Niko, oman tiensä lämminsydäminen kulkija
Suorapuheinen, ystävällinen, luova, tasa-arvoinen, sananvapauden puolustaja.
Näin luonnehtivat Uuden Suomen lukijat liian varhain pois mennyttä läheistä kaveriani ja rakasta työtoveriani Niklas Herliniä (1963 – 2017), Nikoa. He osuvat sataprosenttisen oikeaan.
Muutama viikko sitten, syyskuun 21. päivänä Nikolle tuli täyteen 30 vuotta alalla, kuten hän itse blogissaan kirjoitti. Siinä hän muistutti muun muassa, että ”jokaisena vuonna Suomessa on vallinnut suurempi sananvapaus kuin edellisenä” ja kertoi kiitollisuudestaan siitä, että oli saanut ”painia hyvät ja pahat ottelut” journalismin alalla.
Tänä päälle käyvän surun päivänä kiitän, että sain tuntea niin hienon ja lämminsydämisen ihmisen kuin Niko oli. Hän tarjosi myös minulle katon pään päälle, kun minulla oli viime vuosikymmenellä elämässäni vaikea vaihe.
Yhteinen journalistinen taipaleemme alkoi syksyllä 1991 Kauppalehdessä. Oli ainutlaatuista päästä seuraamaan niin intohimoisen, sivistyneen ja pelkäämättömän journalistin työtä lähietäisyydeltä.
Kaiken muun osaamisen päälle Niko oli nopea ja tarkka. Kilpailussa journalistin suuresta päämäärästä – omista uutisista eli skuupeista – hänelle oli vaikea pärjätä.
Kauppalehden jälkeen Niko teki toimittajan töitä Suomen Kuvalehdessä ja Ilta-Sanomissa. Sielläkin hän erottautui journalistisena oman tien kulkijana, joka pystyi yhdistämään uudella tavalla esimerkiksi urheilun ja talouden. Lisäksi hän kunnostautui tietokirjailijana.
Vuonna 2003 Niko jatkoi itsenäistä tekemistään toisella tavalla perustamalla kirjankustantamon, Teoksen. Siellä hänen ja toisen intohimoisen kulttuuri-ihmisen Silja Hiidenheimon (1961 – 2015) tiet kohtasivat tavalla, joka on jo piirtynyt suomalaisen kirjallisuuden historiaan.
Nikon, Siljan ja muun Teoksen väen osaaminen näkyi esimerkiksi niin, että kuuden vuoden sisällä Teoksen kirjailijat saivat neljä kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoa. Se herätti alalla ja sen ulkopuolellakin ansaittua huomiota.
Journalismin kentällä tekemisemme kohtasivat jälleen 2007, kun lähdimme projektiin nimeltä Uusi Suomi. Keväällä se alkoi ja saman vuoden lokakuun 10. päivänä eli Aleksis Kiven päivänä yhteisestä unelmastamme tuli totta, verkkolehti syntyi.
Lintuharrastajanakin tunnettu Niko oli ennustanut oikein. Onnistuminen koitti niihin aikoihin, kun ”nuoret kurjet lähtevät syksyn muuttomatkalleen”.
Niko paalutti vuoden 2007 lokakuussa journalismia ja sananvapautta näin, aivan kuin nähden, mitä seuraavan kymmenen vuoden aikana tapahtuu:
”Sananvapaus on tärkeä arvo. Sananvapauden käyttöön liittyy vastuu sanomisistaan. Uusi Suomi ei julkaise mitä tahansa roskaa edes sananvapauden nimissä. Näin se suojelee itseään, lukijoita ja varsinkin niitä, jotka haluaisivat käyttää sananvapauttaan väärin”.
Opin tuntemaan Nikon töiden ja yhteisesti vietetyn vapaa-ajan kautta, mutta sain myös nähdä, miten lämminhenkinen isä hän oli tyttärelleen Riikalle ja pojalleen Heikille. Tutuksi tulivat hänen jakamansa kuvat isästä ja tyttärestä kaupungilla ravintoloiden antimia nauttimassa.
Inhimillisenä ja osaavana omistajana Niko muistetaan Teoksen ja Uuden Suomen lisäksi Cargotecissa, Alma Mediassa, Koneessa ja monessa muussakin yhtiössä. Tukijana hänen roolinsa oli monessa ihmisläheisessä hankkeessa myös merkittävä.
Nikon viimeiseksi jäänyt iso projekti oli kehitysvammaisten palveluja tuottavan Lyhty ry:n tulevaisuus, jonka eteen hän uhrasi aikaansa tänä syksynä paljon. Työ jäi täysin yllättäen kesken, mutta Nikon henki elää myös tässä tasa-arvoisempaan maailmaan tähtäävässä hankkeessa.
Nikoa jää kaipaamaan valtava määrä ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia. Heidän joukossaan minä, Nikon aina Hugeksi kutsuma.
Voimia lähimmäisille, edesmenneet siirtävät heidän painon meille.
Ilmoita asiaton viesti
Nikoa on meidän kaikkien blogistien kiittäminen.
Lämmin osanotto Nikon omaisille ja ystäville sekä Usarin henkilökunnalle työtoverin menettämisen johdosta.
Ilmoita asiaton viesti
Ainut laatuaan.
Harva persoona jättää olon niin tyhjäksi mentyään. Kiitos kauniista kirjoituksesta, Markku.
Ilmoita asiaton viesti
Maa on vaiti. Korkealta kaikuu kurkien muutto. Kaislan korsi huojuu vedessä, lipaisee kiven reunamaa. Keltainen haavanlehti nostaa purjeensa. Ne lähtevät, kaikki. Minun on jäätävä, että palaisivat.
Tämän syysrunoni myötä syvä osanottoni US:n henkilökunnalle ja Nicklaksen perheelle!
Ilmoita asiaton viesti
Eli Jouni Snellmanilla oli tieto, skuuppi, aiemmin päivällä. Harmin paikka.
Ne kerrat, mitä hänen kanssaan täällä vuosien mittaan ajatuksia vaihdoin, emme olleet kovinkaan usein täysin samaa mieltä. Toisaalta, samanmielisyydessä ei ole paljon ajatuksia vaihdettavanakaan. Joka tapauksessa, näissä tilanteissa syntyi vaikutelma henkilöstä, jolle autenttisuus oli keskeinen luonteenpiirre ja jolle pohdiskeleva elämän traaginen ulottuvuus oli taustastaan huolimatta alati läsnä. Tällaiset henkilöt ovat yleensä mielenkiintoisia ja lähestyttäviä. Osannottoni niille, jotka hänet oikeasti tunsivat, johon joukkoon en itse lukeudu.
Ilmoita asiaton viesti
Koskaan ei tiedä, milloin elämä loppuu, kuten nyt on käynyt.
Eilen onnittelin ja kiitin vielä Niklastakin ja tänään kun avasin puhelimen, oli siellä tieto Niklas Herlinin poismenosta. Tuli jotenkin outo tunne ja myös surullinen olo. Olin pari kertaa nähnyt hänet ja vaihtanut muutaman sanankin hänen kanssaan. Hän oli mielestäni hyvin viisas ja mielenkiintoinen persoona.
Lämmin osanottoni Niklas Herlinin läheisille ja ystäville. Suuri persoona on poissa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei sanaa:Adagio for Strings.
https://www.youtube.com/watch?v=izQsgE0L450
Ilmoita asiaton viesti
Minun muistoni liittyy HJK:n matseihin, joissa Niko kävi tyttärensä kanssa. Aluksi yllätti se huolenpito ja hellyys, joka aikaisemmin minulle tuntemattomasta miljonääristä huokui tyttärelle. Äkkiä kuitenkin tajusi sen kaiken olevan aitoa.
Hyviä ja jännittäviä matseja, Niko, missä ikinä pelejä nyt katsotkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos.
Ilmoita asiaton viesti
Ajat ovat Suomessa mätänemässä, joten tietäen Niklas Herlinin vanhaksi Nizzan ystäväksi tervehdin italian kielen sanoilla ”persone oltre le cose”, ihminen ennen kaikkea, ymmärtäen hänen vaalineen sananvapautta pienen ihmisen ainoana tosi turvana.
Ilmoita asiaton viesti
Tunsin Niklas Herlinin ainoastaan Puheenvuoron kautta. Hänen kanssaan oli ilo vaihtaa ajatuksia, vaikka hyvin harvoin oltiin asioista samaa mieltä. Hän teki suuren hyvän työn jo tämän Uuden Suomen sivuston puitteissa.
Ilmoita asiaton viesti
”Hän tarjosi myös minulle katon pään päälle, kun minulla oli viime vuosikymmenellä elämässäni vaikea vaihe.”
Tuo kertoo todella paljon niin hänestä, sinusta kuin väleistännekin.
Ilmoita asiaton viesti
Lämmin osanottoni
Ilmoita asiaton viesti
IL Parkkonen kirjoitti asioista josta en tiennytkään. Arvostukseni nousi lisää:
Pertti Kurikan Nimipäiviä fanittava nahkatakkimiljardööri !
Keskiviikko 11.10.2017 klo 19.11
IL
Nizzan-kodissaan kuollut Niklas Herlin ei näyttänyt ja käyttäytynyt kuin Suomen rikkaimpiin kuuluvalta odotetaan.
– Hänelle tärkeintä oli kehitysvammaisista huolehtiminen.
Ilmoita asiaton viesti
En tuntenut Niklasta, mutta jostain syystä arvostin häntä kovin, sillä hän vaikutti oikeudenmukaiselta ja aidosti hyväsydämiseltä ihmiseltä. Syvimmät osanottoni hänen rakkailleen.
Ilmoita asiaton viesti
Osanotto. Uutinen kosketti.
Uuden Suomen palvelun myötä Niklaksesta tuli läheiseltä ja lähestyttävältä tuntuva julkisuuden henkilö meille monelle.
Ilmoita asiaton viesti
Lämmin osanottoni.
Ilmoita asiaton viesti
Osanottoni. Herlinillä oli suuri sydän ja hän antoi sen näkyä.
Ilmoita asiaton viesti
Osanottoni
Ilmoita asiaton viesti
Sydämellinen, osallistuva ja läheiseltä tuntunut ihminen on poissa. Läheiseltä tuntunut vaikka emme koskaan tavanneet. Osanotto läheisille. Kauniisti kirjoitettu, Markku Huusko. Kiitos.
Ilmoita asiaton viesti
Kauniisti kirjoitettu. Kiitos, Markku.
Osanottoni.
Ilmoita asiaton viesti
Niklas Herlinin läheisille,
Kurjet lentävät ja lennollaan kertovat jostakin suuremmasta asiasta. Niklas Herlinin julkisuuskuvan perusteella syntyi mielikuva, että hän oli enemmän kuin Journalisti isolla J:llä.
Hänestä oli tullut sanansaattaja (messenger) suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Jatkossakin hänen elämäntyönsä antaa suunnan muutokselle Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
tämä oli toisinto
Ilmoita asiaton viesti
Otan osaa suruun.
Kirjoitin joskus Vapaavuoroon blogin ’Vainajan toive’ eli mikä olisi toivebiisi omissa hautajaisissasi. Niklas Herlin otti osaa keskusteluun, linkki hänen vastaukseensa
http://bvalonen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/viihde/196…
Ilmoita asiaton viesti
Gösta Sundqvist:ista Niko ainakin tykkäsi ja kovasti:
http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/84643-gosta…
mutta mitä musiikkivalintaan tulee, ehkä Nikon tämä kommentti kertoo vielä enemmän:
http://bvalonen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/viihde/196…
Ilmoita asiaton viesti
”Sananvapaus on tärkeä arvo. Sananvapauden käyttöön liittyy vastuu sanomisistaan. Uusi Suomi ei julkaise mitä tahansa roskaa edes sananvapauden nimissä. Näin se suojelee itseään, lukijoita ja varsinkin niitä, jotka haluaisivat käyttää sananvapauttaan väärin”.
Tämän on varmana jokainen US lukija huomannut. Muista Markku vaalia Nikon linjaa.
Sananvapaudeltamme yritetään nykyisin käyttää tietoisesti valheellisiin ja epäisänmaallisiin tarkoituksiin.
Väärin käytetystä sananvapaudesta voimme joutua maksamaan kovan hinnan.
Ilmoita asiaton viesti
Osanottoni. Voimia, Markku. <3
Ilmoita asiaton viesti
Koskettava kirjoitus. Lämmin osanottoni.
Ilmoita asiaton viesti
Niklas kirjoitti hyviä asiallisia Blogeja, joissa ei korostanut omistajuuttaan. Muuten en häntä tuntenut. Rauha hänen muistolleen.
Ilmoita asiaton viesti
Tommi Parkkonen IL-ssä kirjoitti Niklas Herlinin sanoneen, aamulla jos luoja suo poistun turvaan Rivieralle. Kiitos tunteikkaasta muistokirjoituksesta Markku Huuskolle. Niklas Herlinin jää miellyttävästi muistoihimme aina täällä Uudessa Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Hätkähdin kommentoidessani näitä Puheenvuoroja ja törmätessäni uutiseen Niklas Herlinin poismenosta. Olinhan vain pari päivää sitten kommentoinut hänen mielipiteitään Julkisen Sanan Neuvoston roolista. Olimme tässäkin asiassa samoilla linjoilla.
Niklas Herlin oli siinä aivan poikkeuksellinen miljonääri, että hänellä oli sydäntä myös ja nimenomaan vähäosaisia kohtaan, oikeaa reiluutta ja oikeudentunnetta.
Muutama vuosi sitten ihailin näillä nettisivuilla Niklas Herliniä, jonka mielestä vähäosaisen ongelmanuorison vastaanottokeskuksen voi perustaa hyvätuloisen porvariston asuttamaan Töölöön, jossa Herlin asui ja jossa asukkaat raivokkaasti vastustivat suunnitelmaa.
Olen viihtynyt näillä nettisivuilla, jotka Niklas Herlin avasi tasan kymmenen vuotta sitten. Tunsin sympatiaa ja sukulaissieluisuutta Niklas Herlinin kanssa, vaikka olin tutustunut häneen vain näiden nettikommenttien kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Osanottoni vielä teille kaikille jotka Niklaksen pääsi tuntemaan.
Linja joka on Puheenvuoroon veti itseni pois tuolta muilta kirjoituspaikoilta oli se, että täällä kirjoitetaan omalla nimellä ja kuvalla.
Näin jokainen saa itse kantaa vastuunsa siitä mitä kirjoittaa ja vastaa toisten kirjoituksiin.
Ilmoita asiaton viesti
Uusi Suomi 10 vuotta, mutta Niklas Herlin poissa. Kiitokset muistokirjoituksesta Markku.
Viimeinen bloggauksensa Puheenvuoroon
http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/24391…
sitä ennen 30 vuotta alalla
http://niklasherlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/24318…
ja Vapaavuorossa viimeinen
http://niklasherlin.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-…
Ilmoita asiaton viesti
.
Ilmoita asiaton viesti
Lämmin kiitos kaikille osanotosta, kiitoksista ja voimien toivotuksista.
Ilmoita asiaton viesti
”Tajuamme valon
vain koska elämme pimeässä.
Ja absoluuttinen valo
on musta aukko,
josta putoat peilin tuolle puolen.”
Eeva-Liisa Manner, Kuolleet vedet (1977)
Kiitos kauniista muistokirjoituksesta. Minulle Niklas oli tuttu vain kirjoituksistaan, Silja Hiidenheimon olen pari kertaa tavannut. Suuria persoonia, liian varhain joukostamme poistuneita molemmat.
Ilmoita asiaton viesti
Niin lähti Neklas Hyrlin. Otan osaa, Huusko. Saariselkä on my mind.
Ilmoita asiaton viesti
Väitän, ettei ole ollut, ei ole, eikä tule toista niinkin huomattavassa asemassa olevaa ihmistä kuin Herlin, joka osallistui kansanläheisesti keskusteluihin tällä palstalla. Kansanläheisyys ja jalat maassa -asenne ovat niitä piirteitä, joita Herlinissä arvostin ja joita jään kaipaamaan kaiken muun arvokkaan toiminnan ohella. Muista luonteenpiirteistä ja toiminnasta hänet paremmin tunteneet ovatkin jo kauniisti kirjoittaneet, kuten Markku Huusko tässä.
Lämmin osanotto ja voimia Herlinin läheisille.
Ilmoita asiaton viesti