Juha Sipilä törttöili kiistatta

Jälleen kerran poliitikot onnistuivat viemään suomalaista mediaa kuin litran mittaa. Ja media teki kaikkensa auttaakseen, koska jupakka koski Yleisradiota.

Viime viikolla, kun Julkisen sanan neuvosto JSN antoi päätöksensä Ylen toiminnasta Juha Sipilän (kesk.) painostettua sitä, media sivuutti olankohautuksella koko jupakan pääasian: pääministeri oli painostanut mediaa.

Käytännössä kaikki huomio kiinnittyi JSN:n Yleä koskevaan 6-6-päätökseen. JSN:n puheenjohtajan Elina Grundströmin ääni ratkaisi asian Ylen ja päätoimittaja Atte Jääskeläisen tappioksi.

Päätöksen mukaan Yle oli luovuttanut painostuksen alla journalistista päätösvaltaansa toimituksen ulkopuolelle. Pulinat pois, median itsesääntelyelin JSN on langettavan ratkaisunsa antanut.

Mutta kuka painosti? Suomen pääministeri.

Kenelle Yle luovutti päätösvaltaansa? Suomen pääministerille.

Juha Sipilän sananvapautta rajoittava toiminta on erityisen surullista, koska hän toimii pääministerinä sananvapauden mallimaassa. Hän painosti lähettämällä häiritsevän paljon viestejä Ylessä häntä koskevan jutun päällä olleelle toimittajalle ja päätoimittajalle.

JSN:n yksimielisen, siis yksimielisen, lausuman mukaan: ”Tässä tapauksessa pääministerin lähettämien viestien määrää ja sävyä voi kuitenkin pitää niin poikkeuksellisena, että viestit on mahdollista tulkita painostusyritykseksi. Pääministeri myös kieltäytyi kahden päivän ajan kommentoimasta Ylelle yhteyttään Katera Steeliin. Myös tällaista toimintaa voi pitää sananvapautta rajoittavana, erityisesti, kun kyseessä on ministeri”.

Neuvosto kertoo myös panneensa ”huolestuneena merkille, että tämän tyyppinen sananvapautta rajoittava toiminta on yleistynyt”.

Mutta miksi media laittoi tapauksen päätoimijan, Juha Sipilän, syrjään ja keskittyi mätkimään Yleä ja JSN:ää?

Sylttytehdas tähän löytyy ainakin osittain politiikan puolelta. Pääministerin oman puolueen, keskustan, pää-äänenkannattaja Suomenmaa politisoi JSN:n Yle-Sipilä-päätöksen nostamalla esiin JSN:n jäsenten poliittiseksi tulkitsemiaan taustoja. Se on klassinen liike silloin, kun halutaan vähätellä oman poliittisen leirin saamaa erittäin ikävää osumaa.

Politiikan puolelta JSN:ää arvioi omalla tyylillään myös kokoomuslainen kansanedustaja Harry Hjallis Harkimo. Hän kirjoitti Iltalehden kolumnissaan, kuinka ”JSN:n painoarvo on nolla”, ja tästä kirjoitti ainakin kokoomuslainen Verkkouutiset.

Perinteisen politiikan lisäksi asialla on tehty myös mediapolitiikkaa. Esimerkiksi Helsingin Sanomat korosti päätoimittaja Antero Mukan kirjoituksessa – odotetusti –  Ylen ja Atte Jääskeläisen taipumista, ei pääministerin asiattoman painostavaa toimintaa.

Itse painostaja, Juha Sipilä, on sanonut tehneensä virheen, kun lähetti yhden illan aikana asiattoman määrän sähköpostiviestejä Yleen. Anteeksipyyntöä en ole pannut merkille.

Onko Suomi tämä jupakan jälkeen vielä sananvapauden mallimaa? (Katso maailman ranking-lista täältä)

Markku Huusko

Kirjoittaja on Uuden Suomen toimittaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu