Vieläkö Sauli Niinistö lähtisi kaupoille Venäjälle?

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön lauantainen kyselytunti Ylen kanavalla oli monella tavalla mielenkiintoista kuunneltavaa.

Erityisen kiinnostava oli presidentin itsensä näkemys siitä, miten hän käytti asemaansa Fortumin vesivoimakauppojen ja Fennovoiman ydinvoimalan tapauksessa. Toki esillä oli myös esimerkiksi kilpailukykysopimus, jota hän oli ohjaamassa maaliin joulukuussa 2015 Mäntyniemessä järjestetyssä tapaamisessa, mutta ei siitä sen enempää tässä yhteydessä.

Presidentti Niinistö puhui tapauksista, koska Aamulehden journalistit Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi olivat kaivaneet esiin aivan uutta tietoa Niinistön toimintatavoista politiikan syvän pään kuvioissa kirjassaan Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra (Into Kustannus).

Oli Niinistö kommentoinut kirjan poliittisesti kiinnostavimpia tietoja jonkin verran aiemminkin: ensin verkkokirjoituksessaan ja sitten Iltalehden haastattelussa. Mutta nyt asioista puhuttiin vielä enemmän niiden oikeilla nimillä.

 

Mörttisen ja Nurmen kirjan perusväittämä Fennovoiman tapauksessa on se, että Niinistö teki Sipilän hallitukselle ja Fortumille kesällä 2015 tiettäväksi sen, että Suomen ja Venäjän valtiolliset suhteet vahingoittuisivat, jos valtionyhtiö Fortum ei lähtisi mukaan venäläisten rahoittamaan Pyhäjoen ydinvoimalaan.

Lauri Nurmen kirjoittama lehtijuttu aiheesta oli otsikoitu Aamulehdessä suoraviivaisesti: Presidentti Niinistö komensi Fortumin Fennovoiman osakkaaksi, jotta ydinvoimalahanke toteutuisi.

Tuo otsikko tuntui ärsyttävän erityisen paljon presidenttiä, ilmeni lauantain kyselytunnilla.

”Se ei pidä paikkaansa. Sillä vedettiin koko media samaan matkaan ymmärrettävästikin”, Niinistö pohti radiossa.

Komentamisen hän siis kiistää, jossain esille nostetusta (ei kirjassa) painostamisesta puhumattakaan.

Kiistatonta on, että aiemmin Fennovoiman suhteen vastahakoinen Fortum lähti elokuussa 2015 mukaan osaomistajaksi ja pelasti suomalais-venäläisen hankkeen, joka oli kaatumassa liian vähäiseen kotimaiseen kiinnostukseen. Tätä analysoi erinomaisesti Iltalehden toimittaja Olli Ainola jo syksyllä 2015.

Lauantain radiohaastattelussa presidentti avasi asetelmaa, joskin itselleen ominaisen kryptisyyden säilyttäen. Yhtä kaikki, hän vahvisti olleensa Putinin kanssa keskusteluissa Fortumista ja viittasi tällä kerralla Fortumin hamuaman venäläisen vesivoiman lisäksi Fennovoimaan.

”Epäilemättä toin esiin Putinille myös siinä keskustelussa, että Fortumin osallisuus Fennovoimassa on tärkeää, ehkä heidän osaamisensa takia eniten”.

Toimittaja kysyi radiossa jatkokysymyksen: ”Ymmärsinkö oikein, että te otitte esiin Putinin suuntaan sen, että Fortumin olisi hyvä tulla osakkaaksi Fennovoimaan?”

”Ei, vaan, että Fortum asettaa ehdon Fennovoimaan tulolleen, että saa vesivoimaa”.

Näinhän ei sitten käynyt kuin osin, sillä vesivoimakaupat jäivät tekemättä. Niille ei tosin pitänyt olla ainakaan poliittista estettä, minkä presidentti Niinistö kertoi saaneensa presidentti Putinilta selville.

 

Tuli Niinistön suusta myös melkoisen yllättävä kommentti voimalakauppojen jatkoa ajatellen:

”En pitäisi siinä mielessä yhtään ihmeenä, vaikka sitä vesivoimakauppaa edelleen yritettäisiin hieroa”.

Uusi Suomi soitti asiasta tänään Fortumille, mutta sieltä ei presidentin heittoa luonnollisestikaan yksityiskohtaisesti kommentoitu.

”Vesivoima on meille strategisesti tärkeä ja kiinnostava, ja totta kai, jos uusia mahdollisuuksia avautuu Euroopassa tai muualla, niin olemme niistä kiinnostuneita. Venäjä ei tässä suhteessa ole mikään poikkeus”, Fortumista sanottiin.

Vieläköhän sieltä pyydettäisiin tasavallan presidenttiä naapurilta voimalakauppojen edellytyksiä tiedustelemaan ja jos pyydettäisiin, mahtaisiko presidentti ryhtyä puuhaan?

Markku Huusko

Kirjoittaja on Uuden Suomen toimittaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu