Älä tee kuten Laura Huhtasaari ja Jari Vilén

Perussuomalaisten varapuheenjohtajan Laura Huhtasaaren oppiansiot ovat paperilla tyylikkäät: kasvatustieteen maisteri, luokanopettaja (Jyväskylän yliopisto), uskonnon aineenopettaja (Joensuun yliopisto) ja erityisopettaja (Helsingin yliopisto).

Se paperista. Huhtasaaren Jyväskylään tekemässä opinnäytetyössä eli gradussa on varmistunutta kopiointia kymmenesosa kirjallisuusosiosta, mutta kaikki viittaa siihen, että plagioinnin määrä paljastuu tänään päätetyssä yliopiston toisessa selvityksessä selvästi suuremmaksi.

Huhtasaari ei ole ensimmäinen poliitikko, joka kärähtää plagioinnista opinnäytetyössään. Todelliset pohjat vetäisi kokoomuslainen kasvatustieteen maisteri Jari Vilén, jonka Oulun yliopistolle tekemästä lopputyöstä puolet oli liki suoraa lainausta Simon kunnan historiikista.

Vilénin kohu nousi pintaan vuonna 2001, samoihin aikoihin, kun hän odotteli nimitystä Lipposen sateenkaarihallituksen ulkomaankauppaministeriksi. Asian nosti esiin tuolloin oppositiossa olleen keskustan Suomenmaa-lehti.

Vilén piti maisterin oppiarvonsa, nousi ministeriksi ja pääsi maailmalle tekemään diplomaatin uraa. Gradun ohjauksesta ja tarkastuksesta yliopistolla vastanneet saivat moitteet löperöstä työstä.

Huhtasaaren gradun nosti esiin piskuisen liberaalipuolueen puoluesihteeri Tuomas Tiainen Uuden Suomen Puheenvuorossa. Tuo paljastus ajoittui poliittisesti hektiseen tammikuuhun, jolloin Huhtasaari kamppaili puolueensa ehdokkaana presidentinvaaleissa.

Huhtasaari-kohu lämpeni uudelleen viime viikolla, kun Yle kertoi plagioinnin olleen oletettua merkittävämpää. Jyväskylän yliopistolle ensimmäisen selvityksen tehnyt emeritusprofessori Jarkko Hautamäki joutui hieman nolona myöntämään Ylen jutussa, että hänen olisi pitänyt löytää Huhtasaaren työstä median esiin nostamat kopioinnit Tiina Simpasen gradusta.

Vilén teki kopiointityönsä 1980-luvun lopulla. Noihin aikoihin kopiointi on edellyttänyt käytännössä uudelleen kirjoittamista manuaalisella kirjoituskoneella, eli se on ollut nykyistä työläämpää. (Itsekin tein oman keskitasoa heikomman graduni noihin aikoihin Helsingin yliopistossa, saa etsiä ja tutustua!)

Huhtasaaren kopioidessa 2000-luvun alkupuoliskolla elettiin digitalisoitumisen aikaa. Tietokoneita käytetiin, ja niin sanottu copypastaaminen oli jo arkipäivää. Tosin tuon ajan gradut olivat yhä lähinnä paperimuodossa, kuten on käynyt ilmi Huhtasaarenkin tapauksessa.

Huhtasaaren gradunteon aikaan ei ollut vielä käytössä tällä vuosikymmenellä Suomenkin yliopistoissa käyttöön otettuja Turnitin- ja Urkund-plagioinninesto-ohjelmia. Vilpillisyyteen ja/tai laiskuuteen taipuvainen opiskelija kärähtää nyt kopioinnista vähän aiempaa suuremmalla todennäköisyydellä ennen kuin työ ylipäätään hyväksytään.

Plagiointi on Uuden Suomen haastatteleman Erja Mooren mukaan yleistä Suomen korkeakouluissa. Hän sanoo, että ”plagiaatteja on opinnäytteissä oikeasti paljon, eikä Huhtasaaren teksti ole millään tapaa poikkeava”. Plagiointi on aihepiiriin perehtyneen Mooren sanoin ”karannut käsistä”.

Vilén toivoi aikoinaan kärynsä aikaan MTV:n jutussa, että ”yliopistomaailma kävisi sisäisen keskustelun opinnäytetöiden ohjauksesta ja arvioimisesta, jotta kukaan muu opiskelija ei joutuisi vastaavaan tilanteeseen”.  Vaikka kyseessä näyttäisi olevan tekijän yritys vierittää vastuuta toisaalle, on siinä pointtinsa sikäli, että onnettoman kuvan tällaiset tapaukset myös yliopistoista antavat.

Maisterina Huhtasaarikin pysyy, aivan kuten Vilén, koska valmistumisesta on yli viisi vuotta ja yliopisto tuskin vie asiaa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Vaikka he ovat esimerkkejä siitä, miten opiskelijan ei pidä toimia, uskooko sitä kukaan, kun tie menestykseen on kopiointikonsteinkin auki?

 

Täsmennys 17.5. klo 8:11: Gradussa on varmistunutta kopiointia kymmenesosa kirjallisuusosiosta. Sana kirjallisuusosio lisätty lauseeseen ja sana vähintään otettu pois.

 

Markku Huusko

Kirjoittaja on Uuden Suomen toimittaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu