Timo Soinin siniverinen tulevaisuus

Sininen tulevaisuus -ryhmä kasaa kaduilla jopa ministerivoimin kannattajakortteja, jotta se onnistuisi saamaan puolueen statuksen. Uuden Suomen toimittaja Ossi Kurki-Suonio kävi katsastamassa operaatiota, ja todettava on, että ei siellä kaduilla mitään villiä kansanliikettä ole havaittavissa.

Se tuli sinisen tulevaisuuden piiristä myös myönnetyksi, että presidentinvaaleissa ryhmä ei ole mukana, koska tarvittavaa 20 000 nimeä ei ole saatavissa, kun 5 000 nimeä puolueen perustamiseksikin vähän yskii.

”Ei pysty kaikkea. Semmoista hurmosta ei saada päälle tässä ajassa”, sinisiä edustava sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila totesi Uudelle Suomelle (Lue Uuden Suomen juttu täältä).

Sininen tulevaisuus on tällä hetkellä paperilla vahva kokoonpano 19 kansanedustajalla ja viidellä ministerillä, mutta siihen se sitten jääkin. Rahavarat ovat kilpailijoihin nähden vähäiset, isähahmo Timo Soinin lähdöllä muille maille spekuloidaan ja ryhmän tulevaisuuden kannalta ratkaisevat eduskuntavaalit ovat enää alle kahden vuoden päässä.

Jokaisen paikka on vaakalaudalla, joka sinisestä tulevaisuudesta haluaa jatkaa kansanedustajana, koska puolueen kannatus on mitätöntä 1,7 prosentin luokkaa. Siksi yksittäiset kansanedustajat joutuvat miettimään ankarasti, miten paikka säilyisi.

Kansanedustaja Ritva Kike Elomaa teki oman ratkaisunsa jo keskikesällä ja loikkasi tuplaloikalla takaisin perussuomalaisiin, joiden riveistä läpimenon mahdollisuudet ovat ehkä kohtuulliset jos hän toiselle jatkokaudelle pyrkii.

Mutta mitä muut jatkohalukkaat kansanedustajat tekevät? Yllättävän pelinavauksen teki eilen puolustusministeri Jussi Niinistö, joka pohdiskeli Iltalehden mukaan Helsingin asema-aukiolla sinisen tulevaisuuden, perussuomalaisten ja keskustan yhdistymistä.

”Syntyisi keskustalainen kansanliike, jossa olisi populistinen virtaus mukana, Uudeltamaalta eduskuntaan valittu Niinistö visioi Iltalehdessä ja arveli tosin, etteivät "yhdistymiset ole realistisia lähitulevaisuudessa".

Samalla asialla vähän epäsuoremmin on ollut myös keskustalainen kansanedustaja Antti Kurvinen Etelä-Pohjanmaalta. Sinipunahallitusta ja city-vihreitä kavahtava Kurvinen kirjoitti Ilkassa heinäkuussa, että ”keskipuolueiden hajaannuksesta näyttävät hyötyvän eniten kokoomus ja vihreät.

Tällaiset pohdiskelut kertovat vaalien pikkuhiljaa lähestyvän, varsinkin niiden kansanedustajien kannalta tärkeimpien, eli kevään 2019 eduskuntavaalien.

Enteilevätkö puheet ehkä sinisen tulevaisuuden ja keskustan vaaliliittoja joissain vaalipiireissä, loikkauksia keskustaan tai jopa sinisten ja keskustan yhdistymistä? Ainakin sinisten kannalta vaaliliitot voisivat olla hyvinkin hyödyllisiä ja keskustankin kannalta ehkä joissain vaalipiireissä.

Loikkaukset ja täysi fuusio voisivat myös tarjota myönteisen lopputuloksen etenkin yksittäisille kansanedustajille, mutta myös koko mahdolliselle maaseutuhenkiselle fuusiopuolueelle. Toki myös loikkaus kokoomukseen, demareihin ja muualle lienee jollain selviytymisvaihtoehtojen joukossa.

Jatketaan jossittelua. Jos Soini lähtee siniveristen seuraksi Lontoon pankkimaailmaan (Lue Iltalehden juttu aiheesta) tai muihin edustaviin rahatöihin ennen vaaleja 2019, on se melkoinen moukari sinistä tulevaisuutta vastaan.

Ja sitä eliitti-inhomoukaria heiluttaisivat koko vasemmisto ja halla-aholainen laitaoikeisto.

 

 

 

 

 

Markku Huusko

Kirjoittaja on Uuden Suomen toimittaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu