Myötätuntoa
Keskiviikko 7.11. 2007 oli karmea uutispäivä. Yhtä lailla järkyttävän tapahtumaketjun, joskin toisella tavalla, koin toisen internetmedian palveluksessa 11.9. 2001.
Tällä kertaa suomalainen nettimedia oli virittäytynyt raportoimaan aivan eri tavalla kuin vuonna 2001. Oli materiaalikin toisenlaista.
Eri uutispalvelut levittivät liki sumeilematta kaikkea, mitä niiden sairastunut tuottaja oli halunnut internetissä levitettävän.
Oudon medialuonteensa vuoksi verinen keskiviikko aiheutti uusisuomi.fi:n toimituksessa useita harkinnan paikkoja. Ensimmäinen selkeä pohdinnan paikka oli heti alussa, kun saimme tiedon tapahtumaan liittyvästä, YouTubesta löytyneestä väkivaltaisesta videosta: uutisoimme asian, mutta emme linkanneet siihen. YouTube oli fiksu ja poisti videon.
Toinen ankaran pohdinnan paikka oli, kun saimme jo hyvin varhain tiedon IRC-Galleriassa levinneestä niin sanotusta manifestista. Luin sen, en julkaissut tästä ankaraa vihaa julistavasta tekstistä sanaakaan. Poistimme myös kommenttipalstalle tulleen kopion tästä tekstistä. IRC-Galleria ei ollut syyllinen eikä myöskään ilahtunut, että joutui tässä asiassa jakelukanavan rooliin.
Me kirjoitimme eilen lukuisia uutisia traagisten tapahtumien kulusta, kuvaaja kuvasi Jokelassa ja haastattelimme esimerkiksi lastenpsykiatri Jari Sinkkosta. Hänen lauseensa asiaan liittyen ovat väkeviä ja tärkeitä.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/4036-quot-mielelta…
Nyt olemme haastatelleet myös nuorisopsykiatri Kari Tuhkasen, joka taustoittaa kysymyksiä nuorten miesten peloista ja psykoosista.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/4063-nuorisopsykia…
Ainoat, joka tosissaan tarvitsevat surmatyön tekijän karmaisevia videotuotoksia, ovat mielestäni poliisi ja muut tapausta tutkivat asiantuntijat.
Kaikkien omaiset sen sijaan tarvitsevat tämän suunnattoman surun keskellä myötätuntoa kaikilta meiltä. Osoittakaamme sitä.
Todellakin Markku, naulankantaan, puit ajatukseni sanoiksi. En voi olla ajattelematta tekijän läheisten tuskaa, joka tapahtumasta heille aiheutuu.
Toivon ettei kukaan ajattelemattomuuksissaan tarpeettomasti lisää sitä. Järkyttävää oli kuinka Myyrmäki-tapauksen jälkeen tuomittiin ja syyllistettiin, jopa uhkailtiin tekijän jo muutenkin kärsimään joutunutta perhettä.
Ketään ei voida tapauksesta yksilöidä syylliseksi. Teko oli ahdistuneen mielen aikaansaannoksia, eikä jälkiviisaasti pidä osoitella mitä olisi pitänyt tehdä, vaan osoittaa empatiaa sureville.
Toivon jaksamista kaikille, joita tapahtumat koskettivat, niin läheltä kuin kauempaakin.
Ilmoita asiaton viesti
Todellakin , tekijän läheisten tuska on määrätön.
On huomattavasti helpompi lähestyä uhrien läheisiä ja toivoa heille voimia ja siunausta, voi ottaa osaa suruun .He saavat surra ,heidän kanssaan surraan , se on jotenkin enemmän sallittua kuin tekijän omaisten suru ?
Sydäntä särkee kuitenkin tekijän läheisten yksinjääminen ,mahdollisten syyllistämisien kohteeksi joutuminen, osoittelu.Teko ei missään tapauksessa ollut hyväksytty, ei varmasti läheistenkään mielestä,mutta tukea hekin tarvitsevat .He myös ovat menettäneet lapsensa ja sen lisäksi kokeneet pahimman mitä vanhemmat voivat kokea ,heidän lapsensa on surmaaja.
Mahdollisiin syihin en halua puuttua ,niitä on varmasti useita , eikä olenkaan yksiselitteisiä,kuitenkin puuttuisin mielenterveysongelmiin suomessa miten hoidamme nuoria kun emme osaa hoitaa aikuisiakaan.Meillä ei enää ole hoitopaikkoja kuin rajoitetusti, emmekä saa omaisamme hoitoon.Jos potilas hakeutuu hoitoon itse , katsotaan , että hän on suhteellisen hyvässä kunnossa ja hänet laitetaan avohoitoon, riski itsemurhiin ja myös näihin laajennettuihin itsemurhiin kasvaa , kun voimat alkavat masentuneisuuden jälkeen palata,.On voimia toimia.Pakkohoitoon et suomessa ketään saa vaikka oireet olisivat hyvin havaittavissa ,pitää tapahtua jotakin , ennen kuin…..ja sitten se voi johtaa traagisiin tapahtumiin.Tällä alueella on erittäin paljon tekemistä.
Tässä tilanteessa haluan toivottaa voimia ja Jumalan siunausta kaikille niille joita Jokelan tapahtumat läheltä koskettavat, tietäen itse miltä ainoan lapsen menettäminen tuntuu.
Ilmoita asiaton viesti
IRC ei ollut syyllinen eikä myöskään ilahtunut, että joutui tässä asiassa jakelukanavan rooliin.
Pienenä täsmennyksenä, IRC-Galleria ei ole sama asia kuin IRC ja irkkaaminen ei tarkoita IRC-Gallerian käyttöä.
Lisätietoa voi lukea osoitteesta http://irc-galleria.net/irc-opas.html
Ilmoita asiaton viesti
Ajattelin, että samassa kappaleessa jo mainittu IRC-Galleria ymmärretään myös jatkossa viittaavan IRC-Galleriaan, vaikka puhuin lyhennettynä IRC:stä. Jotta epäselvyyksiltä vältytään, korjasin IRC:n paikalle IRC-Gallerian nimen.
Ilmoita asiaton viesti
Niille lukijoille, jotka eivät itse irkkausta harrasta tai ole harrastaneet, tuosta olisi voinut jäädä mielikuva, että irc on yleisnimi gallerialle. Valitettavan usein tuollaista mediassakin tapahtuu.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta lehtien pitäisi kirjoittaa asioista verkossakin niin, että sen ymmärtäisivät esimerkiksi Raimo Ilaskiven tapaisen pitkän elämänkokemuksen hankkineet ajalta, jolloin ei ollut Mosaic -selainta (1994) tai HMTL:ää.
Nykyään Internet Relay Chat:stäkin puhutaan paljon chattinä. IRC-Gallery on oikeastaan Internet Relay Chatters’ Gallery, ei Internet Relay Chat eli IRC.
Ilmoita asiaton viesti
Todellakin, jossain mainittiin 100 000 käyntiä kyseisillä sivuilla. Jostakin sekin kertoo. Mistä, sitä varmasti myös on syytä miettiä.
Oma osanottoni: http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2007/11/08/ei-pilkahda-enaa
Ilmoita asiaton viesti
Mutta netti elää ja tuottaa tapauksesta uutta tekstiä koko ajan, myös kuuluisaksi tullut Facebook, jossa on jo puoltavia kommentteja.
http://www.facebook.com/group.php?gid=6054993914
Taidamme olla pääsemättömissä uuden tekniikan kanssa, se on kuin lohikäärme, lyö yksi pää poikki, niin tilalle kasvaa kaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin Markku!
Tällä hetkellä hätä noissa perheissä on todella suuri ja myötunnon osoittaminen auttaa aivan varmasti heitä jaksamaan paremmin. Uskon että teidän valitsema linja olla laittamatta linkkejä oli oikea ratkaisu.
Itse olen joutunut heräämään uuteen aamuun samassa tilanteessa kuin nuo isät ja äidit tuolla Tuusulassa. Iltapäivälehtien etusivulla oli juttu, jossa lapseni oli mukana ja tuska oli raastava.
Sain tuolloin todella paljon myötuntoa puheluissa ja tekstiviesteissä joita tuli sitä mukaan kun tieto levisi. Ihmiset joista en ollut kuullut vuosiin soittivat ja itkivät puhelimessa ja jakoivat surua kanssani. Erityisesti on jäänyt mieleen kun ns. ”alamaailmanmiehet”, joiden joukossa oli yksi koulukaveri, pysäyttivät kadulla. Olivat ihmeissään miten asiat voivat mennä ja sanoivat, että eivät varmaan jaksaisi minun asemassa. Silloin ajattelin että, eivät pahat ihmisetkään välttämättä ole läpeensä pahoja.
Viime yön olen nukkunut todella huonosti, vaikka en tunne yhtään ihmistä, joita tämä tragedia koskee henkilökohtaisesti. Vaimo lähti pari tuntia sitten töihin ja kysyi: miksi minun vielä pitää surra toisten asioita, kun olen joutunut niin paljon suremaan omia. En osannut sanoa mitään eikä ole oikein lähtenyt päivä käyntiin vieläkään. Onneksi pääsee huomenna lähtemään kauas, missä ei nämä lööpit lyö naamalle.
Aivan järkyttäviä keskustelun avauksia oli eilen heti puolen päivän jälkeen keskustelupalstoilla. Joku totesi lapsilisiä säästyvän ja toista huoletti että metsästäjät joutuvat heittämään hirviä kävyillä, kun aseiden lupamenettelyä tiukennetaan.
Vaikka asia on kuinka fakta, on olemassa hetkiä joissa ei kannata keskutelua avata edes selvällä faktalla. En silti toivo että nämä kaverit joutuisivat kokemaan sitä, mikä tuolla Tuusulassa on juuri menossa. Se on niin raastavaa, ettei kaikki selviä siitä ikinä!
Ilmoita asiaton viesti
Yksi meistä
Hänkin, nuori ammuskelija, oli yksi meistä ja meidän kaikkien lähimmäinen. Niin ovat myös kaikki uhrit ja heidän läheisensä. Meidän kaikkien tulee olla tukena ja myötäeläjänä heille elämän suurimman tuskan ja surun kohdatessa.
Toivottavsti jälkiviisaat vaikenevat. ”Analyysit” vain lisäävät meidän kaikkien tuskaa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä uusisuomi.fi:n toimitus! Virtuaalitaputus olkapäällenne. Hyvä että harkitsitte minkälaista linjaa noudatatte sivuillanne. Hieman maistuu kuitenkin akateemiselta pohdiskelunne siitä mitä julkaisitte tapahtuneesta ja mitä jätitte julistamatta. Itseltäni meni ehkä puoli tuntia kun ensimmäisen kerran luin IL:n sivulta tapahtuneesta eilen siihen että olin käynyt läpi useimmat Sturmgeist89 viestit joihin mediassa illan mittaan viitattiin. Talletin myös ne manifestit ja suunnitelmat jotka olivat netissä word muodossa ihan sen takia että arvelin ne kohta poistettavan ja halusin lukea ne vielä ajatuksen kanssa töitten jälkeen. Ja näin myös nuoret toimivat. Eli toistamiseen, hyvä että mietitte mitä julkaisette, mutta en näe että uusisuomi.fi:llä on syytä hieman itseriittoiseen asenteeseen joka tästä blogista näkyy. Tosiasiassa olette omalta osaltanne lisäämässä media sirkusta tapahtuneen ympärillä, ihan siitä riippumatta onko sivuillanne linkkejä vai ei.
Ilmoita asiaton viesti
Pantti: Hyvä uusisuomi.fi:n toimitus! Virtuaalitaputus olkapäällenne. Hyvä että harkitsitte minkälaista linjaa noudatatte sivuillanne. Hieman maistuu kuitenkin akateemiselta pohdiskelunne siitä mitä julkaisitte tapahtuneesta ja mitä jätitte julistamatta. Itseltäni meni ehkä puoli tuntia kun ensimmäisen kerran luin IL:n sivulta tapahtuneesta eilen siihen että olin käynyt läpi useimmat Sturmgeist89 viestit joihin mediassa illan mittaan viitattiin. Talletin myös ne manifestit ja suunnitelmat jotka olivat netissä word muodossa ihan sen takia että arvelin ne kohta poistettavan ja halusin lukea ne vielä ajatuksen kanssa töitten jälkeen. Ja näin myös nuoret toimivat. Eli toistamiseen, hyvä että mietitte mitä julkaisette, mutta en näe että uusisuomi.fi:llä on syytä hieman itseriittoiseen asenteeseen joka tästä blogista näkyy. Tosiasiassa olette omalta osaltanne lisäämässä media sirkusta tapahtuneen ympärillä, ihan siitä riippumatta onko sivuillanne linkkejä vai ei.
* Vaikkei http://www.uusisuomi.fi olekaan painetun lehden verkkosivu, koska se ilmestyy vain verkossa, toimii toimitus silti niin kuin kyseessä olisi painettu lehti. Painetussa lehdessä on kaksi asiaa: asia ja arvovalta. Ei voida ajatella, että painettua lehteä simuloivassa verkkolehdessä julkaistaisiin kaikki. Jokainen kaltaisesi valistunut verkonkäyttäjä imaisee heti kovalevylleen kaiken sellaisen materiaalin, joka viranomaisten ja media-ammattilaisten ehtiessä kintereille poistetaan.
* Ammattitoimittaja, vain keskinkertaisesti verkkoa käyttävä poliisi, melkein keskinkertainen media-ammattilainen tai mediapsykologi eivät koskaan kykene samaan verkkotehokkuuteen kuin verkossa harrastuksenaan ”asuvat”. Suhde on samanlainen kuin sijoituskilpailun voittaneella teinillä sijoitusammattilaiseen, joka häviää AINA jollekin tuhannesta tai kymmenestätuhannesta amatööristä, joskus myös simpanssille tai marakatille.
* Minusta julkaisun siistiminen on luonnonlaki, jolloin koko totuutta/aineistoa oman ikioman käsityksen muodostamiseen ei tarjoudu. Iltalehti oli muuten ketterä. Se kopioi miltei kaiken poistettavan aineiston ja on tässä mielessä kaulaansa pidemmällä muita: suomenkielisessä verkkoympäristössä ainutlaatuinen.
* Ilta-Sanomat oli suomalaisen verkkoketteryyden edellä kävijä. Se kertoi, että sonera-kirja.txt on verkossa, jolloin alkoi rytinä.
Ilmoita asiaton viesti
Kaverihan oli kirjoittanut siinä IRC-galleria viestissä, jotenkin tähän malliin: ”Tästä ei saa syyttää ketään eikä mitään muuta tahoa, tämä oli minun sotani – eli älkää syyttäkö vanhempiani, kuuntelemaani musiikkia, elokuvia joita katsoin eikä pelaamiani pelejä.”
Jotenkin noin hän kirjoitti siinä viestissä, joka ainakin vielä löytyi maikkarin netistä.
Ja tänäänhän oli jossain, että kaveri oli lopettanut psyykelääkkeiden käytön – eli siinä voi olla yksi syy sekoamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
jjmikola1: Ja tänäänhän oli jossain, että kaveri oli lopettanut psyykelääkkeiden käytön.
* Mitä Suomessa tapahtuisi, jos ensi lauantaina lopetettaisiin Subutexin ja muiden annostelu noin 300 000 – 400 000 ihmiselle? Erilaisia mielialalääkkeitä alkoholin lisäksi nauttivien määrä on sama kuin se, minkä Suomi lähetti talvisotaan rintamalle.
* Rehtoria, joka yritti paikata tilannetta ja tuli ammutuksi, oli ilmeisesti yritetty jo varoittaa – useasti.
http://www.vartti.fi/artikkeli?p_p_id=88&p_p_action=1&p_p_state=normal&p…
Ilmoita asiaton viesti
Myötätuntoa tarvitsevat myös ampujan omaiset.
Ilmoita asiaton viesti
Näitä puutaheinää paskanjauhamiskommentteja lukiessa tulee mieleen, ettei yksikään ole päässyt asian ytimeen. Aikamme nihilistisegoistiseen henkeen, jota sosiaalidarwinismikin edustaa.. Tällaisia vaarallisia aatteita vastaan tulisi taistella, koska ne ilmiselvästi ovat vaarallisia ja uhka yhteiskuntarauhalle..
Ilmoita asiaton viesti
Markun ja nimimerkki Pantin kanssa olen samaa mieltä siitä, että on aina hyvä pohtia, mitä julkaisee ja miksi. Markku ei kuitenkaan valitettavasti kertonut, miksi kyseiseen ratkaisuun päädyttiin. Ainoa mainittu argumentti on seuraava: ”Ainoat, joka tosissaan tarvitsevat surmatyön tekijän karmaisevia videotuotoksia, ovat mielestäni poliisi ja muut tapausta tutkivat asiantuntijat.”
Haluaisinkin kuulla, miksi me Uuden Suomen lukijat emme tätä materiaalia tarvitse? Markku ei tuo asiaa eksplisiittisesti esille, mutta hypoteesini on, että tarvitseminen vertautuu tässä haluun. Kiistatta ihmiset haluavat tietää, millaisia mielipiteitä Auvinen esitti. Netissä tietoa on etsitty kuumeisesti. Me siis ”haluamme” tietoa, mutta Uusi Suomi on päättänyt puolestamme, ettei meillä ole todellista ”tarvetta” tähän tietoon. Harvoin koen olleeni yhtä halveksittu sanomalehden lukijan ominaisuudessa.
Mielenkiintoista on, ettei Markku halua täysin pimittää meiltä tietoa. Onhan meillä käytössämme mm. US:n suodattama tieto, jonka puitteissa asioista on kerrottu lukijoiden ”tarpeet” huomioon ottaen. Miksi ylipäänsä kertoa asioista, jos legitiimiä ”tarvetta” ei lainkaan olisi olemassa? Asetelma muistuttaa vanhaa itä-blokkia, jossa läntiseen ”propagandaan” pääsivät ilman suodatusta käsiksi vain tutkijat, joiden ”tarpeen” puolue oli arvioinut. Loput saivat tutustua läntiseen ajatteluun itäisten oppikirjojen välityksellä, kuten nyt US:n lukija Auviseen. On uskomatonta, että itä-blokki -tyylinen tiedonvälitys voidaan omaksua asiaa millään tavalla perustelematta (lukuun ottamatta huomiota, jonka mukaan asiaa on pohdittu US:n politbyroossa).
Miten meidän olisi sitten tehtävä? Keskeisen tavoitteen tulee mielestäni olla se, että ihmiselle kehittyy kyky vastata kriittisesti (ainakin itselleen) Auvisen kaltaisille idiosynkraattisille Nietzschen lukijoille. On surullista, että ääriliikkeet kykenevät menestymään osittain sitä kautta, että ihmiset eivät kykene älyllisesti millään tavalla puolustautumaan ”ääriajatuksia” vastaan puhtaasti sen takia, että heiltä puuttuu riittävä sivistyspohja. (Eikö US:kin jossain yhteydessä maininnut olevansa sivistyksen asialla?)
Jotta tämä kyky kehittyisi, jokaisella tulisi ehdottomasti olla oikeus tutustua Auvisen teksteihin (ja muuhun materiaaliin). Kysyn sinulta Markku, korvaako tutustumisen se, että poliisi (ja lehdet perässä) suodattaa tietoa tyytyen kertomaan meille, että Auvinen esitti ”yhteiskunnan vastaisia” ajatuksia? Tässäkö todella kaikki oleellinen? Tämäkö riittää?
Totean vielä kerran: jos pelkona on, että Auvisen ajatukset saavat kannatusta, paras lääke on avoin konfrontaatio hänen ajatusmaailmansa kanssa. Auvisen uhrit ovat ansainneet sen, että ihmisille annetaan mahdollisuus kritisoida avoimesti hänen ajatuksiaan. Meidän ei tule ”kohottaa” niiden arvoa, kuten itä-blokissa kädestä käteen kiertäneiden papereiden, joiden merkitys oli suoraan verrannollinen vaikeuteen hankkia niitä käsiinsä. (Tilannetta on hyvä verrata myös ns. holokausti-lainsäädäntöön Saksassa ja Itävallassa. Kuten tiedämme, holokaustin kiistäminen on näissä maissa rikos. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt lukuisia ihmisiä kiinnostumasta ”teorioista”, joissa holokausti kielletään. Voidaan esittää, että aivan vastaavalla tavalla paras lääke olisi näiden teorioiden avoin konfrontaatio eikä tiettyjen väitteiden esittämisen kieltäminen.)
On tietysti myös hyvä, että US haastattelee asiantuntijoita. Tosin hieman ihmettelen, miksi rajauduttiin psykiatreihin ja psykologeihin. Itse olisin kaivannut ja kaipaan edelleen esim. ääriliikkeiden aatehistorian asiantuntijaa, joka osaisi sijoittaa Auvisen ajatukset oikeaan kontekstiin. Jos (ja kun) lehdistö kokee, että ainoa relevantti näkökulma Auvisen ”aineistoon” on psykiatrinen, kovasti haluaisin kuulla jonkun perustelun. (En kiistä näkökulman relevanssia, ainoastaan sen poissulkevan relevanssin.) Toiseksi avoimeen kulttuuriin kuuluu aina se, että lukijoilla on mahdollisuus tutustua materiaaliin, jota ekspertti kommentoi. Muuten elämme ekspertokratiassa, joka ei ole yhtään sen oikeutetumpi kuin Auvisen mainitsema idiokratia (eritoten, koska ekspertokratia on kaikkea muuta kuin aristokratia).
Kukkonen
Ilmoita asiaton viesti
Ihan räväkkää mielipiteenvaihtoa, kiitos siitä. Tuon viestin julkaisu sellaisenaan ei olisi minun nähdäkseni edistänyt sananvapauden asiaa, eikä mitään muutakaan.
Valtiotieteiden tohtori Iivi Anna Masso kirjoittaa mielestäni muustakin kuin psykiatrisesta näkökulmasta:
http://www.uusisuomi.fi/blogit/iiviannamasso/humanismia-kaivataan
Ilmoita asiaton viesti
VHM: Näitä puutaheinää paskanjauhamiskommentteja lukiessa tulee mieleen, ettei yksikään ole päässyt asian ytimeen. Aikamme nihilistisegoistiseen henkeen, jota sosiaalidarwinismikin edustaa.. Tällaisia vaarallisia aatteita vastaan tulisi taistella, koska ne ilmiselvästi ovat vaarallisia ja uhka yhteiskuntarauhalle..
* Uskotko, että monetkaan tapaukset johtavat siihen, että peruskoulun biologian oppikirjaan tulee evoluutioteorian kohdalle jonkinlainen tuoteseloste, mihin sitä ei tulisi käyttää? Uskonnothan käsitellään jo melko kattavasti historianoppikirjoissa – tai ainakin niiden oletetttu väärinkäyttö.
Ilmoita asiaton viesti
VHM: Aikamme nihilistisegoistiseen henkeen, jota sosiaalidarwinismikin edustaa.. Tällaisia vaarallisia aatteita vastaan tulisi taistella, koska ne ilmiselvästi ovat vaarallisia ja uhka yhteiskuntarauhalle..
* Vaarallisten aatteiden, jotka ovat jo edustettuina eduskunnassakin, kieltäminen, on vaarallinen aate. Siksi on säädetty parlamentaarinen koskemattomuus ja sananvapaus.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri niin Markku, olet oikealla asialla.
Olisi aika muistaa uhreja, antaa heille 15 minuuttia uutisissa ja kuuluisuudessa. Tappaja saa hanen 15 minuuttia kuuluisuutta, mutta uhrit ja heidan perheensa? Olisiko aika muuttaa uutistoimittajien ajatusmaailma.
Ilmoita asiaton viesti
19610821: Juuri niin Markku, olet oikealla asialla.
Olisi aika muistaa uhreja, antaa heille 15 minuuttia uutisissa ja kuuluisuudessa. Tappaja saa hanen 15 minuuttia kuuluisuutta, mutta uhrit ja heidan perheensa? Olisiko aika muuttaa uutistoimittajien ajatusmaailma.
* Uskoisin, että moni uhrien omainen haluaa olla vapaa vapaasta sanasta ja surra kaikessa rauhassa. Tekijä ei sure – ainakaan enää fyysisesti – joten häntä on helpompi käsitellä. Toisaalta tekijä on myös uhkakuva-analyytikoille mielenkiintoisempi tutkimuskohde kuin uhri, koska uhri ei koskaan ollut uhkakuva niin kuin tekijä, jollaisia saattaa olla tulevaisuudessakin.
* Tärkeämpää kuin antaa kuolleiden olla, on antaa elävien olla vapaita vapaasta sanasta ja surra rauhassa, elleivät halua itse tulla esille.
Ilmoita asiaton viesti