Kun suomalainen mies tänään venäläistä halasi
Olen osallistunut tänään Savonlinnassa Saimaa Summit –tapahtumaan. Se on yrityselämän, politiikan vaikuttajien ja myös tutkijoiden kohtaaminen, jossa Venäjä ja venäläiset ovat vahvassa roolissa.
Venäläisiä delegaatioita on muun muassa Karjalan ja Komin tasavalloista, leppoisia, mutta myös vähän tiukkailmeisempiäkin pukumiehiä. Tällä kertaa on muutama kiinalainenkin vieras.
Suomalaisista esiintyjistä on moni koko kansalle tuttuja. Juontajana toimii Peter Nyman ja lavalla ovat pyörähtäneet niin valtiosihteeri Paula Lehtomäki (kesk.), liikemies-kansanedustaja Hjallis Harkimo kuin ministeri Jaakko Iloniemikin.
Lähdetään liikkeelle iloniemestä. kansainvälisten asioiden vahva tuntija maalaili yleisölle kuvaa suurvalta-asemaa havittelevasta Venäjästä, joka on päättänyt, että se minkä Yhdysvallat tekee saa tehdä sekin. Tätä omaksumaansa ajattelutapaa se soveltaa Ukrainassa. Kosovon itsenäistyminen lännen myötävaikutuksella antaa venäläisten mielestä sille vapaat kädet Ukrainassa.
Vaikka Venäjän asevoimat ovatkin entistä vahvemmat, on Iloniemen mukaan kyse ”heikolla perustalla olevasta rinnastuksesta”, koska Venäjän bruttokansatuote on vain 15 prosenttia Yhdysvaltain vastaavasta ja väkilukukin puolet. Yhdysvallat on lisäksi globaali toimija myös sotilaallisesti, mitä Venäjä ei entisen Neuvostoliiton tavoin ole.
Tämä oli arvatenkin melko ikävä muistutus myös Savonlinnasalissa istuville lukuisille venäläisille, jotka edustavat presidentti Putinin hallintoa.
Kaikesta tästä ja talouspakotteiden jossain määrin pilaamasta tunnelmasta huolimatta Savonlinnassa ollaan edistämässä kauppaa, puolin ja toisin. Jossain näytetään halailevan naapurimaiden miesten kesken, venäläiseen tyyliin.
On havaittavissa, että suomalaiset itäsuuntautuneet bisnesihmiset ovat selvästi kiusaantuneita pakotteista ja määrättyjen venäläisten matkustuskiellosta.
Itäsuuntautuneisiin bisneksentekijöihin kuuluu KHL-seura Jokereiden omistaja Harkimo. Kokoomuslainen hallituspuolueen edustaja väläytti paneelissa esiin jopa ajatuksen, että Suomen ”ei ehkä olisi pitänyt mennä kyselemään ollenkaan”, siis EU:sta, Etyj-kokouksen vierasasioista.
Kaikkihan muistavat diplomaattisen sopan, kun Suomi lopulta torppasi venäläisten parlamentaarikkojen tulon tuohon Helsingin-kokoukseen vedoten Euroopan unioniin ja sen sääntöihin. Iloniemi kertoi muuten Savonlinnassa, että Etyj-virkamieskokouksessa venäläiset olivat suunniteltuun tapaan.
Hieman yllättäen keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä tuki Harkimon ajatelmaa, että ei ehkä olisi pitänyt muilta kysellä.
Se ei taas ollut yllätys, että dosentti Arto Luukkanen, kotoisin Savonlinnasta, piti Suomen Etyj-päätöstä Suomen ”mämmimisenä” ja suurena epäonnistumisena.
Virallinen torppaus tälle Suomen virallisesta linjasta poikkeavalle ajattelulle tuli suurlähettiläs Pilvi-Sisko Vierros-Villeneuvelta. Hänen mukaansa Suomen oli toimittava juuri niin kuin toimi. Häntä tuki ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola.
Konsulttifirma MIF:n toimitusjohtaja Timo Helosuo toi esiin kyselytutkimuksen, jonka mukaan Venäjällä toimivista yritysjohtajista 80 prosenttia arvelee, että pohjakosketus on tehty tai se on lähellä, eli suunta olisi muuttumassa ja kasvua olisi näköpiirissä. Hän puhui Venäjästä ”Klondikenä” ja Pietarista ”kolmekymppisten kaupunkina”, innostuneesti kuin mitään Ukrainan sotaa ei olisi olemassakaan.
Tosiasia on että kauppa maiden välillä on pudonnut lyhyessä ajassa kymmeniä prosentteja. Näitä lukuja esitteli suomeakin yleisölle vähän puhunut Venäjän kaupallinen edustaja Valeri Shlyamin.
Venäläisvieras siteeraili vapaasti myös Urho Kekkosta suurin piirtein niin, että ”kansamme ovat oppineet toisiltaan niin paljon, että ymmärtämättömyyden riski on pienempi. Tämän käännöksen otin Itä-Savo-lehden tviitistä.
Jotenkin sopii Savonlinnan tämän hetken tunnelmaan, että Kekkoseen on viitattu lavalla muutenkin.
Mutta Uuden Suomen blogeistakin tuttu historiantutkija Luukkanen on tosiaan ollut vauhdissa. Varasti show’n tunnetummilta lavaesiintyjiltä.
Hän kertoi venäjäksi, ettei kannata Suomen Nato-jäsenyyttä, kertoi värikkäästi kansojemme sukulaisuussuhteesta, ilmehti ja taputti, kun sen paikka hänen mielestään oli.
Luukkanen tivasi valtiosihteeri Lehtomäeltä Parikkalan raja-aseman avaamisesta luvaten positiivisesta vastauksesta ”kultatuolin ja muikkuja”. Lähinnä puukuljetuksiin käytettävän tilapäisen rajanylityspaikan kansainvälistämisestä on tullut aloite Venäjältä.
Lehtomäki sanoi Sipilän hallituksen linjanneen niin, ettei raja-asemaa nyt tule ja viittasi kustannuksiin.
Sali tuntui olevan enemmän Luukkasen puolella.
Naapurimaan ihmisiä pitää tavata, matkustella puolin ja toisin sekä kauppaa käydä, ja kyllä kai yhden asemankin voisi avata, mutta EU:n Venäjä-pakotteissa ja matkustuskielloissa ei Venäjälle pidä antaa tuumaakaan periksi.
Ehkä Savonlinnan hurmoksessa vähän unohtuu, että rivienhajotuspolitiikassa Venäjä on mestari.
Voisiko Saimaa Summit tapahtuman ajatella jatkossa muuttuvan osaksi Putinin propagandasotaa?
Ilmoita asiaton viesti
Sitä en usko. Kirjoitin tuonne alemmaskin, että Savonlinnassa oli kyllä nähtävissä ihan livenä ja tässä päivässä niitä tekijöitä, jotka johtivat aikoinaan Suomessa idänpolitiikkaan, joka oli opportunistisen kauppalähtöistä, ihan sama mitä Neuvostoliitto Euroopassa tai muualla maailmassa teki.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä tuo ”Klondike” vertaus oli hiukan yliampuva kun rupla on alhaalla, öljyn hinta mataa ja kaasun myynti on laskenut. Asemat kannattaa toki säilyttää, mutta Venäjän varaan ei Suomen pidä bisneksiään rakentaa, sen verran suuri maariski Venäjä on.
Ilmoita asiaton viesti
Paasikiven mukaan idänkaupan osuus tulisi olla korkeintaan 20% Suomen ulkomaankaupasta. 1980-luvulla idänkaupan osuus Suomen ulkomaankaupasta oli yli 30% ja loppu olikin sitten 90-luvun lamahistoriaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Virallinen torppaus”
Mikä ihmeen ”virallinen?
Journalismi, hoi!
Ilmoita asiaton viesti
Olikohan se Tuntemattoman Lahtinen, joka totesi: ”Vähempikin into riittäisi!
Ettei nyt vaan kävisi taas niin, että Suomi saa vain hopeamitalin.
Melko usein historiassa on nimittäin käynyt niin, että uhoajat ovat tositilanteen tullen osoittautuneet suurimmiksi pelkureiksi ja raukoiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ei auttanut DDR:n Erich Honeckeriakaan yhtään Neuvostoliiton Leonid Breznevin kanssa vuonna 1979 vaihdettu ikimuistoinen kielisuudelma, kun tosipaikka myöhemmin vuonna 1989 tuli eteen.
Honeckeriin verrattuna Kekkonen sai kyllä tyytyä hopeamitaliin, kun neuvostojohtajat ainoastaan rutistelivat vaan eivät suikanneet suuta laisinkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Venäläisten kanssa on kiva ryypätä. Ei tarvitse pelätä selkään puukotusta. Melkein yhtä rehellisiä ovat kun me suomalaiset.
Ilmoita asiaton viesti
Venäläiset ovat ihan yhtä mukavia ihmisinä kuin minkä muun maan kansalaiset tahansa. Turhan usein maan johtoon on noussut henkilö, jonka politiikka ei olekaan niin mukavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Pakotteet Venäjää kohtaan ovat kuin koulukiusaamista. Typerää USA:n manipuloimaa EU:n politiikkaa, jolla ei saavuteta mitään, mutta kiusa se on pienikin kiusa.
Venäjän kansa, jokainen sukupolvi, on aikojen saatossa kokenut niin kovia asioita, että sitä ei pikkupakotteilla nujerreta koskaan. Pakotteiden myötä Putin on suositumpi kuin koskaan kotimaassaan. Ja länsi ei ymmärrä sitäkään mitä idän kansoille merkitsee kasvojen menetys.
”Virallinen torppaus tälle Suomen virallisesta linjasta poikkeavalle ajattelulle tuli suurlähettiläs Pilvi-Sisko Vierros-Villeneuvelta. Hänen mukaansa Suomen oli toimittava juuri niin kuin toimi. Häntä tuki ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola”.
Mitä muuta voi suurlähettilään suusta odottaa? Jos diplomaatti uskaltaa olla asioista eri mieltä maan virallinen ulkopolitiikka on, niin seuraavaa nimitystä ei tule. Ja suomalaiset diplomaatit muutenkin maailmalla ovat yksiä paskahousuja tosipaikan tullen.
Ilmoita asiaton viesti
Jos pakotteet Venäjää kohtaan ovat koulukiusaamista, mitä sitten ovat Venäjän ylläpitämä Ukrainan sota ja Krimin anastaminen Ukrainalta?
Ilmoita asiaton viesti
Ne ovat syntyneet Naton laajenemisuhkan ja USA:n ja EU:n laajentumispolitiikan seurauksena. USA ja EU sen yllyttämänä menivät laulamaan lännen ja Naton seireenilauluja Ukrainalle, tuolle maailman korruptoituneimmalle maalle, jonka poliittinen eliitti haistoi miljarditulot omaan taskuunsa ja alkoi huoraamaan Naton ja EU:n kanssa. USA mieli itselleen Krimin laivastotukikohtaa.
Geopoliittisesti Krimi on Venäjälle tärkeämpi kuin Alaska USA:lle. On täysin mahdoton ajatus, että Krimin niemimaa olisi siirtynyt Natomielisen maan hallintaan.
Ukrainan sota on sisällissotaa. Venäjä tukee separatisteja ja sillä on siihen oikeus niin kauan kuin venäjäkielisten ja venäjänmielisten asema ei ole turvattu. Nyt kun sisällissotaa on jo näin pitkään käyty, ei ole enää mahdollista palata entiseen Ukrainan valtioon. Ainoa mahdollisuus on tunnustaa Krimin kuuluminen Venäjään ja Ukrainan jako kahteen eri valtioon tai autonomiseen osaan. Muussa tapauksessa konflikti jatkuu ikuisuuden eikä rauhaa saada koskaan aikaan. Ei ainakaan pakotteilla.
Jos ja kun Venäjää kuritetaan pakotteilla liikaa, sen ainoa mahdollisuus on lisätä sodan uhkaa. Sitähän sen varustelu on. Venäjän tarkoitus ei ole sotia, mutta sen sotilaallinen uhka aiheuttaa lännelle lisää pelotteita ja varustelupakotteita.
Sodan uhka maksaa lännelle enemmän kuin pakotteet Venäjälle. USA:n joukkojen läsnäolo Euroopassa ja eritoten Baltiassa maksaa sille miljardeja ja Suomen valmistuminen Ahvenanmaan miehitykseen maksaa Suomelle satoja miljoonia. Varustelu kiihtyy ja rahaa virtaa eri maiden armeijoille, sosiaalisen hyvinvoinnin kustannuksella.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitat. ”Venäjä tukee separatisteja ja sillä on siihen oikeus niin kauan kuin venäjäkielisten ja venäjänmielisten asema ei ole turvattu.”
Lisäksi kirjoitat: ”Venäjän tarkoitus ei ole sotia”.
Ensimmäiseen sellainen kommentti, että toisen valtion alueelle on mielestäsi siis oikeus mennä häiriköimään. Olen eri mieltä, mutta siitä on silloin turha väitellä.
Toiseen sellainen kommentti, että sotaan osallistuminen toisen valtion alueella tapahtuu siis nähdäksesi ilman, että sitä varsinaisesti tarkoitetaan. Eipä siitäkään sitten sen enempää.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikesta päättäen tuo Savonlinnan Summit oli mielenkiintoinen ja antoisa tilaisuus. Kuulin siitä myös Ylen radioraportin.
Vai ei Harkimo olisi kysynyt EU:lta mitään Etyj-kutsuista. Onkohan selityksenä se, että Harkimo on kaulaansa myöten liikesuhteissa venäläisten Kremlin suosikkioligarkkien kanssa.
Ylen nettisivuilta putkahti ilmoille 30.7. illalla tällainen uutispommi:
”Yhdysvallat on täydentänyt torstaina Venäjän-vastaista pakotelistaansa. Mukana on useita suomalaisia henkilöitä ja yrityksiä.
Uusia nimiä ovat ainakin liikemies ja urheiluomistaja Roman Rotenberg ja energiabisneksessä mukana ollut lappeenrantalaislähtöinen liikemies Kai Paananen.
Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön mukaan listalle on lisätty henkilöitä ja yhtiöitä, jotka sen mukaan tukevat jo aiemmin pakotelistalla ollutta venäläistä liikemiestä Gennadi Timtšenkoa. Timtšenko lisättiin pakotelistalle hänen väitettyjen Kreml-suhteidensa takia. Listalla on myös kaksi kohdetta, joiden valtiovarainministeriö sanoo tukevan venäläistä liikemiestä Boris Rotenbergiä.
Myös Långvikin kylpylähotellia omistava sijoitusyhtiö on pakotelistalla. Yhtiöistä mukana listalla on myös Vantaalla toimiva Airfix Aviation -niminen yhtiö, Espoossa toimiva Set Petrochemicals -yhtiö sekä Romaniassa, Venäjällä sekä Suomessa Espoossa ja Lappeenrannassa toimiva Southeast Trading -yhtiö.
Roman Rotenbergin ja hänen yhtiökumppaneidensa yhtiö omistaa KHL-liigassa pelaavasta jääkiekkojoukkue Jokereista 49 prosenttia. Kai Paananen on osallisena Set Petrochemicals- ja Southeast Trading -yhtiöissä.”
Ilmoita asiaton viesti
Yleinen havainto Savonlinnasta oli se, että suomalaiset jotka käyvät kauppaa venäläisten kanssa suhtautuvat EU:n pakotepolitiikkaan aika usein nihkeästi. He panevat omat ja firmojensa intressit yleisten maailmanpoliittisten merkitysten edelle.
Voisinpa jopa sanoa, että Savonlinnassa oli nähtävissä ihan livenä ja tässä päivässä niitä tekijöitä, jotka johtivat aikoinaan Suomessa idänpolitiikkaan, joka oli opportunistisen kauppalähtöistä, ihan sama mitä Neuvostoliitto Euroopassa tai muualla maailmassa teki.
Ilmoita asiaton viesti
Sodan jälkeen aina 1980-luvun loppuun saakka elettiin kylmän sodan aikaa. Meidän viisaiden ja osaavien poliitikkojemme harjoittama nk. suomettumispolitiikka oli järkevintä politiikkaa mitä Euroopassa tuolloin tehtiin. Rauha säilyi ja kauppakin kävi. Ja kuitenkin lähestyimme koko ajan länttä.
Ilmoita asiaton viesti
Kauppa kävi ja tuli romahdus, kun Neuvostoliitto romahti.
Ilmoita asiaton viesti