*

Markku Huusko

Jos Ruotsi tekee meille taas källin

  • Ruotsin turvallisuuspolitiikkaan perehtynyt Yrsa Grüne uskoo, että EU-temppu voi toistua Naton kanssa.
    Ruotsin turvallisuuspolitiikkaan perehtynyt Yrsa Grüne uskoo, että EU-temppu voi toistua Naton kanssa.
  • Ulkopolitiikan tutkija Matti Pesu arvioi, että Suomen linja Baltian avustamisen suhteen on tullut myönteisemmäksi.
    Ulkopolitiikan tutkija Matti Pesu arvioi, että Suomen linja Baltian avustamisen suhteen on tullut myönteisemmäksi.

Toimittaja ja tietokirjailija Jyrki Karvinen on tehnyt erinomaista työtä kasatessaan hienon joukon asiantuntijoita pohtimaan, mihin Eurooppa on menossa toimittamaansa kirjaan Järistyksiä Euroopan unionissa (Docendo, 2016).

Kirjan arvoa nostaa se, että se on työstetty salamavauhtia sen jälkeen, kun Ison-Britannian kansa teki juhannuksen alla päätöksensä lähteä EU:sta eli on syntymässä niin sanottu brexit. Alun perin ajateltuja tekstejä jouduttiin panemaan uusiksi, niin yllättävä tuo brexit-äänestystulos EU-tietäjillekin oli.

Kirjoittajina on 15 eturivin talouden, turvallisuuspolitiikan ja eurooppalaisen päätöksenteon asiantuntijaa Pekka Haavistosta ja Marju Laurstinista Lasse Lehtiseen ja Sampo Terhoon. Aika moni heistä on toiminut tai toimii näkyvissä kansainvälisissä tehtävissä, muun muassa ministerinä ja jäseninä Euroopan parlamentissa.

Kirjoittajat esittävät omia valistuneita arvauksiaan Euroopan suunnasta finanssikriisin, nyt jo yli kaksi vuotta kestäneen venäläislähtöisen Ukrainan sodan, viime vuonna ryöpsähtäneen pakolaistulvan ja brexit-päätöksen jälkimainingeissa ja oloissa.

Näkemyksiä syistä ja seurauksista on yhtä monta kuin on kirjoittajaa ja toki poliittinen näkemys vaikuttaa monen kohdalla.

Esimerkiksi yksi poliittisesti kiinnostava näkökulma tulee esiin perussuomalaisten entisen europarlamentaarikon, nykyisen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Sampo Terhon analysoidessa brexitiä.

”Kuten odotettavaa oli, kampanjat kilpailivat ennen kaikkea siitä, kumpi pystyi luomaan pelottavamman tulevaisuuskuvan, joka kansalaisten täytyi torjua. Kieltämättä ei-kampanja sai varmasti etua myös siitä, että maan parhaat verbaaliakrobaatit Nigel Farage (Ukip) ja Boris Johnson (konservatiivit) olivat molemmat eroamisen puolella”, Terho tulkitsee.

Terho kertaa perussuomalaisten olleen uudistamassa EU:ta, ei eroamassa siitä. Suomen EU-tulevaisuuden osalta hän maalailee kuitenkin kuvaa, jossa ”kansanäänestyksen tulisi olla jonkin suuren puolueen vaaliteema, ja jos tuo puolue tai puolueet menestyisivät eduskuntavaaleissa, uusi pääministeri toteuttaisi äänestyksen yksinkertaisessa kyllä/ei-muodossa”.

Terhon mielestä olisi perusteltua, että Suomen kansa äänestäisi uudelleen EU-jäsenyydestä. Kansalaiset päättäisivät silloin, tarvitsemmeko Schengenin mahdollistamaa vapaata liikkumista, yhteistä valuuttaa ja EU:n turvatakuita mahdollisen kriisin varalle.

Turvallisuuspolitiikkaa ja EU:n roolia moni asiantuntija pohtii paljon nyt, kun Venäjä on vuodesta 2014 toiminut uhittelevasti myös Itämeren suunnalla ja jihadistiset terroristit ovat tehneet iskujaan.

Turpo-kysymyksessä nousee vahvasti esiin Suomen suhde Viroon, kun molemmat EU-maita joita koskevat Lissabonin sopimuksen turvatakuut, joskin Viro on myös Nato-maa.

Suomalaisille kysymys kääntyy siten, että auttaisimmeko me Viroa, jos aggressiot kohdistuisivat siihen.

Tiivistykseen tästä Suomelle EU-turpo-kysymyksestä tekee ulkopolitiikan tutkija Matti Pesu, jonka mukaan Suomen suhtautuminen Baltian avustamiseen kriisissä on muuttumassa aavistuksen myötämielisemmäksi.

”Baltia onkin suomalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan eurooppalaistumisen seuraava lakmustesti. Jos Helsinki jossain kohtaa signaloisi, että sen panos jonkin Baltian maan mahdolliseen turvallisuuskriisiin olisi positiivinen, Suomi ottaisi jälleen askelia korkeamman sitoutumisen politiikan tiellä”, Pesu arvioi.

Ehkä tällaista on ilmassa. Pesu muistuttaa tasavallan presidentti Sauli Niinistönkin sanoneen hiljattain Tallinnassa, että ”Suomi ei käännä selkäänsä Virolle”.

Karvisen toimittamassa kirjassa EU:n turvatakuut pistää nippuun Yrsa Grüne, turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut journalisti. Hän muistuttaa, että jäsenmaiden velvollisuus antaa apua ”kaikin käytettävissään olevin keinoin” on konkreettisen ja varsinkin sotilaallisen avun antamisen suhteen heikko.

”Jokaisen EU-maan tarjoama apu toiselle EU-jäsenmaalle on bilateraalista, joka näyttää tarkoittavan sitä, että jos hyökkäyksen kohteena on EU-maa, joka on myös Naton jäsenvaltio, niin nopeimmin sotilaallista apua pystyy tarjoamaan toinen EU-maa, joka niin ikään on Naton jäsen”, Grüne kirjoittaa.

Grüne pohtii sitten Suomen turvallisuuspolitiikan kannalta tärkeän Ruotsin Nato-suhdetta: ”Ruotsin poliittinen linja on ollut, että Naton on pysyttävä Euroopan puolustuksen selkärankana, sille ei haluta kilpailijaa eikä päällekkäisiä järjestelyjä, ei edes EU:n puitteissa”.

Ruotsi siis luottaa Natoon enemmän kuin EU:n turvatakuisiin, mutta voiko Ruotsi hakea Natoon kertomatta etukäteen Suomelle, kuten se teki EU-hakemuksensa kanssa kesällä 1991?

”Julkisesti Ruotsissa sanotaan, että ei tulla tekemään tätä EU-temppua uudestaan, eli Suomelle tullaan ilmoittamaan. Julkisuuden ulkopuolella sanotaan, että ei siinä ole aikaa kertoa yhtään mitään, vaan se tapahtui mikä tapahtui ja kerrotaan, että näin kävi”, Ruotsiin perehtynyt Grüne sanoi tänään kirjan julkistustilaisuudessa.

Mitä silloin tekisi Suomi, EU:n turvatakuisiin sisukkaasti uskova valtio? Jättäisi oman hakemuksensa välittömästi vai päättäisi vain järjestää Nato-kansanäänestyksen sitten joskus?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Mitä silloin tekisi Suomi, EU:n turvatakuisiin sisukkaasti uskova valtio? Jättäisi oman hakemuksensa välittömästi vai päättäisi vain järjestää Nato-kansanäänestyksen sitten joskus?

-Ei mitään tulisi tehdä silloin,eikä mites ja missä muut,vaan omista lähtökohdista,silloin kun se kuuluu tehdä !
Jos natoon ei mennä,edessä on valtavat investoinnit puolustukseen,paitsi hornettien korvaajat,myös maavoimat on kalustovajaa,samoin rannikkopuolustus,ilmatorjunta ja kaikki muukin !
Tosin ei natojäsenyys noita ratkaise,mutta helpottais aikataulua !

Anne Lindell

Suomi pelaa eipäs´-juupas´-kissa hiiri-leikkiä Naton kanssa. Suomi tietää tasatarkkaan ja Ruotsikin, mitä Natoon littyminen merkitsisi. Tässä maailman ja etenkin Euroopan tilanteessa ei sellainen ole enää järkeenkäypä ajatus. Eli Nato-laiva meni jo ohitse. Suomen ja miksei myös Ruotsinkin olisi pitänyt liittyä Natoon, silloin kun Neuvostoliitto hajosi 90-luvun alussa ja oli sotilaallisesti heikoimmillaan. Nyt on jo liian myöhäistä. Ja sitä paitsi, Putin on sanonout tasatakaan, mitä hän tällaisista Nato-tuusailuistamme ajattelee.

Ja, asiasta toiseen. Mikä on blogikirjoitus?

Tämä Markku Huuskon kirjoitus ei ole mikään blogi-kirjoitus, vaan se on kirjan referointi. Hän siteeraa muita kirjoittajia. Tällaisesta kirjoittamistyylistä, eli siteeraamisesta hän on itse muita blogisteja arvostellut ja sanonut, että ei tällaista tule harrastaa. Täällä tulisi blogistien ilmaista omia ajatuksia ja mielipiteitä... vapaasti (painotus sanalle "vapaasti", mikä tarkoittaa ilman sensuurinpelkoa), eikä siteerata muita. Linkkejä viittaaviin kirjoituksiin, artikkleihin, toisiin blogeihin, videoihin yms sellsiiin saa ilmetä kirjoituksissa, muuta ei tietenkään niin, että kirjoituksessa on miltei pelkästään vain linkkejä. Seallinenkaan ei ole mikään kirjoitus.

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

Ruotsin ja Suomen hakemus tulkittaneen jo jäsenyydeksi. Jos Ruotsi yllättää Suomen. Suomen jäsenhakemus eduskuntavarauksella hoitunee muutamasa tunnissa. Eduskunta hyväksyy jäsenhakemuksen.

Niin se vaan on.

Perustuslain 71 § 1 mom.
Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Eduskunta hyväksyy kuitenkin kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomisen sekä päättää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta siltä osin kuin tässä perustuslaissa säädetään. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Edellyttäisi kaiketi hallituskokoonpanoa, josta se esitettäisiin eduskunnalle hyväksyttäväksi.

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

Tuossa tilanteessa UTVA kokoontuu tasavallan presidentin johdolla ja päättää jatkotoimista eli hakemuksen jättämisestä eduskuntavarauksella.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #5

Nyt täytyy myöntää että en muista kuka UTVAn kutsuu koolle, ?

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin Vastaus kommenttiin #5

Todennäköisesti NATO-jäsenyyttä käsittelevistä eduskunnan istunnoista tulisi sikäli poikkeuksellisia, että ne julistettaisiin salaisiksi ja niistä ei ainakaan heti annettaisi julkisuuteen pöytäkirjoja.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Seppo-Juha, miten tähän näkemykseesi suhteutuu käytännössä kaikkien johtavien poliitikkojemme näkemys siitä, että Suomen Nato-jäsenyys pitäisi ratkaista kansanäänestyksellä? Olisiko Ruotsin yllätys sellainen tekijä, että kaikki nuo puheet voisi heittää romukoppaan? Vai äänestettäsiinkö asiasta tuon eduskunnan hyväksyminen jälkeen? Entä jos kansa äänestäisikin vastaan?

Sipilä: Nato-jäsenhakemuksesta tarvitaan kansanäänestys
http://yle.fi/uutiset/sipila_nato-jasenhakemuksest...

"Suomi ei voi hakea sotilasliitto Naton jäseneksi ilman kansanäänestystä, sanoo pääministeri Juha Sipilä Ylelle. Sipilä (kesk.) kertoi keskustan olevan samalla linjalla presidentti Sauli Niinistön kanssa Nato-kansanäänestyksen tarpeellisuudesta".

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

Tuossa tilanteessa maan ulkopoliittinen johto toimii perustuslain mukaisessa järjestyksessä ja eduskuntavarauksella jätetään hakemus. Kansanäänestystä ei tulla järjestämään, ellei Ruotsi järjestä kansanäänestystä.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko Vastaus kommenttiin #13

Eli Ruotsin Nato-yllätys olisi nähdäksesi eräänlainen force majeure, johon Suomen johto voisi vedota, kun se epäisi kansanäänestyksen, josta on koko ajan puhunut. Voisi se mennä niinkin.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Hakemukseen liittyvät kansanäänestyspuheet ja -lupaukset, oman mielipiteen esille tuominen kansan suostumuksen edellyttämisestä, ovat kaikki älytöntä populismia. Se äänestäjien pitää ymmärtää.

Jos nato-optio, eli pelote ja sen uskottavuus halutaan säilyttää, niin kuin halutaankin, kansanäänestyksestä puhuminen tulee lopettaa poliitikoiden suulla. He itse ja oma puolue kun voivat olla päättävässä asemassa, kun tilanne tulee nenän eteen.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa ja myös hallitusohjelmissa pitää tietenkin olla kirjaukset miten Ruotsin hakemus muuttaa olosuhteita Suomen kannalta. Selittää auki mitä vaikutuksia sillä olisi Suomelle. Sulkematta ulos sen tilanteen edellyttämiä toimintoja. Ei muuta.

Sillä ehkä saataisiin päätoimittajat hiljennettyä ja ehkä älyämään mitä nato-optiokin tarkoittaa, kun selvästikään eivät nyt ymmärrä. Nato-optio linkittyy vain Suomen ulkopolitiikan osa-alueeseen. Ei ole nyt, ei ole koskaan ollut, eikä tule olemaan Suomen puollustusratkaisuna.

Suomen puolustuspoliittinen linja ja ratkaisu tällä hetkellä on tiivis länsiyhteistyö ja oma puollustus ilman jäsenyyttä, sulkematta jäsenyyttä ulos vaihtoehtojen joukosta. Siis mahdollisuus tarvittaessa hakea jäseneksi, ei jäsenyyden hakemiselle esteiden luomista, vaan hakemisen mahdollistavia yhteistyömuotojen lisäämistä. Yksinkertaista.

En ole vielä kuullut yhtäkään perusteltua selitystä mitä hyötyä Ruotsille olisi olla informoimatta Suomea etukäteen ja mitä haittaa ilmoittamisesta olisi. Siitä voi vetää johtopäätöksen, että etukäteen informointi on hyödyksi Ruotsille. Tämän asian vatvominen pelkän viihteen vuoksi on turhanaikaista spekulointia.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Suomihan järjestää Nato-kansanäänestyksen vaikka koko muu maailma ympäriltä kaatuisi!? Tähän on päädytty jo korkealla tasolla.
Näyttää tosiaan siltä, että Nato-kansanäänestys on usealla taholla todennettu maamme puolustuksen selkäranka!? Siitä totuudesta lähtee puolustuspolitiikkamme. Ei hyvä!

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Lainaan tässä Jyrki Karvisen toimittamasta EU-kirjasta Suomen eduskunnassa ja europarlamentissa toimineen Lasse Lehtisen näkemystä kansanäänestyksistä:

"Taas kerran Suomenkin päättäjät piiloutuvat kansan taakse. Mitä vaikeampi asia, sitä varmemmin siitä vaaditaan kansanäänestys. Luulisi Brexitin viimeistään osoittavan, että kansan valitut olisivat sittenkin paremmin perillä asioiden monimuotoisuudesta kuin kansa itse".

Eli kansanäänestyksen järjestäminen olisi päättäjien rohkeuden puutetta.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Lehtisellä on oikeus mielipiteeseensä, jota kunnioitan. Mutta se voi silti olla virheellinen johtopäätös.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko Vastaus kommenttiin #15

Tämä perussuomalaisten Sampo Terhon tulkinta on kiinnostava: ”Kuten odotettavaa oli, kampanjat kilpailivat ennen kaikkea siitä, kumpi pystyi luomaan pelottavamman tulevaisuuskuvan, joka kansalaisten täytyi torjua. Kieltämättä ei-kampanja sai varmasti etua myös siitä, että maan parhaat verbaaliakrobaatit Nigel Farage (Ukip) ja Boris Johnson (konservatiivit) olivat molemmat eroamisen puolella”.

Kiinnitin erityistä huomiota ilmaisuihin "pelottavampi tulevaisuuskuva" ja "maan parhaat verbaaliakrobaatit". Näillä siis taisi brexit-kansanäänestys ratketa. Onko tässä demokratian ihanne? Vai pystyykö edustuksellinen demokratia parlamentteineen sittenkin parempaan?

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Hyvä kommentti Markku Huusko (9.)! Ja aivan totta.

Kun on jo järjestetty kansanäänestys, vaaleilla on valittu henkilöt päättämään yhteisistä asioistamme, niin miksi heihin ei luoteta? Siihen, että osaavat tehdä turvallisuuspolitiikastammekin oikeat ratkaisut. Annetaan heidän annetulla mandaatillaan päättää tämäkin, liitytäänkö Natoon vai ei; se olisi jo itsessään kansan päätös. Heillä on asiantuntijoiden kuulemisineen riittävät tiedot päätöksensä tueksi.
Sitten seuraavissa vaaleissa voidaan päättäjäporukka vaihtaa vaikka kokonaisuudessaan, jos eivät ole ansainneet kannatustamme.

Käyttäjän MikkoNiska kuva
Mikko Niska

Pidän varsin todennäköisenä, että Ruotsi vapaaseen ajatteluun tottuneena valtiona ja ehkä jollakin tasolla myös haluttomana sotkeutumaan suomalaisiin traumoihin, tekee päätöksensä aidosti itsenäisesti kuten on jo tottunut varsin pitkältä ajalta.

Suomeksi: jos nyt sitten tulee äkillinen uutinen, että he ovat jonkin päätöksen tehneet, eivätkä ole siitä etukäteen suomalaisia adviseeranneet, en ihmettelisi lainkaan.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Olen ollut havaitsevavani, että NATO-trollaus maassamme on kummallisella tauolla, ihan kuin käskystä. Kielii mielestäni siitä, että pinnan alla tapahtuu koko ajan valmisteluja joko NATO:n täysjäsenyyteen tai erittäin tiiviiseen puolustusyhteistyöhön USA:n ja brittien kanssa. Ja nyt sitten jälleen pelotellaan, että Ruotsi hylkää meidät. Niikuin sillä jotain merkitystä olisi.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

"Nato-trollaus" hohhoijaa.

Ruotsin ratkaisuilla on Suomen kannalta merkitystä ja Suomen ratkaisuilla Ruotsin kannalta. Itämeren alueen turvallisuus on yhteinen asiamme ja siinä teemme tänäkin päivänä kiinteää yhteistyötä koko läntisen arvoyhteisön kanssa kuuluivat yhteistyövaltiot Natoon tai ei. Turvallisuuden tunnetta Itämerellä on horjuttanut vain ja ainoastaan itäinen naapurimme.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Suomen selviytyminen kriisistä jos toisesta, ja niin ollen sen historiallinen olemassaolo, on aina perustunut oikein ajoitettuun takinkääntöön, suunnilleen näin on aiheesta kirjoittamassaan teoksessa päätellyt Risto E J Penttilä, presidenttiainesmiehiä.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Olisiko seuraava "takinkääntö" se, kun Ruotsi ilmoittaa yllättäen hakevansa Naton jäsenyyttä ja Suomi seuraa heti perässä? Uskoakseni ei Suomi voisi siinä tilanteessa muutakaan tehdä. Ja kuten tuolla ylempänä juteltiin Seppo-Juhan kanssa, saattaisivat kansanäänestyksetkin jäädä sellaisessa tilanteessa pitämättä.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

"Sotilaallinen liittoumattomuutemme palvelee meitä hyvin. Se edesauttaa vakautta ja turvallisuutta Pohjois-Euroopassa. Ruotsi on valinnut suhteessaan Natoon yhteistyön, ei jäsenyyden linjan”, pääministeri Löfven sanoi pari kuukautta sitten Suomessa.

Voisiko hän kääntää takin Ruotsin kansan edessä?

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Ilma on niin sakeana ihmejuttuja, ettei olisi suurikaan ihme jos toimittaja Grüne olisi kuullut huhuja vallankaappauksesta Ruotsissa.

Minä kirjoitan runsas vuosi sitten julkaisemassani kirjassa "Rooma opettaa" mm.

"Kulttuurihegemonian käsi on ohjannut Suomen historian rikkaimman suvun pojat pelastamaan kansallisen kulttuurin kivijalkoja: Antti Herlin sai Aatos Erkon orvoksi jättämän Sanoma Oy:n, Niklas Herlin perinteikkään Uuden Suomen nimen ja Ilkka Herlin Suomenlahden rantojen suojelun joiden kauneudesta Jacob Söderman on sanonut, ettei niitä millään kunnallistoimikunnan päätöksellä ole saatu aikaan."

Tänään Iltalehti kirjoittaa:

"Petteri Orpo nosti budjettia esitellessään erikseen esiin Pidä Saaristo Siistinä ry:lle myönnettävän 500 000 euron määrärahan, joka kohdennetaan alushankintaan. - On se varmaan lähellä omaakin sydäntä, mutta kyllä se on laajasti ollut ihmisten sydämissä. Tiedämme, kuinka tärkeä Itämeri ja saaristo meille on, perheineen Turussa asuva Orpo perusteli. "

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Alkuviikolla katselin Seilin rantalaiturista Rymättylässä, kun huoltoalus Roope kaksihenkisine miehistöineen haki samaisesta rannasta jätelastin. Homma kävi, vaikka luja tuuli työtä hiukan haittasikin. Yksi (1) roska lennähti mereen, mutta Roopen kippari odotteli sitä kärsivällisesti rannalla, ja kun aallot toivat muovinkappaleen lähemmäs, päätyi se haavin kautta jätesäiliöön.

Eteenpäin ministeri Orpon viitoittamalla tiellä kohti puhtaampaa saaristoluontoa!

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Ilkka Herliniä unohtamatta. Istuin kerran keskustan puoluetoimiston salissa Itämeren suojeluseminaarissa kuuntelemassa häntä, Matti Vanhasta, Anneli Jäätteenmäkeä ja muutamaa muuta, vajaa kymmenisen vuotta sitten. Ihmettelin miksi olin tullut kutsutuksi valmiiksi katettuun pöytään, josta minua ikäänkuin yritettiinkin työntää pois. Eikä niinkään huonolla menestyksellä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Alun perin ajateltuja tekstejä jouduttiin panemaan uusiksi, niin yllättävä tuo brexit-äänestystulos EU-tietäjillekin oli."

- Mitäs asiantuntijoita ne sellaiset ovat, jotka eivät osaa tulkita ajan merkkejä? Ai joo; tietenkin menneisyyden eksperttejä.

Krimin kaappauksesta on todellakin jo kaksi ja puoli vuotta. Eikö tällä välin Putinin olisi pitänyt jo ottaa seuraaviakin askeleita, muun muassa Suomen miehittäminen? Haloo, asiantuntijat, eikö ole ilo olla kerrankin väärässä? Tai siis: jälleen kerran.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

En kannata kansanäänestystä. Se on kummallista vallankäyttöä. Me kasalaiset ensin valitsemme vaaleilla edustajat päätöksiä tekemään. Nämäpä eivät tehtäväänsä hoidakaan, vaan kierrättävät päätösvastuun takaisin kansalaisille.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

En oikein usko, että Ruotsi tekisi Nato-asiassa mitään, mikä oleellisesti vaikeuttaisi Suomen asemaa. Suomen ja Ruotsin kohtalo liittyvät yhteen. Siinä mielessä Ruotsi-Suomi on yhä olemassa.

Jos siis Ruotsi hyppäisi yhtäkkiä yhdessä yössä Natoon kertomatta Suomelle mitään, se saattaisi sekä Suomen että Ruotsin hankalaan asemaan. Suomen olisi äkkiä "ja ilman kansanäänestystä" tehtävä oma Nato-päätöksensä. Jos sitten Suomelle kävisi todella huonosti, Ruotsin asema myös vaikeutuisi. Siitä tulisi sellainen EU:n rajamaa, jollainen Suomi on tällä hetkellä. Nykytilanne on Ruotsille paljon parempi.

Jos taas Suomi liittyisi Natoon, Ruotsi voisi jatkaa niin kuin ei mitään eli sotilasliittojen ulkopuolella.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Yritän tässä kirjata niitä tuntoja, jotka mahdollisessa kansanäänestyksessä johtaisivat rivikansalaisen ei -ääneen. Kyseessä on ihan normaali medialukutaito, joka on kehittynyt monelle jo YYA -aikana:
- vaikuttaa siltä, että länsi yksinkertaisesti yritti saada liian paljon, sekä Ukrainan että Krimin.
- länsi ei myönnä tätä, vaan pitää kriisiä yllä hyödyntääkseen sitä sisäpoliittisesti
- NATO on uhka omille jäsenmailleen, sillä se sitoo jäsenmaansa jokaiseen kriisiin 15000 km:n säteellä Kölnin tuomiokirkosta
- Naton portfolio on huono. Käydyt sodat vaikuttavat turhilta. Jopa YK pärjää paremmin julkisuuskuvakilpailussa
- NATOa kannatetaan samoissa piireissä, joissa kannatetaan TTIP:ä ja EU:n kiinteyttämistä, ja jokaisessa asiassa halutaan talloa demokratian yli
- kyseessä on jälleen kerran erään valtiollisen toiminnon ulkoistaminen. Siinä mielessä asialla on paha maku
- ulkopoliittiset tunnusluvut ("Itämeren tilanne","Venäjän hyökkäysuhka") vaikuttavat täysin järjettömiltä ja ideologisesti sävytetyiltä
- Natoon kuulumattomuus antaa mahdollisuuden takinkääntöön, jota ei välttämättä koskaan tarvitse tulla. NATO rajoittaa ulkopoliittisia vapausasteitamme (jälleen kerran).

Mielestäni luetellut näkökulmat ovat oikeutettuja ja ne pitäisi ottaa huomioon.
Äänestäjän ei tarvitse olla ulkopoliittinen asiantuntija. Riittää, että hän tietää miten suhtautuu. Jos nykyinen lännen epädemokraattinen suunta jatkuu, siitä seuraa väistämättä jonkinlainen vastareaktio. Kyseessä voi olla joko poikkeustila USA:ssa, EU:n tai Naton hajoaminen tms. Esim. jokin poikkeuksellisen älytön Nato -operaatio voi saada Tanskan tai Norjan kukkahattutädit äänestämään Nato -eron puolesta.

Toisaalta, jos ajautuisimme sammutetuin lyhdyin Natoon, demokraattinen muutospaine Suomessa kasvaisi pykälän isommaksi. Ehkä ajallaan saisimme tasavalta #2:n?

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

On vain yksi kysymys joka on relevantti Suomen NATO jäsneyydestä keskusteltaessa. Nostaako NATO jäsenyys kynnystä Venäjän mahdolliselle hyökkäykselle Suomeen vai ei.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset