Vihapuhe on totta, Markku Jokisipilä

Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen johtaja Markku Jokisipilä käsittelee opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) käynnistämää #torjunvihapuhetta-kampanjaa Turun Sanomissa tavalla, jota en arvostetulta tutkijalta odottaisi.

Hän vetelee nopeita johtopäätöksiä ja epäilee ministeriön esimerkiksi harjoittavan ”sallittujen mielipiteiden rajan paaluttamisesta” kampanjan yhteydessä jakamassaan oppimateriaalissa.

”Ajatus siitä, että meidän tulisi ennalta estää joidenkin mielipiteiden ilmaisu, on läpikotaisen epädemokraattinen”, Jokisipilä kirjoittaa. 

”Sensuuri on vapaan mielipiteenmuodostuksen pahin vihollinen. Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla”, hän päättää tekstinsä.

Erikoiseksi nuo Jokisipilän johtopäätökset tekee se, että OKM:n materiaali, josta hän kirjoittaa, käsittelee vihapuhetta ja sananvapautta hyvin monipuolisella tavalla. Sitä tarvitsee lukea kuin piru raamattua, päätyäkseen epäilemään, että ytimessä olisi mielipiteiden estäminen tai halu sensuroida.

Teen pari poimintaa OKM:n julkaisemasta oppimateriaalista. Otetaan ensiksi vihapuheen määritelmä:

”Vihapuhe on viestintää, jolla tahallisesti loukataan, halvennetaan tai uhataan toisia ihmisiä. Sen kohteiksi otetaan usein eri kulttuureista tulevia tai esimerkiksi ulkonäöltään valtaväestöön nähden erilaisia ihmisiä, sukupuolivähemmistöjä tai muita ihmisryhmiä. Vihapuhetta kohtaavat mm. naiset, vammaiset ja sairaat sekä eri uskontokuntiin kuuluvat. Vihapuhetta kohdistetaan myös nimeltä mainittuihin ihmisiin, esimerkiksi poliitikkoihin, toimittajiin, poliiseihin, turvapaikanhakijoita auttaviin ja tutkijoihin”.

Tekstissä tiivistetään myös, mitä haittaa vihapuheesta on kohteelle:

”Vihapuheen kohteeksi joutuminen tai pelko siitä voi estää ihmistä toimimasta haluamallaan tavalla, estää asiallisen tiedon hankintaa ja levittämistä ja horjuttaa yksilön itsetuntoa. Se voi pelottaa ja aiheuttaa vetäytymistä julkisuudesta ja julkisista tiloista. Pahimmillaan vihapuhe voi johtaa syrjivään poliittiseen päätöksentekoon ja väkivaltaan”.

Opetus- ja kulttuuriministeriön materiaalissa kerrotaan asiallisesti myös, että vihapuhetta ei ole virallisesti määritelty Suomessa, eikä sitä löydy rikoslaista. Tästäkin Jokisipilä keksii naljailtavaa. Kohteena joutuu tällä kertaa ministeriön sijaan poliisin vihapuhe-työryhmä:

”Edes Suomen poliisi, jonka pitäisi pystyä vihapuhetta pätevästi tutkimaan, ei ole pystynyt termiä kunnolla määrittelemään. Marraskuussa 2016 valmistuneen poliisin vihapuhe- ja viharikostyöryhmän loppuraportti myöntää, että käsite on tulkinnanvarainen… Tästä huolimatta työryhmä kertoo poliisilla olevan ’nollatoleranssi’ suhteessa kaikkeen vihapuheeseen”, Jokisipilä kirjoittaa.

Minulle jää epäselväksi, miksi politiikan tutkija tekee tällaisen ulostulon ministeriön kampanjaa vastaan.

Pyrkiikö hän sanomaan, että Suomessa ei ole vihapuhetta? Tai että se pitää tai sitä ei pidä määritellä? Vai pyrkiikö hän sanomaan, että vihapuheeseen ei pitäisi puuttua tai siitä ei pitäisi edes puhua, koska se sotii sananvapautta vastaan?

Sananvapautta on käytetty valitettavan herkästi aseena, kun vihapuhetta on virheellisesti perusteltu. Aivan kuin sen puitteissa saisi sanoa mitä loukkaavaa lystää.

Tässä vielä lainaus opetus- ja kulttuuriministeriön materiaaleista sananvapauteen liittyen:

”Sananvapaus on jokaisen kansalaisen perustuslaillinen oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan peruspilari. Käytännössä sananvapaus tarkoittaa sitä, ettei Suomessa ole ennakkosensuuria. Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen saa julkisesti sanoa mitä tahansa, esimerkiksi levittää nettivihaa. Yhtä lailla kuin sananvapaus, ihmisen perusoikeus on oikeus turvaan ja rauhaan, oikeus yksityiselämään, omaan uskontoon sekä omantunnonvapaus.”

Tässä linkki OKM:n vihapuhe-materiaaleihin (materiaalit löytyvät kampanjasivun alareunasta, kannattaa lukea, jos haluaa verrata minun ja Jokisipilän tulkintaa niistä).

 

Markku Huusko

Kirjoittaja on Uuden Suomen toimittaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu