Ruotsalainen joka unelmoi eurosta
Kansallismieliset populistit virittelevät hankkeitaan irrottautua eurosta ja jopa koko Euroopan unionista, mutta trendit maailmalla voivat mennä myös ihan toiseen suuntaan.
Jopa Ruotsi, jonka ikiomaa kruunua moni suomalainen markasta unelmoija pitää ihanteellisena esimerkkinä, saattaa päätyä vielä yhteisvaluuttamaaksi.
Tämän mahdollisuuden nosti esille Ruotsin entinen pääministeri Göran Persson, joka Kauppalehden haastattelussa totesi maanantaina, että pienestä omasta valuutasta on pidemmän päälle haittaa taloudelle.
Persson, joka on demari ja yhteisvaluutan pitkäaikainen kannattaja, arveli että Ruotsi liittyy euroon ”ennemmin tai myöhemmin”, kun kansan tuki sille joskus toteutuu. Mies myöntää, että hänen unelmansa toteutumiseen voi kulua 20 vuotta. (Lue Göran Perssonin koko haastattelu täältä)
Suomessa elinkeinoelämä ja ay-liike ovat vahvasti sitä mieltä, että ”Suomen paikka on EU:n keskiössä”, kuten ne vastikään tiedottivat. Ne arvostavat vakaata toiminta ympäristöä, mutta muistuttavat tulevien vuosien suurten kysymysten liittyvän muun muassa ”EU:n rakenteiden ja talous- ja rahaliiton uudistamiseen”.
Suomen euroeroa ovat kannattaneet täkäläisistä vaikuttajista muutamat taloustieteilijät ja poliitikot. Eduskuntapuolueista eroa eurosta tai EU:sta ei ole ajanut yksikään, mutta tähän voi tulla muutos, kun Timo Soini vaihtuu perussuomalaisissa kesällä Jussi Halla-ahoon tai Sampo Terhoon.
Helsingin yliopistossa vaikuttava tutkijatohtori Tuomas Malinen on tuonut julkiseen keskusteluun sinnikkäästi argumentteja, joilla hän perustelee sitä, että oma valuutta olisi Suomelle hyväksi. Hän on käyttänyt esimerkkinä juuri Ruotsia, jonka talous on kehittynyt vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen selvästi Suomea paremmin.
Nyt myös Suomella menee taloudessa melko mukavasti, kuten Nordeakin eilen on muistuttanut. Pankki on huolissaan siitä, että talousuudistukset uhkaavat vesittyä, kun hyvänolontunne leviää.
Myös palkkamaltti voi tässä pienessä nousussa unohtua. Ay-kabineteissa jotkut veikkailevat jopa 3 – 4 prosentin palkankorotuksia hyvin pärjäävään paperiteollisuuteen, kun se avannee pelin ensi syksyn liittokierroksella. Kilpailukyvyn eteen tehdyt toimet on siis mahdollista häivyttää nopeasti, jos tuollainen toteutuisi ja leviäisi.
Kylmä tosiasia on se, että julkinen talous on yhä rapakunnossa ja Suomi velkaantuu joka päivä lisää. Tässä tilanteessa voi sanoa, että onneksi meillä on euro, eli raha on halpaa ja sitä on maailmalta saatavissa.
Vai olisiko parempi, ettei euroa olisi, lainaa saisi kalliimmalla ja nihkeämmin, ja meidät pakotettaisiin kipeisiin leikkauksiin ja / tai verojen korotuksiin ainakin joksikin vuodeksi?
”Vai olisiko parempi, ettei euroa olisi, lainaa saisi kalliimmalla ja nihkeämmin, ja meidät pakotettaisiin kipeisiin leikkauksiin ja / tai verojen korotuksiin ainakin joksikin vuodeksi?”
Ehdottomasti olisi parempi ilman euroa!
Ilmoita asiaton viesti
Onko perusteluja? Miksi suomalainen elinkeinoelämä ja ay-liike ei ole samaa mieltä?
Ilmoita asiaton viesti
Suurin osa suomalaisista yrityksistä ja yrittäjistä ei yhtynyt tuohon julistukseen – esim. Suomen Yrittäjät ei sitä allekirjoittanut. Se, mikä toimii Koneelle tai Stora-Ensolle, ei ole Kuusamolaisen konepajan todellisuus.
Eli, EK ja SAK – suomalainen kolmikanta-korporatismi lyhyesti sanottuna.
Suuren yrityksen kannalta EU on lähes täydellinen leikkikenttä. 2 syytä:
1.) EKn osalta kansallinen (poliittinen) näkökulma on lähes yhdentekevä. Sisämarkkinat (pääoman, tavaroiden, palveluiden ja työoman vapaa liikkuvuus) palvelee elinkienoelämää erinomaisesti. Kun siihen lisätään vielä valuuttakurssi-epävarmuudesta puhdistettu yhteisvaluutta, euro, on paketti melkein täydellinen.
2.) Niin kauan kuin yritys voi alentaa kustannustasonsa tuottavuus-klpailukykytappiota vastaavalle tasolle vähentämällä työvoimakuluja (potkuja antamalla) on yritykselle yhdentekevä, vaikka se ei voisikaan käyttää devalvaatiota(valuuttakurssin ulkoisen arvon muutos) kilpailukykytappionsa kiinni kirimiseen. Lisäksi viime kädessä yritys voi muuttaa tuotantonsa tai minkä tahansa toimensa ml. pääkonttoritoiminnot (vrt.Nordea) täysin vapaasti EUn sisällä.
Mitä tulee a-liikkeeseen, ei tilanne ole yksinkertainen. Esim. STTKn pääekonomisti Ralf Sund sanoi vähän aikaa sitten radiossa, että euro ja euroon meno on Suomen sodanjälkeisen (talous)politiikan suurin virhe.
Ilmoita asiaton viesti
Olen tässä keskustelun edetessä kiinnittänyt siihen huomiota, etteivät viennin parissa toimivat yrittäjät yksin eikä yhdessä ole kaivanneet pois eurosta. Yrittäjien joukossahan on kokoomuslaisesti ja keskustalaisesti ajattelevien lisäksi paljon myös perussuomalaisia kannattavia henkilöitä, mutta hiljaista on ollut sillä rintamalla.
Viittaat STTK:n Sundiin, mutta siitä tahtoisin linkin, jotta voisin todentaa, että hän on juuri noin sanonut kuin mitä kirjoitat.
Ilmoita asiaton viesti
Aluksi korjaan kirjoituksessa olevan maininnan ’muutamasta’ ekonomistista.
HSn tutkimuksen mukaan valta-osa ekonomisteista!
”Petri Sajari HS
Julkaistu: 30.12.2016 2:00 , Päivitetty: 30.12.2016 8:44
Suuri osa Helsingin Sanomien kyselyyn vastanneista ekonomisteista [29 vastasi] on sitä mieltä, että eurosta on ollut Suomelle enemmän haittaa kuin hyötyä.”
Kuten yllä kommentissani totesin, euro toimii hyvin vientiyrityksille, joiden ei tarvitse välittää kansallisesta politiikasta.
Suomen Yrittäjien (joka edustaa ylivoimaisesti suurinta osaa yrittäjistä) tarvitsee välittää suomen kansallisesta politiikasta. He eivät allekirjoittaneet tuota kirjallista tunnustusta euron alttarille alistumisesta.
Mitä tulee tuhon Sundin lausuntoon, harmittaa itseänikin etten kirjannut ylös milloin/missä hän sen sanoi, vaikka arvasin sen olevan rehellisyydessään jatkossa käyttökelpoinen. Kuten se tässä olisi/on. No ehkä se tulee vielä jostain vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
’close but no cigar’ – etsivä löytää!
Sorry Sundista, vaikka läheltä liippaakin.
Kyeessä on Palkansaajien (SAK) ekonomisti Pekka Sauramo, joka puhui Yle-ykkösessä tammikuussa (11.1.2017) ’Miten EUta kannattaisi kehittää’ Brysselin kone – ohjelmasarjassa.
Talouselämäkin (26,3) oli tämän noteerannut:
”Ylen Brysselin koneessa -ohjelmassa Palkansaajien tutkimuslaitoksen Pekka Sauramo sanoi, että euro on toisen maailmansodan jälkeen suurin talouspoliittinen virhe.
Oletko tosiaan tätä mieltä?
”Olen, vai tiedätkö jonkin pahemman virheen”, Sauramo sanoo. Sauramo sanoo myös, ettei hänellä ole asiassa missiota puoleen eikä toiseen. Velkakriisikokemusten nojalla Sauramo katsoo, että euro ei toimi.”
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä ei ay-liike olekkaan, mutta elinkeino elämä haaveilee kyllä omasta valuutasta mutta epäilevät, että ankara velkaantuminen eu:n ja euron myötä estävät sen.
Mutta tänään talous nobelisti valoi uskoa, että kaikki on mahdollista. Varsinkin kun veikkasi, että britit tulevat vielä pitkässä juoksussa voittamaan brexitin ansiosta.
Ilmoita asiaton viesti
Tänäänhän on sikäli historiallinen päivä, että Britannian Brexit-prosessi alkoi virallisesti EU-erokirjeen luovutuksella ja kuten pääministeri Theresa May sanoi: ”Takaisin ei ole kääntymistä”.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/20170329220009373…
Ilmoita asiaton viesti
Aivan – sitten Berliinin muurin murtumisen jälkeen paras uutinen ikinä!
Tosin tulevina vuosisatoina brexitiä tullaan juhlimaan 24.6. (brexit-äänestyksen päivämäärä viime kesänä) eikä 29.3., vaikka tästä päivästä alkaakin lopullinen ja virallinen osuus, jonka loistavana huipentumana on Iso-Britannian lopullinen ero viimeistään 29.3. 2019.
Tuo 24.kesäkuuta on Suomenkin kannalta aivan loistava päivä juhlia brexitiä – aika usein juhannus osuu siihen eli mekin voimme liputtamalla – yötä paivää!! – samalla osallistua brexit-juhlintaan.
Lippu korkealla – 24.6.2017!
Ilmoita asiaton viesti
Historiaa on myös se, mitä johtokaksikko May ja Hammond totesivat Brexitistä tasan vuosi sitten.
Ilmoita asiaton viesti
Brexitiä ei ole syytä juhlia, vaan on syytä surra syvästi sitä että mahdollisuudet taloudellisesti vahvaan ja sotilaallisesti yhtenäiseen Eurooppaan, jolla on vaikutusvaltaa maaimassa ja jossa myös Englanti on mukana näyttävät nyt menneen.
Tässä kehityksessä ei ole mitään järkeä ja syypäänä tähän järjettömyyreen voidaan pitää Englannissa harjoitettua äärikansallisnielistä ja rasistista kiihotustoimintaa ja brexit- kiihottajien puolivillaisia ja valheellisia lupauksia.
Tällä hetkellä, jostain syystä, Euroopan yli pyyhkinyt populistinen, kansallismielinen, rasistinen ja Euroopan yhtenäisyyttä vastustava tsunami näyttää laantumisen merkkejä ja ehkä pysähtyy ja tyrehtyy Englannin brexitiin ja Trumpin valtaan nousuun, ennenkuin se hukuttaa koko Euroopan.
Mahdollisuudet taloudellisesti ja sotilaallisesti vahvaan ja maailmanlaajuisesti merkittävään Eurooppaan ovat vielä olemassa, tosin ilman Englantia. Kenties EU vahvistuu vielä Skotlannilla ja Pohjois- Irlannilla.
Jos niin ei käy, siitä seuraa Euroopan taantuminen banaanivaltioiden tasolle ja joutuminen suurten naapuriensa ja maapallon talousmahtien alistamaksi ja hyväksikäyttämäksi.
Kansallismielisen populismin edelleen vahvistuminen todella merkitsi edellämainitunlaista kehitystä Euroopalle.
Ilmoita asiaton viesti
Huusko: ”Tässä tilanteessa voi sanoa, että onneksi meillä on euro, eli raha on halpaa ja sitä on maailmalta saatavissa.”
—
Raha oli Kreikallekin joskus halpaa ja sitä oli maailmalta saatavissa. Nyt Kreikan julkinen velka on n. 170%/BKT Mutta onko sitä rahaa nyt maailmalta saatavissa ja kuka maksaa viimekädessä Kreikan velat?
Tämän jälkeen seuraa se loogisen ajatusprosessin vaikein osa: ”Miten Kreikan kävi ja miten asia ratkaistaan?”
Suomen vienti oli lähes 90 mrd€ v. 2007, viime vuonna se oli n. 75 mrd€. Vienninhän piti vetää ja vientisektorin piti joskus määritellä palkkatasokin. Unelmoija voisi kertoa, montako kikyä Suomessa tarvitaan?
Unelmoinnissa lehmätkin voivat lentää…
P.S. Göran Persson on unelmoiva poliitikko, eikä Ruotsilla ole varaa tai halua toistaa euromaiden virheitä, joita se on voinut todistaa aitiopaikalta.
Ilmoita asiaton viesti
” Mies myöntää, että hänen unelmansa toteutumiseen voi kulua 20 vuotta.”
Saas nähdä, missä muodossa euroalue on 20 vuoden kuluttua. Ainoa mahdollisuus EMU:n pystyssä pysymiselle on koko euroalueen kattava tulonsiirtounioni, joka tuskin tulee etenemään kansallisilla tasoilla useimmissa maissa. Saksalaistkin pitävät varmasti mieluusti itsellään 200 miljardin euron kauppataseen ylijäämän, eivätkä luovuta rahojaan reuna-alueiden sosiaaliturvaan.
Paljon on harmonisointia edessä, mikäli monenkirjavalle rahaliitolle toivotaan pidempää historiaa esim. verotuksen ja lainsäädännön osin.
Ilmoita asiaton viesti
Göran Persson on oikeassa. Valitettavan usein vain käy niin ettei vaaleja voiteta olemalla oikeassa, vaan väärässä oleminen tuottaa paremman vaalituloksen.
Ilmoita asiaton viesti
Kerkesin jo ihmetellä, ettei päätoimittajan blogi ollut heti poiminnoissa, mutta tulihan se sinne. Ettekö te toimituksessa voisi kirjoittaa uutisia ja julkaista siten näkemyksiänne sen sijaan, että promoatte omia kirjoituksia toimituksen poimintoina joskus niin, että puolet karusellista on omia kirjpituksianne? Onko ne automaattisesti niin hyviä?
Ilmoita asiaton viesti
Ihan naurettavaa yrittää irvailla siitä että päätoimittajan blogit on karusellissa. Ei kai alusta turhaa päätoimittajaa halua pitää, jonka tekstejä pitäisi piilotella.
Ilmoita asiaton viesti
Oman valuutan dealvointi tai devalvoituminen on silmänkääntötemppu jolla luodaan illuusio, että vientiin tarkoitetun tuotteen suurinpana ongelmana on pelkästään liian kallis hinta, kun todellisuudessa tuotteen ongelmana on hinta/laatu suhde. Mikäli pelkästään hintaa lasketaan devalvaation kautta, laatu ja toimintatavat jäävät korjaamatta ja juuri näin kävi markka-aikaisten devalvaatioiden seurauksena, tuotekehittely laiminlyötiin, vanhanaikaiset toimintatavat saivat jatkaa elämäänsä ja tässä sitä sitten ollaan. Miksi ay-liike kannattaa euro, no syystä, jonka prof. Tauno Tiusanen omassa blogissaan aikoinaan toi esille, devalvaatio on aina tulonsiirtoa palkansaajalta pääomalle.
Ilmoita asiaton viesti
Kun ei valuutta jousta niin työvoima joustaa. Esimerkkinä voidaan käyttää vaikka Paimion demareiden touhuja, jossa vaalimateriaalia teetettiin työmarkkinoiden ulkopuolella olevalla työvoimalla.
Ja ei se ihan sattumaa ole, että Italaian/Espanjan/Portugalin/Ranskan ja Kreikan koko ajan kasvava nuorisotyöttömyys johtuu osin siitä, että Saksan kanssa ei kyetä samassa valuutassa kilpailemaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kokolle vaan tiedoksi, ota selvää mistä kirjoitat. Paimion demarit tilasivat vaalimateriaalia toimintakskus Apilasta. Toimintakeskus on kaupunkin sosialitoimen alainen organisaatio jossa pyritään eri tavoin tukemaan pitkaikaistyöttömiä takaisin työelämään. Paimion demarit halusivat tukea tätä toimintaa ja hyvä niin.
Ilmoita asiaton viesti
Paimion SDP halusi punalippunsa halvalla, nälkäpalkalla.
Sellaisia demarit ovat …
Ilmoita asiaton viesti
Tottakai porvarin näkökulmasta työttömien ja syrjäyneiden tukeminen on väärin, jokainen kun porvarien mielestä on oman onnensa seppä. Mista J. Lehtinen tietää, että Paimion demarit saivat vaalimateriaalinsa halvemmalla kuin avoimilta markkinoilta, ei mistään.
Ilmoita asiaton viesti
Arto,
Kuten varmasti taannoin kun SDP tilasi vaalimateriaalia Virosta ja hehkutti suomalaisen työn puolesta ja 100 000 uutta työpaikkaa, niin demareissa ajateltiin että kiertäen tämä hyödyttää suomalaista duunaria… http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/il-sdp…
Toinen arvaus on se, että kun sai halvalla niin teetettiin pitkäaikaistyöttömillä.
Ja ihan vakavasti, demarit tekivät ratkaisun liiketaloudellisesti viisaasti. Niin tekevät yrityksetkin ja ei se euro ja sitä kautta suomalaisen työn korkeahko hinta kilpailijoihin verrattuna ihan tuulesta temmattu peruste ole.
Ilmoita asiaton viesti
Viime Ruotsin vaaleissa euro ei ollut edes vaaliaihe, koska sen kannatus on minimaalinen ja lähinnä Kokoomuksen piirissä. Euroopassa euron ulkopuoliset maat POIKKEUKSETTA pärjäävät taloudessa paremmin kuin esim. Suomi. Ei löydy ruotsinmaalta eurosta unelmoijia – rajusti hakemalla saa etsiä – siellä asuneena ja politiikkaa aktiivisena seuraavana voin näin todeta. Ajatellaanpa vaikka Islantia joka nyt on kasvun tiellä sen jälkeen kun se devalvoi valuuttansa runsaat 40 %. Se osoittaa suurinpiirtein sen suuruusluokan joka Kreikalla on edessäään – ja sisäinen devalvaatio on todellakin verta, hikeä ja kyyneleitä – jo meidän 10-15 % ottaa koville. Kreikkalaisista ei tuottavuusmielessä saada saksalaisia tai suomalaisisa- ei sitten millään. Juuri suuret tuoottavuuserot johtavat tämänkin valuuttaunionin vähittäiseen rapautumiseen jota ylläpidetään suurilal tulonsiirroilla- ja siinä me olemme maksajia kun taas ruotsalaiset nauravat ns. partaansa.
Ilmoita asiaton viesti
#15
Aivan niin. SCB:n viimeisimmän tutkimuksen mukaan euron kannatus on 15 prosenttia ja vastustus on 75 prosenttia. Kymmenen prosenttia ruotsalaisista ei osaa sanoa kantaansa.
Ruotsalaiset kansantaloustieteilijät varoittivat Suomea eurosta. Haitat ovat olleet sitäkin pahempia, kun naapurimaa Ruotsilla on omat pelimerkit.
Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen sanoi Dagens Industri-lehdessä keväällä 2009 seuraavaa:
”Siirrämme Ruotsiin niin paljon kapasiteettia kuin mahdollista. Ruotsin-tehtaat pyörivät täysillä. Jokainen prosentti, minkä Ruotsin kruunun arvo putoaa, nostaa Stora Enson tulosta 115 miljoonalla kruunulla”.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsin kruunu ei ole johdonmukaisesti mennyt vain alaspäin euroon nähden. Ehkäpä juuri tuolloin trendi vaikutti sellaiselta ja kyllähän sitä tuotantoa halpamaihin siirrellään muuallekin. Stora-Enso suomalaisruotsalaisena yhtiönä pystyi paremmin hyödyntämään naapurimaiden tuotantolaitoksiaan suhdanteen mukaan.
Jos valuutttakurssi olisi ainoa kriteeri kansan osakseen saamasta auvoisuudesta, niin kaiketi sitten Afrikasta ja Itä-Aasian halpamaista löytyisivät ne parhaat taloudet. Sveitsin frangi on aina ollut hyvin vahva valuutta ja talous pyörii loistavasti.
Vahva valuutta on useinkin hyvän talouden tunnusmerkki. Kun Japanin jeni oli vahvimmillaan joskus 90-luvun alkupuolella, niin maan talous oli maailman huippua. Tietysti syy ja seuraussuhde ei mene välttämätttä näin päin, mutta joka tapauksessa vahva valuutta kielii vahvasta taloudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Maksaako Uusi Suomi sinulle näistä kommenteista?
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsin kruunun arvo on ollut pitkässä juoksussa euron tasoinen, joten Ruotsin menestyksen taustalla ei todellakaan ole rahaliiton ulkopuolella pysytteleminen, vaan sopeutuminen viisaasti globalisoituneeseen maailmaan ja markkinoihin.
Suomessa emme ole ymmärtäneet rahaliiton ja globalisaation vaatimuksista juurikaan yhtään mitään, jonka seurauksena vientimme on romahtanut ainoana maana koko Euroopassa, työllisyys on huonolla tasolla ja velkaantuminen ( sekä julkinen, että kotitaloudet ) on ollut hurjaa jo vuosia.
Ilmoita asiaton viesti
Heikkenevä valuutta ei tarkoita menestyvää taloutta vaan huonoa taloudenpitoa. Suomen valuutta heikkeni, ei siis kellunut, vaan upposi, niin kauan kuin se oli olemassa.
Ruotsin valuutta ei uppoa vaan kelluu, Sveitsin valuutta suorastaan leijuu. Tämä kertoo vain siitä että näissä maissa osataan taloudenpito. Suomessa taloudenpitoa ei hallita. Suomi on sillä tavalla banaanivaltio.
Jos taloutta ei osata hoitaa niin se ei ole siitä kiinni mikä on valuutta, eikä valuutan uppoaminen paranna tilannetta. Koko se asia on tällä hetkellä AY-väen kontolla, se päättää palkankorotuksista, eikä rahan heikentäminen auta, kun ihmiset vaatii palkkaa lisää enemmän kuin mitä valuuttaa keretään heikentämään.
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeisesti kommenttini osui ja upotti.
Ilmoita asiaton viesti
Tietenkin vahva valuutta kielii ainakin muodollisesti vahvasta valuutasta – varsinkin jos se ei kellu, niin se saattaa olla kupla joka puhkeaa. Kuka muistaa vahvan markan? Korot laskivat vasta kun oli kahteen kertaan pakkodevalvoitu. Ruotsin heikko kruunu finanssikriisin jälkeen vahvisti ruotsalaisten asemaa pitää omat markkinat ja jopa niitä laajentaa. On selvää, että tämän jälkeen kruunu on vahvistunut. Ruotsalaiset ovat egoisteja – suomalaiset taas historiankin kokemusten myötä turvallisuushakuisia. Se on ymmärretäävää, mutta tämä halu aina olla ytimessä osoittaa mielestäni osin heikkoa itsetuntoa. Olen itse asunut ja opiskellut Tukholmassa kansantaloustiedettä. Oli eri tyyli kuin täällä – enemmän opiskelijoita eri maista, Yhdysvallat, Britit ym, myös mielipiteiden kirjo laajempi – meillä useimmiten vain yksi totuus – ja jos siihen ei alistu, niin sitten on vähintäänkin populisti.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se on,Suomella on vaikeuksia rahapoliittisesti,koska eivät ole itsenäisiä.
Ruotsissa itsekin asuuneena vuosikymmeniä,nyttemmin sitten Norjassa parikymmentä,niin todellakin huvittaa tämä suomen median epätoivoinen manipolointi ihmiselle Euron ja jopa Eu:n ihannoinista.
Täällä Norjassa ihmisillä ei ole EU:n määräämiä korkoja asuntolainoissa,eikä muissakaan,voitko kertoa huusko,mistä se johtuu?
Johtuisiko maailman markkinoista ,vai?
Nyt on käynnissä realismin aikakausi jossa otetaan esille tämä sinunkin ehdottama lisälainan otto kaikkien ongelmien ratkaisuksi.Kupla puhkeaa väistämättä.
Nythän on vaalit lähestymässä,joten ymmärrän sinunkin ulostuonnit,vaiken niille paljon arvoa annakkaan.
Norjassa ja norjalaisena on kiva olla,nyt jos saatte neuvottelun Trumpin ja Putinin kesken aikaiseksi,niin me taputellaan käsiä,mihin teidät jaetaan.
PS.Pyytäkää Norjalta lainaa kokouksien suorittamiseen.
p
Ilmoita asiaton viesti
Suomen kymmenpenniset sopivat Saksassa 50 Saksan Pfennigin automaatteihin.
(Nimimerkillä: näin minulle ovat kertoneet …) 😉
Ilmoita asiaton viesti
Tänä päivänä kaikkien euromaiden kolikot sopivat kaikkien euromaiden kaikkiin apparaatteihin ja se on hyvä ja se on järkevää, se entinen systeemi oli idioottimainen.
Ilmoita asiaton viesti
> Vai olisiko parempi, ettei euroa olisi, lainaa saisi kalliimmalla ja nihkeämmin, ja meidät pakotettaisiin kipeisiin leikkauksiin ja / tai verojen korotuksiin ainakin joksikin vuodeksi?
Markka-aikana olisi markka-ajan puolustajien mielestä käynyt niin, että yhdeksän vuoden laman ensimmäisen vuoden ensimmäisen puolikkaan aikana markka olisi devalvoitunut markkinoilla, ja lama olisi korjautunut normaaliksi taloustilanteeksi seuraavan puolen vuoden tai vähän pidemmän ajan kuluessa. Ulkomaan tavaroiden ostovoima olisi pudonnut, mutta talous pyörisi taas ja työpaikat säilyisivät paremmin.
Euron keskeinen ongelma on ehkä se, että maakohtaista devalvoitumista ei tapahdu, ja siksi Suomi elää jatkuvasti yli varojensa. Automaattista markkinoiden hoitamaa devalvoitumista korvaamaan ei ole euroaikana kehittynyt vielä vastaavaa koneistoa, joka pudottaisi maan kulutustason automaattisesti (tai sopimusten tai säädösten kautta) maan ansioita vastaavalle tasolle. Palkkojen nimellisarvon leikkaaminen on liian kivuliasta, eikä devalvoitumisen tapaan kohdistuisi varmaankaan kaikkiin tasapuolisesti. Siksi taloutta yritetään tasapainottaa muilla keinoin, myös palveluita leikkaamalla.
Kiinteään valuuttaa siirtyminen vaatii uuden asenteen ja uusia keinoja. Suomi eli eurossa jonkin aikaa ihan ok maltillisen tulopolitiikan ja säntillisen taloudenpidon siivittämänä. Mutta heti kun nuo (vielä kaikkien hyväksymät keinot) eivät riittäneet, jouduttiin pysyviin vaikeiuksiin, koska työkalupakissa ei ollut (devalvoitumismahdollisuuden kadottua) mitään muita keinoja jäljellä. On vain odoteltu yhdeksän vuotta ihmettä, eli talouden yllättävää nousua, joka pelastaisi kansan ja poliitikot pulasta (minkä jälkeen sen hetkinen hallitus julistaisi kaiken omaksi ansiokseen 🙂 ).
Ilmoita asiaton viesti
Täytyy myös ymmärtää, että euro ei ole ”kiinteä valuutta”, vaan kelluva sellainen.
Kaupankäynti esimerkiksi Englannin, USA:n, Kiinan, Brasilian, Japanin, Venäjän ja vaikkapa Ruotsin kanssa on edelleen riippuvaista kulloisestakin valuuttakurssista.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan. Euro on kiinteä vain siinä mielessä, että Suomalaiset poliitikot eivät voi tehdä sen arvolle mitään, toisin kuin markka-aikana, jolloin Suomi saattoi devalvoida tai antaa markan arvon määräytyä kelluttamalla sitä.
Euro löytää oman oikean kurssinsa dollariin ja muihin valuuttoihin nähden kellumalla markkinoiden määräämälle tasolleen. Euron sisällä voi kuitenkin käydä niin, että taloudeltaan menestyvimpien maiden kannalta euro on turhan halpa, ja taloutensa kanssa vaikeuksissa oleville (esim. Suomi), euro on liian kallis.
Silloin kun Suomi liittyi euroon, kuvittelin optimistisesti, että maamme johtavat talousajattelijat ja talousasioihin perehtyneet poliitikot olisivat miettineet (Suomen kannalta) kiinteään valuuttaan siirtymisen edut ja haitat valmiiksi, ja ymmärtäneet, että yhteisvaluuttaan (ehkä parempi sana kuin kiinteä valuutta) siirtyminen edellyttää muutoksia harjoitettuun politiikkaan. Nyt olen pettynyt, kun näyttää siltä, että ajattelu ylsi vain jo mainitsemiini maltilliseen palkkapolitiikkaan ja tiukkaan talouskuriin asti, mutta ei siitä pidemmälle. Yhdeksän vuotta on makailtu iloisesti suossa, kun keinot loppuivat tilanteessa, jossa nuo kaksi kikkaa eivät riittäneet kompensoimaan Suomen talouden notkahtamista.
Ilmoita asiaton viesti
#37 Hyvin kiteytetty. Suossa on makailtu itse asiassa vielä kauemmin kuin yhdeksän vuotta. Nokian menestys vain peitti tilanteen ja todellisuuden alleen.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä voi sanoa, että jo euroon liityttäessä nykyisen kriisin ainekset olivat kasassa, koska suunnitelmat talouden taantuman varalle puuttuivat. Oli vain ajan kysymys, milloin jokin taantuma ja siitä seuraavat ongelmat iskevät päälle. Virhe oli vakava, koska keinoja ei ole löytynyt edes yhdeksän vuoden laman aikana.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä asia silloin jo tiedostettiin. Muistan itse miksi itse äänestin EU:ta vastaan. Silloin jo puhuttiin rahaliitosta ja kmuistanb hyvin miten kovin epäilin sitä että Suomen työmarkkinajärjestelmä pystyisi sopeutumaan uuteen tilanteeseen.
Silloin puhuttiin myös jostain puskurirahastoista, joita piti kerätä hyvinä aikoina pahojen aikojen varalta, kun ei ole mahdollista että valuutta joustaisi.
Myt on mielestäni jo selvät merkit olemassa siitä että maamme pystyy sopeutumaan tilanteeseen jossa asioita ei enää hoideta valutan arvoa upottamalla, vaan paremmilla keinoilla. Kiky ei vielä ole riittävä jousto, mutta se osoittaa että tietoisuus jouston tarpeesta on olemassa ja sitä voidaan käyttää myös tulevaisuudessa.
Jotta kiky olisi ollut tehokkaampi olisi pitänyt vähän pudottaa palkkoja, mutta nyt näyttää siltä että kilpailijamaiden paqlkankorotukset tulevat nekin avuksi korjaamaan tilannetta.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä luulet, että poliitikot ajattelivat tuolloin? Olivatko tietoisia puutteista, mutta menivät mukaan poliittisista syistä, vai oliko ymmärrys tulevista ongelmista vajavainen?
Puskurirahastotkin ovat vain tilapäinen ratkaisu siinä mielessä, että ne kestävät vain hetken, ja homma palaa kuitenkin pohjaan, jos taloutta ei saada muilla keinoin puskurirahastoja poltellessa kuntoon. (Oletin tässä, että lamassa kyse ei ollut hetkellisestä heilahduksesta, vaan jostain pitkäjänteisemmästä ongelmasta.)
Minusta valuutan arvon lasku on ihan hyvä keino. Se omassa valuutassa on toki huonoa, että jatkuvat kurssimuutokset pitää ottaa huomioon. Yhteisvaluutassa fiksu keino voisi olla kyky vastaaviin valtion tai markkinoiden ohjaamiin palkkaliukumiin.
Mielestäni Suomi ei ole kyennyt sopeutumaan tilanteeseen, tai siis kehittämään keinoja tällaisista tilanteista poistumiseen. Kiky ja Suomen malli ovat olleet liian ad-hoc-luonteisia keinoja, joissa valtio jättää oman ohjausvastuunsa työmarkkinajärjestöjen hoidettavaksi. Kyllä suhdannepolitiikan pitäisi olla valtion kontrollissa, eikä riippuvainen siitä, mitä etujärjestöjen neuvotteluissa satutaan (tai ei satuta) milloinkin sopimaan.
Kikyn olisi tosiaan pitänyt olla tehokkaampi. Mutta palkkojen nimellisarvon pudottaminen on näköjään nykyään liian kova pala suomalaisille. Oman valuutan devalvoitumisesta ei syntynyt aikanaan mitään porua, vaikka vaikutukset olivat pitkälti samankaltaisia.
Vaikka hallituksen toiveikkaat ajatukset siitä, että lama olisi Suomessa hellittämässä, osoittautuisivat käytännössä tosiksi, en osaisi antaa hallitukselle siitä kunniaa sen korkeammista ansioista kuin tarmokkaasta ja sinnikkäästä pikkukikkojen kokeilusta, jotka lopulta johtivat ulos lamasta (ehkä paljolti myös ulkoisten tekijöiden ansiosta).
Ilmoita asiaton viesti
Asiallinen puheenvuoro sinulta Juho ja siksi haluan vastata kohta kohdalta.
Valitettavasti tuossa edellisessä puheenvuorossani oli paljon näppisvirheitä, johtui siitä että naputtelin sen junassa kännykällä väsyneenä. Toki niitä muutenkin aina tuppaa tulemaan.
”Mitä luulet, että poliitikot ajattelivat tuolloin? Olivatko tietoisia puutteista, mutta menivät mukaan poliittisista syistä, vai oliko ymmärrys tulevista ongelmista vajavainen?”
Minä luulen että politikot olivat tietoisia tilanteesta, ihan kaikki, sekä ne jotka olivat puolesta, että ne jotka olivat vastaan.
Liittymisessä EU:hun oli vahvempiakin tekijötä kuin pelkkä talouden ajattelu ja ne muut tekijät ratkaisivat arvan EU:n hyväksi. Minun mielestäni arpa lankesi tavalla joka koitui meidän onneksemme, siltä se nyt minusta näyttää, vaikka aiemmin pelkäsin juuri tämän palkkamaltin onnistumista, pelkäsin myös Saksan vaikutusvallan liiallista kasvua, mutta sekään ei näytä ongelmalta tässä vaiheessa.
Asiat jotka käänsivät Suomen kelkan kohti EU:ta liittyvät turvallisuuteen. Venäjä oli silloin heikko, oli aika kääntää kelkka, kuten myös Balttian maat ja monet muut maat ajattelivat.
”Puskurirahastotkin ovat vain tilapäinen ratkaisu siinä mielessä, että ne kestävät vain hetken, ja homma palaa kuitenkin pohjaan, jos taloutta ei saada muilla keinoin puskurirahastoja poltellessa kuntoon. (Oletin tässä, että lamassa kyse ei ollut hetkellisestä heilahduksesta, vaan jostain pitkäjänteisemmästä ongelmasta.)”
Puskurirahastoista olen samaa mieltä. En oikein tiedä edes miten niille on käynyt. Joustot olisi mielestäni ehdottomasti tehtävä kiky- pohjaisilla ratkaisuilla. Se ei nyt vielä ihan toimi, mutta kyllä sitä ymmärrystä kuitenkin näyttää olevan, kunhan sitä riittävän määrätietoisesti, nykyisin pääministerin tyyliin, painostetaan.
”Minusta valuutan arvon lasku on ihan hyvä keino. Se omassa valuutassa on toki huonoa, että jatkuvat kurssimuutokset pitää ottaa huomioon. Yhteisvaluutassa fiksu keino voisi olla kyky vastaaviin valtion tai markkinoiden ohjaamiin palkkaliukumiin.”
Minusta valuutan arvon heikentäminen on huono konsiti. Siinä on monia haittatekijoitä ja se johtaa epäoikeudenmukaisuuksiin säästäjien ja velallisten suhteissa velallisten eduksi. Valuutan heikkeneminen ei kannusta säästämiseen sijoittamiseen eikä investoimiseen kyseisessä valuutassa. Kansainvälinen aupanteko on epävarmaa koska tulos riippuu siitä miten kurssit kehittyvät. Myöskin kustannusten laskeminen on aina hankalampaa kun ei tiedetä valuutan arvon kehityksestä. Sellaisissa maissa joissa valuutan arvo on vakaa, voidaan laskea tarjouksille tarkempi ja tiukempi hinta ja ne voittavat tarjouskilpailut.
”Mielestäni Suomi ei ole kyennyt sopeutumaan tilanteeseen, tai siis kehittämään keinoja tällaisista tilanteista poistumiseen. Kiky ja Suomen malli ovat olleet liian ad-hoc-luonteisia keinoja, joissa valtio jättää oman ohjausvastuunsa työmarkkinajärjestöjen hoidettavaksi.”
Mielestäni palkkakehitys ei pitäisi olla pelkästään työmarkkinajärjestöjen hallinnassa. Kyse ei ole ainoastaan siitä että työntekijäjärjestöt vaativat liikaa, myös työnantajajärjestöt voivat maksaa liikaa, pyrkiessään kasvattamaan työmtekijämäärää jostain heidän omasta yritysstrategiastaan johtuvasta syystä, mikä voi olla valtion taloudenpidon kannalta hankala. Minusta valtiovallalla, tai jollakin valtiovallasta riippumattomalla elimellä, vaikkapa Suomen Pankin kaltaisella asiantuntijaelimellä, pitäisi olla arvovaltaa, sananvaltaa ja toimivaltaa palkanmuodostuskehityksessä.
Pitäisi vähitellen unohtaa se että palkkataso olisi vain työnantajan ja työntekijän välinen asia, koska palkkataso vaikuttaa tärkeisiin asioihin jotka vaikuttavat kilpailukykyyn ja valtion tuloihin ja menoihin, kykyyn pitää yllä julkista sektoria jne.
”Kyllä suhdannepolitiikan pitäisi olla valtion kontrollissa, eikä riippuvainen siitä, mitä etujärjestöjen neuvotteluissa satutaan (tai ei satuta) milloinkin sopimaan.”
Samaa mieltä, mutta vain osittain valtion kontrollissa, kenties niin että valtio voi määrätä jotkin rajat ja puitteet.
”Kikyn olisi tosiaan pitänyt olla tehokkaampi. Mutta palkkojen nimellisarvon pudottaminen on näköjään nykyään liian kova pala suomalaisille. Oman valuutan devalvoitumisesta ei syntynyt aikanaan mitään porua, vaikka vaikutukset olivat pitkälti samankaltaisia.”
Devalvaqatiosta ei tullut porua, koska ne valmisteltiin salaa ja suoritettiin yllättäen. Joskaan kaikki eivät yllättyneet ja jotkut tekivät devalvaatioilla ison tilin itselleen, toki niiden ”tyhmien” kustannuksella jotka devalvaatio yllätti.
”Vaikka hallituksen toiveikkaat ajatukset siitä, että lama olisi Suomessa hellittämässä, osoittautuisivat käytännössä tosiksi, en osaisi antaa hallitukselle siitä kunniaa sen korkeammista ansioista kuin tarmokkaasta ja sinnikkäästä pikkukikkojen kokeilusta, jotka lopulta johtivat ulos lamasta (ehkä paljolti myös ulkoisten tekijöiden ansiosta).”
Laman syntymisessä ja päättymisessaä monet muut seikat ovat tärkeämpiä kuin hallituksen toimet. Toki hallituksenkin toimet ovat tärkeitä. Usein on vain käynyt niin että ne tärkeimmät toimet, eli varautuminen seuraavaan lamaan, jäävät kaikilta hallituksilta säännöllisesti tekemättä.
Koekeasuhdanteen aikana politikot keskittyvät rahan jakamiseen kansalaisille, mahdollisimman korkean äänimäärän varmistamiseksi. Tärkein unohtuu, se että seuraava lama tulee väistämättä, eikä sen takia julkisia menoja ole syytä paisuttaa, vaan tärkeämpää olisi maksaa velkaa pois, tai kartuttaa rahastoja tulevaisuuden romahduksien varalta.
Ilmoita asiaton viesti
> Minä luulen että politikot olivat tietoisia tilanteesta, ihan kaikki, sekä ne jotka olivat puolesta, että ne jotka olivat vastaan.
Valitettavasti minulla on myös vastakkaisen suuntaisia tuntemuksia. Selvimpänä todisteena ehkä se, että poliitikot ovat osanneet puheissaan linkata Suomen vaikeudet siihen, että nyt ei voi devalvoida, vasta noin vuoden verran. Sitä ennen vallitsi jokseenkin täysi hiljaisuus kahdeksan vuoden ajan, vaikka ymmärrystä ja keinoja etisittiin koko ajan. Vaihtoehto ymmärtämättömyydelle voisi olle korkeintaan se, että oman valuutan ja sisäisen devalvaation eduista puhuminen olisi ollut koko tuon ajan ylittämätön tabu.
> Liittymisessä EU:hun oli vahvempiakin tekijötä kuin pelkkä talouden ajattelu ja ne muut tekijät ratkaisivat arvan EU:n hyväksi.
Totta. Ainakin 1) rajojen kaataminen markkinavoimien tieltä, 2) usko suuren kekitetyn päätöksenteon etuihin ja 3) jotkut turvallisuuteen ja imagoon liittyvät näkökohdat olivat sellaisia.
”Palkkamaltti” ei ole mielestäni vielä kunnossa siksi, että valtiolla ei ole vieläkään keinoja suhdannepolitiikan hoitamiseen. Sama koskee kikyä. Siinä ei ole järkeä, että jatkossakin pitää synnyttää suuri tappelu häviäjien ja voittajien löytämiseksi joka kerta, kun talous tarvitsee pieniä korjausliikkeitä.
Saksan ja Ranskan mahti on minusta suuri. Suomen kannalta monet keskeisimmät asiat päätetään EU:ssa niiin, että Saksan ja Ranskan johtajat tapaavat kahdestaan, minkä jälkeen Suomen johtajat kuulevat ja omaksuvat päätökset. Suurimpien valtioiden lisäksi korkeimmilla sisäpiirin byrokraateilla ja Brysselin lobbareilla on huikeasti valtaa. Keskitety valta ei olisi kovin suuri ongelma, jos EU olisi vain kiinteämuotoinen vapaakauppa-alue, mutta meillä on hiipivä ongelma siksi, että valta sirtyy koko ajan yhä useammissa asioissa noille sisäpiireille. Tuo ei tietenkään ole ongelma niille, jotka ovat sisäistäneet edellä mainitsemani kohdat 1) ja/tai 2). Ykköseen uskoo enimmäkseen oikeisto ja kakkoseen vihervasemmisto.
Oman valuutan arvon heikkenemisen tai vastaavan valtion kontrolisa olevan sisäisen devalvoitumisen tärkein etu on kai se, että kansan kulutustaso saadaan säädettyä valtion tuottavuuden tasolle. Nyt meiltä puuttuvat molemmat keinot. Velanottajien tulee osata varautua riskeihin ottaessaan velkaa omassa tai muussa valuutassa. Useiden valuuttojen hallinta on riski, mutta ei epäoikeudenmukaisuutta – ei ainakaan jos arvo muuttuu vähitellen eikä rysäyksin. Kannattaa käyttää sitä valuuttaa (omaa tai muuta), jossa toimintakin on, niin riskit vähenevät. Pienempi lukumäärä valuuttoja pienentää valuuttariskejä, mutta omalla valuutalla on myös etunsa, kuten tuo mainittu suhdanteiden korjaaminen valutan arvon muutoksin. Mainitsin valtion mahdollisuuden säätää palkkoja (yhteisvalutassa) siksi, että tuollainen ratkaisu yhdistäisi hyvän joukon kummankin järjestelmän etuja.
> Mielestäni palkkakehitys ei pitäisi olla pelkästään työmarkkinajärjestöjen hallinnassa.
Aivan. Mainitsemaasi tapaan Suomen Pankilla voisi olla valtaa asiassa. Myös hallitus ja markkinat voivat hoitaa osansa. Tällaisia järjestelmiä ei tietääkseni ole vielä käytössä, mutta Suomi voisi ottaa tässä asiassa johtajuutta (ainakin jos poliitikoilla olisi taitoa ja ymmärrystä 🙂 ).
> Devalvaqatiosta ei tullut porua, koska ne valmisteltiin salaa ja suoritettiin yllättäen.
Valuutan kelluttaminen ja devalvoituminen itsestään oli vielä kertaluokkaa kivuttomampi keino (eikä tuottanut pikavoittoja tai -tappioita kenellekään).
> Laman syntymisessä ja päättymisessaä monet muut seikat ovat tärkeämpiä kuin hallituksen toimet.
Devalvaatio ja devalvoituminen olivat keinoja, jotka mahdollistivat laman päättämisen hallitusti ja välittömästi tarvittaessa. Eli päättyminen oli hallinnassa (siinä mielessä, että talous saatiin nopeasti toimivaksi, työttömyys kuriin, ja ostovoima alemmas), mutta ei enää (lamaa takana jo yhdeksän vuotta).
> Koekeasuhdanteen aikana politikot keskittyvät rahan jakamiseen kansalaisille, mahdollisimman korkean äänimäärän varmistamiseksi. Tärkein unohtuu, se että seuraava lama tulee väistämättä, eikä sen takia julkisia menoja ole syytä paisuttaa, vaan tärkeämpää olisi maksaa velkaa pois, tai kartuttaa rahastoja tulevaisuuden romahduksien varalta.
Aivan. Kannatan vastuullista tiukahkoa politiikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt on Markku Huusko taas pahasti ulkona omalta mukavuusalueeltaan, joka käsittää yleensä Li Anderssonin talous- ja turvapaikka -avausten pohjois-korealaista ihannointia.
Artikkelinsa teesin tueksi Huusko on kaivanut naftaliinista Göran Perssonin, joka on jo täysin (ollut yli vuosikymmenen) ulkona kaikesta päätöksenteosta eikä edusta edes Ruotsin demarien virallista kantaa. Voisitko Markku Huusko esittää missä tällaisesta vaihtoehdosta Ruotsissa käydään vakavasti otettavaa keskustelua?
Päätoimittajan ei kannata tarttua kynään, jos ainoa ymmärrys ja mielipide Euron hyödyistä tai haitoista perustuu siihen mitä muut ajattelevat (EK ja Ay-liike + Persson) ellei sitten vain tee keskustelunavausta esittämättä omaa näkemystään.
Huusko jakelee myös jatkuvasti termiä ”kansallismieliset populistit” (= mitään ymmärtämätön joukko?), joka sävyttää kyllä niitä Li Anderssonin taloussammakoiden kommentteja, mutta tässä yhteydessä se näyttää niin armottoman populistiselta ”toivon näkemykselleni tukea” – avaukselta, että tulee taas mieleen Mark Twainin sanat:
”It is better to keep your mouth shut than open it and remove all doubt”.
Ilmoita asiaton viesti
USA:ssa asuessaan voimakkaita imeneen Olof Palmen mukaan ei voi olla yhdessä maassa yhdenlaisia ihmisoikeuksia ja toisessa toisenlaisia. SIttemmin Barack Obama on puhunut ihmisoikeuksien olevan universaaleja.
Anssi Miettinen pilkkaa tänään HS:ssa kansankielisiä ”takapajulan” sanontoja, vaikka samanlaisia esiintyy sivistyneemmissäkin kielissä niiden periytyessä vuosituhantisista viljelykulttuureista. Sanomakoulu edustaa niiden rinnalla kehityksen vimeisintä minuuttia.
Istutettaessa Paavo Väyrysen, Erkki Tuomiojan ja Paavo Lipposen sukupolvea Kekkosen lastenkutsuilla Tamminiemessä, ehdottoman auktoriteetin asema romuttui Italiassa historiallisen kompromissin myötä. Yhden filosofin tilalle jokaisesta saattoi tulla oman kokemuksensa perusteella filosofi.
Mutta Suomessa ”joka paikan pöyry” hoitaa yhä ajattelun, ”pilotti puikoissa” käytännön hommat.
Ilmoita asiaton viesti