Ruotsalainen joka unelmoi eurosta

Kansallismieliset populistit virittelevät hankkeitaan irrottautua eurosta ja jopa koko Euroopan unionista, mutta trendit maailmalla voivat mennä myös ihan toiseen suuntaan.

Jopa Ruotsi, jonka ikiomaa kruunua moni suomalainen markasta unelmoija pitää ihanteellisena esimerkkinä, saattaa päätyä vielä yhteisvaluuttamaaksi.

Tämän mahdollisuuden nosti esille Ruotsin entinen pääministeri Göran Persson, joka Kauppalehden haastattelussa totesi maanantaina, että pienestä omasta valuutasta on pidemmän päälle haittaa taloudelle.

Persson, joka on demari ja yhteisvaluutan pitkäaikainen kannattaja, arveli että Ruotsi liittyy euroon ”ennemmin tai myöhemmin”, kun kansan tuki sille joskus toteutuu. Mies myöntää, että hänen unelmansa toteutumiseen voi kulua 20 vuotta. (Lue Göran Perssonin koko haastattelu täältä)

Suomessa elinkeinoelämä ja ay-liike ovat vahvasti sitä mieltä, että ”Suomen paikka on EU:n keskiössä”, kuten ne vastikään tiedottivat. Ne arvostavat vakaata toiminta ympäristöä, mutta muistuttavat tulevien vuosien suurten kysymysten liittyvän muun muassa ”EU:n rakenteiden ja talous- ja rahaliiton uudistamiseen”.

Suomen euroeroa ovat kannattaneet täkäläisistä vaikuttajista muutamat taloustieteilijät ja poliitikot. Eduskuntapuolueista eroa eurosta tai EU:sta ei ole ajanut yksikään, mutta tähän voi tulla muutos, kun Timo Soini vaihtuu perussuomalaisissa kesällä Jussi Halla-ahoon tai Sampo Terhoon.

Helsingin yliopistossa vaikuttava tutkijatohtori Tuomas Malinen on tuonut julkiseen keskusteluun sinnikkäästi argumentteja, joilla hän perustelee sitä, että oma valuutta olisi Suomelle hyväksi. Hän on käyttänyt esimerkkinä juuri Ruotsia, jonka talous on kehittynyt vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen selvästi Suomea paremmin.

Nyt myös Suomella menee taloudessa melko mukavasti, kuten Nordeakin eilen on muistuttanut. Pankki on huolissaan siitä, että talousuudistukset uhkaavat vesittyä, kun hyvänolontunne leviää.

Myös palkkamaltti voi tässä pienessä nousussa unohtua. Ay-kabineteissa jotkut veikkailevat jopa 3 – 4 prosentin palkankorotuksia hyvin pärjäävään paperiteollisuuteen, kun se avannee pelin ensi syksyn liittokierroksella. Kilpailukyvyn eteen tehdyt toimet on siis mahdollista häivyttää nopeasti, jos tuollainen toteutuisi ja leviäisi.

Kylmä tosiasia on se, että julkinen talous on yhä rapakunnossa ja Suomi velkaantuu joka päivä lisää. Tässä tilanteessa voi sanoa, että onneksi meillä on euro, eli raha on halpaa ja sitä on maailmalta saatavissa.

Vai olisiko parempi, ettei euroa olisi, lainaa saisi kalliimmalla ja nihkeämmin, ja meidät pakotettaisiin kipeisiin leikkauksiin ja / tai verojen korotuksiin ainakin joksikin vuodeksi?

Markku Huusko

Kirjoittaja on Uuden Suomen toimittaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu