Markku Huusko

Pakko onnistua yhtä hyvin kuin Esko Aho

  • Hornetit korvataan vuoteen 2030 mennessä uusilla hävittäjillä. Kuva: Ilmavoimat
    Hornetit korvataan vuoteen 2030 mennessä uusilla hävittäjillä. Kuva: Ilmavoimat

Tapasin maanantaina kenraalimajuri evp. Lauri Purasen. Hänellä on Suomen ilmavoimien tulevaisuuden – ja koko maanpuolustuksen – kannalta huomattavan suuri rooli.

Entinen Ilmavoimien komentaja toimii puolustusministeriössä ohjelmajohtajana vetämässä tarjouskilpailua, jossa F/A-18-Horneteille etsitään korvaajia, joista ainakin osa lentänee Suomen taivaalla vielä vuonna 2060.

Tulevien hävittäjien pitää tuottaa valtava suorituskyky, joka tekee puolustusvoimistamme nykyiseen tapaan – tai toivottavasti vielä enemmän –  uskottavan edessä olevien vuosikymmenien aikana. Käytännössä noiden hävittäjien pitää olla lähtötilanteessa kyvykkäämpiä kuin Venäjän vastaavat ja pysyä sellaisina myös jatkossa.

Suomalaisten hävittäjien pitää kyetä erinomaiseen ilmavalvontaan, mutta niiden pitää olla myös sodan, sen pahimman vaihtoehdon, olosuhteissa äärimmäisen tehokkaita ilmataisteluissa ja ilmasta maahan tapahtuvassa vaikuttamisessa.

Suomi etsii Purasen johdolla ei enempää eikä vähempää kuin maailman parasta konetta Suomen tarpeisiin. Mittarit ovat moninaiset ja niistä voi lukea tästä haastattelusta:

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/244478-kenraali-lauri-puranen-avaa-suom...

Maailma on muuttunut paljon vuoden 1992 tilanteesta, jolloin Esko Ahon (kesk.) hallitus valitsi hyvin onnistuneesti amerikkalaiset Hornetit, joita hankittiin 64. Presidentillistä tukea nuorelle pääministerille tarjosi tuolloin Mauno Koivisto.

Napakymppipäätös syntyi keskellä talouslamaa ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkitunnelmissa. Silloin mukana kisassa oli jopa venäläinen tarjokas, mikä nykyisisessä ilmapiirissä ei olisi mahdollista. Sotilaiden poliittisille päättäjille suosittama Hornet teki ilmavoimistamme Euroopan tasolla poikkeuksellisen laadukkaat.

Lue tästä, miten Horneteihin päädyttiin 1992: 

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201707022200238131_u0.shtml

Tällä kertaa tarjouspyyntö on lähdössä amerikkalaiselle Boeingille (konetyyppinä F/A-18 Super Hornet), ranskalaiselle Dassaultille (Rafale), brittiläis-saksalaiselle Eurofighterille (Typhoon), amerikkalaiselle Lockheed Martinille (F-35) ja ruotsalaiselle Saabille (Gripen).

Vaikka sotilaiden päissä olisi tässä vaiheessa jotkut konetyypit asettuneet toisten edelle, se pysyi Purasta haastatellessakin visusti piilossa. Ehkä suosikkeja ei tosiaan edes ole, koska tarjottavista paketeista aletaan vasta käydä yksityiskohtaisia keskusteluja, ja varsinaiseen ratkaisuun on vielä muutama vuosi aikaa.

Lopullisessa päätöksentekovaiheessa peliin astuvat myös yleisemmät intressit, eli turvallisuus- ja puolustuspoliittiset vaikutukset. Päättäjänä vuonna 2021 on ensi eduskuntavaalien jälkeen muodostettava Suomen hallitus tasavallan presidentti Sauli Niinistön myötävaikuttamana. Rahoituksen sinetöi tuleva eduskunta.

Eduskuntapuolueet ovat lähtökohtaisesti sitoutuneet hankintaan viimevuotisen puolustuselonteon pohjalta. Hankkeen kannalta ei pitäisi olla valtavan isoa eroa sillä, onko tulevan pääministerin nimi Petteri Orpo (kok.), Juha Sipilä (kesk.), Antti Rinne (sd.) vai Touko Aalto (vihr.) tai joku muu.

Toki oppositiosta, myös demareista ja vihreistä, on tuotu esiin myös kriittisiä näkemyksiä. Esimerkiksi SDP:n Rinne on painottanut, ettei selonteossa esitettyihin rahamääriin ole kukaan toistaiseksi sitoutunut.

Nihkeintä ja muista poikkeavaa linjaa on vetänyt keskikokoinen oppositiopuolue vasemmistoliitto. Li Anderssonin johtamassa puolueessa on arvosteltu jyrkästi tulevia kustannuksia.

”Se on liikaa”, vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on sanonut pohdiskellessaan edessä olevia hävittäjäkustannuksia. Vasemmistoliitossa on livetty rivistä HX-hankkeessa myös siten, että siellä on lähdetty avoimesti kannattamaan ruotsalaisten kauppaamaa vaihtoehtoa.

Puolustusministeriön virkamiesten tehtävänä on tässä vaiheessa ”pitää kova ja verinen kilpailu yllä”, kuten entinen hävittäjälentäjä Puranen asetelmaa kuvaa.

Pitkin matkaa käydään keskusteluja ja vaihdetaan kokemuksia Suomelle ystävällismielisten maiden kanssa. Tähän mennessä ajatuksia on vaihdettu esimerkiksi Tornado-hävittäjiään uusivien saksalaisten kanssa.

Itse valinta on itsenäinen. Voi kuitenkin olla, että muiden maiden tekemiset vaikuttavat ajatteluun, kuten Ulkopoliittisen instituutin vieraileva tutkija Matti Pesu on Uudelle Suomelle ounastellut.

Jos Suomi joskus hakeutuu Naton jäseneksi, kaikki tarjolla olevat konetyypit käyvät, koska ne ovat Nato-yhteensopivia. Näin ovat myös nykyiset monitoimihävittäjiksi muunnetut Hornetit.

Päättäjät ovat tässä tarkoin varjellussa hankkeessa paljon vartijoita. Tehokkaan koneen pitää olla veronmaksajille myös taloudellisessa mielessä paras. Purasen tarjoamien lukujen perusteella hävittäjiin uppoaa 30 vuodessa hankintoineen ja käyttöineen 13–16 miljardia euroa nykyrahaa.

Ei kuitenkaan kymmeniä miljardeja euroja, kuten esimerkiksi Yle Uutisissa ja Vihreässä Langassa on väitetty.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (69 kommenttia)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Toivottavasti kuten Hornetin valinnassa tälläkin kertaa sotilasammattilaisten asiantuntemus sanelee valinnan Suomen kokonaismaanpuolustuksen eduksi, eivätkä poliitikot lähde sössimään asioita, joita heillä ei ole edellytyksiä ymmärtää.

Paljonko saa maksaa, että suomalaisilla on paremmat mahdollisuudet jatkaa elämäänsä rauhan oloissa sekä säilyä hengissä sodan oloissa? Kyse ei ole pelkästä kuluerästä, vaan sijoituksesta, jonka myönteinen vaikutus ei ole rahaksi muunnettavissa.

Ryhdytäänkö AA+ -luottoluokitetussa Suomessa köyhäilemään ja nuukailemaan asioissa, jotka voivat maksaa Suomen itsenäisyyden ja kymmenien tuhansien suomalaisten ennenaikaisen kuoleman tai vammautumisen sekä hävittäjien hintaan verrattuna moninkertaisesti kalliimman infrastruktuurin tuhon, tähän pitää sitten poliitikkojen vastata kunkin tahollaan – toivottavasti näistä asioista niiden oikeilla nimillä puhuen.

Valitettavasti hyvää ja halpaa ilmapuolustusta ei olekaan, mutta viisas valitsee ainakin hyvää ja riittävästi.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Mitä enemmän luotetaan Natoon, sitä vähemmän tarvitaan omia vehkeitä? Siitä kai pitäisi puhua.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ennen kuin Suomessa voisi "luottaa Natoon", maamme tulisi tietenkin liittyä sen jäseneksi. Oma maanpuolustus on tottakai tarpeen ja pidettävä kunnossa vaikka kuuluisi puolustusliittoonkin, mukaan lukien maanpuolustuksemme kokemusperäisesti hyväksi havaittu asevelvollisuus / reserviläisjärjestelmä.

Ymmärtääkseni kenraali Gustav Hägglundin varauksellisuus Natoa kohtaan johtuu juuri siitä, että jotkut ovat alttiita käsittämään väärin, kenelle vastuu Suomen maanpuolustuksesta kuuluu Naton jäseneksi liittymisen jälkeen.

Juha Hämäläinen

Investointi tulee olemaan suuri Suomen heikossa taloustilanteessa, joka ei pian käänny.

Siksi olen aina kysynytkin, silläkin seuraamuksella, että saan trollihaukut, minkä tason puolustuskyvyn 64 hävittäjää antavat tositilanteessa. Onko niin, että hieman viivytämme naapurin rynnäkköä ja vaikutus jää siihen?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ja minä kun luulin, että Suomessa on juuri alkanut nousukausi.

Minkä tason puolustuskyvyn 64 hävittäjää antavat tositilanteessa, siitä kannattaa lukea tämä alle linkitetty jo 2012 julkaistu kirjoitus keskusteluineen. Keskeisten asioiden osalta se pitää paikkansa vielä viiden ja puolen vuoden jälkeenkin:

https://ammattisotilas.wordpress.com/2012/08/22/il...

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

50 JASSM risteilyohjusta saattavat tosipaikassa ratkaista paljonkin. Niillä voidaan eliminoida tarvittaeassa useita esikuntabunkkereita.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin

Pitäisi saada ne koneet ilmaan sodan aikana,jotta 70 JASSM täsmäpommia saadaa osumaan mahdolliseen kohteeseen! Mahdollisen vastapuolen uusin ilmatorjunta-järjestelmät toisin estävät sen, siten niistä ei ole mitääm hyötyä.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko Vastaus kommenttiin #35

On aika jännää, että joku luottaa tuon mahdollisen vastapuolen järjestelmiin noin syvästi.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin Vastaus kommenttiin #36

On se jännää, kun sattunalta tiedän tuosta järjestelmästä jotakin...

Kirjoitin tästä jotain noin kaksi vuotta sitten näin:

Lainaus "Komentaja Matti Ahola (res.) näkee tunnelinpäässä valoa, kun ilmavoimat on saanut käyttöönsä AGM-158 JASSM (Joint Air-to-Surface Standoff Missile). Se on vaikeasti (ainakin mainoslauseissa) havaittava ilmasta maahan laukaistava ohjus. Meidän ilmavoimat on asentanut ne F/A-18 Hornet koneisiin. Itse en näe kuitenkaan näin valoisana tai yksinkertaisena. Mahdollisesti ex-komentaja taitaa hieman oikaisevan lausunnoissaan, ja luovan suhteellisen huolettoman kuvan. AGM-158:lla on suurin piirtein sama toimintasäde, mitä on S-400 käyttämällä ohjustyypillä. Tosin Hornetit pitäisi saada nousemaan kentiltä, ennen kuin ne voidaan ampua kohteisiinsa. Kun ne nousevat, niin ne ovat S-400 ja S-500 ulottuvilla, ja siten tuhottavissa. S-400 järjestelmä tunnistaa myös F-22 Raptor ja Lockheed Martin F-35 Lightning II tyyppiset hävittäjät."

Voit käydä lukemassa kirjoituksen kokonaisuudessaan: https://www.suomidemokraatit.com/siirrymme-turvall...

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #38

Ja vielä jännemmäksi menee, kun otetaan huomioon sekin mitä et tiedä.

Viestiin # 7. linkittämässäni tekstissä kirjoittaja toteaa keskustelussa:

"Ilmatorjuntaohjusten kantamailmoituksissa on syytä ottaa huomioon että ne tyypillisesti ilmoitetaan maaleihin joiden kulmanopeus on lähes stationäärinen ja maali havaitaan ja otetaan seurantaan hyvissä ajoin. Esimerkiksi jos ampumaetäisyydeksi ilmoitetaan 100 kilometriä, maalin on oltava sopivalla korkeudella suoraan lähestyvä kuljetuskone joka ei tee väistöliikkeitä ja joka voidaan ottaa seurantaan esim 120 kilometrin päästä ja ohjus voidaan laukaista maalin ollessa 110 kilometrin päässä. Jos maali onkin nopeasti liikehtivä, tutkavaroittimella varustettu hävittäjä jonka lentorata on ohittava, samaisen ohjuksen kantama voikin olla vain 20 tai 30 kilometriä. Asiat eivät ole siis niin yksinkertaisia.

Maapallon muoto tekee tilanteen vielä mielenkiintoisemmaksi. Jos maali on 100 metrin lentokorkeudessa (AGL) ja sensori on 10 metrin korkeudessa, tutkahorisontti tulee vastaan 54 kilometrin kohdalla. Tällöin ei ole merkittävästi iloa onko kantama 100 tai 200 kilometriä, jos maalia ei voi järjestelmällä edes havaita. Edelleen hommaa monimutkaistaa mikäli käytettävissä on integroitu järjestelmä missä aseella voidaan vaikuttaa jonkin toisen toimipaikan sensorihavainnon perusteella, esimerkiksi AWACS-koneella havaittuun maaliin kyetään ampumaan maasta ohjus, vaikka itse ilmatorjuntayksiköllä ei olisi maalista havaintoa.

Joka tapauksessa asiat eivät ole niin yksinkertaisia että kaikki 40N6-ohjuksen kantaman (400 km) sisällä olevat ilmamaalit tippuvat kuin kärpäset."

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin Vastaus kommenttiin #39

Taas sinulla jää se ottamatta huomioon,kun nuo AGM-158 JASSM pitäisi myös saada laukaistua tietyltä korkeudelta, jotta tuo 350 km toimintakantama olisi realistinen. Yritin etsiä tästä faktaa, mutta en löytänyt.

Mitä taas tulee Venäjän ohjuspuolustukseen, niin ainakin BUK-M3 järjestelmän oletetaan havaitsevan "This air defense system can engage tactical and strategic aircraft, helicopters, short-range ballistic missiles, cruise missiles, air-launched missiles, anti-radiation missiles, guided bombs and other aerodynamic vehicles. This air defense system can operate in heavy enemy jamming conditions."

Kun joku on ottanut kantaa vuonna 2012, niin siihen ei kannata uskoa vuonna 2018, sillä, vuonna 2016 käyttöön otettu ja nyt aktiivi käytössä oleva BUK-M3 järjestelmä ainakin pitäisi torjua Wikipedian mukaaan helposti myös AGM-158A:n

"Radar, guidance and target detection operates at a range of ±60° 9S36. A target at an altitude of 7–10 m can be detected at a distance of up to 35 km, targets like the AGM-158A "JASSM" at an altitude of 20 m, and RCS over 0.1 m² at a distance of 17–18 km.[102] The radar sees targets at an altitude of 5 meters and in practical shooting, the system demonstrated its ability to destroy anti-ship missiles flying at that altitude"

Joten nämä meidän uudet lelut ei ole tarkoitettu Suomen puolustamiseen,eikä myöskään sovellu hyökkäykseen ainakaan Venäjää vastaan.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #43

Nuo viestissä # 39. siteeraamani periaatteet eivät ole muuttuneet miksikään kuudessa vuodessa, sillä tutkahorisontti, väistöliikkeiden vaikutukset ym. perustuvat fysiikan lakeihin, jotka eivät ole muuttuneet tässä ajassa.

Miksi väärentelet täällä "Wikipedian mukaan" siteeraamaasi?

Eihän siellä missään lue "ainakin pitäisi torjua Wikipedian mukaan helposti myös AGM-158A:n". Helppoudesta ei puhuta yhtään mitään, ainoastaan siteerataan venäläisiä julkisia lähteitä väitteineen JASSM:n havaitsemisesta 20 m lentokorkeudessa.

Kaikenlaistahan saa väittää, mutta kukaan ei ole yhtään kertaa missään käytännössä kokeillut JASSM:n torjumista Buk-M3 -järjestelmällä sen enempää kuin millään muillakaan venäläisillä ohjusjärjestelmillä.

Onneksemme Suomen puolustusta suunnittelevat asiantuntijat eivätkä poliittisten harhojensa vallassa kirjoittelevat amatöörit.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin Vastaus kommenttiin #44

Jos järjestelmä havaitsee, niin uskoakseni myös sen torjuu sen. Mikään ei ole 100% varmaa, mutta tuskin tätä kannattaa testata käytännössä.

Mitä tulee minun asiantuntemukseeni,niin uskoakseni se on huomattavasti parempi mitä sinulla, vaikka olen poliitikko.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #50

"Jos järjestelmä havaitsee, niin uskoakseni myös sen torjuu sen"

Nämähän ovat kaksi erillistä toimintoa. Uskoa saa toki mitä haluaa.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin Vastaus kommenttiin #53

Kun Venäjä myi S-300 ilmatorjuntajärjestelmän Iranille, niin se on kummasti hillinnyt Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäyshaluja. Turkki osti itselleen S-400, niin Nato on ollut hyvin hiljaa tästä. Ei kait nämä järjestelmät ole niin huonoja sentään ole.

Mutta itse toivon,että mitään ei jouduta ihan toisitoimissa testaamaan, me tavalliset kansalaiset ollemme se osapuoli joka kärsii siitä kaikkein eniten.

Suomi teki 1930-luvulla kalliita virhe investointeja, jotka maksoi verta 1939. Emme ole näköjään oppineet mitään

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #56

Ei kukaan väitä huonoksi venäläistä ohjusteknologiaa, mutta tuollaisiin johtopäätöksiin se ei anna aihetta.

Jokainen järkevä toivoo, ettei aseita jouduta testaamaan tositoimissa. Jälkiviisaus on aina helppoa, pahin virhe 1930-luvulla oli ylipäätään riittämätön investointi maanpuolustukseen ja naiiveihin uskomuksiin perustuva toiveajattelu suurvalta-rajanaapurin politiikasta. Jotakin olemme oppineet, mutta enemmänkin olisi tehtävissä vielä hyvän sään aikana.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin Vastaus kommenttiin #57

Kirjoitit: "Jotakin olemme oppineet, mutta enemmänkin olisi tehtävissä vielä hyvän sään aikana"

Muistaakseni me kokeilimme liittuotumista, niin ikään huonolla menestyksellä. Joten tämä on käyty jo aikaisemminkin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #58

Sen vaihtoehto oli Baltian maiden kohtalo, joten menestystä ei suinkaan voi moittia huonoksi. Ymmärrän toki, että Sinua harmittaa ettemme liittyneet neuvostokansojen suureen perheeseen Isä Aurinkoisen kaikista ponnisteluista huolimatta.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin Vastaus kommenttiin #59

Aika hauska heitto "Sen vaihtoehto oli Baltian maiden kohtalo" Et taida muistaa mikä kohtalo odotti samaan aikaan muualla Euroopassa? Tämäkin osoittaa sen toteen, miten meillä historiaa tarkastellaan hyvin erikoisesti, tarkoitushakuisesti.

Balttian maat ovat vain "sattumalta" oletetun hyökkäysreitin varrella kohti Pietaria/Leningradia, joten ymmärrän hyvin Stalinin vaikuttimet. Me sitä vastoin voimme olla sivussa tulevasta "karkeloista", niin halutessamme. Eikä meitä pakotettu hyökkäämään silloiseen Neuvostoliittoon kesällä 1941.

Toivottavasti Venäjän tulevat johtajat ovat yhtä ymmärtäväisiä meitä kohtaan, mitä Stalin oli, kun piti lupauksensa Yhdysvalloille, olla miehitämäättä meitä. Yhdysvallat oli meidän ystävä, onneksi...

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #61

Muualla Euroopassa odotti 1939 lähtien Saksan miehitys ja operaatio Barbarossa, 1945 lähtien Neuvostoliiton miehitys ja sosialismi Rautaesirippua myöten aina NL:n luhistumiseen saakka 1991, mutta mitä relevanssia sillä on Suomen ja Saksan myötäsotimiselle (muodollista liittoahan ei ollut) 1941-44 samaa vihollista vastaan?

Kova oli hinku Stalinilla ottaa Suomi kokonaan 1939 ja hauskasti heittää suuri osa suomalaisia joukkohautaan, ihan Jussi-palkitun Ikitie -elokuvan tyyliin. Jos ne tekivät sen Karjalassa suomalaisille punikeille, niin varmasti olisivat tehneet saman Suomessa kaikille suojeluskuntalaisille, lotille ja kouluja käyneille. Stalin osasi olettaa hyökkäysreittejä sinnekin, missä niitä ei ollut, jos sitä tarvittiin miehityksen tekosyyksi.

Suomelta ei olisi kysytty halukkuutta seuraavaan erään karkeloissa, vaan tarkoitus oli saada sovittu "etupiiri" kokonaan haltuun, kuten hyvin ilmenee Molotovin neuvotteluista Hitlerin ja Ribbentropin kanssa Berliinissä välirauhan aikana: http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/G...

Eihän meitä tosiaan pakotettu hyökkäämään 1941 – mitä nyt ryöstettiin alueita talvisodassa, uhkailtiin ja painostettiin välirauhan aikana ja aloitettiin taas sota Barbarossan alettua:

"Neuvostoliiton hyökkäykset Suomea vastaan alkoivat 22. kesäkuuta kello 06:05, jolloin Neuvostoliitto pommitti suomalaista laivasto-osastoa merellä. Tämän jälkeen samana päivänä Suomi osallistui eteläisen Suomenlahden miinoittamiseen. Samana päivänä Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon. Pommituslennolta palanneita saksalaiskoneita pysähtyi Suomen alueella tankkaukseen. Neuvostoliitto vastasi pommittamalla lentokoneilla ja tykeillä suomalaisia sotilaskohteita Suomessa. Suomi pidättäytyi vastaamasta tuleen ja yritti vakuutella puolueettomuutta uudessa sodassa. Suomen ja Neuvostoliiton välillä vältyttiinkin merkittäviltä sotatoimilta muutaman päivän ajan. 24. kesäkuuta 1941 Neuvostoliitto evakuoi lähetystönsä Helsingissä.

Kun puna-armeijan ilmavoimat pommitti 25. kesäkuuta Helsinkiä, Turkua ja Porvoota sekä tusinaa muuta paikkakuntaa noin 500 koneella, joista ammuttiin alas Suomen alueelle 27 konetta, pääministeri Jukka Rangell totesi radiossa että Suomi oli jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa." (Wikipedia)

Ihan mykistävä on tuo Stalinin ymmärryksen määrä. Ilman Saksan tukea hän olisi vienyt talvisodan aikomaansa päätökseen seuraavassa erässä.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin Vastaus kommenttiin #62

Taas menet sieltä mistäon aita matalin? Onko suomalainen historian tutkimus tänäkin päivänä kuin Tom Hanksin roolihahmo Forrest Gump syödessään konvehteja?

Eiköhän tuo Suomen ja Saksan yhteistyö kuviot ole jo kerrottu Markku Jokisipilän väitöskirjassa, joten en viitsi alkaa kirjoittamaan siitä enempää. :) Voin sinulle huomauttaa, että 1945 Neuvostoliitto ei olisi pystynyt miehittämään yhtää lisää Eurooppaa ennen Stalinin kuolemaa, ja hänen kuoleman jälkeen ei ollut sellaista syytä ja johtajaa joka olisi ollut niin kunnianhimoinen. Stalin varmaan olisi halunut jatkaa Aleksanteri I jalan jäljissä aina Pariisin saakka, mutta ei ollut enää sotilaita,ja Neuvotoliiton Euroopan puoleinen osa oli täysin raunioina. Puna-armeijan sotilaista palasi kotiin noin 20%-30% sotaan osallistuneista ikäluokista,joten vankityövoimaa tarvittiin, ja paljon.

M-R sopimuksella sovittiin vain etupiireistä ja sopija osapuolet sai menetellä miten halusivat. Joten mitään pakkosotaa Neuvotoliitto ei olisi halunut. Karjalan kannaksesta oli neuvoteltu pitkin 1930-lukua,joten Suomessa tiedettiin mitä Neuvostoliito halusi. Mannerheim olisi luovuttanut kyseiset alueet,mutta Kallio ja Ryti eivät olleet halukkaita tähän.

Sinun kuvauksesi jatkodan syttymisestä osoittaa sen, että haluat tulkita ajankohdan tapahtimia tarkoituksen mukaisesti. Ei siinä mitään, mutta selitä miksi silloin Lapissa oli 200 000 saksalaista sotilasta, jotka aloittivat paripäivää aikaisemmin hyökkäyksen silloisen rajan yli? En tosin pidätä henkeäni...

Kirjoitit "han mykistävä on tuo Stalinin ymmärryksen määrä. Ilman Saksan tukea hän olisi vienyt talvisodan aikomaansa päätökseen seuraavassa erässä."

Vastauksesi osoittaa kuinka hukassa olet. :) Miksen voi asiaa ymmärtää? Jos minä olisin 200 miljoonaisen kansan johtaja, niin ajattelisin aivan samalla tavalla. Kautta historian, Venäjä on ollut hyökkäävänä, mutta myös hyökkäyksen kohteena. Napoleonin hyökkäys Venäjälle 1800-luvullla oli karvas kokemus Aleksanterille. Stalin tiesi koko 1930-luvun mitä oli tulossa, joten hänellä oli syy muuttaa rajoja, heille edullisimmaksi. Putin on samassa tilanteessa mitä Stalin oli 1941 jälkeen. Joten kannattaa pitää kiinni stetsonista lujasti. Meitä viedään kohti suursotaa, halusimme sitä tai emme.

Mitä tulee Saksan ja saksalaisten tukeen Karjalan kannaksen lopputaisteluissa, niin ne olivat pelkästään henkistä ja vähäistä materiaaliapua, jolla oli lopputulokseen pieni tai mitätön vaikutus. Meidä kenttäarmeija oli kesällä luhistumisen partaalla. Mutta kuten kirjoitin aikaisemmin,niin meidät pelasti miehitykseltä vain Yhdysvaltojen painostus ja materiaali apu puna-armeijalle. Muuten meillä olisi venäjänkieli vähemmistökielenä, eikä kuten nyt Ruotsi.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #63

Koetetaan mennä sieltä, mistä pääsee faktoja myöten.

Oletko siis täysin tietämätön Neuvostoliiton painostuksesta Suomea kohtaan välirauhan aikana (vaatimukset osallisuudesta Petsamon nikkeliin, sekaantuminen Suomen asioihin kommunistien välityksellä, matkustajakone Kalevan alasampuminen, vankien sieppaukset, uhkailupropaganda)? En viitsisi ryhtyä näitä alkeita Sinulle rautalangasta vääntämään, joten selvittänet itse Stalinin–Molotovin Suomen-politiikan Moskovan rauhan jälkeen; se ei todellakaan tähdännyt pysyvään rauhaan Suomen kanssa, ja oli hengenvaaran paikka Suomen kansalle.

Baltian maistakin Stalin halusi vain tukikohtia, mutta kuinkas sitten kävikään? Kesällä 1940 Viron, Latvian ja Liettuan kohtalot antoivat Suomelle hyvän referenssin siitä, mitä oli luvassa.

"M-R sopimuksella sovittiin vain etupiireistä ja sopija osapuolet sai menetellä miten halusivat. Joten mitään pakkosotaa Neuvotoliitto ei olisi halunut." – Niin, eihän Baltiastakaan haluttu kuin pelkästään tukikohdat... Miksihän Berliinin neuvotteluissa Molotov sitten ilmaisee niin syvää pettymystä, kun Hitler sanoo, ettei hän Suomen kysymyksessä halua uutta sotaa Pohjois-Eurooppaan?

Päivänselvästi Neuvostoliitto oli jättänyt talvisodan kesken ennen sen aiottua lopputulosta pelätessään alkuvuonna 1940 Britannian ja Ranskan väliintuloa, ja 1940 loppupuolen muuttuneessa tilanteessa halusi viedä sen aiottuun päätökseen Suomen länsirajaa myöten, pitäen Helsingissä alun perin suunnitellun voitonparaatinsa.

Sanot, että olen hukassa, ja kuitenkin sanot, että jos Sinä olisit 200 miljoonaisen kansan johtaja, niin ajattelisit aivan samalla tavalla – eli minä olen siis yhtä aikaa sekä hukassa että oikeassa!?

Mikä tässä saa ymmärryksesi pätkimään? Ideologia? Sinä siis olisit halunnut Suomen jäävän passiivisesti odottamaan yksinään Puna-armeijan seuraavaa hyökkäystä, vielä huonommista asemista kuin talvisodassa?

Suomen valtionjohdolla oli sen verran realismia, että se tajusi ainoan selviytymiskeinon olevan saada itseä vahvemman kumppanin turvatakuut. Mistä sellainen oli saatavilla Suomelle syksystä 1940 lähtien? Luetteletko vaihtoehdot?

Tottakai Suomelle oli tehty selväksi, mitä Hitlerin Saksan turvatakuut merkitsivät: ei sen enempää eikä vähempää kuin varautumista taistelemaan samalla puolella kun ottelu alkaa Neuvostoliiton kanssa. Suomen vallassa ei ollut tätä päättää Saksan osalta.

Suomen valtionjohto valitsi kuten historia tietää – onneksi oikein. Sinä taas olisit teksteistäsi päätellen mieluummin valinnut suomalaisille joukkohaudat ja kyyditykset Siperiaan Baltian malliin, sekä neuvostomiehityksen 1991 saakka – siinä on meidän keskeisin näkemyseromme.

Tottakai 200 000 saksalaista Lapissa kuului Barbarossan suunnitelmaan, samoin kaikki Suomen ja Saksan välinen operatiivinen yhteistyö, vaikka Suomella olikin eri sodanpäämäärät eikä Hitlerin toiveisiin / vaatimuksiin aina suostuttu.

Saksan tuen merkitys Karjalan kannaksen torjuntavoitolle sekä Suomen kenttäarmeijan tila perääntymisvaiheen jälkeen ovat sotahistorian mukaan täysin toisenlaiset, mutta näköjään pakotat tosiasiat väistämään ideologiaasi.

Putin ei ole nyt läheskään samassa tilanteessa mitä Stalin oli 1941 jälkeen, mutta toki hänellä on valta ajaa Venäjän asema samaan tilaan ellei hän käsitä omien toimiensa vaikutusta. Viedäänkö meitä kohti suursotaa, siihen hänellä on kyllä paljon vaikutusvaltaa.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin Vastaus kommenttiin #64

Kyllä olen hyvin perillä Moskovan rauhan sopimuksen solmisen jälkeisestä tilanteesta. Olen tutkinut vuoden 1940 kevään ja kesän tapahtumista. Wikipediassa löytyy osoitteesta https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4ytt%C3%A4j%C3.... Joten en jatka tästä sen enempää...

En voi kuin nostaa hattua teidän, vai pitäisikö sinultella, yritykselle. Mutta joudun puistelemaan säälistä päätäni, seuraavalle: "Päivänselvästi Neuvostoliitto oli jättänyt talvisodan kesken ennen sen aiottua lopputulosta pelätessään alkuvuonna 1940 Britannian ja Ranskan väliintuloa, ja 1940 loppupuolen muuttuneessa tilanteessa halusi viedä sen aiottuun päätökseen Suomen länsirajaa myöten, pitäen Helsingissä alun perin suunnitellun voitonparaatinsa."

Miten niin? Olet siinä oikeassa, että Englanti ja Ranska todella suunnittelivat väliintuloa, mutta suunntelmassa oli vain nousta maihin Norjassa ja vallata Pohjois-Ruotsin malmikentät. Myös oli lähettää apujoukoja Suomen avuksi, mutta vain muutamia tuhansia, eli nämä valtiot olivat loppujen lopuksi enemmän huolissaan Ruotsin malmista kuin Suomen tilanteesta. Mutta talvisodan loppuminen esti joukkojen lähettämisen ja lopulta Ranskan miehitys ja englantilaisten sotajoukkojen pakeneminen takaisin kotiin hautasivat suunnitelmat, jos tätä vaihtoehtoa todellisudessa edes pohdittiin kovinkaan vakavasti.

Toisin me loppujen lopuksi heitettiin pyyhekehään, ja rauha solmittiin Moskovassa 1940, ei Helsingissä..
"Mikä tässä saa ymmärryksesi pätkimään? Ideologia? Sinä siis olisit halunnut Suomen jäävän passiivisesti odottamaan yksinään Puna-armeijan seuraavaa hyökkäystä, vielä huonommista asemista kuin talvisodassa?"

Ihmettelen tätä:"Miksihän Berliinin neuvotteluissa Molotov sitten ilmaisee niin syvää pettymystä, kun Hitler sanoo, ettei hän Suomen kysymyksessä halua uutta sotaa Pohjois-Eurooppaan?"

Mitä pettymistä? Miksi hänen piti edes neuvotella Saksan kanssa, kun näillä oli keskinäinen sopimus alueista. Pelimiehenä Molotov tiesi, mitä varten Suomen Lapissa oli saksalaisia sotilaita, joten hän vain koetteli kepillä jäätä missä mennään näiden keskinäisissä väleissä.

Niin no meillä pelättiin todellakin elokuussa 1940 puna-armeija hyökkää Suomeen,mutta se oli tahallista pelottelua. Paasikivi sattumalta palasi Moskovaan käydessään Helsingissä "hammaslääkärissä". Hän mien päiväkirjojen mukaan koko matkan ajan yritti etsiä hyökkäysjoukkoja, mutta havaitsematta niitä. Tämä hyökkäys huhu laitettiin liikkeelle Latvian tai Liettuan Saksan suurlähetystöstä.

"Suomen valtionjohdolla oli sen verran realismia, että se tajusi ainoan selviytymiskeinon olevan saada itseä vahvemman kumppanin turvatakuut. Mistä sellainen oli saatavilla Suomelle syksystä 1940 lähtien? Luetteletko vaihtoehdot?"

Mihin Suomi tarvitsisi "turvatakuut", kun alusta asti oli selvää, että Saksa tulisi lähiaikoina hyökkäämään Neuvostoliittoon ja me siinä mukana.Tämä asia oli selvilä 1940,kun ensimmäiset saksalaisten "lomalaiskuljetukset ilmaantuivat meidän satamiin, ilman eduskunnan hyväksymistä. Tosin olihan meille Göring antanut selvästi ymmärtää jo syksyllä 1939, että Saksalla oli muita suunnitelmia Neuvostoliiton suhteen. Stalin myös yritti pelata aikaa, mutta turha sota Suomea vastaan ei ollut hänen suunnitelmissa, me ajoimme hänet poliittiseen umpikujaan, olemalla "uppiniskaisia". Toisin Hitlerin tiedetään valitelleen Mussolinille meidän typeryydestä edetä sotaan, kun se olisi pitänyt välttää keinolla millä hyvänsä.

Olet näköjjään oman idologiasi vanki, kun toistelet tuota? Jos Stalin olisi halunut 1945 jälkeen meidät miehittää, niin kuka tai ketkä sen olisi estänyt? Puna-armeija olisi voinut hoitaaa halutessaan meidät milloin vain, mutta ei tehnyt sitä! Talvisodassa me hävisimme, Stalin sai vähimmäisvaatimukset lävitse, joten meitä ei tarvinnut miehittää. Ei silloin, eikä myöhemminkään.

Olen huolissani sinun historian tietämyksesi tasosta.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #65

Sinutellaan kaikin mokomin.

Maaliskuun 1940 suunnitelma Britannian ja Ranskan joukkojen lähettäminen Ruotsin malmikenttien haltuun ottamiseksi on tunnettua, ja motiivi oli myös Suomen valtionjohdon tiedossa. Et näköjään tiedä, että kyseessä oli todellisia joukkoja, todellista sotakalustoa ja todellisia rahtilaivoja satamissa odottamassa laivauskäskyä, eikä se jäänyt Stalinin vakoojilta huomaamatta. Sen lisäksi länsivallat harkitsivat mm. Bakun öljykenttien pommittamista, joista NL:n energiahuolto oli tuolloin kovin riippuvainen. On epäolennaista, paljonko joukkoja saattoi olla tulossa Suomeen, mutta niiden mahdollinen taistelukosketus Puna-armeijaan olisi voinut johtaa sodanjulistuksiin, jolloin Stalinin strategialta Saksaa vastaan olisi pudonnut pohja pois, eikä hän uskaltanut ottaa sitä riskiä.

Moskovan rauha sai tottakai nuo suunnitelmat raukeamaan, mutta ne saivat Stalinin tekemään sen rauhan, juuri kun Suomen rintamat olivat romahduksen partaalla.

Linkkisi välirauhan ajasta liittyy pelkästään Suomen ja Neuvostoliiton ystävyysseuraan, eikä suinkaan Moskovan rauhan jälkeiseen NL:n uhkailupolitiikkaan. Mutta hyvä on jos olet perillä monimuotoisesta rauhanteon jälkeisestä vihamielisyydestä, kiristyksestä ja propagandahyökkäyksistä sekä terroriteosta siviilimatkustajakone Kalevaa vastaan, jossa murhattiin miehistö ja kaikki matkustajat. Jos ymmärrät kokonaistilanteen, Sinun pitäisi tajuta se Suomen kannalta haudanvakavaksi.

Ihmettelet linkissä http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/G... autenttisesti kuvattuja neuvotteluja. Mahdoitko edes lukea sitä ollenkaan, kysyessäsi "mitä pettymystä"? Molotovhan protestoi äänekkäästi, miksi Hitler tuolloin toi pöytään aivan uuden näkökohdan ("ei sotaa Pohjois-Euroopassa"), josta Molotov–Ribbentrop sopimus 1939 ei puhunut mitään. –Auttaa keskustelua, jos luet sen, mistä on kyse.

"Pelimiehenä Molotov tiesi, mitä varten Suomen Lapissa oli saksalaisia sotilaita..." – Karkeasti väärin! Ei varmasti marraskuussa 1940 tiennyt, koska tuossa vaiheessa sellaisia joukkoja ei edes ollut! Oli vasta asekauppa- ja kauttakulkusopimus elo-syyskuusta 1940, kun taas Saksan ja Suomen upseerien keskustelut mahdollisesta Saksan ja NL:n välisestä sodasta alkoivat kenraaliluutnantti Heinrichsin ja kenraalieversti Halderin kesken vasta 30.1.1941.

Todella typerän kuuloista vähättelyä tekstissäsi kappaleessa "Niin no meillä pelättiin todellakin elokuussa 1940 puna-armeija hyökkää Suomeen,mutta se oli tahallista pelottelua."

"Saksan tiedustelupalvelu sai heinäkuun puolivälistä alkaen runsaasti tietoja, jotka näyttivät osoittavan, että NL valmisteli Suomelle samanmallista ratkaisua, joka oli tullut Viron, Latvian ja Liettuan osaksi aiemmin. Pelätessään idänsuunnitelman osittaista vaarantumista Hitler määräsi laadittavaksi selvityksen Suomen armeijan tilasta. Tämän selvityksen mukaan maa romahtaisi alkuvaiheen kiivaan vastarinnan jälkeen." (Jatkosodan historia, Osa 1). Suomella oli myös omaa tiedustelua, muutakin kuin Paasikiven kurkistelu junanvaunusta.

"Mihin Suomi tarvitsisi "turvatakuut"..." alkava kappaleesi tulee todella syvältä. Eihän Saksan hyökkäys ollut mitenkään selvillä sovittaessa 18.8.1940 evl Veltjensin kanssa kauttakulkuliikenteestä, kun Saksa alkoi vasta elokuusta 1940 laatia ensimmäisiä suunnitelmia idän sotaretkestään! Sitä ennen huippusalaisesta suunnitelmasta eivät tienneet edes ylimmän sodanjohdon saksalaisetkaan, joilla oli Molotovin-Ribbentropin sopimus NL:n kanssa! Heinrichs ja Halder alkoivat keskustelut Saksan hyökkäyksestä vasta 30.1.1941, joten väitteesi aikataulusta on aivan pähkähullu.

"Jos Stalin olisi halunut 1945 jälkeen meidät miehittää, niin kuka tai ketkä sen olisi estänyt?" – Se, että oli sodasta pahoin kärsineelle Neuvostoliitolle monin verroin edullisempaa saada Suomesta sotakorvaustuotanto kipeästi tarvittuun jälleenrakennukseen, kuin saada uusi kroonisesti vuotava haava jatkuvine tappioineen maasta, jonka armeijaa ei ollut lyöty, ja jonka asekätkentä muiden muassa osoitti, millä asenteella miehitykseen tultaisiin suhtautumaan. Stalinille tämä tulos oli paras saatavilla ollut kompromissi, ja samoin Suomelle ennen kaikkea itsenäisyyden säilyessä, mikä oli ollut kaikkea muuta kuin selvää 1940.

Myös Liittoutuneiden Jaltan konferenssi 4.–11. 2.1945 määritti linjaukset Euroopan maiden kohtelusta sodan jälkeen, ja karkea sopimusrikkomus Suomen kohtelun osalta olisi kenties voinut pahentaa muutenkin kohti kylmää sotaa kehittymässä olleita välejä USA:n ja NL:n välillä maailmassa, jossa USA:lla oli ydinasemonopoli 1945–1949.

Alkeelliset perusasiatkin toisesta maailmansodasta näyttävät olevan Sinulta niin hukassa, että hullunkuriset väärinkäsityksesi vaikeuttavat mielekästä keskustelua. Suosittelen, että paikkaat tietojasi jostain läntisen historiankirjoituksen lähdeteoksesta.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin Vastaus kommenttiin #66

Taas sinulla on niin sanottu konvehtirasia historia käsitys?

"utta hyvä on jos olet perillä monimuotoisesta rauhanteon jälkeisestä vihamielisyydestä, kiristyksestä ja propagandahyökkäyksistä sekä terroriteosta siviilimatkustajakone Kalevaa vastaan, jossa murhattiin miehistö ja kaikki matkustajat. Jos ymmärrät kokonaistilanteen, Sinun pitäisi tajuta se Suomen kannalta haudanvakavaksi."

Niin mitä sitten? Kun samaan aikaan kokonaisia valtioita miehitettiin kuten Tanksa ja Norja ja kymmeniätunhansia ihmisiä murhattiin/kaatui muualla, niin yhden koneen alasampiminen kaihertaa sinua? Miksi jaksat uhrata aikaa todistellakseen jotain aivan mitätöntä tapahtumaa kokonaiskuvassa.

Taas "suunnitelmasta eivät tienneet edes ylimmän sodanjohdon saksalaisetkaan, joilla oli Molotovin-Ribbentropin sopimus NL:n kanssa! Heinrichs ja Halder alkoivat keskustelut Saksan hyökkäyksestä vasta 30.1.1941, joten väitteesi aikataulusta on aivan pähkähullu."

Neuvotoliittossa oli lähes koko 1920-luvun ollut saksalaisia sotilaita kouluttatuumassa ja suunnittelemassa Saksan uutta armeijaa. Vasta Hitlerin valtaan nousu lopetti yhteistyön. Toinen 1936 Espanjan sisällissota osoitti,että Hitlerin Saksa on uhka Neuvotoliitolle. Ei Hitler salanut mitekään sitä, että vihasi kommunisteja ja samalla Neuvotoliittoa. Tämä luulisi sinulle olevan päivän selvää, mutta ei näköjään.

Hauska yksityiskohta " Suomella oli myös omaa tiedustelua, muutakin kuin Paasikiven kurkistelu junanvaunusta."

Tiedän siitä, ja tiedustelu tuli saamaan lopputulokseen mitä Paasikivi. Paasikivi ei muuten mennyt junalla Moskovaan, vaan lentokoneella. siitä on myös SNS artikkelissa mainita.

Missä kuvitelmissa sinä luulet meidän pelastuneen miehitykseltä pelkästään sotakorvaustavaroilla? Samaan aikaan Itä-Euroopasta katosivat kokonaiset tehtaat Neuvostoliittoon, niin me muka olisimme säätyneet miehitykseltä vain maksamalla sotakorvaukset?

Jo vain tulee paksua puppua:" jonka armeijaa ei ollut lyöty, ja jonka asekätkentä muiden muassa osoitti, millä asenteella miehitykseen tultaisiin suhtautumaan."

Oletko aivan tosissasi tuosta ylläolevasta jaarituksesta? Asekätkentäei vaikuttanut mitenkään siihen tosiasiaan, että Stalin jätti meidät rauhaan, vaan hänen mielenkiinto oli oman maansa jälleenrakentaminen, ei käydä mitään sotia. suomen kenttäarmeija oli totaallisesti löyty eikä sillä olisi ollut enää käydä pitkää sotaa ketään vastaan, varsinkaan puna-armeijaa. Sotaväsymys oli vaivannut jo syksystä 1943 ja kesän 1944 tapahtumat oli sille kova rasitus. Joten aselevon alettua syksyllä 1944, oli porukka jo niin kyllästynyt,että se ei olisi pystynyt tekemään kovinkaan tehokasta vastarintaa. Onneksi saksalaiset sentään vetäytyivät edes jonkinlaisessa järjestyksessä, eivätkä tehneet kovinkaan suurta vastarintaa.

Jaltan tapaaminen oli sinällänsä hassu juttu, Stalin vei muita liittuouneita 6-0, eikä näillä ollut enää mielenkiintoa jatkaa sotaa. Stalin sai tehdä itä-Euroopassa mitä se halusi, eikä muut voineet edes avustaa Balttian maiden vastarintaliikettä.

Olen pettynyt, kun joudun sinun tasoista miestä opastamaan historiassa... :)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #67

Tämä syrjähtäminen Markku Huuskon blogin varsinaisesta aiheesta alkoi Sinun heitostasi "Muistaakseni me kokeilimme liittoutumista, niin ikään huonolla menestyksellä."

Sinusta Suomi menestyi huonosti, kun ei saanut kaipaamaasi Baltian maiden kohtaloa – minusta liittoutuminen myötäsotijuuteen kannatti, koska jatkosodan jälkeen asemamme itsenäisenä valtiona oli parempi aselevon ja myöhemmin Pariisin rauhan tehneenä kuin 1940 yksin ilman kenenkään tukea Stalinin ja Molotovin uhkaillessa.

* * *

Kuten jo sanoin, jos ymmärrät kokonaistilanteen (loppuvuonna 1940), Sinun pitäisi tajuta se Suomen kannalta haudanvakavaksi. Puhun kokonaistilanteesta – vaikka mainitsenkin joitakin sen yksittäisiä aspekteja. Minä puolestani ihmettelen, miksi jaksat uhrata aikaa todistellaksesi itsestäänselvyyksiä harhatietojesi rinnalla.

Tajuatko vieläkään, miksi on pähkähullua kirjoittaa: "Mihin Suomi tarvitsisi "turvatakuut", kun alusta asti oli selvää, että Saksa tulisi lähiaikoina hyökkäämään Neuvostoliittoon ja me siinä mukana.Tämä asia oli selvilä 1940,kun ensimmäiset saksalaisten "lomalaiskuljetukset ilmaantuivat meidän satamiin, ilman eduskunnan hyväksymistä."?

Lihavoitu osuus on aikataulultaan looginen mahdottomuus, koska Saksa alkoi vasta elokuusta 1940 laatia ensimmäisiä suunnitelmia idän sotaretkestään eikä varmasti huudellut siitä suomalaisille. Totta helkkarissa tilanne oli jokaiselle täyspäiselle syvä huolen aihe, Saksan hyökkäys 10 kk myöhemmin ei ollut mikään "lähiaika" eikä Suomessa kukaan edes tiennyt, missä se voisi olla mukana Saksan kanssa 1941! Tuo tekstisi tulee syvältä hanurista, se on niin täyttä "sitä ihteään" kuin ikinä voi olla.

Etkö tiedä, miksi valtionjohto toimi ilman eduskunnan hyväksymistä? Näin meneteltiin täysin laillisesti, ja suosittelen, että otat itse selvää siitä, mihin tuo voimassa olleen lain mukainen menettely perustuu.

"Neuvostoliittossa oli lähes koko 1920-luvun ollut saksalaisia sotilaita..." -kappale on sekä epärelevanttia että itsestäänselvää, eikä liity mitenkään Suomen turvatakuiden tarpeeseen 1940.

Paasikiven kulkuneuvoa en todella tiennyt, mutta yritys etsiä hyökkäysjoukkoja matkustajalentokoneen ikkunasta kuulostaa vielä alkeellisemmalta. Saksan sotilastiedusteluko oli siihen nähden amatöörimäistä? Sen tulosten takia Saksa muutti asennettaan Suomeen elokuun alussa 1940 puolustuksellisena toimenpiteenään halutessaan taata edulliset lähtöasemat idänsotaretkelleen sekä varmistaa sodankäynnille tärkeiden raaka-aineiden saanti Suomesta. Aluksi se ilmeni Suomen puolustuskyvyn vahvistamisena asetoimituksin. Jukka Wallinin vähättelemä "huhu" NL:n hyökkäysvalmisteluista oli siis Adolf Hitlerille aihe muuttaa Suomen-politiikkansa!

"Missä kuvitelmissa sinä luulet meidän pelastuneen miehitykseltä pelkästään sotakorvaustavaroilla?" En kirjoittanut "pelkästään sotakorvaustavaroista", vaan mainitsen kolme muutakin syytä, ei vähiten Jaltan konferenssin ja USA:n ylivoiman jos suurvaltojen kesken nokkapokkaa olisi tullut.

"...hänen mielenkiinto oli oman maansa jälleenrakentaminen, ei käydä mitään sotia" on aika lailla sama asia kuin "oli sodasta pahoin kärsineelle Neuvostoliitolle monin verroin edullisempaa saada Suomesta sotakorvaustuotanto kipeästi tarvittuun jälleenrakennukseen, kuin saada uusi kroonisesti vuotava haava jatkuvine tappioineen". Mutta on olennaista huomata, että Barbarossan jyräämä Neuvostoliitto 1945 oli menetystensä jälkeen aika tavalla toisenlaisessa kunnossa kuin Suomea 1940 uhkaileva Neuvostoliitto, joten sen edun mukaista oli tehdä kompromissi.

Osoitat taas karkean tietämättömyytesi luullessasi, että Suomen armeija olisi lyöty jatkosodassa. Kannaksen suurhyökkäys kilpistyi torjuntavoittoon, ja miesvahvuus sekä aseistus oli vahvimmillaan loppukesästä 1944. Kenraali Airon arvion mukaan, Suomen armeija olisi kestänyt vielä yhden suurhyökkäyksen. Ei Stalin ollut siitä tietämätön, ja sodan jälkeisessä tilanteessa Saksan uhka oli jo eliminoitu eikä talvisodan aiotun päämäärän tavoittelu enää ollut hänelle siihen vaadittujen uhrausten arvoinen, vaan hän jätti Suomen sovjetisoimisen siitä eteenpäin poliittiseksi kysymykseksi suomalaisten kommunistien varaan.

Stalin todella kusetti pahoin länsiliittoutuneita, mistä ennen kaikkea Itä-Euroopan kansat saivat kärsiä puoli vuosisataa.

Kiitos kovasti opastuksesta, nythän tiedän Paasikiven matkustaneen lentokoneella :) . Muu keskustelu on osoittanut logiikkasi heittävän kuperkeikkaa mm. kronologisten mahdottomuuksien sekä lukuisten väärinkäsitysten ja tietoaukkojen osalta. – Eiköhän tämä sivuraide Markku Huuskon blogin aiheesta jo tältä erää riitä.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö Vastaus kommenttiin #68

Voisitte koota keskustelustanne yhteisen väitöskirjan jolle nimikin olisi valmiina: NL on mielessämme ikuinen. Paavo Väyrynen neuvoo.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #69
Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Hävittäjähankinta on siinä mielessä vakuutusmaksun luontoinen, että toivotaan, että vakuutustapahtumaa ei koskaan tulisi vastaan. Ero on siinä, että hävittäjähankinnalla niitä tapahtumia pyritään ennalta ehkäisemään nostamalla hyökkäyskynnystä niin korkealle, että yritys katsotaan kannattamattomaksi.
Samankaltaisuus vakuutukseen tulee taas siinä, että sellaista vakuutusta, joka ei korvaa vahinkoa ja sellaisia hävittäjä jotka eivät ole kyllin hyvä tehtäväänsä ei kannata hankkia, olivatpa ne kuinka halpoja tahansa.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

"Hankkeen kannalta ei pitäisi olla valtavan isoa eroa sillä, onko tulevan pääministerin nimi Petteri Orpo (kok.), Juha Sipilä (kesk.), Antti Rinne (sd.) vai Touko Aalto (vihr.) tai joku muu."

Hallituksen koostumuksella ja pääministerin henkilöllisyydellä on kuitenkin merkitystä tulevissa hävittäjähankinnoissa. SDP on Heinäluoman johdolla liputtanut JAS hävittäjän puolesta. SDP on myös seuraavan hallituksen pääministeripuolue.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Tomppelipoliitikon tuntee mm. siitä, että hän
1) julkisuuden kipeydessään tyrkyttää näkemyksiään niistäkin asioista, joita ei ymmärrä
2) kilpailtujen kauppojen ollessa vasta tekeillä, lähtee yhden myyjän juoksupojaksi ja mainosmieheksi

JAS NG voi olla, tai sitten olla olematta hyvä valinta HX-hävittäjäksi. Tässä vaiheessa sitä eivät voi tietää edes hanketta valmistelevat Suomen parhaat asiantuntijat, koska ollaan vasta aivan alustavassa tarjouspyyntövaiheessa eikä edes viiden ehdokkaan koelento-ohjelmaa ja testejä Suomen oloissa ole viety läpi, saatikka että olisi kuultu kaikki kaupan ehdot ja viimeinen hinta.

Mutta jotkut julkisuudenkipeät hölösuut sen kuulemma silti vain tietävät...

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Nähtäväksi jää seuraavan hallituksen koostumus ja sen vaikutus HX-hankkeesees...

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

SDP ei ole laajemmin liputtanut vasemmistoliiton tavoin yhden vaihtoehdon puolesta. Kansanedustaja Heinäluoma on toki ollut tätä mieltä: https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/heina...

Juhani Vehmaskangas

"Tehokkaan koneen pitää olla veronmaksajille myös taloudellisessa mielessä paras."
Tuosta olen täysin samaa mieltä, kuten varmasti jokainen veronmaksaja voi olla.

Pakko ottaa tässä kantaa myös otsikkoon :-)
Minulle ei henkilökohtaisesti riitä, että onnistun yhtä hyvin kuin Esko Aho.
(kaikki on suhteellista)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ja kun arvioidaan, mikä on taloudellisessa mielessä paras, se tottakai tarkoittaa, miten HX-hävittäjäksi valittu kalusto kaikkine järjestelmineen pystyy tuottamaan tehokasta ilmapuolustusta Suomelle sekä tukemaan muidenkin puolustushaarojen taistelua ilmasta maahan -suorituskykyineen.

Toisessa vaakakupissa on siis koneen ja kaikkien sen aseiden ym. järjestelmien hankinta- ja ylläpitokustannukset koko sen elinkaaren ajalta 2060 -luvulle saakka. Ja toisessa vaakakupissa ovat järjestelmän käyttöönotosta lähtien lasketut Suomen rauhan päivät, mahdolliset kriisiaikana tekemättä jääneet ilmatilan loukkaukset, ja sodan oloissa ilmahyökkäyksiltä säästyneet Suomessa asuneiden ihmishenget ja terveys sekä tuhoilta säästynyt infrastruktuuri. Plussan puolelle tulevat myös niiden ratkaisutaisteluiden tulokset, joissa päämäärä on saavutettu tai raskailta tappioilta vältytty ilmasta maahan -asejärjestelmien käytöllä.

Väittäisinpä, että sodan oloissa tehokas monitoimihävittäjä osaavissa käsissä "haukkuu hintansa" varsin nopeasti.

Juha Hämäläinen

Pah ja Pah. Hornetit ostettiin vain ja ainoastaan siksi, ettei Elisabetti halunnut tulla musitetuksi koko kansan Mig-Reeninä!

Tämä tarina on tosi, kuin vesi ja pitää kuin seula.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Voisitko avata hieman?

Muistan lukeneeni jostain, että kyseusen MIG hävittäjän käyttöikä olisi ollut vain puolet Hornetin käyttöiästa.

Juha Hämäläinen

Inhaa on selittää, mutta annan kolme pisteen virheen!

MIG-reeni.

Wiki selittäköön loput: https://fi.wikipedia.org/wiki/Migreeni

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

MiGin elektroniikassa oli puutteita, koneen elinikä todettiin läntisiä kilpailijoita selvästi pienemmäksi ja sitten oli poliittisia syitä olla ottamatta. Lähde: https://m.iltalehti.fi/kotimaa/201707022200238131_...

Juha Hämäläinen Vastaus kommenttiin #20

Ja itse päätoimittajakin osoittaa täydellistä huumorintajun puutetta.

Hävettää kuunnella Finnien turinaa siitä, että sakut on totisia!

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko Vastaus kommenttiin #21

Tuossa ylempänä kommentissa muisteltiin MiGien elinikää, joten laitoin lähteen. Sellaista totista torvensoittoa:)

Juha Hämäläinen Vastaus kommenttiin #24

Oli kuitenkin teitin ohjelman mukaan minun kommenttiin, joka on VITSI!

Jeesus, että ajoittain vihaan olla tässä maassa, kun te perkeleet ette osaa nauraa!

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen Vastaus kommenttiin #20

Kaikki Ilmavoimien ehdolla olevat hävittäjät pärjäävät erinomaisisti venäläisten vastaaville ja kaikki ovat myös (ainakin jollain tavalla) yhteensopivat NATOn kaluston kanssa. Lockheedin F-35 on kai kaikkein suoritskykyisin koko joukosta - ei keteerin vaan nopein. Se on myös kaikkein kallein, mutta rahalla saa. Kaupan ratkaisee luultavasti kuinka paljon lentokoneen valmistaja on valmis takaamaan vastaostoja (offsets) kauppahinnasta. F-18 kauppassa n.30 vuotta sitten silloinen McDonnell Douglas lupasi 100% hinnasta vastakauppoina, - monta pulloa Finlandia vodkaa ja monta hirsimäkkiä meni jenkkeihin.

Tietysti kaikki puolustussuunnitelmat ja kaikkein hienoimmatkin hävittäjät ovat yhtä tyhjän kanssa, jos Suomen lehdet katsovat asiakseen varastaa armeijan tiedot ja julkaista ne Putinin luettavaksi.

Juha Hämäläinen Vastaus kommenttiin #22

Noista vastaostoista olisi kiva saada jotain muutakin kuin teidän vahvistus. Siis noista Hornettien tuomista ostoista.

PArit hirsimökit sinne meni, sen tiedän muutenkin, mutta montako ulkomaiseen omistukseen myytyä Finlandia pulloa sinne on mennyt ja kuka niistä keräsi tollot olisi kiva saada selvitetyksi, jos se vaan jotenkin on mahdollista.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko Vastaus kommenttiin #22

Vastakaupoissa muuttuivat säännöt vuonna 2012 kireämmiksi. Nykyisin puhutaan teollisesta yhteistyöstä, ja sen kanssa ei pyrittäne lähellekään täyteen määrään, eikä se taitaisi puolustusteollisuuden ja sitä lähellä olevan teollisuuden osalta olla edes mahdollista. Itse hankintaan ollaan menossa hävittäjän suorituskyky ja kriisiajan ylläpitokyky edellä.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin Vastaus kommenttiin #20

Miten MIG projekti nykyään jakselee? Taitaa olla paremmassa "hapessa" mitä meidän Hornetit..

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikojan_MiG-29#Tyypp...

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #51

Hapesta kertoo se, miten niistä ollaan "ongelmajätteenä" pyrkimässä eroon Euroopan maissa ja käyttäjät ovat pääosin kehitysmaita.

DDR:n perintönä Saksalle jääneistä 24 MiG-29:stä yksi myytiin Yhdysvaltoihin, 23 Puolaan. Tshekki möi Puolaan MiGinsä ja vuokrasi Gripenit tilalle. Silti Puolan ilmavoimilla on vahvuudessaan enää 26 MiG-29A -hävittäjää ja 6 kpl MiG-29UB kaksipaikkaista jatkokoulutuskonetta, ts. melkoinen määrä entuudestaan olleita omia MiGejä on poistunut vahvuudesta ja lentokuntoisina pidettyihin on vaihdettu läntinen avioniikka. Puolalaiset ovat nyt erittäin tyytyväisiä F-16:een, joka merkitsi heille laadullista hyppäystä, eivätkä he tule enää ikinä palaamaan venäläiskalustoon kunhan viimeistenkin MiGien ja Suhoiden tunnit on lennetty loppuun.

Käyttäjän tepimast kuva
TEUVO MAST

No Esko Aho ei onnistunut muussa kun petaan itselleen hyvän mandaatin terv tepivaari

Käyttäjän tepimast kuva
TEUVO MAST

Pankin johtajan mandaatti . terv tepivaari

Jussi Säntti Vastaus kommenttiin #26

Tasan päinvastoin, juuri sitä Aho ei saanut.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Hävittäjille, puolustuskyvylle ja -tahdolle peukkua !

Itsenäisesti. Ilman Natoa.

Kuten Sveitsi ennen ekaa ja tokaa maailmansotaa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Tuohan tarkoittaa sitten sitä, että et halua Suomen ilmapuolustusta vahvistettavaksi esim. Patriot-ohjusjärjestelmällä, jolla on kykyä torjua mm. ballistisia ohjuksia. Monet kuvittelevat jopa, että hävittäjät voitaisiin kokonaan korvata it-ohjuksilla. Ruotsi on parhaillaan neuvottelemassa neljän Patriot -järjestelmän kaupoista noin 2,6 miljardilla eurolla, ja sai sille kuukausi sitten Yhdysvaltain ulkoministeriön hyväksynnän.

Suomessa sekä Ilmavoimien HX-hanke että Merivoimien Laivue 2020 -hanke kasvattavat puolustusmenojamme niin, että poliitikot tuskin niiden sekä tavanomaisen puolustusbudjetin lisäksi lähtisivät rahoittamaan kehittyneempää it-ohjusjärjestelmää Ruotsin malliin. Sveitsi ennen ekaa ja tokaa maailmansotaa ei käy esimerkiksi, koska siellähän poliitikot eivät ole koskaan nuukailleet maanpuolustuksesta.

Jos Suomi olisi Naton jäsen, puolustusliiton keskinäinen yhteistyö ja synergia kenties saattaisivat johtaa siihen, että saisimme tarpeen tullen liittokumppaneilta tukea avuksemme lähetettyinä ilmapuolustusjoukkoina ja -kalustona. Samoin, monitoimihävittäjiämme olisi teknisesti helppo tarvittaessa vahvistaa liittolaismaiden tuella.

Ilman Natoa sellainen on tietenkin pois suljettua, ja madaltaa kynnystä loukata Suomen valtioaluetta.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

”Päätoimintamuotona on hävittäjätorjunta ja lentokoulutusjärjestelmä on optimoitu ilmailun kärkijoukon, hävittäjälentäjien koulutukseen. Suomen ilmavoimien mottona on Qualitas Potentia Nostra, joka kohdistuu sekä henkilöstöön että kalustoon. Sodan ajan veteraaniässien perintö yhdistettynä F-18 Hornet -torjuntahävittäjä- ja Hawk -harjoitushävittäjäjärjestelmien suorituskykyyn antaa ilmavoimille lujan luottamuksen tehtävänsä täyttämiseen”.

Heikki Nikunen
Ilmavoimien komentaja res
Kenraaliluutnantti res

Nämä sanat päättävät Prologin kirjasta: Ilmari Juutilainen: ”Punalentäjien kiusana”, joka julkaistiin uusintapainoksena vuonna 2003.

Mitä tulee F-18 Hornet -torjuntahävittäjiin, niin niistä saamme kiittää paljolti Elisabeth Rehniä ja ilmavoimien silloista komentajaa Heikki Nikusta.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Erinomaista, kun toit silloisen puolustusministerin Elisabeth Rehnin ja Ilmavoimien komentajana toimineen Heikki Nikusen nimet esiin. He olivat erittäin merkittäviä toimijoita, kun Ahon hallitus teki Hornet-päätöksen vuonna 1992.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

1960-luvulla venäläiset kävivät mainostamassa MIG-koneitaan mm. lentäen yllättäen ja luvatta Siilinjärven Rissalan lentokentän yli muutamaan otteeseen 20 metrissä ja poistuen sitten takaisin itärajan taakse alle 5 minuutissa.

Punatähdin koristellut koneet olivat jo Suomen rajojen ulkopuolella, ennen kuin ilmavoimat saivat edes sen ensimmäisenkään oman ranskalaisvalmisteisen koneen uskottavasti ilmaan.

Esitys oli siinä mielessä riittävän hyvä, että Suomi sitoutui puolustusvoimissaan MIG-peltihäkkyröihin liki kolmeksi vuosikymmeneksi. Todellisuudessa nämä Migit lienevät olleen nopeudestaan ja äänivallien paukuttelusta huolimatta sotilaallisesti heinäsorsan tasoisia iskukyvyssään.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Duota duota ja tämä on sanaleikki, jota eräs edesmennyt, taisi olla kenraalimajuri käytti. Huusko ota selvää.

Syyriassa lentävät kaikenmaailman kapineet ja ihmiset ei suostu kuolemaan sitten millään... Eipä tähän muuta

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Esko Aho on onnistunut säilyttämään rauhan sekä ulkoisilla että sisäisillä rajoillamme, sillä tiellä eteenpäin.

Turvallisuuspolitiikka on aina myös sisäistä; joidenkin pelkoja sisäisen välienselvittelyn uusiutumisesta. Siksikin kehitellään primitiivisiä "hyppykavereita".

Suomi on erityistapaus läntisten sivistyskansojen joukossa. Siellä tyhmyys tiivistyy.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Jos tuo itänaapuri aikoisi lentsikoineen ja ohjuksineen meidän silmille tulla, niin uskon, että meidän muutama Hornetti (eikä muukaan hävittäjä) sitä ei pystyisi estämään. Tuloksena olisi, että tämä neidon näköinen maamme muuttuisi raiskatuksi ryteiköksi.
Jos taas täällä olisi joku Nato mukamas auttamassa meitä estämään naapurin toimia, niin tuloksena olisi ihan sama juttu.
Vai uskooko joku, että muutamia miljardeja euroja maksava pikkuinen uusittu lentokalusto tai joku Nato pystyisi niiden olemassa olollaan estämään maamme muuttumista mullospelloksi? Ei kannattaisi "unta nähdä".
Kuka tarvitsee Hornetteja? Ehkä jotkut, jotka tarvitsevat niitä statussymboleikseen sotaleikkeihinsä? Tai ainakin Finnair, jolle Ilmavoimat kouluttaa ammattitaitoisia lentäjiä siviilikäyttöön. Pitäneekö se tehdä maailman kalleimmilla Horneteilla? Ehkä edullisimmillakin sama asia voitaisiin hoitaa?
Paras konsti lienee kaaoksen estämiseksi olisi pysytellä tavalla tai toisella erossa suurvaltojen välisistä kärhämistä.
Ei kyllä hyvältä näytä. Oli niin tai näin aina näyttää Suomineito joutuvan tallottavaksi?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Paras konsti lienee kaaoksen estämiseksi olisi pysytellä tavalla tai toisella erossa suurvaltojen välisistä kärhämistä."

Tiedätköhän historiasta, kuinka tämä "paras konsti" toimi esimerkiksi v. 1939?

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Tiedän ja olen kokenut vuosina 194o-45 pienenä karjalaisheittopussina (pakolaisena) ihan konkreettisesti.
Aseilla saatuja kaaoksia ei ainakaan saada lopetetuksi.
Ensin esittävät maiden johtajat toisilleen vaatimuksia diplomaattien välityksellä joistakin oikeuksista tai velvoitteista. Sitten neuvottelut menevät umpikujaan. Diplomatian jatkeeksi alkavat aseet puhua. Tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä uhrataan ja yhteiskuntia pannaan rojukasoiksi ja mullospelloiksi. Jossain vaiheissa saadaan jonkinlainen rauha aikaiseksi n.s. voittajan ehdoilla. "Voittajapuolen" johtaja kukitetaan ja saa "sulan hattuunsa". Hävinneen vastapuolen johtaja "perässä juoksijoineen" tapetaan tai ainakin pannaan tyrmään loppuiäkseen. Mutta joku tai jotkut joutuvat kärsimään suunnattomasti. Ja ne syyttömät tuhannet ja taas tuhannet kärsijät löytyvät ruohonjuuritasolta eli tavis kansan piiristä. Evakkoina, pakolaisina ja sotilaina. Tälle meiningille, jota sanotaan maailmanmenoksi, ei ehkä löydy loppua ennen kuin viimeinenkin ihminen on hävinnyt maan kamaralta? Kaikesta huolimatta minun ja monen muunkin sielussa elää toive rauhanomaisemmasta maailmasta.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #46

Näinpä – ei Suomelta ole koskaan historian kuluessa kysytty, haluammeko osapuoleksi sotaan, eikä siihen joutumiseen ole vaikuttanut se, miten visusti olemme kulloinkin pysytelleet erossa suurvaltojen välisistä kärhämistä. Sotavuodet 194o-45 eivät johtuneet siitä, että olisimme haastaneet riitaa kenellekään.

Meidän kaikkien sielussa elää toive rauhanomaisemmasta maailmasta. Koska tämä ihmisten maailma on niin raadollinen kuin se on, parhaaksi keinoksi suojautua hyökkäykseltä on kuitenkin jäänyt se, että tehdään hyökkääminen mahdollisimman kannattamattomaksi sille, joka sellaista suunnittelee.

Siksi meille suomalaisille tulee – varsinkin näin epävakaina aikoina – kustannuksista huolimatta pitkän päälle edullisimmaksi panostaa yhteisiä varojamme myös "kättä pitempään" pahojen päivien varalle, kuten olemme tekemässä puheena olevassa HX-hankkeessa.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

NATO-sateenvarjon alla ei vaatteet kastu.

On siinä sellainen porukka, että haastajia ei vielä toistaiseksi ole ilmoittautunut.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Inhoksi sanotaan tunnetta, jonka kokee huomatessaan läntisen ihmisen luopuneen arvokkaimmasta ominaisuudestaan; oikeudesta vapaaseen ajatteluun kääntyessään lampaaksi.

Muuan täysinpalvellut poliitikko pikakoulutettiin papiksi. Hän toimii nyt yhden hävittäjiä Suomeen tarjoavan jenkkifirman konsulttina.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Suuruudenhulluja noi kenraalit. Ei Suomessa ole sitä varallisuutta, millä kyettäisiin kilpailemaan lännen, tai idänsuunnan lentolaivueiden tehokkuuden ja määrän kanssa.

Kyllä se oman alueen ja kansan puoplustamisen pitää lähteä aivan jostakin muusta arsenaalista. Pienemmällä rahalla enemmän tehokkuutta. Muutama kone voidaan ostaa kenraalien leluiksi heiluttelemaan siipiään ilmatilaa loukkaavien vierasmaalaisten koneiden siivelle.

Rajoja tullaan vartioimaan rauhan aikolina aivan muilla tekniikoilla paremmin ja halvemmalla, kuin hävittäjillä. Vaikka ilmalaivoilla. Satelliitit ja tutkat monilla eri tekniikoilla ovat tätä päivää ja etenkin huomista.

Uskokaa, tai älkää. Kyllä idänsuunnan ohjuksilla on valmiina kaikkien Suomen lentokenttien koordinaatit. Niiltä ei lähde yksikään kone lentoon, mikäli tällaista halua jossakin elää. Ei ne meidän hävittäjät saa niistä yhtäkään tähtäimeensä tositilanteessa.

Parempi olisi lähettää ammattinsa taitavia komennuspilotteja Ruotsin ilmavoimiin tietyillä ehdoilla, joita en tässä häveliäästi halua kertoa.Näin voisimme keritä siihen toiseen aaltoon.

Todellinen puolustuksellinen voimamme olisi puolustusmielessä ohjuspuolustusdoktriini sopivasti ympäri valtakuntaa sijoitettuna aluepuolustusmielessä. Pikkusikareista aina isoimpaan ja teknisimpään pidemmän matkan "havannalaisiin" laitteisiin.

Ehkä kaikkein elementti on kuitenkin maailman laajuinen tieto Suomenniemellä asustavasta pienestä, mutta pirullisesta Suomen kansasta, joka viimeiseen asti hastaa kaikki luvattomat rajojemme ylittäjät.

Käyttäjän MikaPietil kuva
Mika Pietilä

Huuskolle tiedoksi: Jos suomalaiset taistelulentäjät olisivat saaneet päättää, ei Hornetiin olisi koelennon jälkeen koskettu pitkällä tikullakaan. Harjoitustaisteluissa Hornet on hävinnyt 60-luvun Migeille 5-1. Näillä ylihintaisilla uuden rähmälläänolon objekteilla on laskettu saavutettavan varttitunnin ilmaherruus, kun vihollinen eli itänaapuri hyökkää. Sen jälkeen en tiedä, mitä ovat laskeneet tapahtuvaksi. Kalliita minuutteja kuitenkin. Trollisyytöksiähän saa heitellä, mutta valehdella ei kannata noin härskisti kuitenkaan.

Mitenkäs kävi muuten niille kuuluisille vastakaupoille? Juuri kuten arveltiinkiin. Taas meitä huijattiin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Montakos vasemmistoliittolaista taistelulentäjää teillä siellä Iissä mahtaakaan asua? Ole hyvä, voisitko antaa meille linkkejä noihin heidän arvioihinsa Hornetista?

Kaikki tähän asti tietooni tulleet lentäjien mielipiteet ovat kyllä täysin linjassa Markku Huuskon tekstin kanssa.

Ks: http://ilmavoimat.fi/uutinen/-/asset_publisher/esi...

https://www.youtube.com/watch?v=Hd2amhx6kIg&featur...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset