Markku Huusko

Li Anderssonille avautui tuhannen taalan paikka, kun Pekka Haavisto valittiin

  • Uuden Suomen puoluebarometrin tuloksista saama kuva kertoo, että Li Andersson ja Petteri Orpo ovat suosittuja.
    Uuden Suomen puoluebarometrin tuloksista saama kuva kertoo, että Li Andersson ja Petteri Orpo ovat suosittuja.

Vihreiden pätkäpuheenjohtaja Pekka Haavisto ei ole ilmatilan jatkuvaan hallintaan pyrkivä viherpopulisti, jonkalaiseksi etenkin Touko Aaltoa edeltänyt puheenjohtaja Ville Niinistö on mielletty.

Myös Emma Kariin on liitetty samoja räväköitä ominaisuuksia kuin Ville Niinistöön. Hän luopui vihreiden vaalivetäjän paikan tavoittelusta kuitenkin tunnetusti loppusuoralla.

Haavisto on rauhallinen vanhemman polven poliitikko, joka puhuu erityisen sujuvasti ihmisoikeuksista, tasa-arvosta, koulutuksen laadusta ja toki toisinaan myös ilmastosta, kuten vihreän pitää.

Nyt tuhannen taalan kysymys vihreille on se, kääntääkö Haaviston valinta puolueen luisun nousuksi tai katkaiseeko se edes alamäen.

Muille puolueille Haaviston valinta on niin sanotusti uhka tai mahdollisuus. Erityisen kiinnostavaa on se, miten tuo valinta heijastuu pääministeripaikasta tiukasti kamppailevien sdp:n ja kokoomuksen kannatukseen.

Tulkinta riippuu katsojasta.

 

Kokoomuksessa osoitellaan mielellään viimeaikaisia gallupeja ja sitä, miten demareiden nousu ajoittuu samaan ajankohtaan kuin vihreiden lasku.

Kokoomusperäinen teoria on, että vihreiden mahdollinen Haavisto-nousu olisi ennen kaikkea pois gallupkärjessä jo jonkin aikaa paistatelleilta demareilta.

Demareissa näkemys on kuinka ollakaan hyvin toisenlainen: hillitty vihreiden vaalivankkureiden vetäjä napsii kannatusta etenkin kokoomuksen liberaalisiivestä, jonka kylkeen on jäänyt etenkin Uudenmaan vaalipiirissä ammottava aukko, kun Alexander Stubb on keskittynyt Euroopan kentille.

Myös rkp:n Carl Haglundin mittavasta vuoden 2015 äänipotista voisi mennä joku osa suoraan Haavistolle, jos pätkäpuheenjohtaja lähtee ehdolle suurimpaan vaalipiiriin Uudellemaalle, mitä hän siis miettii. Uudellamaalla vihreiden ehdokaslista on tällä hetkellä heikon näköinen muun muassa Jani Toivolan vetäytyessä politikasta.

Haaviston varsinaisessa vaalipiirissä Helsingissä on puolueen kärkinimien osalta tunkua. Ensi kesäkuussa vihreiden varsinaisesta puheenjohtajapaikasta todennäköisesti kamppailevat Emma Kari ja Maria Ohisalo ovat näillä näkymin ehdolla pääkaupungissa.

Huono uutinen vihreille on tosin puolueen yrittäjäsiipeä edustavan helsinkiläisen Antero Vartian lopetuspäätös.

 

Uudellamaalla koko asetelmaa sähköistävät ex-kokoomuslaisen ääniharavan Harry Hjallis Harkimon ilmassa roikkuva ehdokkuus ja se, että ex-perussuomalainen Timo Soini (sin) panttaa yhä lopullista ehdokkuuspäätöstään.

Mutta kuka vihreiden jännittävästä erikoistilanteesta oikeasti hyötyy? Yksi ihan perusteltu veikkaus on, että vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, eikä sitä oikein missään kiistetäkään.

Hän hyötyy ihan henkilökohtaisestikin siitä, että Varsinais-Suomen vaalipiirissä vastaan ei asetu enää niin ikään punavihreitä ääniä rohmunnut Ville Niinistö.

Puolueena Anderssonin porukka saanee etua siitä, että vastassa vaalitenteissä on rivi myöhäiskeski-ikäisiä miehiä. On tenteissä toki myös kristillisdemokraattien Sari Essayah ja rkp:n Anna-Maja Henriksson, mutta varsin eri äänestäjiä puoleensa vetämässä.

 

Andersson on tuoreimmassa puoluebarometrissä Suomen vetovoimaisin puoluejohtaja vähän ennen kokoomuksen Petteri Orpoa. Vastaava tulos tuli Alma Median selvityksestä viime kesänä.

Erään kilpailija-arvion mukaan perinteisen vasemmistolaisilla sekä feministisillä teemoilla ratsastava oppositiopoliitikko on ”jumalattoman taitava”.

Kaukana Anderssonin ja Orpon jälkeen vetovoimavertailussa tulevat pääministeri Juha Sipilä (kesk.), Antti Rinne (sd.) ja Jussi Halla-aho (ps.). Vihreiden Haavistohan ei tuossa lokakuun puoluebarometrissa ollut vielä arvioinnin kohteena.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Tällä vaalikaudella hallitus on mennyt sen verran kauas oikealle, että poliittisessa keskustassa on paljon tilaa, sillä sekä kokoomus että keskusta on ajautunut siitä kovin kauas. Tältä kannalta Haaviston valinta on varmastikin toimiva ratkaisu. Tämä rokottanee niin kokoomusta kuin demareitakin.

Toisaalta vasemmiston kannalta ei Haaviston valinta sinällään merkitse tilanteen muuttumista. Toki humaanin ja ihmisistä välittävän puheenjohtajan karisma varmasti vaikuttaa myös vasemmistoon, mutta merkitys kumoutunee muiden syiden takia (ikä, sukupuoli sekä jyrkemmät vasemmistolaiset näkemykset joillakin äänestäjillä). Uskon, että vaikka tämä valinta onkin varmasti vasemmistoliitolle myönteinen, ei sen vaikutus kuitenkaan ole kovin suuri vihreiden ja vasemmistoliiton välillä arpovien äänestäjien keskuudessa.

Tämä kuitenkin vahvistanee vihervasemmistoa kokonaisuudessa ja näin lisää sitä todennäköisyyttä, että seuraava hallitus saattaa olla vihervasemmiston varaan rakentuva, kenties RKP:llä vahvistettuna.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Merkittävä osa vihreitä äänestävistä nuorista naisista ei ollut vielä syntynyt kun Haavisto edellisen kerran valittiin johtamaan vihreitä.

Haaviston valintaa nolompi oli kuitenkin se tapa jolla valinta syntyi: Nouseviksi tähdiksi povatut nuorehkot naiset eivät uskaltaneet ottaa vastuuta ja lopuksi tuoleja oli vain kaksi, joista toinen oli jo tuomittu epäonnistumaan etukäteen.

Ymmärrän että vihreiden pitää näytellä optimismia ja tottahan se on, että Touko Aallon jälkeen on kenenkään paha enempää epäonnistua.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Merkittävä osa vihreitä äänestävistä nuorista naisista ei ollut vielä syntynyt kun Haavisto edellisen kerran valittiin..."

- En kiistä tuota, vaikka oma tyttäreni osasikin vuonna 1993 jo syödä itse, ja piirtää jopa jonkinlaisen isänpäiväkortin.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #5

Aika pitää isä-tytär -keskustelu ja kertoa tälle että alkaa olla vähän turhan vanha äänestämään vihreitä. Tuossa iässä ihmisiltä odotetaan jo vastuunkantoa omista valinnoistaan.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Pidän jotakuinkin huvittavana tätä vihreitä vastustavien "huolta" siitä ettei vihreät valinneet nuorta naista puheenjohtajaksi. Jos taas näin olisi valittu, Janne ja kumppanit valittaisivat, että vihreät ohittivat osaamisen ja kokemuksen... Tosiasia lienee, ettei vihreät voi tehdä joidenkin mielestä oikein vaikka tekisivät juuri kuin nämä vastustajat toivoisivat.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen Vastaus kommenttiin #8

Ei se ole huoli vaan huomio. Nämä vihreät naiset ovat olleet kovin framilla, sitten kun tuli tiukka paikka oli aika painua taka-alalle. Ja sitten alkoi vihreiden huomauttelu siitä miten MUILLA ei ole naispuheenjohtajaa koskaan ollutkaan.

Vastaava tilanne voisi olla jos Kokoomus valitsisi vaikka Ilkka Kanervan sen jälkeen kun kaikki muut kieltäytyisivät.

Ja kuten tiedät, en olisi moittinut vihreitä Emma Karin valitsemisesta. Hän oli suosikkini jo edelliskerralla.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Li hyötyy etenkin, jos muistaa ottaa myös luonnonsuojeluteemat mukaan vaalipuheisiinsa - ja ei vain puheisiin, vaan tekoihinkin.

Vihreiltä ovat nämä vihreät teot jääneet viime aikoina puuttumaan, mitä tulee luonnonsuojeluun.

Sanon sen etenkin täällä Aallon omalla maaperällä, Jyväskylässä. Aaltojen kaupungissa: Alvar hoiti hienosti kulttuuria, Touko unohti tyystin luonnonsuojelun. Ikävä tätä sanoa, mutta on niin totta, kun katsoo, miten Jyväskylä kaavoittaa ja täydennysrakentaa keskustan tukkoon ja raiskaa kauniin Tourujokivarren. Seuraavaksi myös Jyväsjärven ranta, Suuruspää, on uhan alla kaavoituksineen luonnonsuojelualueen kyljessä.

Nykyisen hallituksen sorvaama normien purku ja kaavoituksen sujuvoittaminen on myrkkyä luonnonsuojelulle! Sille tulee saada stoppi - ota, Li, tästä koppi! :)

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

En ole ikinä ymmärtänyt, miksei rantaan saisi rakentaa, jos jätevedestä on huolehdittu asianmukaisesti. Miksi kaiken rantaviivan Suomen järvissä ja joissa pitäisi olla tasaisen tylsää vihreää seinää? Minusta ainakin on paljon mukavampi katsoa rantaviivaa, jossa on siellä täällä erilaisia ja erivärisiä rakennuksia. Ei Suomesta ranta ihan heti lopu, eli täyteen rakentamista ei tarvitse ainakaan muutamaan sataan vuoteen pelätä.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Toivon vasemmistoliitolle ja Li Anderssonille isoa äänisaalista.

Puheenjohtajista paras, ja kakkoseksi kyllä tulee Haavisto, muut sitten ovat tasaista massaa.

Käyttäjän IlkkaJanhunen kuva
Ilkka Janhunen

#3: Toivossa on mukava elää. Vaan se tunne ei enää ole mukava, kun omat toiveet ja todellisuus ovat ristiriidassa keskenään.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

#3 tasaista massaa? Kyllä minusta Tohtori Viha yhä erottuu muista.

Käyttäjän IlkkaJanhunen kuva
Ilkka Janhunen

#9: Kyllä ylioppilas Caruna erottuu muista. Ei toki välttämättä erotu edukseen, mutta erottuu kuitenkin.

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

En pidä koko mimmistä, vasemmistoliitosta saati vihreistä. Mutta, kannatan ajatusta että he olisivat uudessa hallituksessa, nähtäisiin heidän valtion talousosaaminen, miten he luovat kaikille nami namia, poistavat työttömyyden ja oikeastaan luovat sellaisen paratiisin, mitä heidän ulosantinsa on antanut ymmärtää.

Täällä ruudun takana varmaan kuluu paljon kokista ja popcornia koko hallituskauden ajan ;)

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Kysehän on kaiketi siitä, miten puoluejohtajan kannatus muuntuisi puolueen kannatukseksi vaaliuurnilla, kun se ei (ainakaan vielä) ole tehnyt sitä mielipidemittauksissa. Jos katsoo kuvan lukemia, niin kolme puheenjohtajaa siellä on reilun virhemarginaalin sisällä puolueensa kannatuksesta. Sitten on kaksi, jotka ovat puolessa välissä puolueensa kannatuksesta. Soma Li on yli kaksinkertaisesti niin suosittu kuin puolueensa.

Pekka Haaviston presidenttivaalikannatuksesta päätellen hän sijoittuisi tuossa mittelyssä edeltäjäänsä paremmin.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Jotkut puoluetoimistojen strategit näkevät asian niin, että jos puheenjohtajan arvostus on suurempaa kuin puolueen gallupkannatus, on tuolla kannatuksella potentiaalia nousta.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Li Andersson hyötyy nosteestaan käytännössä vain omassa vaalipiirissään. Vasemmistoliitto ei pysty kunnolla ’tulouttamaan’ puheenjohtajansa suosiota. Se ei ole aiemmissa vaaleissa onnistunut saamaan kunnollisia ehdokaslistoja kasaan. Hanna Sarkkisia ja Aino-Kaisa Pekosia pitäisi saada paljon enemmän listoille ay-papparaisten ja muiden zombie-kommarien tilalle.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Periaatteessa mulle on ihan sama kuka siellä kärjessä on, kunhan Sipilä, Orpo ja Halla-aho ovat viimeisinä :)

Käyttäjän IlkkaJanhunen kuva
Ilkka Janhunen

Tuskin ketään kiinnostaa, mitä mieltä divarimies Ritala on siitä, kuka on kärjessä ;)

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

Herra varjelkoon, ettei vihervasurit ole seuraavassa hallituksessa.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Metsissä viihtyvän ja kettingein metsätyökoneisiin itsensä vanginneen villapaita- ja kumisaapasnuorison tilalle on noussut uusi sukupolvi.

Pekka Haavisto hyvin leikatussa puvussaan sopii vallan mainiosti nykyajan vihreäksi, jolle pitkätkään lentomatkat businessluokassa eivät luo henkilökohtaisia ristiriitoja puheen ja teon välillä.

Onkin todennäköistä, että nyt monen nuoren vihreitä arvoja kannattavan kansalaisen silmät aukeavat ja seuraavissa eduskuntavaaleissa realismi voittaa idealismin.

Ainoastaan rajun valheellinen ja ääripopulistinen vaalikampanja voi pelastaa vihreät romahdukselta.

Ville Niinistön valjastaminen vaalivankkureiden vetäjäksi
onkin puolueen menestymiselle elinehto.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Li Andersson on loistava poliitikko ja vetovoimainen puheenjohtaja. Ääniä ei kuitenkaan juuri vihreistä valu vasemmmistoon eli hän ei ole merkittävä kilpailija vihreille. Vasemmistoliitosta tulee hyvä hallituskumppani, joten tavallaan nekin vähät äänet, jotka lipsuvat Vasemmistoliitolle, tukevat muutosta, jolla voidaan rakentaa parempaa ja oikeudenmukaisempaa Suomea.

Vihreiden jännittävästä erikoistilanteesta hyötyy lähinnä vihreät. Puolueelle tulee hyvää medianäkyvyyttä ja nostetta juuri ennen vaaleja. Suurin äänisaalis vaalivoittoa takaamaan tulee nykyisen hallituksen järjettömään hyvinvointivaltion ja ympäristön hävittämispolitiikkaan pettyneiltä äänestäjiltä. Vasemmisto toki kilpailee myös näistä äänistä, mutta kynnys siirtyä esimerkiksi pahasti tunaroineesta Kokoomuksesta Vasemmistoliiton kannattajaksi lienee useimmille liian suuri.

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

Oppositosta osa tulee olemaan hallituksessa, se mikä tekee siitä erikoisen yhdistelmän tai oikeastaan suhteessa lupauksiin ja realielämään.

Lähestyn asiaa talouden suhdanteilla, jotka valitettavasti ovat miinusmerkkistä kun taas opposito kertoo nyt menevän hyvin ja on jakovaraa. Näin ei ole, nimittäin siitä on suomalaiset talousviisaatkin varoittaneet.

Euroopan taloussuhdanteet putovat vuoden 2016 alapuolelle, esim ifo-idenksi on pudonnut jo 19,6:sta 6,6:een Saksassa ja muu Eurooppa luonnollisesti seuraa perässä, erityistä huolta tulee aiheuttamaan Espanja ja Italia. Meihin se peilaa myös valitettavasti.

https://www.focus.de/finanzen/news/dramatische-lag...

Siihen uhoon nähden jne. säälin jo seuravaa hallitusta. Ne haukut yleensä kapsahtaa omaan nilkkaan.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Nysse Huusko kirjoitti hyvin!

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko
Käyttäjän vheinonen802 kuva
Viljo Heinonen

Vasemmiston vetovoiman lisäys auttaa myös demareita. Oikeistopuhuri on heikentymässä, mutta vielä ruihtoo.

Käyttäjän kaapro1 kuva
Kaapro Manner

Kyllä Rinne tästä hyötyy. Demareiden kannatuksessa on ilmaa, kun ei ole vaihtoehtoja. Ohisalon valinta olisi iskenyt demareihin, nyt sitä ei tapahdu. En tajua koko vihreiden ajatusta siitä, että pitää olla tunnettu puoluejohtaja. Kohta alkaa tv-tentit ja niissä on kaikista helpointa tehdä itsestään tunnetun koko Suomessa. Edellyttäen, että osaa esiintyä. Minusta Ohisalo oli parempi kuin Aalto niissä parissa A-Studio-lähetyksessä, missä hän on vieraillut eli potentiaalia olisi pitänyt olla samalla tavalla kuin Anderssonilla. Lin ongelma on se, että vasemmistoliitolla on kommunistileima, joten heidän kannatuksensa kohtaa jonkinlaisen katon, minkä yli se ei voi mennä. Vihreillä samanlaista rajoitetta ei ole. He tekivät virheen nyt, enkä oikein usko, että Haaviston johdolla kannatus kovin korkealle nousee. Jostain syystä pelaavat parhaat ehdokkaat ulos jo ennen kuin puheenjohtajasta edes äänestetään. Edellisellä kerralla Yanarin ja nyt Ohisalon.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset