Skandaali oven takana
Tutkijat Erkka Railo, Mari K. Niemi, Ville Pitkänen ja Sini Ruohonen ovat tehneet merkittävän työn kasatessaan vuosien 1945 – 2015 eduskuntavaalikampanjat yksiin kansiin.
Kirjassaan Kamppailu vallasta (Docendo, 2016) he nostavat esiin monia teemoja, joista vaalirahoitus ei ole suinkaan merkityksettömin.
Suomen henkilövaalijärjestelmässä yksittäiset ehdokkaat ovat hyvin riippuvaisia sponsoreiden heille tarjoamasta rahoituksesta. Nämä sponsorit ovat yhdistyksiä, yrityksiä ja yksityishenkilöitä.
Siinä pelissä vain mielikuvitus on rajana. Kun vallanhimo kasvaa, on useammankin poliitikon ja tätä rahoittavan tahon moraali venynyt todistetusti kuin kuminauha.
Suomen järjestelmä suorastaan ajaa siihen suuntaan, että seuraava vaalirahaskandaali kurkkii oven takana, voidaan kirjan kirjoittaneiden politiikan tutkijoiden viesti tiivistää. Edellisestä skandaalista seurannut vuoden 2009 vaalirahoituslaki ei olisi riittävä sitä estämään.
Ketkä poliitikot sitten olisivat riskiryhmässä, jos uusi vaalirahaskandaali iskee?
Yhtenä ryhmittelynä voisi todeta, että mieskansanedustajat, koska heitä on sponsoroitu avokätisesti. Esimerkiksi SDP:ssä kansanedustajamiehet saivat vuoden 2015 vaaleissa yhdistystukea keskimäärin lähes 10 000 euroa enemmän kuin naiset. Yritykset taas sponsoroivat läpi menneitä keskustan ja kokoomuksen miesedustajia viitisen tonnia naisedustajia avokätisemmin.
Eduskuntaan valittiin 2015 kaksi miestä enemmän kuin edellisellä kerralla, kaikista kansanedustajista selvä enemmistö, 59 prosenttia.
Huomattavaa on, että pääministeripuolue keskustan eduskuntaryhmässä vain alle kolmannes on naisia. Jopa äijäpuolueena pidetyssä perussuomalaisissa meni suhteellisesti enemmän naisia läpi.
Liittyykö keskustan miesvaltaisuus siihen, että yritysten vaalilahjoituksia ropisi keskustan naisille vaaleissa 2015 selvästi miehiä vähemmän?
Jos vaalirahaskandaali 2.0 tulee, viittaavat kaikki merkit siihen, että sen ytimessä rypevät varsinkin suurten puolueiden miespoliitikot. Tuttua kauraa edelliseltä kierrokselta.
Vai pitäisikö koko järjestelmä viedä ennen seuraavaa rahoitusskandaalia kohti Ruotsin mallista puoluelähtöistä listavaalia? Suomessakin oli oma sovelluksensa sellaisesta vuoteen 1954 asti, kuten kirjasta voi knoppitietona poimia.
Tämä kirjoitus on julkaistu tänään ensin Kauppalehdessä, joka kuuluu Alma Talentiin, kuten myös Uusi Suomi.
Sanassa vaaliraha kaikuu minun korvissani taustalla sana lahjonta tai paremminkin ennakkolahjonta (jos – niin). Vaikka lahjomat ovat yhtä kohden pieniä, ongelmaa kasvattaa saajien suuri lukumäärä. Jos kansanedustajien lukumäärä olisi vaikka 99 ja sponsorointi olisi täysin julkista, niin yhtä kohden summat olisivat sen verran suuria, ettei niitä voi häivyttää tai pistää kahvitarjoilun piikkiin.
EU:n myötä meille tuli kaksikertainen demokratiaedustus, joten olisi korkea aika keventää ainakin kotimainen puoleen, jotta asiat etenisivät vauhdilla ja turha porukka siivottaisi vaikkapa kortistoon. Niin että säästökohteita löytyy ja aloittaa voisi turhimmasta marginaalista.
Ilmoita asiaton viesti
”Vastaisen uskollisuuden ennalta ostaminen” :))
Ilmoita asiaton viesti
Täällä on muuten kiinnostavaa Ruotsi-Suomi-vertailua vaaleihin liittyen: http://www.addeto.com/fi-FI/vertailevaa-tietoa/tie…
Vaalitutkija Åsa von Schoultzin näkemys: ”Suomen henkilövaalit verrattuna Ruotsin listavaaleihin johtaa siihen, että puolueiden profiilit ovat epäselvempiä. On monta eri ehdokasta ja suomalaiset puolueet hyötyvät siitä, että saman puolueen ehdokkailla on eri mielipiteet. Äänestäjille sen sijaan tämä johtaa siihen, että vaalit ovat epäselvempiä ja niitä on myös vaikeampi ymmärtää”.
Esimerkiksi edellisissä eduskuntavaaleissa Suomessa äänesti 70,0 (2015) prosenttia äänestäjistä, Ruotsissa 85,8 (2014) prosenttia.
Ilmoita asiaton viesti
Pieniä ovat summat USA:n pressavaaleihin verrattuna. Pitääköhän paikkansa, että pääsi H Clintonin puheille vasta, jos sponsoroi miljoonalla ? Trumpin summista en tiedä.
Tämä ay-jäsenmaksun (vastaava yrityksen myös) verovähenysoikeus kietoutuu myös vaalirahoitukseen.
P.s. Tuo blogissani välittämä Verkkouutisten uutinen, että mitä 45 maassa kannatettaisiin USA:n pressaksi, on mielenkiintoinen.
Ilmoita asiaton viesti
Kirja antaa vaalirahoituksen lisäksi hyvän pikaselvityksen Suomen muuttumisesta agraariyhteiskunnasta teollisuusyhteikunnan kautta jälkiteolliseksi yhteiskunnaksi. Se kertoo viestintätegnologian valtavasta muutoksesta sotien jälkeisenä aikana.
http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224282-kamp…
Tämä nopea muutos ei ole olleenkaan selviö nuoremmille sukupolville samalla tapaa kuin niille, jotka ovat sen mukana itse eläneet.
Ilmoita asiaton viesti
Listavaaleista voi perustellusti olla montaa mieltä. Eduskunnan entinen pääsihteeri Seppo Tiitinen totesi omasta järjestelmästämme jotensakin niin, että ”tässä mallissa kansa poimii omin kätösin kukkaset sieltä kedolta. Kimppu ei ole tasalaatuisen eikä tasainen, mutta se edustaa parhaalla mahdollisella tavalla kansan näkemystä.” On toki selvää, että mallissamme puolueiden profiilit eivät näy yhtä terävästi kuin listavaalien maissa, mutta en osaa toisaalta sanoa onko se lopulta huono juttu. Minusta suorat vaalit ovat päinvastoin kansalaisen kannalta helpompia ymmärtää kuin listavaalit.
Seuraavaksi joku sitten sanoo, että siinäpä taas yksi ”järjestelmästä hyötyvä”. Enpä tiedä. Vaalirahoituksen osalta pitäisin kampanjakattoja periaatteessa hyvänä asiana, mutta toisaalta näen järjestelmän valvomisen erittäin vaikeana. Miten suhtaudutaan alennuksiin tai ilmaispalveluihin tällöin? Kärsivätkö ne ehdokkaat, jotka todella pitäytyvät kampanjakatossa? Sen myönnän, että ilman vaalirahoitusta en olisi eduskuntaan päässyt. Katoin puolet kampanjani kustannuksista myymällä kirjoittamaani vaalikirjaa ja puolet sain lahjoituksina yrityksiltä ja yksityisiltä. Ne tulivat pienistä puroista ja puhelimessa roikkumisen sekä ”kerjäämisen” määrä oli valtava. Onneksi löytyi niin monta, jotka uskoivat minuun. Omalla rahallani en olisi koskaan kyennyt tällaista riskiä ottamaan etenkään, kun jouduin olemaan virastani kaksi kuukautta palkattomalla virkavapaalla.
Ilmoita asiaton viesti
Demokratian ritari eli liikkuva äänestäjä poiminee mieluummin ”omin kätösin kukkasia sieltä kedolta” kuin ns. puoluetoimistojen tarjoamia uskollisten valmisnippuja. :))
Ilmoita asiaton viesti
Seppo, tämän käsityksen minäkin olen saanut ihmisten kanssa keskusteltuani.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyinen d’Hondtin listavaalitapa johtaa käytännössä ihan samaan tulokseen kuin puhdas listavaali. Ihmiset ovat tottuneet äänestämään mediassa näkyviä poliitikkoja ja nämä taas valitsee puoluetoimisto. Ainoastaan puhdas henkilövaali toisi selkeän muutoksen.
Ilmoita asiaton viesti
Väitteesi ei pidä paikkaansa.
Ilmoita asiaton viesti
Kai sen voi noinkin nähdä. Toisaalta huonona puolena on yksinkertaisempien äänestäjien höynäyttäminen, kun pistetään samoihin vaaleihin vastakkaista politiikkaa ajavat Väyrynen ja Rehn.
Ilmoita asiaton viesti
Tupla
Ilmoita asiaton viesti
Ei se listavaali millään tavalla vähennä väärinkäytösten mahdollisuutta. Piilottamisen se tekee helpommaksi, kun asiat voidaan junailla puoluetoimiston kanssa. Ja valtaa se vie äänestäjältä puoluekoneistoille.
Ilmoita asiaton viesti
Pitäiskö yrittää eduskuntavaaleissa maakuntakohtaista kandidaattiasettelua.
Jokaiselle maakunnalle jyvitetään kansanedustajapaikkoja läänin päälukumäärän ja pinta-alan laskentamallilla.
Saataisiin samalla rajoitettua pääkaupunkiseutukeskittymistä.
Ilmoita asiaton viesti
Vain jokunen poikkeustapaus on Suomessa mennyt läpi ilman vaalirahoitusta. Vuonna 2015 kansanedustajaksi yltänyt käytti rahaa vaalityöhön keskimäärin melkein 40 000 euroa.
Ilmoita asiaton viesti
Persujen säätiöllä on tukirahaa oikeille ehdokkaille.
Ilmoita asiaton viesti
Olen ollut äänestäjänä listavaaleissa ja nykyisissä. Mielestäni listavaali olisi parempi kuin nykyinen julkkiksia vetonauloina käyttävä vaalitapa. On kyllä itsepetosta jos luulee voivansa vaikuttaa paremmin valitsemaan edustajansa.
Ilmoita asiaton viesti
Näkisin että listavaaliuudistusta tärkeämpää olisi luopua vaalipiireistä, aluepolitiikka ajaa Suomea jyrkänteeltä.
Ilmoita asiaton viesti
Lienee parempi jakaa kahtia, me kehä 3 ulkopuoliset ja te sisäpuoliset.
Ilmoita asiaton viesti
Jospa olisi puhdas henkiövaali ja äänestäminen Euduskunnassa olisi salaista niin, että kansanedustajat itse pättävät keille ja koska tiedottavat kuinka ovat äänestäneet. Näin voisi saada kasanedustajien ja Eduskunnan valtaa lisättyä ja puoluejärjestöjen vallasta ja puoluekurista johtuvia epäkohtia poistettua. Myös kansaedustajien vastuullisuus äänestäjiä kohtaan tulisi selkeämmäksi.
Ilmoita asiaton viesti
Haluaisitko selventää, miten salainen äänestys lisäisi vastuuta äänestäjiä kohtaan. Äkkiä kuvittelisi asian olevan päin vastoin.
Ilmoita asiaton viesti
Perusteena on käsitys, että puoluevallan ja puoluekurin väheneminen antaa kansanedustajille paremmat mahdollisuudet äänestää Eduskunnassa oman henkilökohtaisen käsityksensä mukaan.
Tämän oman käsityksen muodostamisessa on helpompi ottaa huomioon äänestäjien tarpeet ja etu, kun ei ole akuuttia tarvetta ottaa suuressa määrin huomioon puolueen taholta tulevaa ohjausta ja ohjeistusta.
Näin ollen lisääntyisi kansanedustajien mahdollisuudet kantaa henkilökohtaista vastuuta äänestäjiä kohtaan. Se olsi myös äänestäjien kannalta ”selvempi peli”.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se on, että suomalaisen vaalirahoituksen tapauksessa ehdokas ja rahoittajat voivat aika vapaasti soveltaa lakia ja venyttää moraaliaan.
Ilmoita asiaton viesti