima on korkean teknologian tuote jonka rakentaminen vaatii erityisosaamista, puuta osaa polttaa kuka tahansa.
Yksi erikoisuus tässä hankkeessa on Fennovoiman omistus ja tulkinta siitä. Eli miten kotimaisuus lasketaan.
Fennovoimasta omistaa 66 prosenttia kotimainen Voimaosakeyhtiö SF (omistajinaan Outokumpu, Rautaruukki jne.), 34 prosenttia venäläisten RAOS Voima eli Rosatom.
Rehnin ministeriö tulkitsee, että kotimainen omistus ei ylitä tarvittavaa 60 prosenttia.
Voimaosakeyhtiö näyttäisi olevan toista mieltä otettiin kroatialaiset mukaan tähän omistusyhtiöön tai ei: http://www.uusisuomi.fi/raha/89860-fennovoiman-suo...
Entä jos Fortum ei lähde mukaan, tyytyykö Voimaosakeyhtiö ministeriön tulkintaan ja hyväksyy mukisematta, ettei hanketta toteutetakaan? Onhan se kuitenkin upottanut hankkeeseen jo toistasataa miljoonaa.
Linkin takana olevan artikkelin mukaan "Migrit Energijan omistaa kaksi kroatian kansalaista." Tämän aamun uutisten mukaan yhtiö on nyt tulossa mukaan kuuden prosentin omistusosuudella. Se ei tässä ole olennaista, vaan se, mikä taho Migritiä rahoittaa ja samalla tosiasiassa omistaa.
Jos ja kun raha tulee Venäjältä, nousee sen osuus 40 prosenttiin, eikä kotimaisuusaste ei ole riittävä. Luontaisinta on antaa Suomen kokonaisetuun vedoten hankkeelle jatkoaikaa siihen saakka, että sen kotimaisuusaste aidosti turvataan.
Näinhän tätä tilannetta on ministeriössä tulkittu, että kotimaisuusaste ei riitä. Epäilemättä perustelut ovat hyvät.
Toinen asia tuntuu olevan yhtiön itsensä tulkinta, johon tuolla linkillä viittasin. Tyytyisikö Fennovoiman väki mukisematta tuohon ministeriön tulkintaan, jos Fortum ei lähde mukaan ja lisää kotimaista omistusta ei tule puuttuvaa paria prosenttia?
Minusta tuntuu, että tämän näytelmän juonenkäänteitä on vielä muutama jäljellä.
Uups. Klikkasin kännykällä vahingossa "Ilmoita asiaton viesti". Arto on oikeassa. Jos haluamme omavaraisuuden kasvavan, investoijat eivät kiinnostu Suomesta, joka tuudittautuu pelkästään kannattamattomiin uusiutuvien energioiden varaan. Talvi kun on se, mille emme voi mitään.
EDIT: Korjattu kännykän kirjoitusvirheitä.
Fortumin vesivoimakauppakumppani Gazprom haluaa varmistaa kaasun viennin Eurooppaan ohi Ukrainan, joten on sillä tietyntyyppinen intressi myöntyä luovuttamaan enemmistöosuus Fortumille, jos se tarkastelee kauppaa osana suurempaa energiapoliittista ratkaisua Euroopassa.
"että läntinen yhtiö saisi määräävän aseman sikäläisessä energiajätissä"
Että itäinen yhtiö saisi vähemmän määräävän aseman täkäläisessä energiatuotannossa.
Patti tilanne!
"Sille on tyrkyllä herkullinen enemmistö energiayhtiö TGC-1:n vesivoimasta Venäjällä."
Fortumin ei pitäisi sijoittaa Luoteis-Venäjän vesivoimaan ollenkaan. Siinä polttaa näppinsä, sillä Venäjällä on vahvoja voimia, jotka eivät siedä keskeisten luonnonvarojen omistajana ulkomaalaista. Tästä Markkukin vihjaa rivien välissä. Parhaassa tapauksessa Fortum saa puuhata voimaloiden kanssa siihen saakka, kun se on saanut ne kuntoon. Sitten viimeistään Fortum savustetaan ulos.
Kunhan Fortum selviäisi Siperian investoinneistaan kuiville jotenkin. Siinäkin on tekemistä.
Putinista ei ole pysyväksi "takuumieheksi", sillä hän saattaa muuttaa tai joutua muuttamaan mielensä, ellei jo ole muuttanutkin.
Kalevi, ehdit ensin mutta jatketaan:
Vuonna 2007 BP joutui luopumaan Venäjällä maakaasuesiintymän enemmistöosuudesta valtiojohtoisen Gaspromin hyväksi. Nykyisin Venäjän laki kieltää ulkomaista yritystä ostamasta enemmistöä maakaasu- tai öljyesiintymästä.
Mitä takuita olisi siitä, ettei lakia muuteta koskemaan myös vesivoimaa sen jälkeen kun Fortum on saneerannut laitokset kuntoon. Tuskin mitään.
Vaihtoehtona olisi, että Fortum tekisi Rosatomille "hyvän tarjouksen" omistuksistaan Venäjällä ja sitoutuisi sijoittamaan rahat Fennovoimaan.
Matti, ideasi, että Fortum myisi Venäjä-omistuksensa ja sijoittaisi rahat Fennovoimaan, on suorastaan loistava. Fortum saisi pelastettua nahkansa Venäjälle tehtyä palvelusta vastaan. Samanlaista tilaisuutta ei enää myöhemmin tule.
Toteuttamiseen tarvitaan luovaa neuvottelutaitoa ja Putinin pitää jostain repiä sinksaukseen tarvittava tuohi.
Miksi muuten tuo 60 prosentin kotimainen omistus, riittäähän 51% määräysvaltaan?
Viimeisimpien tietojen mukaan, jos ne oikein kuulin, Fennovoima on kysynyt kotimaisuusasteesta korkeimmilta lain tuntijoilta. Heidän mukaansa lakiin perustuvaa estettä hankkeen toteutukselle ei ole. Eduskunta on kyllä asettanut ehdoksi 66 prosentin kotimaisuusasteen, mutta sillä ei suoraa lainvoimaa ole. Mielenkiinnolla seuraan, mitä kiemuroita Pyhäjoelle rakennettavan ydinvoimalan ympärillä vielä tapahtuu.
Tässä kysymyksessä eniten arveluttaa venäläisen bisneskulttuurin leviäminen Suomeen, joka on maailman vähiten korruptoituneita maita.
Mitä jos odottaisimme, kunnes Ukrainan kriisi on ohi ja vapaammat demokratian tuulet alkavat puhaltaa Venäjällä? Voisimmeko käyttää näitä kauppaneuvotteluja vipusimena tuollaisen kehityksen vauhdittamiseksi Venäjällä? Ei oikein tunnu mahdolliselta.
" Mitä jos odottaisimme, kunnes Ukrainan kriisi on ohi ja vapaammat demokratian tuulet alkavat puhaltaa Venäjällä? Ei oikein tunnu mahdolliselta."
Mitä nyt seurannut olen, sangen viisaina pidetään ihmisiä jotka vaativat Fennovoima-hankkeen hautaamista Ukrainaan vedoten. En ole huomannut kenenkään kritisoivan tuollaisen argumentin esittäjän järkevyyttä tai pitävän vaatimusta mahdottomana. Sen sijaan jos toteaa hallituksen (ehkä) jarruttavan hanketta Venäjän painostamiseksi Ukraina takia, asiaa taidetaan pitää kylähullun huuteluna. Päätöntä on median uutisointi eikä somen puolella tilanne kyllä kovin parempi ole. Siitä olen samaa mieltä ettei Venäjän demokratisoitumisen varaan kannata laskea mitään.
"Mitä jos odottaisimme, kunnes Ukrainan kriisi on ohi ja vapaammat demokratian tuulet alkavat puhaltaa Venäjällä?"
Voipi olla ettei sitten hankkeita enää rahoiteta venäläisten toimesta.
Mistä Venäjällä muuten ne rahat otetaan, kun maa on kohta konkurssissa?
Sama se nistä ottavat, se ei kuulu meille, se on venäläisten asia.
Suomi ei ole energiaomavarainen ja tarvitsee lisää voimaloita. On aivan tyhmää kieltäytyä Venäläisten tarjoamasta rahoituksesta. Venäläisethän kantavat myös taloudellisen vastuun, jos sähkön hinta ei nousekaan ja koko laitos tuottaa tappiota.
Vaikka laitos tuottaisi taloudellisesti tappiota, niin energiaa se siitä huolimatta tuottaa maailmanmarkkinahintaan. Suomi saa energiaa ja Venäjä kantaa taloudelliset tappiot. Eikö se ole hyvä diili? Minusta ainakin on.
Ei pitäisi olla tyhmä, pitäisi olla joustava ja hyväksyä venäläisten rahoitus hankkeelle jos Fortumin pokeripelistä jää mustapekka käteen.
Hiukan kalskahtaa meikäläisen korvaan omituiselta Rosatomin perustelu saada rakentaa Suomeen ydinvoimala markkinointimielessä ja referenssinä länsimaille. Suomessa ministerit menevät heti jo tähän ansaan ja tekevät kaikkensa päästäkseen Putinin suosikkilistalle.
Kovat on luulot markkinoinnin toimivuudesta. Mikä euroopan maa ajattelee edes tekevänsä yhteistyötä Rosatomin kanssa tai yleensäkään rakentavansa uutta ydinvoimaa. Ranska on ainoa ja senkin se tekee omin voimin.
Länsieuroopassa on suljettu lopullisesti 80 ydinvoimalaa ydinvoiman elinkaaren aikana. Rakenteilla on kaksi. TVO ja toinen Ranskassa Flamanvillessä. Suunnitteilla on kaksi ydivoimalaa. Yksi Suomessa ja Ranskassa.
Kyllä Suomi on nyt väärässä seurassa ryhtyessään Rosatomin mannekiiniksi ja mikä pahinta. Meitä taidetaan viedä taas kuin litran mittaa tai pässiä narussa.
Hyvä blogi, erinomainen.
Yksi varsin merkittävä kortti tässä pokeripelissä on sähkön hinnan kehittyminen. Luulisi että ydinvoiman alasajo Saksassa nostaisi sähkön hintaa, mutta tilalle on rakennettu, tai rakennetaan siellä hiilivoimaa, mikä on vieläkin edullisempaa kuin ydinvoima.
Mielestäni Saksa ja Merkel ovat pelanneet korttinsa hyvin siinä mielessä että vihreät siellä nyt hyväksyvät hiilivoiman käytön, kun heidän inhoamaansa ja pelkäämäänsä ydinvoimaa ajetaan alas. Tietenkin hiilivoimaloiden päästöjä voidaan myös rajoittaa uudella tekniikalla.
Hiilivoiman käyttö tullee Saksalle halvemmaksi kuin ydinvoima, vaikka rinnalle pitääkin rakentaa tuulimyllyjä ja aurikovoimaloita, joilla tuotetaan osa sähköstä silloin kun tuulee tai aurinko paistaa. Näillä uusiutuvan energian laitteilla ei kuitenkaan voida korvata perusvoimantuotantoon tarvittavia voimaloita, mutta toki hiiltä poltetaan sitä vähemmän mitä enemmän on näitä vihreitä voimaloita.
Voi olla että Saksaan rakennettavien hiilivoimaloiden takia sähkön hinta jää pysyvästi alas, mikä vaikeuttaa Suomeen rakennettavan ydinvoiman kannattavuutta ja juuri sen takia mm. E.ON ja moni muu on halunnut jättäytyä ulos näistä ydinvoimahankkeista.
Suomessahan ei kuitenkaan hiilivoima ole vastaavalla tavalla kannattavaa kuin Saksassa, koska omaa hiilituotantoa ei ole. Tämän takia ydinvoima on Suomessa tarpeellinen energiantuotantomuoto, vaikka venäläisomistuksessakin.
Jos ydinvoima ei ole Suomessa kaupallisesti kannattavaa, mutta venäläiset haluaisivat silti rakentaa ja rahoittaa sitä, niin on varsin idioottimaista kieltäytyä tästä tarjouksesta. Voi käyttää liikenevät rahat muuhun tarkoitukseen, vaikkapa kannattavaan energiantuotantoon, jos sellaista on mahdollista rakentaa.
Energiaomavaraisuuden takia voimalaitoskapasiteettia olisi Suomeen jokatapauksessa rakennettava lisää, olipa se kannattavaa tai ei.
Ydinvoimafarssit vain jatkuvat
Sähköntuotannon kehittäinen annettiin yksityisten hoidettavaksi, koska katsottiin, että yksityinen on huomattavsti parempi johtamaan tällaisia projekteja
Valtiollinen Fortum ajettiin ulkomaille ja pääoman ulkomaille lähtöä varten se hankki myymällä mm jakeluverkot. Energiayhtiö Fortum myi sähkönsiirtoliiketoimintonsa Suomi Power Networksille, josta 80 prosenttia on ulkomaisten investiointityhtiöiden omistuksessa.
Kysymyksessä oli samanlainen startegisten resurssien myynti kuin oli esim Soneran myynti Telialle. Se avasi Suomen sisäisen tietoliikenteen vakoilun Ruotsille ja kaikille sen yhteityökumppaneille.Nyt valtio on maksanut jo moninkertaisesti Sonerasta saadun hinnan ostaessaan verkkoja takaisin ja estäessään Elisaa ja DNAta menemästä samaa tietä.
Mutta tuskinpa jotain aussisijoittajaa kiinnostaa Suomessa muu kuin Suomen kansalaisten rahastus
Olkiluotoa on nyt rakennettu kohta 10 vuotta ja Olkiluoto IV peruttu
Fennovoima taas ei saa investoijia ja apuun huudetaan nyt Fortumia, koska sillä on ainoana edes vähän ydinvoimaosaamista
Ja Loviisan voimalat lähestyvät uhkaavasti käyttöikänsä loppua, mutta Fortumia ei enää kiinnosta investoida Suomeen
Mikä onkaan lopputulema? Suomalaiset yhtiöt huseeraavat ulkomailla ja kotimaan sähköverkot ja tuotanto on myyty ulkomaalaisille, jotka vain rahastavat suomalaisia.
Kun muistetan Sonera, metsäteollisuuden paperikatastrofi eli hukkainvestoinnit USAn ja Euroopan paperitehtaisiin. Alaskirjaukset kymmeniä miljardeja
Tai Nokian ja elektroniikan kohtaloa
Kyllä meidän kannattaisi antautua vaikka virolaisille tai ruotsalaisille, saisimme päteviä poliitikkoja ja yritysjohtajia
"Tai Nokian ja elektroniikan kohtaloa"
Tappiot Nokian kännykkäbisneksestä alaskirjaa tätä nykyä microsoft.
Se oli siis varsin hyvä kauppa.
"Kyllä meidän kannattaisi antautua vaikka virolaisille tai ruotsalaisille, saisimme päteviä poliitikkoja ja yritysjohtajia.
Ulkomailtakin voi saada hyviä tai huonoja johtajia. Johtajien valitsijoilla on siis yhtä suuri vastuu kuin itse johtajilla.
Missään tapauksessa johtajan valintakriteerinä ei pidä pitää suomalaisuutta, virolaisuutta tai ruotsalaisuutta. Jos valintakriteerit eivät ole asianmukaiset,on suurempi mahdollisuus että joku meneekin pieleen.
Pitää myös ottaa huomioon että vaikka johtaja on hyvä tai huono, asiat voivat molemmissa tapauksissa mennä putkeen tai pieleen, mutta jos valintaperusteet ovat mitä sattuu, mahdollisuudet mennä pieleen ovat suuremmat.
Kyllä se nokian kännytkät ajettiin perikatoon aivan suomalaisen johdon toimesta.
Jos johdon päätöksillä on aina yhtä suuri mahdollisuus mennä oikein kuin väärin niin johtajiksi pitäisi palkata apinoita, nekin kykenevät samaan.
Eikä tarvitsisi rasittaa yritystä turhilla kuluilla
"Jos johdon päätöksillä on aina yhtä suuri mahdollisuus mennä oikein kuin väärin niin johtajiksi pitäisi palkata apinoita, nekin kykenevät samaan."
Tilanne on sama kuin vaikkapa formuloissa. Kalleinkin kuski voi epäonnistua ja mokata, mutta kallein kuski pärjää todennäköisemmin kuin halvempi ja halvempikin voi onnistua, mutta pienemmällä todennäköisyydellä.
Apinan valitseminen johtajaksi, formulakuskiksi, tai vaikkapa jääkiekkojoukkueen keskushyökääjäksi ei olisi sen suurempi katastrofi kuin minun jonkun muun tavallisen ihmisen ottaminen kortistosta.
Formulakuskeissa pärjää aina lopulta se huonompipalkkainen.
Ja kuskin paikan saa aina jos takana on tarpeeksi rahaa/suhteita
"kuskin paikan saa aina jos takana on tarpeeksi rahaa/suhteita."
Niin, tällä mtavalla saa kyllä kuskin ja rahoitusta, mutta ei välttämättä voittavaa kuskia.
Miksi sitten Rosatom ei kelpaa rahoittamaan suomalaista ydinvoimaa, kun kerran takana on sekä rahaa että suhteita? Voittoa ei ehkä tule, Suomen valtion subventoidessa tuuli- ja aurinkovoimaloita, mutta energiaa toki tulee, myös silloin kun ei tuule, eikä paista.
Sitähän Suomessa juuri tarvitaan, energiaa joka tehdään Suomessa, suomalaisten standardien mukaisella tavalla, silloin kun Suomessa on kylmää, pilvistä ja tyyntä. Jos Rosatom suostuu ottamaan takkiinsa, vaikka tominta ei ole kannattavaa, niin mitä se meitä haittaa?
Jokainen ,joka pääsee ajamaan formuloissa on voaittaja vaikka ei pääsisi kertaakaan maaliin
"Jokainen ,joka pääsee ajamaan formuloissa on voaittaja vaikka ei pääsisi kertaakaan maaliin"
Tavoite onkin siis joku muu kuin voitto.
Takaisin ydinvoimaan.
Ydinvoiman Suomeen rakentamisen tärkein tavoite on energiaomavaraisuus. Taloudellinen voittokin olisi hyvä asia, mutta se ei ole päätavoite.
Jokatapauksessa, jos ei ole mahdollista saada taloudellista voittoa, pitäisi tyytyä omavaraisuuten ja jos mahdolliset tappiot suostuu ottamaan niskoilleen Rosatom, niin mikäpäs siinä.
Jos voimalasta tuleekin taloudellista voittoa, niin silloin tietenkin niitä harmittaa jotka olisivat voineet lähteä mukaan, mutta eivät uskaltaneet. Mutta sehän kuuluu tähän kapitalistiseen bisneksentekoon, että välillä tulee tehtyä vääriäkin valintoja.
Jos tuollainen lehmänkauppa syntyy, eikö ole ilmeistä, että Venäjän johto eli Kreml voittaa. Se saa Suomeen haluamansa sillanpääaseman ja turvallisuuspoliitisen vipuvarren Rosatomin kautta, joka myös voittaa. Fortum voittaa saamalla vesivoimaosuuden Gazpromilta Luoteis-Venäjältä, mihin liittyy kuitenkin riskejä. Ja tietenkin Fennovoima voittaa.
Ellei Gazprom saa Kremlin myötävakutuksella Rosatomilta hyvitystä Fortumin kanssa tehtävästä vesivoimakaupasta, häviäjiä ovat Gazpromin lisäksi Suomen hallitus. Se näet sitoo Suomen valtion Kremlin energiapoliittiseksi panttivangiksi tuleviksi vuosikymmeniksi tai niin kauan kuin mahdollisesti valmistuva ydinlaitos toimii.
Lisäksi Suomen hallitus käytännössä tulee taanneksi tämän energiahankkeen, jos se osoittautuu taloudellisesti kannattamattomaksi kun loputkin yksittäiset kotimaiset osakkaat siitä lähtevät eikä jäljelle jäävän osuuden haluta joutuvan venäläisomistukseen.
Muiden varoilla ratkaisuja EU:ssakin tehneelle Olli Rehnille sopii tällainen rooli. Silloin kun riskit alkavat realisoitua, hän on häipynyt jo toisiin tehtävään. Eikös se tällainen ole suomalaisten nykypoliitikkojen moraali?
Ja kansa maksaa eikä se vaaleissa enää muista millaisia poliitikkoja tuli äänestettyä. Väyrynen taisi olla oikeassa todetessaan, että kansalla on sellaiset johtajat kuin se ansaitseekin.
Ministeri Olli Rehnin tämän aamuisen lausunnon mukaan Suomen ja Venäjän hallitukset eivät puutu yritysten välisiin neuvotteluihin. Mitähän tuo tarkoittaa? Kuka uskoo, että niin tärkeän kuin energia-alan neuvotteluissa Venäjän valtio olisi vain sivusta katsoja, kun se ei ole sitä Suomessakaan, vaan eduskunta on asettanut hankkeella tiukat toteutusehdot.
Mahtaako niin yksityiskohtainen ohjaus olla tarpeen ja edes tarkoituksenmukaista? Eikö yritystoiminnan pitäisi olla vapaata myös ydinenergian tuotannossa edellyttäen, että laitoksen enemmistöomistus on kotimaista, säteilyturvallisuudesta huolehditaan ja palkat maksetaan sopimuksen mukaan?
Tuo lausunto oli juuri sellainen kuin pitääkin tässä tilanteessa antaa. Energiayhtiöiden pääomistajat, eli valtiot, ovat noissa keskusteluissa nähdäkseni ottaneet vielä tuntumaa toistensa tahtotilaan toteuttaa nuo järjestelyt.
Järjestelyjen yksityiskohdat ovat yritysten käsissä, jos valtioilla on riittävä tahtotila. Tässä ratkaisevaa on se, onko Venäjä valmis luopumaan TGC-1:n vesivoiman enemmistöstä ydinvoimabisnestä tukeakseen.
Jos Fortum taas katsoo, että se saa hyvään hintaan runsaasti vesivoimaa Venäjältä, vaikkei kotimainen ydinvoimainvestointi juuri nyt kovin kannattavalta näyttäisikään, se pyrkinee kauppaan.
Suomessa suora omistajaohjaus lienee aika paljon vähäisempää kuin Venäjällä valtionyhtiöiden tapauksessa.
"ratkaisevaa on se, onko Venäjä valmis luopumaan TGC-1:n vesivoiman enemmistöstä ydinvoimabisnestä tukeakseen."
Taustalla on siis puheista huolimatta valtioiden välinen poliittinen kädenvääntö, jota käydään valtionyhtiöiden välityksellä.
Ydinvoimalan rakennustyöt Suomessa ovat jo täydessä vauhdissa. Niitä tuskin keskeytetään ja asia saanee jonkinlaisen ratkaisun. Kortit paljastetaan jossain vaiheessa ja sitten nähdään miten se rahoitus loppujen lopuksi järjestyy.
Kun Venäjän valtiolla on valmius perustaa bulvaaniyhtiö EU:n alueelle asian ratkaisemiseksi, niin Suomenkin valtiolla lienee samat valmiudet.
Jostain EU:n alueelta vain "löytyy" yritys joka on valmis sijoittamaan suomalaiseen ydinvoimatuotantoon. Taustalta löytynee joitain taloudellisia järjestelyjä joita kyseinen yritys samalla tekee Suomen valtion tai suomalaisen valtionyhtiön kanssa.
Noin siis tapahtunee, elleivät Forttumin neuvottelut venäläisestä vesivoimasta onnistu.
"Eikö yritystoiminnan pitäisi olla vapaata myös ydinenergian tuotannossa edellyttäen, että laitoksen enemmistöomistus on kotimaista, säteilyturvallisuudesta huolehditaan ja palkat maksetaan sopimuksen mukaan?"
Kyse on myös siitä että Suomi ei pysty itse tuottamaan kaikkea tarvitsemaansa energiaa. Onko se ongelma?
Jos se on ongelma, pitäisikö se pystyä ratkaisemaan, vaikka tällä hetkellä, näillä energian hinnoilla, ei pystyttäisikään takaamaan sähkön kannattavaa tuotantoa Suomessa.
Jos sähkön tuotanto ei ole kannattavaa ydinvoimalla tai tuulivoimalla, voimalakapasiteettia ei pystytä Suomeen rakentamaan ilman valtion subventiota, koska yksityinen pääoma ei hakeudu sinne missä tuotanto on kannattamatonta.
Valtio subventoi tuulivoimaa, mutta ydinvoiman pitäisi selvitä omillaan. Valtakunnan energiantuotantoa ei kuitenkaan voida turvata pelkän tuulivoiman avulla. Tuulivoima kaipaa turvakseen vastaavan määrän sellaista energiantuotantoa mikä ei ole tuulista riippuvaista, hiilivoimaa tai atomivoimaa.
Kun Suomen valtio ei halua ydinvoimaa subventoida, eikä sijoittaa siihen rahaa, niin on kyllä kovin onnekasta jos Putin haluaa tukea Suomalaista energiantuotantoa sijoittamalla siihen venäläisiä pääomia.
Miksi Suomi ei tässä tilanteessa hyväksyisi Putinin tarjoamia rahoja? Se ettei hyväksyisi olisi minusta hyvin epäviisasta, eli suomeksi tyhmää.
"Kuka voittaa tämän pokerin? Venäjän valtio, Suomen valtio, Fennovoima, Gazprom, Rosatom vai Fortum? Kuka saa mitäkin milläkin hinnalla vai saako kukaan yhtään mitään?"
Ei vaan "venäläisen ruletin?"
Kiitos tästä Markku.
Kirjoita kommentti
Toimituksen poiminnat
Yritysblogi
Uuden Suomen uutiset
- HIFK vei pronssit – Tunneskaala meni laidasta laitaan 22:37 20.04
- Varoitus hallituksen aikeista: ”Uhkaa viedä työt tuhansilta” 19:19 20.04
- Suomen valtavaa hävittäjäpyyntöä odotetaan ympäri Euroopan – ”En keksi suurempaa kisaa koko planeetalla” 18:17 20.04
- Juristi kalliista ”sote-mokasta”: ”Onnea neuvotteluihin – Varmaan helppo perustella työntekijöille palkkojen laskeminen” 16:44 20.04
- Paavo Väyrynen tapasi Juha Sipilän ja taipui: ”En ole ehdolla keskustan puheenjohtajaksi” 15:44 20.04
- Vuosien jahkailu ohi – Arsene Wenger lähtee Arsenalista 14:43 20.04
Kommentoi 36 kommenttia