*

Markku Huusko

Sydämestäni löytyi rakennevika

  • Meilahden sairaalarakennusten käytävät ovat tulleet kirjoittajalle tutuiksi. Kuva: Petteri Paalasmaa
    Meilahden sairaalarakennusten käytävät ovat tulleet kirjoittajalle tutuiksi. Kuva: Petteri Paalasmaa

Ihmiset ovat joutuneet kohtaamaan tässä epävarmassa maailmassa niin paljon vakavampia vastoinkäymisiä kuin minä, että tuntuu vähän tyhmältä kirjoittaa itseeni liittyen. Mutta kirjoitan kuitenkin, koska haluan jakaa tarinani toivoen sen olevan jollain tavalla hyödyllistä.

Ehkä jotkut Uuden Suomen lukijat ovat ihmetelleet, että blogini on ollut viime aikoina hiljainen. Tässä tulee samalla vähän selitystä tuohon hiljaisuuteen.

Koetan joka tapauksessa laajentaa tarkasteluani itsestäni yhteiskunnallisiin kysymyksiin liittyen suomalaiseen terveydenhuoltoon ja sairaanhoitoon. Toivon niihin Uuden Suomen lukijoilta vastauksia, koska tiedän, että joukossa on päättäjien lisäksi myös terveydenhuollon asiantuntijoita.

Sitten itse tapaukseen. Minulle tehtiin Meilahdessa pari viikkoa sitten toimenpide sydämeen, josta oli kevättalvella tehtyjen tutkimusten jälkeen löytynyt eteisten väliseinästä aukko, synnynnäinen rakennevika. Katetritoimenpiteessä tuohon aukkoon asennettiin sulkulaite siten, että sisään verenkiertojärjestelmääni mentiin nivustaipeen kautta.

Tutkimusten ja lopulta operaation taustalla oli se, että olin saanut viime joulukuussa toisen aivoinfarktin, estolääkityksestä huolimatta. Ensimmäinen osui kohdalleni 2012 syksyllä, mistä kirjoitin myös blogissani.

Useimmiten eteisväliseinäaukko sulkeutuu ensimmäisen ikävuoden aikana, mutta ei läheskään aina. Aukko ei sydämeen jäädessäänkään yleensä aiheuta sen kummempia oireita joko pienen kokonsa vuoksi tai muuten, mutta minun tapauksessani saattoi olla niin, että sen kautta kulki verihyytymä oikotietä päähäni mainituin seurauksin. Lisää sydämen rakennevian ja aivohalvauksen yhteydestä tämän linkin alla.

Operointipäivä oli 54-vuotiaan elämäni yksi jännittävimmistä tähän mennessä.  Jännitystä lievensi se, että minut oli valmisteltu hyvin ennakkokirjein, tutkimuksin ja keskusteluin, mikä kaikki järjestelmämme eduksi mainittakoon. 

Meilahden kolmiosairaala ja tornisairaala, Jorvin sairaala sekä Huslab hoitelivat osuutensa ammattitaitoisesti. Hyvää taustatukea antoi työterveyspalvelu. Nukutus, alle kahden tunnin toimenpide ja noin vuorokauden jälkihoito Meilahdessa eivät myöskään saa valitusvirttä minulta osakseen.

Tämänkeväiset myönteiset hoitokokemukseni ovat pääkaupunkiseudulta, mutta kuluneen viiden vuoden aikana ovat tutuksi tulleet myös Vaasan keskussairaalan ja Lohjan aluesairaalan erikoissairaanhoidon kovan tason osaaminen. Onko sitä maakunnissa vielä samalla tavalla sote-uudistuksen jälkeen 2020-luvulla ja siitä eteenpäin, en tiedä.

Itseäni pohdituttaa myös, miten minun aivoinfarkti/sydäntapaukseni olisi hoidettu esimerkiksi Yhdysvalloissa, Saksassa tai Ruotsissa, jotka edustavat minulle Suomen ohella sairaanhoidon huippua ainakin, jos yksilöllä on rahaa.  

Eli onko julkinen ja siihen tukea antava yksityinen järjestelmämme parempi, huonompi vai yhtä hyvä kuin niissä? Mihin suuntaan olemme sote-uudistuksen myötä kehittymässä, parempaan vai huonompaan ja kenen kannalta?

Ja lisää kysymyksiä.

Olisiko sydäntoimenpiteeseen päädytty Yhdysvalloissa, Saksassa ja Ruotsissa kohdallani samalla tavalla kuin Suomessa?

Olisiko toisesta aivoinfarktista toimenpiteeseen mennyt muissa laadukkaan hoidon maissa pitempi vai lyhyempi aika (nyt viitisen kuukautta)?

Olisiko tästä kaikesta veloitettu minulta enemmän vai vähemmän (nyt kaikkiaan vain parisataa euroa, koska tutkimukset ja toimenpide tehtiin julkisen palvelun puolella)?

Lisäksi, vaikuttaako eri valtioiden erikoissairaanhoidossa tehtäviin toimenpidepäätöksiin se, miten potilas suhtautuu itse terveyteensä ja siihen vaikuttaviin tekijöihin, kuten vaikkapa omaan liikuntaansa ja ravintoonsa sekä tupakan ja alkoholin käyttöönsä?

Tietääkö joku?

PS. Oloni on parempi ja jaksavampi kuin ennen toimenpidettä. Kiitos kaikille hoitoon osallistuneille!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

30Suosittele

30 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (54 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Luotan asiantuntemukseen tällaisissa toimenpiteissä. En ollut yhtään hermostunut kun viime kesänä olin hieman vastaavanlaisessa toimenpiteessä, tosin minua ei nukutettu vaan kuulin kaikki ohjeet mitä opettajakardiologi antoi erikoistuvalle toimeenpidettä suorittavalle lääkärille.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Myös itselläni on myös kova luotto sairaanhoidon asiantuntijoihin Suomessa. Vaikutelma on, että Meilahdessa osaaminen on erityisen huippua.

Hurjalta kuulostaa, että olet pystynyt seuraamaan toimenpidettäsi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Käsittääkseni se on yleinen käytäntö. Eräälle ystävälleni toimenpide kesti monta tuntia kun puudutus ei meinaanut tehota.
Harmittelin sitä etten pystynyt monitorista seuraamaan. Minulle toimenpide onnistui ranteesta. Itse asiassa olin siinä kaksi kertaa kun ensiksi tehtiin varjoainetutkimus.
Tampereellakin on osaavia kardiologeja. Tietenkin aina voi jotain sattua.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko Vastaus kommenttiin #30

Kuulemani selitys nukutukselle oli se, että sydäntä ultraäänikuvattiin toimenpiteen aikana ruokatorven kautta, minkä tiedän kokemuksesta hyvin tuskalliseksi asiaksi. Ja jos sellaista "puutarhaletkua" on pidettävä sisällään hereillä yli tunti, on se jo kurjaakin kurjempaa. Nyt en tuota nukutuksessa huomannut.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #38

Varmaan sellainen olisi ollut tuskallista. Mulla kaikki tutkimukset ja toimenpide sujui ilman hankaaluuksia.
Illalla toimenpiteen jälkeen tarjottiin konjakkia.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"Itseäni pohdituttaa myös, miten minun aivoinfarkti/sydäntapaukseni olisi hoidettu esimerkiksi Yhdysvalloissa, Saksassa tai Ruotsissa, jotka edustavat minulle Suomen ohella sairaanhoidon huippua ainakin, jos yksilöllä on rahaa."

Sitä tosiaan sietää miettiä ennenkaikkea siltä kannalta, mihin suuntaan Suomen sairaanhoitoa tulisi kehittää, jos mihinkään.

Tiesitkö, että sairaanhoitokulut ovat USA:n suurin yksittäinen konkurssin syy, suurempi kuin esimerkiksi asuntolainat tai kulutusluotot?

Medical Bills Are the Biggest Cause of US Bankruptcies: Study

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Yhdysvalloissa saa hyvän hoidon, jos on vakuutukset kunnossa. Ne tietysti maksavat. Siellä ylpeillään sitten sillä, ettei ole leikkausjonoja, eli vakuutetut potilaat pääsevät toimenpiteisiin nopeasti. Jos ei ole varaa vakuutukseen, tilanne on kuvaamallasi tavalla ankea.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Kuten tuosta linkittämässäni artikkelissa sanotaan, edes vakuutus ei välttämättä anna suojaa taloudellista tuhoa vastaan onnettomuuden tai sairauden kohdatessa.

"And if you think only Americans without health insurance face financial troubles, think again. NerdWallet estimates nearly 10 million adults with year-round health-insurance coverage will still accumulate medical bills that they can't pay off this year."

Vakuutusyhtiöt ovat palkanneet henkilöitä erityisesti löytämään mitä hyvänsä tekosyitä, jotka vapauttaisivat vakuutusyhtiön korvaamasta hoitokustannukset.

Michael Moore on myöskin käsitellyt tätä teemaa elokuvassaan Sicko.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko Vastaus kommenttiin #14

Hyvä muistutus. Vakuutusyhtiöiden kanssa pelaaminen ei ole yksilölle sitä helpointa peliä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Jos en ole väärin ymmärtänyt, niin mehän maksamme myös itse sairausvakuutusmaksuina omat hoitomme. Veroina.

Kun maksut tehdään suoraan tuloista, emme tarvitse erikseen maksaa vakuutusmaksuja, kuten Yhdysvalloissa tai muissa verrokkimaissa.

Suomalainen terveydenhuolto on huippua. Ketään ei jätetä hoitamatta tulojen puuttuessa. Hoitokulut tasataan julkisin verovaroin.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Olikohan itsellänikin jokin tuollainen vastaava, kuulostaa tutulta, sikäli kun sitä joskus 25 vuotta sitten tutkittiin. Lääkkeitä jaksoi popsia yhden purkillisen, sitten kyllästyin. Sinällään aika vähäongelmainen vaiva, että itse ei todennäköisesti ehdi edes huomata jos siitä joskus tulee jotain seurauksia. Nuo aivoinfarktit kyllä kuulostavat ikäviltä.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Myötätunnontäyteiset terveiset, Markku! Voimia, uskoa ja jaksamista Sinulle. Puheenvuorosi on vakuuttava viesti Suomen yhteiskunnan voimasta ja mahdollisuuksista, siispä vaalikaamme 100-vuotiasta isänmaata!
Tervehdyksin, V.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kiitos kannustuksesta, Veikko!

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Itsellä on tuttu jolla vastaava sydämmen rakennevika todettiin jo lapsena joten vähän ihmetyttää, että tuli vasta nyt ilmi. 54v on vielä niin nuori, että pääsee vaikka tähän operaatioon. Suomen ja soten erityispiirre on kai etäisyydet. Oikeasti tärkein itsekäs syy asua jonkin suuren kaupungin ytimessä, keskustan tuntumassa, on keskussairaala kaikkine mahdollisine osaajineen eikös infarktissakin aikaraja ole 30min hoidon aloitukseen muutoin voi käydä huonosti?

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Teknologia on kehittynyt aika paljon. Noita reikiä on muistaakseni noin joka sadannella lapsella, mutta nykyisillä välineillä ne havaitaan tehokkasti, aiemmin niiden löytäminen on ollut lähinnä tuuripeliä, jos eivät ole merkittävän suuria. Siis pointti on, ettei ole mitenkään epänormaalia, että reikä löytyy vasta aikuisiällä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ystävälläni havaittiin synnynäinen sydänvika vasta iäkkäänä. Oireiden takia hän oli rampannut lääkärillä pitkään. Vasta kun hän siirtyi yleisen terveydenhoidon puolelle vika huomattiin.

Käyttäjän RiittaLaitinen kuva
Riitta Laitinen

Hienoa Markku, että kaikki on mennyt hyvin ja olet jaksanut kaiken tuon. Meillä on vastaavasta tapauksesta kokemusta siten, että vajaan puolentoista vuoden ikäinen pojanpoikamme joutui, tai paremminkin pääsi, sydänleikkaukseen jo yli yhdeksän vuotta sitten. Kahdeksan kuukauden ikäisenä hänellä todettiin reikä sydämessä, niin iso, että sitä ei voinut operoida nivusen kautta, vaan hänelle tehtiin avoleikkaus. Oli meillä muutama uneton yö ja ei auttanut kuin rukoilla toivoen parasta ja jaksaa kannustaa myös hänen vanhempiaan.
Vajaan viikon hän oli sairaalassa ja siitä lähtien elänyt normaalia energisen pojan elämää. Siitä lähtien olemme perheenä arvostaneet suuresti suomalaista terveydenhoitoa ja maksaneet mm. nurisematta veromme. Parilla sadalla eurolla saatiin pojalle uusi elämä. Se ei ole paljon. Nyt 66,5 vuotias ystävämme Saksassa odottaa uutta keuhkoa. Toivottavasti siirrännäinen tulee pian, aika alkaa käydä vähiin.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Myötätuntoa täältäkin. Jo sinun aivoinfarktisi huolestutti. Mitäpä puheenvuoro olisi ilman sinua?

Käyttäjän SiniLappalainen kuva
Sini Lappalainen

Totta se on että terveydenhoito Suomessa on aivan erityisen hyvin järjestetty. Kiitos blogista.

Käyttäjän PirjoKoponen kuva
Pirjo Koponen

Tuore kokemus sotea odotellessa. Avosydänleikkauksen läpikäyneenä , yhden ison ja usean pienen sydärin kokeneena tämä viimeinen pari viikkoa sitten tapahtunut oli ikävä. Tiedän , milloin se tulee, kuin jäisin lautakasan alle, rinnassa pistää. Soiton ambulanssin, sen miehistö oli osaava, tutki ja totesi, että sairaalaan vaan.
Porvoon aluesairaala on ilmeisen alasajon kohteena. Muutaman tunnin odottelun jälkeen tuli lääkäri, kuulusteli ja järjesti sydänseurantalaitteeseen. Piuhat kiinni ja suihke kielen alle. Laite äityi hälyttämään vähän väliä, lukemat olivat outoja. Vanhana toimittajana
en malttanut olla ottamatta kuvia noista lukemista .Lopulta kukaan ei tullut edes niitä katsomaan ja kun yö koitti, ehdotin, että jos ei sitä lueta niin irrotetaan se, että muutkin saisivat nukkua. Niin tehtiin ja hoitaja totesi "Se on varmaan epäkunnossa tuo laite ".
Oma lukunsa oli sairaalan ilmeinen säästökuuri. Sain pyjaman yläosan, mutta hoitaja kehotti nukkumaan omilla farkuilla ja pakkohan se oli. En ollut syönyt ennen sairaalaan tuloa, mutta siellä ei tarjota ruokaa. Pyynnöstä sain illan lopulla voileivän ja teemukin.
Miten tälläinen hoito aluesairaalatasoisessa paikassa jatkossa hoituu ? Tuntuu pelottavalta, kun lääkäri aamulla sanoi, että voin lähteä kotiin. " Ei se ole niin vaarallista jos rintaan koskee, sen voi potea kotonakin ".
Tuli tunne, että täytyykö seuraavalla kerralla luovuttaa ? Onko syntymävuosi väärä ? Eikö muutoin hyvä viretaso auta saamaan hoitoa ? Asunko väärässä kaupungissa ?

Käyttäjän HenrikVlimki kuva
Henrik Välimäki

Itselläni todettiin parikymmentä vuotta sitten parantumattomana pidetty sairaus,josta minut kuitenkin hoidettiin täysin terveeksi silloisessa HYKS:issä tavalla, josta ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa. Sen kokemuksen jälkeen olenkin pitänyt sairaanhoitoamme yhtenä maamme tärkeimmistä ominaisuuksista ja siksi ihmetelen suuresti sitä vimmaa, jolla sitä nyt "uudistetaan" vaikka se ei ole millään oleellisella tavalla rikki.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kai siinä uudistuksessa on pääsääntöisesti kyse rahasta, eli säästää pitäisi kun vanhemmat ikäluokat kasvavat ja hoitoja tarvitaan enemmän. Itse näen mahdollisena hyvänä puolena sen, että tietojärjestelmät yhdistyvät ja tieto kulkee paremmin paikasta toiseen.

Erikoissairaanhoidossa laatu voisi parhaimmillaan nousta niin, että toimenpidejonot lyhenevät, mutta en tiedä onko nyt käymässä niin vai päinvastoin.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Hyvä, että sairaanhoito toimi ja olit siihen tyytyväinen.

Uskoisin, että sitä ei pidä korjata, mikä ei ole rikki (eli sairaanhoito Suomessa), varsinkin sillä tavalla markkinaehtoisesti, kuin koko rakennetta oltaisiin muuttamassa.

Mutta Stefan Molyneuxilla oli toisenlainen kokemus -- kanadalaisesta "sosialistisesta" (julkinen) sairaanhoidosta: https://www.youtube.com/watch?v=1R_DQp-Uxto

Molyneux joutui menemään hoidattamaan syöpäkasvaimen USA:aan yksityiselle, koska Kanadassa kunnon hoitoa ei vain saanut/hoidon saaminen kesti liian kauan.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä eroja kanadalaisessa systeemissä on suomalaiseen verrattuna...

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Tuo Kanada-vertailukin olisi varmasti kiinnostava. Ylipäätään näiden terveydenhuoltojärjestelmien kansainvälinen vertailu ja parhaiden käytäntöjen omaksuminen muualta olisi tärkeää. En ole ihan varma, toteutuuko tämä millään tavalla sote-uudistuksessa vai onko siinä kyse ensisijaisesti hallinnollisesta uudistuksesta, jolla on vain tarkoitus säästää rahaa.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

En ole kuullut, että Suomessa olisi vastaavia ongelmia, kuin tuossa Molyneuxilla. Eli Suomen malli toiminee hyvin senkin (syöpähoitojen) osalta.

Ainakin hyvä huomioida, mitä ongelmia muualla on, ja koittaa välttää niiden tuomista Suomeen...

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Kukavaanhan voi joutua leikkaukseen, mutta että kirjoittaa omasta sairaalareissusta yhteiskunnan ajankohtaisiin kysymyksiin uppoavan artikkelin, se vaatii Lehtimiestä. Toivon kaikkea hyvää sinulle, Markku.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Sain äskettäin erinomaista palvelua työttömien terveystarkastuksessa.

Samoin kuten Markulla, minullakin kävi mielessä, että vieläköhän tällaista palvelua on enää parin vuoden kuluttua?

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kiitos Markku!

Palautteesi on tärkeä ja kertoo myös suomalaisen erityisterveydenhuollon korkeasta osaamisesta. Olin pannut merkille poissaolosi. Tervetuloa puikkoihin.

Veljelleni tehtiin vuosi sitten maksansiirto Meilahdessa. Hän sai jatkoaikaa elämälleen, joka muutoin olisi kenties nyt ohi.

Kävin häntä tapaamassa osastolla, jossa ilmapiiri oli lämmin. Osaaminen näkyi kaikessa toiminnassa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Toipumista ja menestystä jatkoon.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kiitos, Ari. Hyvää kesää!

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Itsekin aivoinfarktin kokeneena tiedän, että siinä tilanteessa halvaantumisen ja kuolemankin vaara on suuri. Minua tuli ambulanssi hakemaan noin 15 minuutissa. Nopeammin on lähes mahdoton toimia. Hoitotoimet eli liuotushoito alkoi heti autossa.

Sitä tässä puntaroin, miten mahtaa hoitoon pääsy kiiretapauksissa onnistua sen jälkeen, kun valinnavapaus on toteutettu. Markulle toivon jaksamista ja kuntoutumista, joka ainakin kirjoituksen mukaan onkin hyvässä mallissa.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Itseäni mietityttää, onko neurologista, kardiologista ja muuta erikoisosaamista maakunnissa tai ainakaan niiden keskuskaupunkien ulkopuolella jatkossa yhtä paljon kuin nykyisin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Aivoinfarktejakin on monenlaisia. Minulla oli sellainen toistakymmentä vuotta sitten. Ambulanssireissun jälkeen pääsin kotiin kun olin tullut tajuihini ja olin selkopäinen. Kävin kuvauksissa muutama päivä myöhemmin jolloin niissä ei näkynyt mitään. Ainoa todettu oire olli vaikeutunut puhe. Käytin myös kävelykeppiä jonkin aikaa.
Minäkin toivotan tsemppiä Markulle ja Viljolle ja muillekin.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

MItä luultavimmin Suomessa julkisen terveydenhuollon järjestämä erikoissairaanhoito on kattavaa, edullista ja korkeatasoista vähän riippuen toki potilaan työmarkkina-asemasta ja hoitomyönteisyydestä.

Itselläni on edellisvuodelta sairaalakokemuksina kolmeen eri kertaan operoitu tukkeutunut alaraajavaltimo - diagnosoitua valtimokovettumatautia hoidettiin "kymmenillä tuhansilla euroilla" kirurgisten operaatioiden ohella erilaisilla kontrollitesteillä KYS:ssa ja vielä erikseen työkykyni arvioitiin itselleni maksuttomasti useampaan otteeseen työterveyslääkärin toimesta.

Pahoin pelkään, että työttömänä ja etenkin työttömänä alkoholin suurkuluttajana tai muuhun syrjäytymiskehitystä indikoivaan riskiryhmään kuuluvana olisin saanut tyytyä hieman vaatimattomampaan huolenpitoon...

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Suomen terveydenhoitoa tai erikossairaanhoitoa on turha hehkuttaa taodellisuutta vastaavan liiaksi, sillä kyllä meilläkin parannettavan varaa löytyy.

USA:n, Britannian, Saksan, Sveitsin, Itävallan ja Pohjoismaiden lääkrit lienevät töissään maailman huippuja yleisesti arvioiden. Suomen huono puoli on hoidon saatavuus ja jonot, jotka eivät piinaa sinänsä esim. brittien NHS:n kuormitettavuutta Suomeen verraten. Briteissä lääkärit vain vastaanottavat kaksinkertaisen määrän potilaita vuodessa Suomeen verraten, jos on uskomista OECD:n tilastointiin.

Päätoimittajan sairauden kuvaus on tuiki tavallinen ja olisi tullut jo havaita huomattavan paljon aikaisemmassa vaiheessa aiemmin. Hyvällä hoidolla asia jäänee nyt kuitenkin vain huomautukseksi elämän häilyväisyydestä - mutta monet eivät ole samassa tapauksessa tasa-arvoisia hoidon suhteen terveyskeskusten taitotasoilta katsoen.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Itseäni pohdituttaa myös, miten minun aivoinfarkti/sydäntapaukseni olisi hoidettu esimerkiksi Yhdysvalloissa, Saksassa tai Ruotsissa, jotka edustavat minulle Suomen ohella sairaanhoidon huippua ainakin, jos yksilöllä on rahaa."

Toisella erikoisalalla toimineena en tunne tätä asiaa tarkoin, mutta yleisellä tasolla sanottuna käsitykseni mukaan länsimaisessa lääketieteessä on pääsääntöisesti varsin yhtenevä Käypä hoito -käytäntö. Se perustuu kokemusperäiseen tutkimusnäyttöön siitä, miten kunkin sairauden hoitamisella vaihtoehtoisin tavoin päästään parhaisiin hoitotuloksiin. Jos merkittävässä hoidon valinnassa tästä vallitsee epäselvyyttä, voidaan järjestää tutkimusasetelmia, joissa tietyin kriteerein valitut potilaat ohjataan satunnaistetusti hoitoa A tai hoitoa B saaviin ryhmiin, tai uutta hoitomuotoa verrataan vallitsevana parhaana käytäntönä pidetyyn hoitoon.

Lääketieteen tutkimustulokset ovat kansainvälisen tiedeyhteisön yhteistä omaisuutta. Löydöksiä esitellään kunkin erikoisalan kansainvälisissä kongresseissa, ja niitä julkaistaan arvostetuissa julkaisuissa (esim. JAMA, BMJ, Lancet). Kansainvälisiä "guruja" kutsutaan luennoimaan tai demonstroimaan hoitokäytäntöjään, ja lääkärikunnan työskentely ulkomailla tuo taitoja ja valmiuksia mukanaan heidän palatessaan kotimaihinsa. Esimerkiksi Tukholman maineikas Karolinska unversitetssjukhuset on antanut paljon Suomen lääketieteelle.

Kulttuurisiakin eroja silti lienee, esim. amerikkalaista hoitokäytäntöä luonnehditaan usein "aggressiiviseksi", koska konservatiivista "odotetaan ja katsotaan" -hoitolinjaa pidetään liian passiivisena kaiken tekemisessä aktiivista otetta arvostavassa maan tavassa. Omat erityispiirteensä Yhdysvaltoihin tuo toisaalta vakuutusyhtiöiden valta myöntää tai evätä maksusitoumuksia, toisaalta osan asianajajista tekemä bisnes hoitovirheoikeudenkäynneillä. On hätkähdyttävää nähdä USA:n moottoriteiden pientareiden mainostauluissa juristien tarjouksia, joissa he tyrkyttävät palveluksiaan – jos asiakas häviää jutun, hänelle se ei maksa mitään, jos taas voittaa, saalis jaetaan asianajajan kanssa... Tämä tietenkin pakottaa lääkärit hankkimaan vastuuvakuutukset, joiden hinnat luonnollisesti lisätään yksityispotilaiden laskuihin.

Toki tiede etenee, diagnostiset menetelmät kehittyvät ja uudet innovaatiot (kuten lääketieteellinen kuvantaminen, tähystyskirurgia tai robottien käyttö) vaikuttavat kulloisiinkin "taiteen sääntöjen mukaisiin" eli lege artis hoitokäytäntöihin – lääketiede ei jämähdä paikalleen.

Kommenttina NHS:n brittilääkäreiden vastaanottomääriin: terveydenhuollon vaikuttavuutta ei voi arvioida sen mukaan, kuinka tiuhaan vastaanottohuoneen ovi käy. Suomessa vastaanottavan lääkärin kiusaksi on pakotettu monenlaisia työn mielekkyyttä vähentäviä piirteitä (kömpelöt ja epäluotettavat tietojärjestelmät, suuritöinen lausuntosavotta tulonsiirtoja palvelemaan, työmoraalin vahtiminen "saikuttelijoiden" lippulappusirkuksella jne).

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

"Kommenttina NHS:n brittilääkäreiden vastaanottomääriin: terveydenhuollon vaikuttavuutta ei voi arvioida sen mukaan, kuinka tiuhaan vastaanottohuoneen ovi käy. Suomessa vastaanottavan lääkärin kiusaksi on pakotettu monenlaisia työn mielekkyyttä vähentäviä piirteitä (kömpelöt ja epäluotettavat tietojärjestelmät, suuritöinen lausuntosavotta tulonsiirtoja palvelemaan, työmoraalin vahtiminen "saikuttelijoiden" lippulappusirkuksella jne)."

Saksassa ja Britanniasssa ollan ilmeisesti muka " hövelimpiä " potilaiden suhteen.
Britannian ja Saksan päivystävät lääkärit keskustelevat tapaksista henkilölohtaisesti tapauksittain, mutta Suomessa sairaanhoitajat tekevät päätökset hoidon tarpeesta päivystysyksiköissä ns. vastuullisiina ammattilaisina.

Lääkärin työssä kokemus on tärkeintä, mutta kuinkas on, jos kokemus on puolinaista tai jopa olematonta valmistuneiden nuorten lääkäreiden keskuudessa ?

Vanha tuttu ex-britti GP kertoi hoitaneensa yli 200.000 potilastaan neljällä mantereella työuransa aikana. Kuinkas onkaan Suomessa kuudella potilaalla / päivä keskimmäärin ?

Karolinska on yksi Euroopan arvostetuin, mutta yläpuolella ovat USA:n ja UK:n medisiinoja tasaisin määrin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Saksassa ja Britanniasssa ollan ilmeisesti muka " hövelimpiä " potilaiden suhteen." – En ymmärrä, mitä tämä kommentti varsinaisesti tarkoittaa. Itse Britanniassa työskennelleenä toki tunnistan eroja tapakulttuurissa, molemmin puolin. En muista Suomessa koskaan kuulleeni potilaan suusta "Doctor, thank you for your time!" suomeksi, mutta toki kylläkin monin muin tavoin ilmaistua arvostusta työpanokselleni silloin, kun hoitosuhde on ollut hyvä.

Päivystyslääketieteen nykyisistä käytännöistä en ole perillä, sen enempää Suomessa kuin ulkomailla. Suomen Lääkäriliitto on perustanut Suomen päivystyslääketieteen yhdistyksen esityksestä päivystyslääketieteen erityispätevyysohjelman. Sen läpikäynyt ja pätevyyden saanut lääkäri on päivystyslääketieteen asiantuntija, joka tutkii itsenäisesti päivystyspotilaita ja suunnittelee hoidon kokonaisuutta. Hän kykenee myös muun muassa päivystyslääketieteen kehittämis-, opetus- ja tutkimustyöhön.

"...kuinkas on, jos kokemus on puolinaista tai jopa olematonta valmistuneiden nuorten lääkäreiden keskuudessa ?"

Vastavalmistunut lääkäri ei tietenkään ole "täysinoppinut", jos ylipäätään sellaista olentoa onkaan kuin täysinoppinut lääkäri. Järkevä uraansa aloittava lääkäri ymmärtää myös oman taitonsa rajat, työskentelee tarvittaessa hitaammin ja konsultoi aktiivisemmin, sekä opiskelee, opiskelee ja opiskelee alansa julkaisuista niin kauan kuin ammatissa toimii.

"ex-britti GP kertoi hoitaneensa yli 200.000 potilastaan neljällä mantereella" – en suoraan sanoen ymmärrä, mitä mieltä olisi tavoitella ennätyksiä kansainvaelluksessa vastaanottohuoneen kautta tai vastaanottopaikkojen sijainneissa.

* * *

Markku Huuskolle hyvää toipumista toimenpiteen jälkeen, sekä hyvää kesää!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Karolinska taisi menettää melkoisesti arvostusta Macchiarini- skandaalin myötä.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Itselläni todettiin sydämestä synnynnäinen umpeutumaton eteisten välinen aukko 1950-luvun jälkipuoliskolla. Siihen aikaan pientä lasta ei pystytty operoimaan, joten jouduttiin odottamaan useampi vuosi toimenpidettä - tilanne vaati kehon kasvua. Leikkaamattomana elämä olisi ollut alta kaksikymmentä vuotta. Minulla oli onnea, kun satuin kuulumaan Arvo Ylpön perustamaan Terve Lapsi tutkimusryhmään, missä lapsen kehitystä seurattiin syntymästä puolivuosittain. Kun minut sitten operoitiin 1962, jolloin olin seitsemän vuotta, leikkauksen riskit olivat erittäin suuret. Henkiinjäämisprosentti oli kuulemma fifty - fifty. Matti Sulamaa hoiti homman hienosti kotiin ja tässä sitä vielä keikutaan. Sairaalassa sai tosin operaation jälkeen olla aika pitkään. Syksyllä kouluun mennessä välitunnit kuluivat sisätiloissa, liikuntakieltoa oli vuosi.

Jos ajatellaan, että 1960-luvun alussa Suomi pystyi kustantamaan huippukirurgiaa työläisen lapselle ilman ylimääräistä maksua, tuntuu jotenkin erikoiselta nykypäivänä havaita erikoissairaanhoidon pakenevan soten myötä juuri tästä peruslähtökohdasta, uusien "portinvartioiden" myötä?

Käyttäjän EsaAuramki kuva
Esa Auramäki

Suomen terveydenhuolto on kansainvälisesti korkealla tasolla. Itsekin saan jopa enemmän tarkkailua kuin mitä haluaisin (esim. Marevan, veren hyytyminen, kolesteroli, verenpaine, sydämen vajaatoiminta, ...). Ja suomalainen terveydenhuolto on kustannustehokasta (value for money). Ks. esim. http://www.healthpowerhouse.com/publications/euro-...

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Parhaimmat toipumisen toivotukset ja parempaa oloa!
Minulla on samantapaisia kokemuksia erinomaisesta hoidosta myös TYKS:ssä ja arvostan hoitohenkilöstömme osaamista ja työmoraalia suuresti. - Saatoin kiittää vain viemällä näille ystävällisille ammatti-ihmisille suklaakonvehteja. :-))

Alussa pääsy terveyskeskukseen vei tosin hieman aikaa (7 vkoa), kun oireet olivat epäselviä, mutta sitten tulikin kiirus....

Käyttäjän TarjaPitknen kuva
Tarja Pitkänen

Ymmärsinkö oikein Markku Huusko, että ensimmäisellä kerralla sinulle tuli aivoinfarkti ja sopivasti juuri kun et ollut liikenteessä? Jos, pakko sanoa, että olit joka tavalla erikoisen onnekas. Uskon ihmiset sanoisivat, että olit korkeimman kädessä!

Minulle myös sattui viime vuonna, että menin tajuttomaksi kesken ajon. Silloin tulikin pahaa jälkeä - varsinkin autolle. No, siinä sanoivat ambulanssikuskit, että ihmeellinen enkelten varjelus kun en edes halvaantunut.

Mietin tuota hoitosi tasoa, joka vaikuttaa olleen tällä viimeiselläkin kerralla täydellisen hyvää ja myöskin ensimmäisellä kerralla äärimmäisen nopeaa. Se todistaa, että on kovaa osaamista ja se on kiitettävää, että ammatti-ihmisiä on saatavilla. Minun mielestäni sairauksien hoitamisen ja toimenpiteiden osaamien taso on Suomen oloissa kiitettävän hyvää. Vertailen erikoisesti pitkien etäisyyksien Norjaan.

Haluan sanoa, että sote-uudistuksessa olisi pitänyt käsittää ennen kuin lähdettiin suinpäin remontoimaan,että potilasta ei olisi saanut lähtöarvioissa laittaa passiiviseksi varjoon - eikä henkilökuntia! Ikävä kyllä, poliittisesti on luotu uskomuksia, että tulevaisuuden sotessa on vielä parempaa, edullisempaa ja valinnanvapaata. Ei voi olla.

Mietin sitä, että oliko sinulle tehty ensimmäisen aivoinfarktin aikaan jo perusteelliset sydämen rakennetutkimukset? Jos, hieno homma! On ilo toivottaa sinulle hyviä päiviä ja onnea myös kaikkeen!

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kiitos kommentista ja oman tarinasi jakamisesta. Kysyt, että oliko minulle tehty ensimmäisen aivoinfarktin aikaan jo perusteelliset sydämen rakennetutkimukset.

Ei oltu, vaan sydän ultrattiin silloin rintakehän päältä. Toisen jälkeen tutkimus tehtiin ruokatorven kautta, ja reikä löytyi siis tällä tavoin.

Facebook-keskustelussa minulle kerrottiin omakohtainen tarina, että ultra oli tehty Saksassa heti ensimmäisen aivoinfarktin jälkeen ruokatorven kautta. Kertoja kuului julkisen sairasvakuutuksen piiriin, eli tämä on ilmeisen rinnasteinen tapaus Suomen julkiseen erikoissairaanhoitoon. Onkohan tämä rahakysymys vai miksi Suomessa ei toimita näin?

Niko Sillanpää

On siinä ja tässä, voiko tilaa, jonka prevalenssi on 10-35% (väestöstä riippuen), kuten PFO, kutsua rakenneviaksi vai ominaisuudeksi.

Vaikka ensimmäisen episodisi yhteydessä olisi tehty TEE ja todettu PFO, löydös ei olisi johtanut interventioon, koska interventiokriteerinä on toistuva aivoinfarkti nuorehkolla henkilöllä ilman muuta vakuuttavaa etiologiaa. Eli PFO:n sulkemisessa ei hoideta varmaa etiologista tekijää, vaan poissulkumenetelmällä uusintaepisodin riskiä. Ts. ei ole varmaa, että PFO:n sulkeminen poistaa poistaa aivoinfarktitaipumuksen, mutta sitä pidetään muut selvittelyt huomioiden todennäköisenä. Paradoksaalisen embolisaation suora osoittaminen mekanismina on käytännössä hyvin, hyvin hankalaa.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko Vastaus kommenttiin #44

Kiitos asiantuntevasta kommentista. Itse olen näitä nähnyt rakennevioiksi kutsuttavan, mutta ilmeisesti niitä kutsutaan myös sydänvioiksi: http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2005/11/duo95017

Pystyisitkö selittämään muuten, mikä ero on PFO:lla ja ASD:llä? Oma tapaukseni on määritelty PFO:ksi.

Niko Sillanpää Vastaus kommenttiin #48

Foramen ovale on sikiökaudella auki oleva rakenne, joka sitten sulkeutuu tai on sulkeutumatta 10-35%:lla ensimmäisten elinvuosien aikana, yleensä syntymässä. ASD taas on kehityshäiriöstä johtuva eteisväliseinän defekti.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko Vastaus kommenttiin #49
Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko Vastaus kommenttiin #44

Terve vielä Niko Sillanpää. Lukaise ehtiessäsi aiheesta käytävä keskustelu Facebook-sivultani. Siellä eräs henkilö kertoo, että hänen setäänsä ei Suomessa tutkittu kahdenkaan aivoinfarktin jälkeen kaikella tarkkuudella, kun hänen itsensä sydän tutkittiin nielun kautta heti yhden vastaavan tapahtuman jälkeen Saksassa.

https://www.facebook.com/markku.huusko.56

"Jos hänellä olisi heti todettu se reikä 12 v. sitten niin hän olisi tänä päivänäkin vielä rakentamassa ja kunnostamaanssa taloansa mutta nyt hän kävelee kainalosauvoilla. Ja meillä oli myös yhteistä että kärsimme migreenistä sahalaitakuvioineen ja tällä on ainakin Saksassa tehdyistä tutkimuksista suuri yhteys juuri tuohon".

Onko sinulla käsitystä siitä, tehdäänkö ensimmäiseen määrittelemättömmän aivoninfarktiin jälkeen samat tutkimukset Suomessa ja Saksassa? Ja pidetäänkö meillä ja Saksassa sydämen reikää (PFO) samalla tavalla riskinä/selittäjänä aivoinfarkteihin?

Niko Sillanpää Vastaus kommenttiin #51

#51: Ratkaiseva tekijä on tuossa potilaan ikä, eli tuolloin 72-vuotiaalla on yleensä muita, todennäköisempiä aivoverenkiertohäiriön etiologioita kuin paradoksaalinen embolisaatio PFO:n läpi.

Kyseisen kommentin kirjoittajan avh-episodin todennäköisempi etiologia on mainittu väliseinäaneurysma, joka kerää sydämen sisälle trombia, joka sitten embolisoituu, kuin PFO.

Saksassa, Ranskassa ja Belgiassa toimenpiteiden indikaatioasetteluissa ja toteutustavoissa tulee huomioitavaksi järjestelmän Pohjoismaita olennaisesti suurempi vakuutuslähtöisyys, mikä vaikuttaa kynnykseen lähteä toimenpiteisiin alentavasti.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko Vastaus kommenttiin #52
Käyttäjän TarjaPitknen kuva
Tarja Pitkänen

Markku Huuskolle! Julkinen järjestelmä on hyvä olla olemassa Suomessa mutta siinä on valtavia kehittämishaasteita ja varsinkin sosiaalipuolella. Henkilökohtaisesti valitsen aina tuon mainitsemasi yksityisen sillä (Terveystalo) hoitoni tai tutkimukset perustuvat luotettavaan lääkärisuhteeseen. Jos kysymys on vaikkapa neurologisesta tarpeesta selvittää tajuttomuuden syy, käännyn suoraan maankuulun porilaisen neurologin puoleen. Valinnanvapautta onneksi on eikä tule hutikäyntejä.

Sinun tapauksessasi Markku Huusko saan ajatuksen, että jos ensimmäisen infarktin jälkeen oli toistuvasti huonoa oloa ja monenlaisia oireita sekä väsymystä, se olisi ollut juuri syy sydämen jatkotutkimukselle, joita ovat muutkin kuin sydämen rakennetutkimukset. Pelkkä lääkehoito ei riitä, ei ruokavalion eikä stressin ja työpaineen välttäminen.

Olen kuullut satunnaisesti tapaamaltani tuttavalta, että hän menetti tajuntansa usein ja syynä oli ollut ymmärrykseni mukaan tuo sama "vika" kuin sinullakin oli. Siihen aikaan kun hän tarvitsi apua hän onnekseen pääsi Turun yliopistolliseen sairaalaan. En tiedä millainen "hoitotarjotin" Tampereella oli siihen aikaan. Tampereen neurologisen puolen maineen satun tuntemaan henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Huippuhyvää on!

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Toivuhan nyt ihan rauhassa. Me tarvitsemme sinua täällä Usarissa, mutta perheesi tarvitsee sinua vielä enemmän. Onnea toipumiseen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset