Valtava joukko suomalaisia nyt vain menetetään
Suomessa on työ- ja elinkeinoministeriön mukaan noin 100 000 avointa työpaikkaa ja työttömiä noin 300 000, laajemman määritelmän mukaan työtä vailla on paljon useampikin.
Täällä on työmarkkinoilla niin sanottu kohtaanto-ongelma. Monella alalla ja alueella on työvoimapulaa ja jostain kunnasta ei löydy millään minkäänlaisia töitä.
Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) on kutsunut työvoimapulaa ja vallitsevaa tilannetta ”lähes hirtehiseksi”. Hän on puuttunut tärkeään asiaan, vaikka sanavalinta on hieman erikoinen.
Totta on, että kaikki työttömät eivät lähde työn perään toiseen kaupunkiin saman maakunnan alueella, saatikka toiselle puolelle maata tai peräti Ruotsiin toimeentuloa etsimään, kuten joskus on ollut tapana. Myös Helsingin Sanomat kertoi tästä ilmiöstä viikonvaihteessa esitellessään Salon työttömien näkemyksiä Uudessakaupungissa alle 150 kilometrin päässä vapaana olevista työpaikoista.
Syyt suomalaiseen kohtaanto-ongelmaan ovat moninaiset: puolisolle ei löydy töitä, asuntoa on vaikea saada muuttovoittokaupungista ja vanhasta omistusasunnosta on muuttotappioalueella vaikea päästä eroon, lasten kouluja, harrastuksia ja kaveripiiriä ei olla halukkaita vaihtamaan, tarjottu työ on osa-aikaista tai määräaikaista jne.
Hallitusherrat ja -rouvat pohtivat tässä kuussa puoliväliriihen yhteydessä tukitoimia, joilla ihmisten liikkuvuutta voitaisiin parantaa. Hallitus siis kaavailee jo tarjotun kepin lisäksi porkkanaa heille, jotka lähtevät työn perään kauemmas.
”Onko se esimerkiksi muuttokorvauksia tai pitemmistä työmatkoista johtuvien korvausten nostamista”, elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) pohtii Ylen haastattelussa. Tämä saa kannatusta ekonomistipiireiltä, kuten Kauppalehti tänään kertoo.
Periaatteessa tämä onkin järkevää, jos se auttaa edes vähän helpottamaan ongelmia työmarkkinoilla ja meillä on siihen varaa. Mutta onko meillä varaa tarjota apua velkaisen valtiomme pussista aina ongelman havaitessamme?
Ja miten saada tuhannet työttömät ja tuhannet työpaikat kohtaamaan esimerkiksi Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla, missä ainakin on työvoimapulaa?
Melko suuren ihmisjoukon osalta tiedetään, ettei mitenkään. Esimerkiksi työmarkkinakeskusjärjestö STTK muistuttaa, että pitkäaikaistyöttömyyspommi on kovempi kuin 1990-luvulla.
Suomen noin 120 000 pitkäaikaistyöttömästä noin 60 000 ei palaa koskaan töihin, heidät ”menetetään”, STTK kuvaa. Se on tylyä todellisuutta talousnousun ja työllistämispyrkimysten keskellä.
Tuota 100 000 avointa työpaikkaa / työttömät voisi tarkentaa vielä sillä paljonko tarjolla olevista työpaikoista on sellaisia, joihin ei löydy koulutustasoltaan vastaavaa työvoimaa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä huomio, mutta tuollaista dataa ei taida olla tarjolla. Tässä TEM:n tuoreimmasta raportista saatavissa olevaa tietoa:
Kaikkiaan työ- ja elinkeinotoimistoissa oli helmikuussa avoinna 109 900 työpaikkaa, mikä on 3 300 enemmän kuin
vuosi sitten.
Uudet avoimet työpaikat olivat lisääntyneet viidessä ammattiryhmässä:
eniten rakennus, korjaus ja valmistustyöntekijöiden (1 300), muiden
työntekijöiden (1 100) sekä prosessi ja kuljetustyöntekijöiden (500)
ryhmissä. Vastaavasti uudet avoimet työpaikat olivat vähentyneet eniten
asiantuntijoiden (2 600), palvelu ja myyntityöntekijöiden (1 900) sekä
johtajien (500) ryhmissä.
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handl…
Ilmoita asiaton viesti
Markku on selvästi perehtynyt tilanteeseen. Varsinaisessa blogijutussa oli hyvin listattu niitä syitä, jotka todella tekevät työn perässä muuton vaikeaksi. Yksi on puolison työ ja toinen vaikea asia asunnon myynti usein polkuhintaan ja törkeän hintaisen osto tilalle Hesasta tai vaikka Tampereelta. Käytännössä tilava omakotitalo olisi vaihdettava kaksioon stadissa. Eihän se ole perheelliselle edes mikään vaihtoehto.
Ongelmaa mutkistaa alhainen palkkataso ja työn jatkuvuuden täydellinen epävarmuus. Mieluummin kitkuttaa perheen pienillä ansioilla halvassa ympäristössä järven rannassa kuin työttömänä ahtaalla likaisessä, harmaassa ja kalliissa stadissa.
Outo oli työpaikkojen väheneminen paremmin palkatuissa hommissa. Johtuuko se siitä, että paikat löytäneet hyvin ottajansa vai ettei niitä ole juurikaan.
Itse Hesassa ja maailmalla asuneena pidän suurena ongelmana surkeaa palkkatasoamme. Kokenut asiantuntija tai pikkupomo saa Saksassa tai Englannissa helposti reilustikin yli 10.000€ kk-ansion. Meillä nuoret koulutetut joutuvat pärjäämään 2.000€ netolla. Eihän sillä mitään elämää rakenneta. Tuon tasoisen palkan sai osaava jo 80-luvun puolivälissä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentista. Asumisen kalleus on Helsingissä tosiaan suuri ongelma, jotta kaupunkiin voisi muuttaa töihin, joista saa keskivertopalkkaa. Tarvitaan kaksi hyvätuloista tai iso perintö, jotta perheasunnon ostoa Helsingin kantakaupungin maastosta voi nykyisillä hinnoilla edes harkita. Kauemmaskin keskustasta tarvitaan useimmiten kaksi palkansaajaa per perheasunto.
Yksiöiden ostohinnat yksin eläville ovat jo sellaista luokkaa, että tulojen on oltava kohtuulliset sen lisäksi että on säästöjä. Vuokra-asuminen on nykyisin entistä useammin kimppakämppämuotoista, jotta sen pystyy kustantamaan ja rahaa jää vähän muuhunkin.
Ilmoita asiaton viesti
Tuon luulisi olevan luonnollisesti TEM:n alaan kuuluvaa tilastointitoimintaa. Miksi siellä ei vastata huutoon ja sselvitetä ongelmallisia pullonkauloja tai kohtaanto-ongelmia?
Ilmoita asiaton viesti
Minusta olisi kohtuullista, että elinkeinoministeri Lintilän vääriä työpaikka- ja työttömyyslukuja ei enää levitettäisi.
Olen blogikirjoituksessa oikaissut em. lukuja ja niistä tehtyjä johtopäätöksiä.
TEM:n luku 109 900 avointa työpaikkaa kertoo KOKO HELMIKUUN ajan avoimet työpaikat. Niistä täytettiin tai niitä poistettiin muista syistä HELMIKUUN AKANA 46 100 työpaikkaa.
Näin HELMIKUUN LOPUSSA oli vielä 63 800 avointa työpaikkaa.
Jos avoimien työpaikkojen ja työttömien määrän vertailusta haluttaisiin totuudenmukaista tietoa, pitäisi lukujen olla päiväkohtaisia. Ja tänään tilanne on tämä; alle 20 000 avointa työpaikkaa ja yli 500 000 työtöntä.
Mitään valtakunnallista kohtaanto-ongelmaa ei ole, kun jokaista avointa työpaikkaa kohti on 25 työtöntä.
Ilmoita asiaton viesti
”Mitään valtakunnallista kohtaanto-ongelmaa ei ole, kun jokaista avointa työpaikkaa kohti on 25 työtöntä.” Juuri tuohan se kuvaa ongelman suuruutta ja todellisuutta. Ei sillä ole käytännössä työntarjoajan suunnasta merkitystä onko työttömiä 5 vai 25. Jos työ ei kelpaa ja/tai osaaminen riitä. Tai matka on liian pitkä. Tai…jokin muu syy. Voin todeta usean täälläpäin toimivan yrityksen puolesta, että kohtaanto-ongelma on todellinen.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä oli hyvä kommentti Itä-Suomessa toimivalta yrittäjältä, kiitos Seppo. Siis kohtaanto-ongelmaa on havaittu muuallakin kuin Helsingissä tai Turussa.
HS:n jutusta: ”Työvoimahaaste ei ole enää Turun tai Varsinais-Suomen asia, vaan koko Suomen kysymys”, maakuntajohtaja Kari Häkämies Varsinais-Suomen liitosta korostaa.
http://www.hs.fi/talous/art-2000002924964.html
Ilmoita asiaton viesti
Mitenkäs tämän nyt kauniisti ilmaisisi? Kun tuntee sellaisia hakijoita, joille ei pitkästä työkokemuksesta huolimatta irtoa työvoimapulaa valittavilta yrityksiltä edes vastausta hakemukseen, saati työpaikkaa, ei voi muuta kuin todeta, että työvoimahaasteesta nillittäminen on melkoista hevonp..kaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuon kaltaiset kohtalot ovat valitettavan totta. Työllistyminen on vaikeaa erityisesti vanhempana.
Tässä pätkää ET-lehdestä: Tosin, jos ja kun työttömäksi joudutaan yli 50-vuotiaana, ei työllistyminen ole helppoa. – Ikääntyneiden työttömyys on suurempaa ja pitkäkestoisempaa kuin nuoremmissa ikäryhmissä, kertoo Matti Sihto. Jo 40 ikävuoden jälkeen työllistyminen alkaa hiljalleen vaikeutua.
http://www.etlehti.fi/artikkeli/raha/yli-55-vuotia…
Ilmoita asiaton viesti
Niin, yksilötasolla voidaan puhua kohtaloista. Koko järjestelmää ajatellen nuo ”kohtalot” vain osoittavat, että todellisuudessa meillä ei ole minkäänlaista ongelmaa, tai että ainoa ongelma on todella nirsoiksi opetetut yritykset, ja niiden marinaa ilman minkäänlaista kritiikkiä toistelevat poliitikot ja toimittajat.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä siinä on ymmärtäminen aika pientä, kun kuvitellaan että työmarkkinat on vain avoimet työpaikat ja työttömät.
Valtaosa avoimista (3/4) työpaikoista täytetään työpaikan vaihtajilla, ja hyvin todennäköisesti lähtijän paikkaa ei täytetä.
Ilmoita asiaton viesti
Kun valuutta ei jousta niin työllisyys joustaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tulee mieleen joku maa, jossa ovat tässä hiljan joustaneet sekä valuutta että työllisyys, kun oma tuotantorakenne on yksipuolinen. Suomessa käytössä oleva valuutta tuntuu kelpaavan oikein hyvin Suomeen investoineelle Meyerille ja täällä autoja tuottavalle Mersulle. Eikä se valuutta pelota myöskään kiinalaisia biojalostamohankkeiden taustahahmoja tai tänne maailmalta sankoin joukoin tulevia turisteja.
Ilmoita asiaton viesti
Minä tunnen yhden Maunon (nimi muutettu), jolla on ihan käsittämättömän iso pää. Maunon lakki on kokoa 70. Koska koon 70 lakki sopii kuin nakutettu Maunolle, Mauno on vedenpitävä todiste siitä että meille kaikille sopii koon 70 lakki.
Ilmoita asiaton viesti
Työttömyys on huonosti kuvaava ilmaisu sille, että työpaikkoja ei ole riittävästi. Työttömyys luku, joka on kaikkein luotettavin on se määrä ihmissiä, jokta saavat jonkin sortin työllisyys tukea. Näiden lisäksi on vielä huima määrä syrjäytyneitä työtömiä piilotyöttömin, jotka eivät ole mukana edes työhallinnon tilastoissa. Kokonaismäärä lienee todellisuudessa yli puolen miljoonan. Ongelmana on suuren työttömyyden lisäksi myös vajaatyöllistyminen, jolloin työntekijä haluaisi tehdä täysiä työpäiviä ja työviikkoja täydet vuodet, mutta joutuvat kuitenkin tyytymään piempiin tuntimääriin ja pieneen ansiotasoon.
Mistähän muuten johtuu se, että maan nopea velkantuminen ( julkinen velka ja kotitalouksien velkaantuminen ) luo työlle kysyntää ilmeisen selvästi vain kasvukeskuksissa ?
Ilmoita asiaton viesti
Kiinan seuduilla iPhone ym. muita kännyköitä kokoonpaneva Foxconn työllistää toista miljoonaa näppärää käsiparia.
Parhaillaan Foxconn valmistaa robotteja omaan käyttöön korvaamaan valtaosan työvoimasta ensi vuosikymmenen alkuun mennessä.
Toivoa kai sopii että Suomen teollisuuden Kiina-huumalle ei käy samalla tavalla. Sitä paitsi miten paljon suomalaiset kädet ruuveja kiinni Mersuihin vääntäessään ”valmistavat” autoja Uudessakaupungissa?
Ilmoita asiaton viesti
Aika erikoista, että työ etsii tekijäänsä. Eiköhän se ole kuitenkin, niin että
työnantaja hakee työlle tekijää. Jos se työ etsisi tekijäänsä, kaikki ne tekemättömänä olevat tehtävät, olisivat jo tekijänsä löytäneet.
Näin ei kuitenkaan ole. Työtehtäviin, johon työ ei hae tekijäänsä vaan työnantaja, on määritelty suositukset ja vaatimukset työhön mahdollisesti valittavan sopivan henkilön rekrytoimiseksi.
Mikä on se työn ja tekijän kohtaantumisilmiö, joka on niin yleistä tämän päivän työ markkinoilla. Haetaan ilmeisesti sitä maailman parasta, joka ikiseen tehtävään. Kyllä on edessä loputon souvi edessä, näin on, jos se sopivasti tunnettu oma kaveri ei ole hakemassa. Tällöin ei edes sitä parasta tarvitse hakea.
Lisäksi työpaikat eivät täyty sillä, että työnhakijat pakotetaan hakemaan itselleen sopimattomia paikkoja riittämättömän koulutuksen tai kokemuksen perusteella. Pakottamisen täytyisi tapahtua toisinpäin eli työnantajat pakotetaan ottamaan töihin muitakin kuin jo töissä käyviä tai omia kavereita, jos sitä työllisyyttä tosissaan halutaan parantaa. Töihin haluavia on edelleen päivittäinkin paljon, eikä vain tilastollisesti.
Kohdatkaa tosiasiat, älkää mielikuvia, jotka eivät ole tätä päivää.
Ilmoita asiaton viesti
Mitäs jos se työpaikka muuttaisikin työntekijöiden perässä tai tuossa on Nokian Merikaaren tehdas tyhjillään, rupeaa teettämään siellä osan työstä?
Kaiken järjen mukaan olisi helpompi tukea tuota, kuin tuhansia perheitä.
Ilmoita asiaton viesti
”Avoimien työpaikkojen määrä vaihtelee
Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreimman työllisyyskatsauksen mukaan helmikuun aikana työ- ja elinkeinotoimistoissa oli avoinna noin 110 000 työpaikkaa. Kyseessä ovat siis koko kuukauden aikana avoinna olleet työpaikat.
Te-palvelut.fi sivun luku puolestaan kertoo juuri sillä hetkellä auki olevien työpaikkojen määrän. Avoinna olevien työpaikkojen määrä vaihtelee niin työllisyyskatsauksissa kuin te-palvelut.fi sivulla.
– Avoimien työpaikkojen määrä luonnollisesti vaihtelee, koska osa työpaikoista löytää tekijänsä ja uusia työpaikkoja laitetaan avoimiksi, Syvänen sanoo.
Avoimien työpaikkojen määrä voi vaihdella paljon myös kuukausittain.
– Viime vuonna avoimia työpaikkoja oli työnvälitystilaston mukaan keskimäärin 85 000 kuukaudessa, Syvänen kertoo.
”
Lähde:
http://yle.fi/uutiset/3-9543870
Nyt olisi varmasti tärketätä tietää montako työpaikkaa 85 000 keskimäärin kuukaudessa avoimesta työpaikasta jää täyttämättä.
Ilmoita asiaton viesti
Koulutuskohtaannon lisäksi ongelmaa tuottaa myös lainsäädäntö erilaisine pätevyysvaatimuuksineen ja muine vaatimuksineen, esim. lasten kanssa työskenteleviltä vaaditaan rikosrekisteriote.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa tuntuu olevan erikoinen illuusio, jonka mukaan avoimet työpaikat täyttyisivät pääosin työttömillä. Totuus on, ettei juuri mikään kannusta yritystä ottamaan ensisijaisesti työtöntä avoimeen paikkaan ja usein HR näkee sen jopa riskinä.
Olisi todella kinnostavaa nähdä lukuja siitä, kuinka usein positioon palkataan työtä vaihtava ja kuinka usein työtön. Kaikki näkyvät avoimina työpaikkoina statistiikassa.
Jos kuljetusyritys A hakee rekkakuskia, niin se todenäköisesti palkkaa työpaikkaa vaihtavan Peran, jolloin vanha peran paikka yrityksestä B menee hakuun, sinne palkataan työpaikkaa vaihtava Kake, jonka paikka sitten vapautuu yrityksestä C. Sinne yllättäen jopa valitaan työtön hakija Pirkko.
Eli kolme paikkaa oli avoinna ja sitten joku miettii kuinka ihmeessä rekkakuskien työttömyys ei vähentynytkään kolmella samana aikana.
Näiden tilastojen tulkinnassa jätetään aivan järisyttävä määrä tekijöitä huomioimatta. Kuinka tilastoissa näkyy esim se, että julkishallinnon on lähes aina laitettava paikka julkiseen hakuun, vaikka valittava tulee jopa talon sisältä? Samaa tapahtuu isoissa yrityksissä, halu on vain näennäinen. Miten nämä vaikuttavat?
Mitä tulee kohtaanto-ongelmaan, niin siinä on yrityksilläkin vastuunsa riittämättömän koulutuksen vuoksi. Runsaat kolme vuotta voimassa ollut laki kolmesta koulutuspäivästä on epäonnistumassa. Lisäkoulutusta laki on tuonut vain vähän, eikä tavoite koulutuksen jakautumisesta tasaisemmin työntekijöiden kesken vaikuta toteutuvan.
Talouselämässä kerrotaan: ”Koulutuspäivien lisääntyminen ei näy ainakaan työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometristä. Päinvastoin. Vuonna 2015 koulutukseen käytettyjen työpäivien lukumäärä putosi alimmilleen 2000-luvulla. Myös työnantajan maksamaan koulutukseen osallistuneiden osuus on laskenut lain astuttua voimaan.”
Yrityksien lobbarit jaksavat puhua ns kohtaanto-ongelmasta, kun työntekijöiden osaaminen ei kohtaa uusia tarpeita. Juuri tällä tavalla niitä kohtaanto-ongelmia syntyy työmarkkinoille, kun työntekijöiden osaamisen kehittymisestä ei pidetä huolta.
Osaamiselle on aivan yhtä suora yhteys Suomen pärjäämiseen kilpailussa kuin kikyllä ja meillä ei ole varaa antaa osaamisen rapautua työssäolevien kohdalla. Liian usein myös toistuu kuvio, jossa vaikkapa ICT-alalla yritys ei kouluta osaavia insinöörejä tulevaan teknologiaan vaan potkaisee heidät vanhentuneen osaamisen saattelemana kortistoon. Otetan sitten uudet tekijät tilalle vaikka vanhoillakin olisi ollut kyky ja halu oppia uutta. Yhteiskunta huolehtikoon niistä insinööreistä.
Olisiko aika välillä pitää parempaa huolta työntekijöistä ja velvoittaa myös yritykset näihin talkoisiin ylläpitämään Suomen kilpailukykyä edes osaamisen kehittämisen ja koulutuksen kautta?
Ilmoita asiaton viesti
Avointen työpaikkojen määrä on myös siten harhaa, että niitä ei täytetä työttömillä työnhakijoilla, vaan työssä käyvät vaihtavat paikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Lintilä, kepu-miniseri haluaa lisätä työvoiman liikkuvutta, mutta samalla kepu haluaa koko maan olevan asutettu, ristiriitaisuutta. Yritykset ja työpaikat syntyvät sinne missä on työvoimaa ja osaamista. Suomen keskusta on suurin jarru sille, että suomalainen yhteiskunta modeirisoituisi.
Ilmoita asiaton viesti
Minun nuoruudessani olisi valtion taholta jo aikoja sitten tilattu sosiologeilta tutkimus selvittämään tällaista ongelmaa, nyt keskustelu on pelkkää mutuun perustuvaa spekulaatiotoa.
Ilmoita asiaton viesti
Autotehdasta käytetään omituisen usein esimerkkinä siitä, etteivät työt kelpaisi. Siitä on kuitenkin uutisoitu mm seuraavaa:
”Hakemuksia tuli kaikkiaan 457. Olemme tyytyväisiä hakemusten määrään, sillä heinäkuu on hakuaikana haasteellinen. Tästä syystä hakuaika oli hieman tavallista pidempi ja panostimme rekrytoinnin some-näkyvyyteen. Hakemuksista runsas puolet tuli työssäkäyntialueeltamme eli Uudenkaupungin, Turun ja Rauman seuduilta, noin 200 hakemusta muualta Suomesta”, kertoo Valmet Automotiven
Tällöin haettiin 50 autonasentajaa.
http://m.kauppalehti.fi/uutiset/uudenkaupungin-aut…
Ilmoita asiaton viesti
En viitsinyt edes lukea kaikkia kommentteja – ja blogi ei kuvasta todellista ongelmaa. Perustuu lähinnä ”Toivotaan, ettei missään ole oikeastaan mitään vikaa..”-ajatukseen.
Ongelma ei ole järjestelykysymys, vaan ongelmat ovat nämä:
– Yli 50-vuotiaita ei haluta
– Nuoria, ilman työkokemusta ei haluta, eivätkä he siten työkokemusta mistään saa.
– Työnantajissa paljon kusettajia ja isotkin työnantajat ”muka-palkkaavat” vain jos valtio maksaa ”muka-palkan”.
Todellinen ongelma on ylempien virkamiesten kädettömyys. Nämä pyörittävät alempia virkamiehiä, pakottavat jopa laittomuuksiin. Alemmat virkamiehet joutuvat suostumaan, koska pelkäävät työpaikkojensa puolesta.
Toinen ongelma on politikot ja heidän wanna-be-jenginsä. Nämä ovt sekä kädettömiä, että myös aivottomia, paitsi jos kyseessä on oma urakehitys. [Suostuvat siis olemaan pelkkiä napinpainajia, koska Lenin kehitti rautaisen puoluekurin, jota nykyporvarit ovat kehittäneet edelleen, jne….]
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Helsinkiin voidaan saada työntekijöitä, jos ei olisi pelkoa, että se lähtee alta yyteissä.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö Helsinkiä ja PK-seutua voisi vain rakentaa ylöspäin ja koittaa sitä kautta parantaa asuntojen saatavuutta? Jos Helsingistä saisi kantakaupungista vuokrattua yksiöitä vaikka 500€:lla kuukaudessa, niin voisi alkaa pikku hiljaa tehdä useammalla mieli muuttaa. Olisiko se niin kauheaa, jos kantakaupungissa olisi 20-50 kerroksisia taloja enemmän?
Lisäkerroksia voidaan rakentaa olemassaoleviin rakennuksiin: http://yle.fi/uutiset/3-9373913
Kun tarve kasvaa riittävän polttavaksi, on perinteiden voitava tehdä tilaa.
Ilmoita asiaton viesti
Työpaikat tuppaavat nykyään keskittymään suuriin kaupunkeihin, Suomessa nimenomaan Helsinkiin. Helsingin asuntopula on kuitenkin nostanut asuntojen hinnat ja vuokrat sellaiselle tasolle, että pinellä palkalla ei pärjää.
Olisi siis rakennettava lisää asuntoja. Kannattaisi myös käydä vaikkapa Berliinissä opintomatkalla ottamassa selvää, miten siellä asumisen hinnat on saatu pysymään kurissa.
Kannattaisi tehdä järkeviä infrasijoituksia. Esimerkkeinä voisivat olla Helsingin keskustatunneli ja jopa tunneli Tallinnaan. Ne olisi ehdottomasti tilattava ns. allianssiperiaatteella niin kuin Tampereelle rakennettiin rantatunneli. Muuten käy niin kuin ydinvoimalahankkeiden, länsimetron ja olympiastadionin, joiden valmistuminen viivästyy loputtomiin ja budjetti paisuu kuin pullataikina.
Tässä on tietoa allianssiperiaatteesta, jota on käytetty tehokkaasti mm. Australiassa:
Projektiallianssilla tarkoitetaan projektin toteutustapaa, jossa hankkeen keskeiset sidosryhmät vastaavat projektin suunnittelusta ja toteuttamisesta yhdessä yhteisellä organisaatiolla ja jakavat projektiin liittyviä riskejä. Allianssissa osapuolten työskentelyssä periaatteena on avoimuus ja yhtenäinen päätöksenteko. Allianssin osapuolten tavoitteet on suunnattu palvelemaan koko projektin tavoitteita kaupallisen mallin avulla, joka palkitsee tai sanktioi hankkeen osapuolia tasapuolisesti riippuen hankkeen toteutumisesta ennalta määritettyjen tavoitekustannus- ja avaintulostavoitteiden mukaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson nosti eilen esiin tällaisen kohtaanto-ongelman. Hän puhuu töistä, jotka ”eivät kelpaa suomalaisille”.
”Ilman esimerkiksi muualta tulleita, meillä ei olisi sitä kasvihuoneviljelystä, mitä meillä tänä päivänä on. Tomaatteja ja kurkkuja meillä on ympäri Suomea sen ansiosta, että siellä tekee muualta tulleet ihmiset töitä, jotka eivät kelpaa suomalaisille”
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/217895-rkpn-henri…
Ilmoita asiaton viesti
Markku Huusko, #61.
Anna-Maija Henriksson tietää mistä puhuu. Kun Suomen Kuvalehti jakoi kunnille tähtiä, Närpiö sai niitä viisi ja suomenkielinen naapurikunta Teuva vain yhden. Närpiö on ottanut auliisti vastaan maahanmuuttajia, jotka tekevät tyytyväisinä töitä kasvitarhoilla. Närpiön kurkut ja tomaatit ovat huikea brändi Suomen markkinoilla. Perussuomalaiset eivät uskalla edes matkustaa Närpiöön – koska siellä pitää puhua ruotsia…
Ilmoita asiaton viesti
Tässä itsekin nyt kohta puoli vuotta hämmästellyt työttömänä oloa. Lehdissä kerrotaan, että ohjelmistokehittäjät ja erityisesti Linux-asiantuntijat revitään käsistä ja firmat joutuvat lähtemään ulkomaille, kun Suomesta ei löydy osaajia. Mutta kun itse yritän jopa vähän tunnettuna asiantuntijana löytää työpaikkaa, ovat ne todella kiven alla. Tai kyllä jonkin verran on, mutta hakijoitakin sitten on.
Tai nyt on kyllä tiedoksi vähän hommaa vähäksi aikaa, mutta sekin löytyi aivan sattumalta vanhalta kontaktilta. Ei taideta turhaan puhua, että suurin osa työpaikoista on piilopaikkoja. Eli työlle on valtavasti tarvetta, mutta puolet työpaikoista on piilossa. Sinällään kaupalliset palvelut ja esim. LinkedIn auttavat hieman, mutta käytännössä edelleen suurin määrä näkyviä ilmoituksia löytyy TE-palveluista.
Voin vain kuvitella, kuinka ankeaa se työnhaku on alalla, jolla työtilanne on heikko.
Työnhakuun tarvittaisiin kyllä jokin täysremotti, jossa yritykset rohkenisivat tehdä ilmoituksia tarpeesta paljon nykyistä pienemmällä kynnyksellä. Jos mietin miten noista voisi ”kannustaa” ilmoittamaan, yritykset voitaisiin joitain etuuksia vastaan velvoittaa ylläpitämään ja päivittämään jonkinlaista ”yleisen työtarpeen rekisteriä”, mikä auttaisi suuntaamaan avoimia hakemuksia. Toki niitä ehkä saa kaivettua yritysten weppisivuilta, mutta se on todella hankala viidakko.
Ilmoita asiaton viesti
Toiminnan keskittämistä suurten kaupunkien ja nopeiden liikenneyhteyksien läheisyyteen edistää myös se, että tarpeellista erityisosaamista löytyy hyvin läheltä. Tätä on suunnittelu, markkinointi ja erilaiset muut oheispalvelut.
Täällä Turussa ei tarvitse mennä paljoakaan ulos keskustasta, että ollaan ”metsässä”, missä jos jonkinlaista alihankintaa toteuttavaa pajaa onkin. Tämä edistää sitä, että suuret tuottajat, kuten Uudenkaupungin autotehdas ja Meyer panostavat tänne. Suuret firmat tekevät myös paljon alihankintaa ja sitä osaamista täältä saa.
Suomen kaupungit, kuusikkokaupungitkin, ovat pinta-alaltaan melko pieniä. Kallis ja tiivis tonttimaa vaihtuu melko nopeasti halpaan ja avaraan. Turunseutu on yksi väkirikkaimmista työssäkäynti- ja kauppa-alueista Suomessa yli 300 000 ihmisen asuinpaikkana. Silti takapihaltani lähtee 30 km pitkä retkeilyreitistö ja 10 km:n päässä pohjoispuolella alkaa reitistö, joka johtaa Suomen eteläisimmälle erämaalle. Lisäksi alueelle mahtuu paljon sellaista seutua, mikä käy hyvin firmojen tonttimaaksi.
***
Iso osa työpaikoista myös pysyy piilossa tai ilmoitetaan muualla kuin TE-toimiston sivuilla. Siellä etenkin sellaiset työpaikat, jotka eivät vaadi erityisasiantuntijuutta, saavat jäätävän määrän hakemuksia. Niistä yrityksen pitää selvittää sellaiset hakemukset, jotka jätetään vain siksi, että ”työkkäri pakotti”. Kukaan ei halua sellaista työntekijää, sillä työntekijä on firmalle aina sijoitus, jonka pitäisi maksaa itsensä takaisin.
***
Näin vaalien alla lentelee Keskustalta ilmoille mielipiteitä, joissa sanotaan, että asutuksen suunta muuttuu vielä maaseudulle. Etätyöstä puhutaan.
Minä kuulun ihmisiin, jotka ovat tehneet lähes ainoastaan etätöitä. Voisin vapaasti muuttaa, minne haluan. Silti en muuta kuin korkeintaan lähisaaristoon. En vie töitäni maalle vaikkapa Kustaviin tai Pöytyälle tuomaan työllisyysprosentteja. Haluan kävellä after work -oluelle, jos siltä tuntuu ja istahtaa auki olevaan kahvilaan lauantaina klo 18 ja tavata uusia ihmisiä, joihin ei tarvitse törmätä toista kertaa.
Pelkkä halpa asuminen ja rauha ei riitä.
Ilmoita asiaton viesti