Kuka tarvitsee pistoolia?
Uusisuomi.fi teetti kyselyn käsiaseiden hankinnan rajoittamisesta eduskuntaryhmien puheenjohtajille. Syy kyselyn tekemiseen on Jokela, jonka herättämät kysymykset ovat yhä ajankohtaisia, vaikka lehtien otsikoista aihe on kutakuinkin poistunut.
Vasemmistoliiton ja SDP:n ryhmäpuheenjohtajat kannattavat selkeästi rajoittamista. Hallitusvastuussa olevien keskustan ja kokoomuksen ryhmyrit eivät ajatusta myöskään tyrmää, kokoomuksessakin näytetään olevan valmiita tarkentamaan ohjeistusta. Vihreiden vastauksesta puolestaan ei saa oikein tolkkua.
Käsiaseiden eli käytännössä pistooleiden hankintaa aikoo rajoittaa jopa niiden luvattu maa Yhdysvallat. Presidentti George Bushin hyväksymistä vailla olevan lain on määrä estää aseiden päätyminen mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden käsiin. Siellä päättäjät herätti Virginia Tech -yliopistolla tapahtunut joukkomurha, jossa 32 ihmistä tapettiin puoliautomaattipistoolein.
Uusisuomi.fi:n ryhmänjohtajakyselyn perusteella näyttää todennäköiseltä, että myös Suomi rajoittaa jollain tavalla käsiaseiden hankkimista (huom. uusisuomi.fi:n lukijakyselyn tilanteen perusteella myös lukijat kannattavat sitä). Jokela osoitti, että tälle on tarvetta; nykysysteemillä aseita päätyy vääriin käsiin.
Käsiaseina pidetään yleiskielessä pelkkiä pistooleja, mutta määritelmällisesti myös kiväärit ovat käsiaseita. On helppo olla sitä mieltä, että metsästyskivääreiden saatavuutta ei ole syytä vaikeuttaa. Pistooleiden kohdalla puolestaan herää väkisin kysymys, mihin lakia kunnioittavat kansalaiset niitä järjestäytyneessä yhteiskunnassa tarvitsevat.
Olen tavannut ihmisiä, joille oma laillinen pistooli tai revolveri kuuluu perusturvallisuuteen. Joku on pitänyt sitä auton hansikaslokerossa ja kuka missäkin pöytälaatikossa. Hyväksyn asian, mutta pitäisikö asiasta käydä yhteiskunnallista keskustelua?
Toisaalta aseiden keräily on varmaan ihan kiinnostava harrastus, mutta tarvitseeko näiden keräilykappaleiden toimia? Ampumaharrastus on myös ihan kannatettavaa toimintaa, mutta tarvitaanko omaa pistoolia harrastuspaikan ulkopuolella?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Olen Huuskon kanssa samoilla linjoilla ihmettelyssä. Mihinkäpähän sitä siviili tynkäpiippuista asetta tarvitsee?
Oletan, että aseteknologia kehittyy siihen, että aseissa on käyttöjärjestelmä, tunnistus ja paikannus. Muista aseista tulee siviileille "laittomia".
Moraalikasvatuksella tai lainsäädännöllä emme voi karsia rikollisuutta tai mentaalitapauksia kokonaan pois.
Teknologiseen kehitykseen varmaan sitten täytyy tässäkin valtiovallankin toivo heittää ja siihen suuntaan luotsata ymmärrystä esimerkiksi tuotekehitysrahoissa tai keksintöjen tukemisessa.
Paljonko maksavat mahdollisten ulkoampumaratojen yhteyteen rakennettavat idioottivarmat aseidensäilytyssuojat? Myös sisäampumaradoilla tulisi kustannuksia lisävarastoinnista.
Totuus on, että ylivoimainen osa pienaseiden harrastajista on vastuunsa tuntevaa ja asiantuntevaa porukkaa. Ainakin he, jotka itse tiedän. En näkisi, että Suomessa on kovinkaan suurta tarvetta lähteä leimaamaan näitä harrastajia ja rakentaa kieltoja, jotka todennäköisemmin avaisivat ainostaan entistä enemmän markkinoita laittomille aseille. Asiassa todennäköisesti kävisi samalla tavalla kuin seksinoston kieltävän lain myötä länsinaapurissa: toiminta painuisi maan alle.
Eikös se yksi nainen ampunut helsinkiläisellä kaupallisella ampumaradalla kolme muuta ampujaa suurikaliiberisella pistoolilla yht'äkkiä.
Jos ajatellaan, että omat aseet pitäisi panna jonkin kaupallisen ampumayhdistyksen kaappiin ja valvotulla radalla olisi ihmisiä, jotka asuvat siellä, missä on vapaamielinen huumekulttuuri ja mielialalääkkeissäkin kulkee miltei 10% aktiiviväestöstä, ei turvallisuuden tunne lisäännyt ollenkaan.
Jos jossain maakunnassa menee vaikka puolustusvoimien valvomalle ampumaradalle, jossa on yksi valvoja kahdeksalle radalle, tuntee olonsa turvalliseksi, koska siellä on isokaliiberisin pistoolein ja revolverein varustettuina yleensä kokeneita asianharrastajia.
Suurkaupunkikulttuuri vapaamielisine ilmapiireineen tekee käsiaseista vaarallisempia kuin mitä ne luonnostaan ovat omalla tai sukulaisten sorakuopalla, suojeluskuntien entisillä valvomattomilla kunnallisilla ampuraradoilla tai puolustusvoimien radoilla. Aseenkäytöltä puuttuu isoisän ja isän opastus sekä kurinalaisuus. Onpa nykyään mahdollista se, että sotilaspoliisikin räplää asetta varmistamatta onko siinä patruunoita ja laukaisee kattoon. Ennen tuo yleensä tapahtui rynnäkkökiväärillä, kun kokemattomimmat vartiomiehet tekivät vartionvaihtoa ensimmäisiä kertoja.
Kun koko kaupunin aseet kokoaa yhteen paikkaan ammattirikollisten ryöstettäväksi, on sekin yksi vaaramomentti lisää.
Nykyinen hajautettu järjestelmä on parempi, koska kaikkia haluamiaan aseita ei saa kerralla. Schengen-sopimus lisännee luvattomien aseiden kuljetusta maasta toiseen mafialta vähittäisrikollisille.
Kukaan ei kuitentaan vaadi, että Schengen-sopimus lakkautettaisiin ja rajavalvonta palautettaisiin.
Aseet ovat kerta kaikkiaan niin vaarallisia, että niiden käyttöä pitäisi harjoitella kunnolla.
Vastaako ylivoimainen osa pienaseiden harrastajista sen pienen osan tekosista?
Vähän populistinen bloggaus. Kuka tarvitsee pleikkaria? Kuka tarvitsee lato-maalausta olohuoneessaan? Kuka tarvitsee laavalamppua?
Kuinka monta ihmistä on tapettu pleikkarilla, latomaalauksella tai laavalampulla?
Kuka tarvitsee Moraa, Firskarsia tai keittiöveistä? Niillä on tapettu Suomessa rauhanaikana enemmän kuin ampuma-aseilla. Ja voitteko kuvitella: kuka tahansa saa ilman osto- ja hallussapitolupaa hankkia joukkotuhoaseen käyttöönsä.
Jos tälle linjalle lähdetään, niin ensimmäisetksi pitää kieltää kaikki puukot, veitset ja puntarit koko suomenkansalta. Kukaan ei oikeasti tarvitse veistä. Lihan ja leivän saa mm. hankittua valmiiksi leikattuna.
Pleikkari ja laavalamppu ovat muuten aika ikäviä lyöntiaseita.
Päätoimittaja on kiteyttänyt aian noihin kolmeen sanaan! Niissä sanoissa, jo epäsuorasti Huusko vastaakin. Olen sitä mieltä, että pistoolia ei yleensä tarvita. Pistooli ammuntaa harrastavan pitäisi se säilyttää kerholla, ei kotona. Ampuma-aseen luvan saajan taustat ja syy luvan hakemiseen on tehokkaasti tutkittava. Niin laki edellyttää Suomessa nytkin. 15 vuotias on liian nuori metsästys aseen kantoon, ikäraja ainakin 2 vuotta ylöspäin.
Ennen pistooli oli herrojen herkkua: sitä tarjoiltiin kursorisesti aliupseeri- ja reserviupseerikoulussa. Nyt 9.00 mm pistooli taitaa olla jokaisen hieman erikoisemman jääkärin ja sotilaspoliisin virka-ase, myös kansainvälisessä toiminnassa.
Pistoolia ei käytetä enää sianteurastamiseen, mutta se voi kuulua kohtalaisen monen yleissivistykseen.
Ajatus pistoolien säilyttämisestä ampumaradoilla on aivan täysin älyvapaa idea. Se on aivan sama kuin kieltäisi sitten saman tien koko pistoolien omistuksen. Sinuahan asia ei mitenkään liikuta, koska et ilmeisesti kyseisestä harrastuksesta mitään ymmärrä. Kuten eräs pitkänlinjan harrastajan olen monesti kuullut sanovan: "Radalle tullaan toteamaan onko kotona harjoittelu onnistunut". Ammunta on hyvin pitkälti vaativa tekniikkalaji. Kotona tapahtuva kylmäharjoittelu ja varusteiden huoltaminen on ovat ehdottoman tärkeitä jos lajissa meinaa menestyä pätkääkään. Jos nuo pitäisi sitten ruveta tekemään ampumaradalla (joka on muuten puolustusvoimien alueella) voisi joutua hyvin pian valitsemaan, vaimo ja lapset vai pistooli?
"Käsiaseiden eli käytännössä pistooleiden hankintaa aikoo rajoittaa jopa niiden luvattu maa Yhdysvallat. Presidentti George Bushin hyväksymistä vailla olevan lain on määrä estää aseiden päätyminen mielenterveysongelmista kärsivien henkilöiden käsiin."
Tamahan tarkoittaa, etta USA aikoo kieltaa kasiaseet kokonaan!
Ilmeisesti blogin kirjoittaja ei itse keräile mitään. Ei postimerkkien kerääjää voi pyytää keräämään pelkkiä postimerkkien kuvia ja autoharrastajankin autot ovat pääsääntoisesti toimivia, tai ainakin niistä on tarkoitus tehdä sellaisia. Yleensä keräilykappaleen arvo on vain murto-osa jos siihen on tehty omia viritelmiä.
Yhtään sellaista ihmistä en ole tavannut, jonka perusturvallisuuteen kuuluisi pistoolin pitäminen mukana. Hyvin useita ihmisiä toki tunnen, jotka omistavat pistoolin, ja heillä kaikilla tuo on harrastusväline. Joskus olen ollut mukana kokeilemassakin, ja uskon että harrastuksena tuo on hyvä.
Aseharrastajissa en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että oma harrastus on niin rakas, että sen rajoittamisesta pitää tehdä suorastaan ihmisoikeuskysymys. Sama koskee muuten kannabiksen käyttäjiä.
Uskonnotkin ovat niin rakas asia, että niiden olemassa olo pitää varmistaa ihmisoikeuksien julistuksella ja ihmisoikeussopimuksilla. Maailmassa on valtioita, jotka ovat puuttuneet tähän haasteeseen Ranskan ensimmäisestä tasavallasta aina Neuvostoliittoon ja muihin objektiivisen maailmankuvan valtioihin saakka, mutta silti mieltymykset säilyvät.
Uusin suuntaus on se, että ne, jotka ei ole kirkossa, tilastoidaan aatteellisesti joiksikin uskonnottomiksi, minkä perusteella vaaditaan toimenpiteitä.
Niin taidat sinäkin tehdä, eikä harrastus ole edes sinun! Se on niin helppo lähteä kieltämään toisten harrastuksia.
Minusta golf on aivan turha harrastus, siinä tuhotaan valtavia alueita suomen kallisarvoista metsää jotta saadaan hehtaari kaupalla tasaista nurmikkoa, jolla sitten tallustelee 2-3 harrastajaa kerrallaan.
Väillä joku aina ehdottaa että aseet olisi pidettävä ampumakerhon tiloissa. Ongelmaksi tulee silloin murron yhteydessä toteutuva aseiden helppo saatavuus (mitään 100% varmaa murronkestävää tilaa ei ihminen pysty rakentamaan). Nykytilanteessa ne 1,6 miljoonaa käsiasetta on hajautettu kotitalouksiin (ja laki edellyttää aseen pitämistä lukituissa tiloissa tai muuten lukittuina) eli murron yhteydessä rikollinen saa vain yksittäisiä aseita haltuunsa. Nykytilanne on mielestäni parempi vaihtoehto. Jos esim. pistooleja lähdettäisiin kieltämään kokonaan niin sitten pitäisi kieltää myös keittiöveitset (jotka ovat tilastoissa Suomen suosituin ase henkirikoksissa).
Vastaavanlaisia "kyselyjä" joissa vuoronperään tiedusteltiin foorumille sattuneiden netinkäyttäjien mielipiteitä milloin aseiden kieltämiseen, milloin säilytyskysymyksiin tehtiin tunnepohjalta runsaasti välittömästi Jokelan surullisten tapahtumien jälkeen. Sana kysely lainausmerkeissä siksi että tasoltaan / tarkoitusperiltään nämä gallupit olivat kovin vaihtelevia - hölmöimmissä kyselyissä olisi voitu yhtä hyvin kysyä esim. "tulisiko rikosten tekeminen kieltää lailla"...
Tässä valossa Huuskon aihevalinta tuntuu hiukan vanhan lämmittämiseltä.
Jonkin esineen yksilöiminen väkivallan aiheuttajaksi on helppo lähestymistapa joka ei kuitenkaan kestä kriittisempää tarkastelua. Yksinkertaistettuna esimerkkinä; keittiöveitsillä tehdään paljon pahaa perheriitojen yhteyksissä - jos maailmasta voitaisiin poistaa kaikki keittiöveitset, voiko joku rehellisesti sanoa uskovansa toisen kuolemaan johtavien perheriitojen loppuvan tämän seurauksena?
Erilaisia esineitä tai asioita voidaan lainsäädännöllä pyrkiä kieltämään, eri asia on se saavutetaanko sillä mitään paitsi kulloinkin kiellettävän esineen/asian muuttuminen "kiehtovaksi kielletyksi hedelmäksi". Yhden kieltolain toimivuudesta on tässäkin maassa vajaan vuosisadan takaiset kyseenalaiset kokemukset.
Ensimmäisen kommentoijan argumentit ovat kovin erikoisia - mitä merkitystä kommentoijan mielestä lopputuloksen kannalta olisi ollut sillä jos Jokelan murhaajalla olisi aseessaan ollut käyttöjärjestelmä tai tunnistus tms.? Olisiko Myyrmannin tuhoisan räjäytyksen estänyt vastaavanlainen määräys kotitekoisten pommien mikromerkinnästä ja käyttöjärjestelmästä? Pitäisikö ihmisten murhaaminen omatekoisella pommilla ostoskeskuksessa kieltää lailla?
Jos "moraalikasvatuksella ja lainsäädännöllä ei voida karsia rikollisuutta" niin millä sitten? Kieltämällä kaikki mahdollinen?
Eikö tämä kieltäminen juuri olisi tätä hyödytöntä lainsäädäntöä?
Asekeräily on lähtökohtaisesti historian tallentamista. Edustaisiko automuseossa voimansiirtotekniikan kehittymistä sellainen museoauto josta on poistettu pyörät, vaihdelaatikko ja moottori koska muuten silläkin autolla voitaisiin ajaa jonkun yli?
Ensinnäkin, tuo Yhdysvaltain tuore laki ei ole mikään erityinen tiukennus aseiden saatavuuteen. Asekontrollihysteerikkoryhmä VPC kutsuu sitä suoranaiseksi "aselobbyn toivelistaksi". Koko Suomi on nielaissut YLE:n propagandauutisen sellaisenaan. Postasin juuri asiasta toiseen tämänpäiväiseen aiheeseen.
Toiseksi, Huuskolta lienee mennyt täysin ohi Jokelan tapauksen ja Vanhasen aivopierun jälkeen netissä vellonut keskustelu mm. aseiden säilytyksestä, tai sitten Huusko haluaa vain esittää populistisen provokaation. Suomessa ei ole mitään aseongelmaa. Mielenterveys-, päihde- ja syrjäytymisongelmia on.
Kaikki tämä nillitys aseiden kontrolloimiseksi on silkkaa syntipukin pieksämistä, kun älylliset resurssit eivät riitä puuttumaan niihin oikeisiin ongelmiin. Asiaa vain pahentaa se, että vasemmiston statistiseen riippuvaiseksitekemispolitiikkaan kuuluu aseiden keskittäminen valtakoneiston käsiin.
Lisäksi laki muistaakseni säätää, että aseen lukko tms. on säilytettävä erillään aseen rungosta, eli vaikka murtovaras löytäisikin aseen, ei se saa siitä toimivaa löytämättä palapelin toista osaa. Ja tollokin tajuaa säilyttää ammukset erillään aseesta. Suomessa kun ei saa ostaa ammuksia ilman aseenkantolupaa, on siis tämäkin rajoitettua.
Jokelan tapauksen yhteydessä hämmästelin suuresti valtiovallan jälleen kerran huonosti hoitamaa tiedottamista. Maailmalla ihmeteltiin, että miten Suomessa voi olla niin paljon aseita? Melkein jokaisella suomalaisella on nyt jenkkien mielestä ase. Pienellä uutisoinnilla olisi asia saatu silloin kuntoon, kertomalla, että suomalaisen ylivoimaisesti yleisin ase on kivääri, eri muodoissaan, ja että meillä rekisteröidään aseeksi myös esim. musketit ja muut piipustaladattavat. Pistooleitahan meillä on kovin vähän suhteessa noihin pitkäpiippuisiin.
Aseiden hankinta on jo nyt Suomessa hyvin tehokkaasti säädeltyä. Jos ammuntaseuroja tai muita halutaan vaatia säilyttämään jotain, vaatikaa niitä säilyttämään jokin osa jokaisesta aseesta, sellainen kuin mitä lukko on, jolloin aseet kotiin vietäessä eivät olisi ampumakelpoisia. Itsepuolustukseen ei kukaan suomalainen asetta tarvitse kotimaassaan, tai jos tarvitsee, on hän aiheuttanut saman fiiliksen vastapelurissaan ja siis peruste kumoaa itsensä.
Mr. Huusko ei ole ilmeisesti kokeillut pistooliammuntaa. Se on erittäin haastava ja rentouttava kokemus. Siinä on pakko rentoutua, jos aikoo saada jotain tuloksia aikaan. Pistooliammunta sopii siis hyvin tämän päivän stressaavaan maailmaan.
Hai, pyssyä pitää pelätä vaikka siinä ei olisi reikääkään, kerrottiin jonkun tumman lausahtaneen. Tällä sitaatilla äitini teroitti viiden poikansa mieleen, että pyssyillä ei sitten leikitä. Eikä leikitty. Lähes joka talossa roikkui seinällä ainakin haulikko ja monissa lisäksi kivääri. Lukitsemattomana. Lisäksi kylillä saattoi olla piilossa muitakin aseita, lähinnä asekätkennän peruja, vaikka omalta kylältä kuulemani mukaan niitä luovutettiin kuorma-autollinen. Näin 50 -60 -lukujen idyllissä.
Tuliaseella en muista kertaakaan välejä selvitetyn. Puukoilla, kirveillä ja metrin haloilla kylläkin. Yhteisössä jokainen pikkupoikakin tiesi, mihin aseita säädyllisesti voitiin käyttää. Tämä oli kasvatuksen tulosta. No myönnettäköön, että omia tussareita ja paukkuja rakennettiin joskus... Aseiden käyttö ihmisten uhkaamiseen ja surmaamiseen on viime aikojen ilmiö. Sotaolosuhteet ovat asia erikseen. Lisäksi se on selvästi usein liittynyt myös kovaan rikollisuuteen.
Vertaaminen jenkkeihin ei mielestäni ole ihan mutkatonta. Heidän kulttuurinsa on aivan erilainen. Katsomalla melkein mitä tahansa lännenelokuvaa tai poliisisarjaa aseet puhuvat ja ruuti palaa. Heijastaako tämä kulttuurissa sisäänrakennettua väkivaltaa ja arvoja, on sinänsä pohtimisen arvoinen kysymys. Jopa lasten piirretyt ovat osittain erittäinkin väkivaltaisia. Aivan toisella tavalla kuin esimerkiksi englantilaisissa tai saksalaisissa poliisisarjoissa tai muissa ohjelmissa.
Vaikka kaikki aseet kiellettäisiin, ei se poista itse ongelmaa: miksi joku haluaa aiheuttaa kuolemaa ja tuhoa. Siihen pitäisi myös keskittyä ja yrittää selvittää, mikä on tässäkin oman perinteemme murtanut. Meillähän aseet ovat liittyneet lähinnä metsästykseen ja maanpuolustukseen, josta syystä aserekisterikin on viimeaikoihin asti ollut Suomessa hajautettu.
On selvää, että aselupien myönnössä on noudatettava suurta huolellisuutta. Käsiaseluvan myöntäminen aivan nuorille voisi olla nykyistä tiukempaa. Aseiden ostolupaa ei tänä päivänäkään myönnetä, jos hakijan taustasta löytyy väkivaltaisuutta.
Syyllisyyskin nykyään helposti ulkoistetaan ja unohdetaan, että ampuja tekee lopullisen päätöksen, ja on yksin siitä vastuussa. Miksi hän sen tekee, on asia, jota kannattaa pohtia ja tutkia. Aseet kieltämällä ei väkivallantekoja lopulta pystytä poistamaan. Päättäjät voivat saada kylläkin väliaikaisen mielenrauhan. Seuraavaan rytinään asti. Sanotaan, että jäniskin panee päänsä puskaan ja luulee olevansa turvassa.
Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille.
Esittämiisi kysymyksiin on vastattu melko tyhjentävästi Matti Halla-ahon blogissa seuraavissa kirjoituksissa:
http://www.halla-aho.com/scripta/matti_ja_pyssyt.html
sekä:
http://www.halla-aho.com/scripta/inter_arma.html
Huusko kirjoittaa:
"Pistooleiden kohdalla puolestaan herää väkisin kysymys, mihin lakia kunnioittavat kansalaiset niitä järjestäytyneessä yhteiskunnassa tarvitsevat."
Pistooli on harrastusväline, siinä missä golffarille maila. Pistoolilla harrastettavia lajeja on kymmeniä, lisätietoa antaa esim SAL (Suomen ampumaurheiluliitto). Toimittaja on hyvä ja tutustuu, ja vielä parempi jos kävisi vaikkapa ampumaradalla tutustumassa lajeihin ja ihmisiin jotka niitä harrastavat.
Aseella tapahtuvissa hirmutöissä, niin valitettavia kuin kyseiset tapaukset ovatkin, syyttävä sormi osoitetaan monasti hirmuteon välineeseen. Näinhän asia ei ole, jos kyseessä on vaikkapa työkalu tai ajoneuvo (poislukien BMW:t ja moottoripyörät, pieni vitsi tähän väliin). Ilmeisesti tämä johtuu siitä, että tavalliset ihmiset ovat täysin irtautuneet ampuma-aseista, eikä näille nähdä minkäänlaista järkevää käyttötarkoitusta. Aseet nähdään pahoina, joilla voi saada ainoastaan pahaa aikaiseksi. Metsästäjien tai ammunnan harrastajien piirissä ase on harrastusväline, siinä missä pallopeleissä maila, johon ei liity minkäänlaisia intohimon tunteita. Kaikkia ei vain yksinkertaisesti kiinnosta pallon perässä juokseminen.
Valitettavan usein on nähtävissä, että hirmutyön jälkeen painetaan paniikkinappulaa, poliitikot kalastavat äkkipäätöksillä irtopisteet ja samalla monelta tavalliselta kansalaiselta viedään oikeus (tai ainakin vaikeutetaan huomattavasti) harrastusmahdollisuuteen. Asia ei ole näin esimerkiksi keittiöveisten ja autojen kanssa, sillä nämä ovat kaikille ihmisille tuttuja, eivätkä herätä pelkoja.
Jokelan surmaajahan ei varsinaisesti ollut ammunnan harrastaja. Pariin otteeseen ampumaradalla vuokra-aseella ampuminen ei tee ihmisestä ammunnan harrastajaa. En näkisi että ampuma-ase laissa on tässä suhteessa mitään vikaa, vaan vika löytyy lain tulkitsijasta ja luvan myöntäjästä. Pääsääntöisesti poliisi käsittelee erityisellä huolellisuudella lyhyiden aseiden hakemukset ja hakijat. Eihän laki vaadi, että luvan hakijaa henkilökohtaisesti haastateltaisiin mutta monella paikkakunnalla tästä on tullut jo vakiintunut käytäntö. Näin ei käsittääkseni ollut Jokelan tapauksessa ja monta muutakin syytä olisi ollut evätä luvan saanti tässä tapauksessa.
Lähtökohta laissa sanotaan, että nuhteettomalle henkilölle voidaan myöntää lupa ampuma-aseeseen, jos hakijalla on esittää aseelle perusteltu käyttötarkoitus ja paikka jossa harrastaa tarkoituksenmukaista ammuntaa. Käyttötarkoitukseksi ei kelpaa hupiammunta tai itsepuolustus!
Pistoolien säilyttäminen kerhon tiloissa on mahdoton ajatus. Syinä mm kisamatkat, välineiden tarvitsema huolto ja virittäminen, aiheutuvat kustannukset (säilytyspaikan valmistus ja vartiointi ja ylipäätään em määrä Suomen monilla ampumaradoilla). Ratojen asevarastot tulisivat merkittävästi herättämään mielenkiintoa rikollisissa tahoissa. Kukaan ei halua ottaa vastuuta tuosta sekasotkusta vahingon sattuessa. Nykyinen laki edellyttää, että ase (tai aseen toiminnan kannalta oleellinen osa) säilytetään lukitussa tilassa (esim asekaapissa). Käytäntö on toimiva
Tulipas vuodatettua, pistetään vielä lyhyt loppukaneetti:
Mielestäni käsiaseisiin tulee saada lupia jatkossakin, kunhan edellytykset ovat kunnossa (hakija, tarkoitus, paikka, aseen säilytyspaikka). Huomiota tulee kiinnittää kelle lupia myönnetään, erityisesti jos kyseessä on hakijan ensimmäinen ase.
Niin
Ampujat ovat häveliästä porukkaa. Moni luulee oikeasti ettei tiedä ketään kuka lajia harrastaisi. Totuus on että yllättävän monet sitä harrastaa vaikka ei sitä julkituokkaan. Katso ympärillesi, oletko koskaan edes kysynyt työkavereiltasi ? Ammuntaa harrastaa ihan tavalliset ihmiset. Tilastollisesti meistä suomalaisista joka kahdeksas. Meitä ammunnanharrastajia kävelee koko ajan ohitsesi, työpaikalla, kaupassa, kadulla, lenkillä. Joka kahdeksannella on aseenkantolupa. Kantolupa ei kuitenkaan tarkoita että asetta saisi kirjaimellisesti kantaa koko ajan mukanaan ilman perusteltua syytä. Asiat on hyvin tarkkaan laissa säädelty.
Aina kun tästä aiheesta kirjoitetaan sillä ajatuksella että homma pitäisi kieltää kokonaan niin ok. Keskustellaan. Demokratiahan toimii, jos suurienemmistö näin toivoo ja lainsäädäntö kiristyy.
Haluaisin kuitenkin myös rehellisiä mielipiteitä miten samalla toimitaan jos käsiaseet halutaan pois. Onko kenties niin että ostoluvat ajetaan alas, jolloin harrastaja ei halutessaankaan saa myytyä mihinkään asettaan? Vai kenties niin että aseet vaan kerätään poliisin toimesta pois ilman mitään korvausta? Pistooli tyyppisiä ruutiaseita on Suomessa noin 300 000 kpl. Rahallinen arvo on lähemmäs 100 miljoonaa euroa. Miettikää miten asia pitäisi hoitaa ? Niin ikään vaatimus aseiden säilyttämisestä radalla yhdessä lain kiristämisen kanssa aiheuttaisi käytännössä sen että omistaja ei saisi mihinkään myytyä asettaan. Jos sinun mielestä on demokratiaa takavarikoida laillista omaisuutta ilman mitään korvausta miksei samantien muuteta lakia neuvostoliiton tyyliseksi.
Kuten monet ovat jo todenneet, pistoolia tarvitsee luonnollisestikin pistooliammunnan harrastaja. Harrastuksen kannalta on jokseenkin välttämätöntä sekä omistaa oma, yksilölliseksi muokattu ase että säilyttää sitä kotona kylmäharjoittelun mahdollistamiseksi. Ampumaradoilla aseiden säilyttäminen on käytännössä mahdotonta ja lisäksi se olisi äärimmäisen typerää, olisihan rikollisten helppo varastaa suuri määrä aseita kerralla.
Ampumaurheiluun myönnetty lupa ei oikeuta käyttämään asetta turvatarkoituksiin.
Eräs bloggaaja totesi asiasta näin:
"Kaikkia teknisiä laitteita, retkikeittimestä avaruussukkulaan, tulee käyttää varomääräysten mukaan. Jos varomääräyksistä ei piitata, tuloksena on tyypillisesti autokolari tai tulipalo, kenties sormien leikkaantuminen sirkkelissä tai silmävamma sorvinlastusta.
Jos varomääräyksiä vastaan toimitaan tahallaan, tuloksena on Tshernobyl, 9/11 ja Jokela."
ja on tismalleen oikeassa.
via: http://junakohtaus.blogspot.com/2007/11/aseharrastuksesta.html
Periaatteessa olen samaa mieltä, että kansalaisten ei pitäisi saada kantaa aseita, mutta on kuitenkin hyviä syitä miksi pitäisi:
1. Aseita käytetään urheiluun - ihan olympialaisissakin. Onko silloin oikein, että Suomessa ei voisi harjoittaa kaikkia olympialajeja? Olympia-aatehan on rauhan aate.
2. Keihäät ja miekat ovat myös aseita, vaikkei niillä länsimaissa enää paljoa tapeta. Ruandassa riitti lähes pelkät viidakkoveitset satojen tuhansien tappamiseen. Tasa-arvon nimissä kaikki millä pystyy tappamaan nopeasti suurehkon joukun viattomia sivullisia tulee kieltää kuten autot, kauhakuormaajat, golf-mailat...
3. Tutustuttuani Yhdysvaltain perustuslain lisäysten perusteluihin, ja nykyisen hallituksen ja poliitikkojen kaavailuihun yleensä, olen sitä mieltä, että kansalaisilla tulee olla tietty oikeus ja valmius puolustautua myös valtiovallan väärinkäytöksiä vastaan. Heti ajattelitte, että eihän meillä Suomessa - paitsi täällä käytiin yksi Euroopan verisimmistä sisällissodista kapinan seurauksena ja nyt Jokela... Meni pitkään, että kansan annettiin valita presidentti, jonka valtaa ollaan koko ajan supistamassa. Sitten ollaan muuttamassa kansanedustajien valintaa niin, että kansan ymmärrys demokratiasta edelleen hämärtyy ja nykyiset valtapuolueet saavat paremmin turvattua oman asemansa. Millä oikeudella valtiovalta suojelee valtion yritysten johtajien suuria optiovoittoja kun pienipalkkaiset sairaanhoitajat oltiin pakottamassa pakkotyöhön poikkeuslailla, jonka säätämisessä rikottiin toista lakia. Eikö silloin voinut säätää uutta lakia? Entäs missä vaiheessa elinkautisesta on tullut määräaikainen rangaistus? Eiköhän kansan valitsemat edustajat ole aikoinaan säätäneet elinkautisen sen tarpeellisuuden takia. Onko kansa antanut uuden valtuuden muuttaa elinkautisen joksikin muuksi, vai onko tässä virkamiehet ottaneet vallan omiin käsiinsä?
Suomen sisällissotaa on yhdessä valtion rahoittamassa tutkimuksessa luonnehdittu amatöörien sodaksi, koska Suomessa ei ollut ollut 1900-luvun alun jälkeen asevelvollisuutta. Sodankäyntiin ei ollut kyllä oikein tykistöä eikä muutakaan 1918 kummallakaan osapuolella kunnolla.
Ammattimaisia otteita saattoi olla venäläisillä, jääkäreillä ja saksalaisilla, mutta demokraattinen ja kansandemokraattinen enemistö lähti sotaan amatööripohjalta.
http://www.vnk.fi/julkaisut/julkaisusarja/julkaisu/fi.jsp?oid=149972
Viron vapaussota oli ammattimaisempi, koska sitä hitaan liikkeellelähdön jälkeen sotivat ensimmäisen maailmansodan veteraanit.
Pistoolia tarvitsee esimerkiksi reserviläinen, joka harrastaa sovellettua reserviläisammuntaa SRA.
Sitä ei suinkaan harrasteta jollakin tietyllä sisäampumaradalla, vaan harjoituksia ja kilpailuja on joka puolella Suomea. Harrastaja siten kuljettaa asettaan pitkä matkoja.
Tämä reserviläinen harrastaessaan edistää myös rakkaan isänmaamme puolustusta. Siten kysymykseen voidaan vastata myös niin, että Suomi tarvitsee sitä, että reserviläisillä on pistooleita.
Juuri tuosta syystä ei kukaan ammuntaa harrastava kehtaa harrastuksellaan kerskailla tai edes kertoa siitä. Sekään, jolla on vain tavallinen vaatimaton pienoiskivääri tai .22 LR -pistooli.
Ammunnassa on niin paljon miehekkäitä tai poikamaisia lajeja, että yleisesti kaikki ampujat eivät ampumisensa julkituomista välitä.
Yleensä siitä, että tunnustaa omistavansa vaikkakin vain pienikaliiperisia tuliaseita, seuraa äärioikeistolaiseksi ja hirveäksi ihmiseksi leimaaminen.
Ampuminen on vanhanaikaista ja perinteikästä aikana, jolloin:
- maavoimista ei ole mihinkään, koska jollain toisella on ilmaylivoima
- sota on videopeliä ohjuksilla
- puolustusvoimat ovat tarpeettomia, koska on ydinasevarjo
- 7.62 mm on vanhanaikainen, koska 5.56 mm:iä on kevyempi kantaa ja niitä voi ampua enemmän päästämällä toisen osapuolen rynnäkköetäisyydelle: ampumataitoa ei tarvita, kun on tulivoimaa ampua putket kuumana sulkua ja päästää toinen osapuoli miltei käsikranaatinheittoetäisyydelle. Tällaista logiikkaa voi lukea sotakorkeakoululaisten kirjoituksista.
Asiaa ei paranna lainkaan se, että jotkut liimautuvat Yhdysvaltain republikaanista puoluetta lähellä oleviin kansanliikkeisiin.
http://www.nra.fi/
Monissa kommenteissa on ainesta ansioituneesti aiheesta ja sen vierestä. Normaali ihminen osaa kantaa aseensa ja vastuunsa ilman harrastusta vaikeuttavia lakipykäliäkin. On turhaa lietsoa hysteriaa, laittoman aseen tarvittaessa ainakin suurimmista kaupungeistamme hetkessä. Mikään lainsäädäntö ei voi sitä estää. Metsästysaseestakin saa sopivasti käteenmahtuvan pienellä askartelulla, mikäli käteisen tarve pakoittaa asioimaan pankissa. Veitsi, kirves tai tylppä astalo toimii samaten paremman puutteessa, vaikka ovatkin tulleet tunnetuiksi lähinnä seurusteluvammojen aiheuttajina viimeisen juhannuspullon omistajuudesta käytävän keskustelun yhteydessä.
Oman ikäluokkani lapsia opastettiin olla osoittamatta toista edes leikkipyssyillä. Tapakulttuuri oli hyvin yleinen ja juontui kaiketi vanhempiemme kuulemista sotatarinoista ja sattuneista vahingoista. Toki sotaa leikittiin muiden pihan kakaroiden kanssa ja veljeni kanssa järjestimme väijytyksen kodinhoitajanamme toimineelle ikääntyneelle henkilölle pahoin seurauksin. Itketti, kun isämme paloitteli pari päivää aiemmin tuliaisinaan tuomat imukuppipistoolit opetukseksi villikoille. Neiti Jäntti sai olla rauhassa, kunnes keksin seuraavana päivänä purra palan hänen kädestään. Rauha ikineidon sielulle ja myöhästynyt anteeksipyyntö.
Matkustellessani maailmalla olen kiinnittänyt huomiota eri kulttuurien tapaan suhtautua asella osoittelemiseen. Vielä 1970-luvulla leikkiasekin ojennettiin kaverille kahva edellä, USAssa ja Välimeren maissa lasten annetaan teloittaa toisiaan leikisti ilman ihmetelyä. En kykene luomaan kestävää aasinsiltaa tapahtuneiden ja tapahtuvien asioiden, räiskintäpelien ja aseharrastuksen välille. Tärkeintä saattaisi olla opettaa lapsia aseisiin liittyvistä vaaroista. Tuliaseet eivät ole leluja, eikä hengetöntä ystävää saada takaisin ostamalla lisää puheaikaa. Vapaus ja vastuu kulkevat rinnakkain.
Vielä 1970-luvulla leikkiasekin ojennettiin kaverille kahva edellä, USAssa ja Välimeren maissa lasten annetaan teloittaa toisiaan leikisti ilman ihmetelyä.
- Annetaanko Suomessa nykyään nallipyssy, värikuulapyssy, vesipyssy tms. toiselle piippu edellä?
Pistoolia tai lyhytpiippuista asetta tarvitsee esimerkiksi loukkupyytäjä. Oletko tullut kokeilleeksi miten kätevä ase esimerkiksi kivääri tai haulikko on loukussa olevan pienpedon lopettamiseen. Saahan haulikolla tietysti sen loukun tuhottua...
Enemmän minä kiekkokaukalossa olen verta nähnyt, kuin ampumaradalla.
Ja ilmastokin siinä lämpenee, kun jäätä kesällä tehdään.
Jos minulle kerrottaisiin, että jonkin lapsen isä on kivääriampuja tai että hän valmentaa pojastaan huippukiekkoilijaa, tuntisin oloni turvallisemmaksi pimeällä kadulla sen kivääriampujan kanssa, koska tiedän, että hänen harrastuksensa edellyttää sekä hermoja että hallintaa.
Samaa ei voi sanoa aikuiselle sopimattomaa kielenkäyttöä harjoittavaan kotijoukkojen edustajaan kaukalon katsomissa eikä äitikultaan, joka kirkuu "tapa se" olematta varusnaispalvelustaan suorittanut vakavamielinen reserviläinen.
http://uk.
http://uk.
Urheiluampuja tarvitsee pistoolia. Toistaiseksi lakikin on ollut asian suhteen järkevä. Ampuma-aselaissa todetaan:
"Hankkimislupa voidaan antaa seuraaviin käyttötarkoituksiin:
1) metsästyslainsäädännön mukaan sallittu eläinten ampuminen;
2) ampumaurheilu ja -harrastus;
3) työ, jossa ase on välttämätön;
4) näytös, kuvaus tai muu vastaava esitys;
5) museossa tai kokoelmassa pitäminen;
6) muistoesineenä säilyttäminen;
7) merkinanto. (29.6.2001/601)"
Näin ollen jotakin näistä harrastava tarvitsee aseen, ja joskus myös saa sellaisen ostaa luvan saatuaan. Radoilla säilyttäminen puolestaan on niin totaalisen päätön sammakko että sitä tuskin tarvitsee edes kommentoida. Noin viiden sekunnin miettimisellä normaalilla järjellä varustettu henkilö ymmärtää sen, jos hänellä on minkäänlaista kokemusta aiheesta tai sen vierestä. Näin ollen oletan että poliitikkojen suusta asia voi tulla hyvinkin esille ja keskusteluun...
Tilastojen valossa satunnaisesti valittu henkilö 15-64-vuotias henkilö syyllistyy 2.83 kertaa todennäköisemmin henkirikokseen, kuin luvallisen aseen omistaja.
Siinäpä siis hyvät pohjat ja perusteet lähteä kieltämään urheiluaseita. Poliittisia pisteitä ropisee roopeankan malliin, ja kansa hurraa kaduilla. Se on vaan niin käsittämättömän helppoa kieltää jotain, joka ei kuulu omaan elämänpiiriin lainkaan. Itsekin olen täysin valmis kieltämään rap-musiikin, uskonnot, alkoholin, tupakan, joulun, jääkiekon, jalkapallon, kaviaarin, moottoriveneet, kalaverkot ja uistimet. En tarvitse niitä mihinkään, joten en ymmärrä mihin kukaan muukaan niitä tarvitsee. Perusteluna "nomuttaaseetvainjaainoastaantappaaihmisiänäinseonelokuvissakinnepitääkieltää" on ontuva, kun katsoo kuolinsyytilastosta lukua "1320" alkoholimyrkytkseen kuolleiden kohdalla. (On muuten 2.7 kertaa tieliikenteessä kuolleiden määrä.) Tahi keukosyöpä, 1940 vuosittain. Ja mikäs se olikaan tupakan tehtävä ja hyötyaspekti?
Hyväksyn kuitenkin että muut käyttävät aikaa ja rahaansa kyseisiin hömpötyksiin, mutta jos minä päättäisin, niin oikein mieluusti kieltäisin koko edellä olevan listan - ei nääs liikuta minua lainkaan. Tismalleen sama tilanne on aseiden kieltämisessä: "OK, en tiedä, ei kiinnosta, mutta rumia ne kyllä on, kielletään vain." Tekosyynä voisin näissäkin käyttää ihmishenkien säästämistä. Jos kerran yksikin on liikaa, voisin varjella kieltämällä juhannuksen, silloin näet hukkuu saman verran väkeä kuin tuliaseilla tapetaan vuosittain. Yksikin on liikaa jollain välineellä, mutta 1320 joka vuosi on täysin hyväksyttävää toisella välineellä?
Todellinen vaikutus urheiluaseiden kieltämisestä jää siihen että urheiluampujia ja asealan yrittäjiä harmittaa kun harrastus kiellettiin, ja torpattiin samalla suuri osa elinkeinon tuloja. Määritelmänsä mukaan rikollista laki ei juuri kiinnosta, puhumattakan sarjamurhanhimoisesta hullusta.
Muistaaksein ihmisen tappaminen on ollut dokumentoidusti kiellettyä jo Hammurabin kivitaulusta alkaen, mutta se ei kauheasti lohduta niitä n.128:aa suomalaista jotka vuosittain menettävät henkensä, keskimäärin puukolla tai nyrkein 3 promillen humalatilassa tökkäävän toimesta.
Itse olisin valmis kieltämään Friedrich Wilhelm Nietzschen ajatuksen, asettamaan Pentti Linkolan ajatukset vain ajatuksenhallintaluvan hankkineille täysi-ikäisille kansalaisille.
Ongelmana eivät ole niinkään välineet, vaan ajatukset. MTV3:n ja Nelosenkin ohjelmatarjonnassa mainokset mukaan lukien on ainesta, jotka edellyttäisivät yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vuoksi jonkinlaista luvanvaraisuutta.
Demokratiassa nimittäin kuka tahansa saa käsitellä ja valmistaa millaisia ajatuksia tahansa hankkimatta alan tieteellistä pätevyyttä.
"Joku on pitänyt sitä auton hansikaslokerossa ja kuka missäkin pöytälaatikossa. Hyväksyn asian, mutta pitäisikö asiasta käydä yhteiskunnallista keskustelua?"
Ei tarvitse käydä mitään yhteiskunnallista keskustelua, vaan lakitieteellistä keskustelua käräjäoikeudessa. Kyseessä on ampuma-aserikos, josta seuraa pahimmillaan vankeutta ja aina olemassaolevien ampuma-aselupien peruuttaminen. Aseiden säilyttäminen tuolla tavalla on täysin yksiselitteisesti ampuma-aserikos. Se, että te herra Huusko ette ole ilmoittanut selkeästi havaitsemastanne lain rikkomuksesta poliisille, saattaa johtaa syyteharkintaan myös teidän tapauksessanne. Kehottaisin välittömästi kääntymään poliisin puoleen ennen kuin on liian myöhäistä.
Ilmeisesti herra Huusko ja kumppanit eivät ole ollenkaan perillä siitä kuinka tiukka nykyinen aselaki on.
(Editoitu nimi oikein)
Lotta ehti jo ensin, mutta peesaan vahvasti: lakia kunnioittavana järjestäytyneen yhteiskunnan kansalaisena minä tarvitsen pistoolia pistooliammunnan harrastamiseen.
Huusko kirjoittaa, että "näyttää todennäköiseltä, että myös Suomi rajoittaa jollain tavalla käsiaseiden hankkimista". Käsiaseiden hankkiminenhan on jo nyt erittäin tiukasti rajoitettua Suomessa. Nykyinen käytäntö on varmasti riittävä.
Kysymyksen voi esittää myös toisin päin: miksi järjestäytyneellä yhteiskunnalla olisi mitään sitä vastaan, että lainkuuliaiset kansalaiset omistavat aseita? Siis jos puhutaan demokraattisesta yhteiskunnasta, joka toimii kansalaistensa ehdoilla ja kunnioittaa näiden perusoikeuksia. Totalitaariset yhteiskunnat ja diktatuurit ovat tietenkin aina vastustaneet kansalaisten oikeutta omistaa aseita.
Ja nykyäänhän aselainsäädäntö sanellaan Suomeenkin EU:sta, kuten tämä alle 18-vuotiaita koskeva uusi rajoitus. Onko kukaan tullut koskaan ajatelleeksi, että EU on loppujen lopuksi aika totalitaarinen liittovaltio. Vertaukset vanhaan kunnon Neuvostoliittoon eivät ole mitenkään kaukaa haettuja.
Tässä kysymyksessä näkyy jälleen meidän yhteiskunnassamme vaikuttava usko kieltojen voimaan. Ja tietysti niin, että omaan kokemuspiiriin kuulumattomia asioita ollaan valmiita rajoittamaan kevyin perustein. Suvaitsevaisuudesta puhutaan paljon, mutta silti tavallisten lainkuuliaisten ihmisten harrastuksiin halutaan puuttua hyvin pienen piirin lainvastaisen toiminnan vuoksi. Perusteettomat kiellot ovat ongelma vapaassa yhteiskunnassa. Jos kieltoa ei laajasti koeta välttämättömäksi, riskinä on luottamuksen väheneminen koko järjestelmää kohtaan. Olen ylipäätään sitä mieltä, että kieltoja/rajoituksia ei tule säätää vain sen perusteella, että siitä saatettaisiin saada etuja, vaan vasta kun säätäminen koetaan jos ei välttämättömäksi niin ainakin erittäin hyödylliseksi.
Tämän harvinaisen kerran olen Markun kanssa eri mieltä. Lukuisat harrastajat tarvitsevat pistoolia.
Vastuullinen ampumaharastaja EI säilytä asettaan pöytälaatikossa tai kuljeta pistoolia mukanaan ilman pätevää syytä (matka ampumaradalle ja pois). Silloinkaan härveli ei ole käytövalmis, koska patruunat ja lippaat pidetään visusti erillään muista metalliosista.
Pistooliammunta on lajina PALJON vaativampaa kuin elokuvia katsomalla uskoisi. Vain vesiselvä ja vakaakätinen ampuja voi olettaa toistuvasti osuvansa vaikkapa pahvilautasen kokoiseen maaliin edes kohtuulliselta matkalta. Ammuntaa voisi verrata keilailuun tai tikanheittoon: tuloksen näkee välittömästi ja aina on mahdollisuus petrata.
Omat aseeni ovat kassakaapissa. Avain on vain omassa ja vaimoni käytössä. Jos koemme raivokkaan perheriidan riemut, on todennäköisempää saada paistinpannusta kuin luodista.
Valitettavasti kiellot ja säännöt tepsivät vain "kunnon kansalaisiin". Rikolliset eivät hallussapitorajoituksia kunnioita. Esimerkkinä tästä käynee Iso-Britannia, jossa aseita piisaa, vaikka maassa on täyskielto omistamiselle. Samaisessa maassa lääkärit vaativat muutama vuosi sitten, että teräväkärkiset paistiveitset tulisi kieltää... Jos auto keksittäisiin tänä vuonna, niin se kiellettäisiin ensi vuonna. Pelkästään EU:n alueella onnettomuuksissa menehtyy suomalaisen suurkaupungin verran väkeä vuodessa.
Kiitokset päätoimittajalle mainion provokatiivisesta kirjoituksesta.
Kaikkein tärkeintä olisi kiinnittää suurempaa huomiota todelliseen ongelmaan. Nimittäin nuorten ja vanhempienkin lisääntyviin mielenterveysongelmiin. Mahdollisesti myös lisääntyvään alkoholismiin ja huumausaiheiden käyttöön. Kenties näiden asioihin keskittymällä olisi vaikutusta myös niihin 90% henkirikoksista, jotka tehdään puukolla, kirveillä, paljailla nyrkeillä tai millä tahansa astaloilla.
Sitten kuka tarvitsee pistoolia?
Niitä tarvitsevat kymmenet tuhannet (jopa sadat tuhannet) suomalaiset ampumaurheilun harrastajat sekä metsästäjät. Suomessa on n. 650.000 luvallisen ampuma-aseen haltijaa. Käytännössä he ovat varmasti tunnollisia ja hyvin asiansa hoitavia kansalaisia. Nykyään voimassa oleva ampuma-aselaki on varsin tiukka. Jotta ylipäätään saisi pitää hallussaan ampuma-aseita, ei saa olla viranomaisten tiedossa mitään erityisempiä rikoksia, päihtymyspidätyksiä, huumausaineiden käyttöä, väkivaltaa tai mielenterveysongelmia.
Huuskon mainitsema tapaus jossa pistoolia kuljetetaan jatkuvasti auton hansikaslokerossa täyttää ampuma-aserikoksen tunnusmerkit. Jo oman oikeusturvansa takia Huuskon on syytä ilmoittaa ko. rikoksesta ja henkilöstä poliisille. Mahdollisesti tällä ilmoituksellasi estät ko. henkilöä syyllistymästä henkirikokseen.
Meillä metsästysseurassa on likimain parikymmentä aktiivista loukkupyytäjää. Kun itse käyn päivittäin koiran ulkoiluttamisen yhteydessä tarkastamassa loukut, niin usein kannan mukana pienoispistoolia, mahdollista lopetusta varten. Aina silloin tällöin sitä tarvitaankin. Ja tapana on käydä harjoittelemassa radalla silloin tällöin. Muutaman kerran kesässä ammutaan myös kilpailuissa. Pitkien aseiden lisäksi varsin moni metsästäjä tarvitsee harrastuksessaan pistoolia. Ja kuten jo sanottu, meilläkin, pienessä seurassa näitä omistajia on kymmeniä. Ja, samanlaisia metsästysseuroja lienee Suomessa tuhansia, jos ei kymmeniä tuhansia.
Emme todellakaan halua että tarpeellisten ampuma-aseiden hankintaa vaikeutetaan nykyisestään.
Jos poliitikoilla on todellista halua korjata asioita, niin yrittäkää saada nuoret ja vanhemmatkin mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset hoitoon. Joissain tapauksissa tarvitaan muutakin kuin avohoitoa ja mielialapillerien vapaata jakelua.
No haloo pönttöpäät, tässä lain mukaisia tarvitsijoita.
Pistoolin tarvitsee pistooliammunnan harrastaja.
Pistoolin tarvitsee sotilas.
Pistoolin tarvitsee poliisi.
Pistoolin tarvitsee loukkumetsästäjä.
Pistoolin voi tarvita joku muukin.
Mitä ihmettä te kyselette?
Kuka tarvitsee moottorikelkkaa?
Kuka tarvitsee keittiöveistä?
Jalat maahan!
Entiset kansalliskonservatiivit, joilta markkinatalous, vapaamielisyys ja Euroopan unioni sekä WTO-prosessi ovat tuhonneet eheän maalimankuva. On turvallista tietää, että vaikkei suojelusenkeli aina olisi paikalla niin onhan sentään EKP, valtiovarainministeriö ja SAK - sekä Raimo Sailas. Kaikki ei siis ole satunnaisten valtiovarainministerien ja liittokohtaisen tupokierrosten varassa.
Sosialidemokratia on kansalliskonservatismin miltei postmoderni muoto. Sinisten sosialidemokraattien tunnus on ruiskukka ja alamainen usko auktoriteetteihin.
Sosialidemokraatteja tarvitsevat myös entiset vasemmistolaiset siksi, että Marx onkin kuollut eikä Neuvostoliittoakaan enää ole. Mao Zedongkin on kapitalistisen tien kulkijoiden revisionismin kohteena.
Sosialidemokraatteja tarvitsevat myös yritystukia toivovat yrittäjäporvarit.
On oikeastaan sanoa, kuka ei tarvitsisi sosialidemokraatteja. Melkein jokainen on loppupelissä sosialidemokraatti tarvitessaan sivistystä, terveydenhuoltoa tai tulonsiirtoja yhteisestä laarista.
Blogissa toimittaja mainitsi tuttavapiirissään olevien henkilöiden hankkineen ampuma-aseita joita säilytetään mm auton hansikaslokerossa.
"Olen tavannut ihmisiä, joille oma laillinen pistooli tai revolveri kuuluu perusturvallisuuteen. Joku on pitänyt sitä auton hansikaslokerossa ja kuka missäkin pöytälaatikossa. "
Nyt neuvoisin toimittajaa pikaisesti ottamaan poliisiin yhteyttä sillä nuo henkilöt eivät varmaan käytä asettaan siihen käyttötarkoitukseen mihin aseen lupa on alunperin myönnetty.
Itse tunnen myös jokusen laillisen ampuma-aseen omistajan sillä harrastan itse ampumaurheilua ja osallistun myös kilpailuihin.
Niistä kymmenistä urheiluamapujista jotka tunnen hyvin ei kukaan ole hankkinut asettaan säilytettäväksi hansikaslokerossa tai pöytälaatikossa.
Puhumattakaan että ase olisi hankittu omaksi turvakseen, mikä tuntuu myös olevan yksi syy miksi toimittajan tuttavapiirissä on aseita hankittu.
Mediassa on jo nyt liikaa valheellisia väittämiä uutisoinnin yhteydessä, mm Jokelan valitettavan tapahtuman yhteydessä.
Väitettiin mm ampujan kuuluvan ampumaseuraan, todellisuushan ei ollut näin. Hän vain oli sattunt käymään kaupallisella ampumaradalla Helsingissä, tämä siis rinnastettiin ampumaseuran jäsenyyteen.
Yhtä osuva vertaus olis että väitettäisiin ihmisen joka on käynyt autokaupassa omistavan ajokorin tuon käynnin seurauksena.
Suomessa on perinteisesti tehty enemmän väkivaltatekoja mm paljaain käsin, puukoin, kirvein ym tilapäisvälinein.
Rattijuopotkin ovat tainneet tappaa hieman enemmän ihmisiä vuosien varrella kun lailliset urheiluaseet.
Toivoisin toimittajaa vaikka ottamaan yhteyttä johonkin isompaan ampumaseuraan ja tutustumaan lajeihin joita harrastetaan vastuullisten harrastajien toimesta.
Uskoisin ampumaseurojen mielellään kertovan toiminnastaan ja näkemyksistään sekä lisäksi aseiden oikeasta säilytyksestä ja käytöstä.
Luvan myöntäneen viranomaisen puoleen tulisi kääntyä silloin kun huomaa aseita käytetyn tai myönnetyn lupaperusteiden vastaisesti. Tämän tekee jokainen vastuullien ampumaurheilun harrastajakin.
Aseiden laillisesta säilytyksestä ja käytöstä on olemassa jo varsin perusteelliset lait ja asetukset, valitettavasti toimittajan lähipiiri ei ole perillä hyväksyttävistä perusteista aseenkäsittelyyn ja varastointiin liittyviiä kysymyksistä.
http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/suomi/rikosilmlomake
Tutkintapyynnön niistä, jotka käyttävät asettaan muuhun kuin lupahakemuksessaan mainittuu tarkoitukseen voi tehdä Internetissä.
Olisi harmi jos leviäisi käsitys siitä, että ne, jotka hankkivat esimerkiksi samankaltaisen pienkaliiperisen tarkkuuspistoolin kuin Pekka-Eric Auvinen uskoisivat olevansa oikeutettuja kantamaan asetta arkena työpaikalla kainalokotelossa tai jättämään sen auton hansikaslokeroon varastettavaksi. Pääkaupunkiseudulla niin moni työssä käyvä käyttää mielialalääkkeitä, etteivät urheiluammuntaan tarkoitetut tarkkuusaseet ole mitään pikkujouluvälineitä.
Se, että Suomessakin poliittisessa aallossa ja gallup-kannatuksen vuoksi vaaditaan aselakien kiristämistä, johtunee siitä, että ei tunneta nykyistenkään lakien sisältöjä eikä tulkintaa.
Suomessa on kyllä ihmisiä. jotka uskovat, että metsästykseen anottu haulikko on sitä varten, että taajama-alueella ammutaan enemmän tai vähemmän täydessä mielentilassa naapurin irtipäässeitä kissoja tai koiria.
Jos siis jossain on lehden toimitus, jossa urheiluammuntaan pistoolinsa anoneet käyttävät tarkkuusasettaan mukana jatkuvasti pelotukseksi pomolle, kollegoille tai ryöstäjille niin kannattaisi ehkä hieman tutkia, mihin oikein on aseen anonut.
Käsiaseiden saatavuus on toki tärkeä ja vakava aihe.Hyvä.
Poliisille puolestaan ase on työkalu.Heillä on oikeus kantaa asetta
ja velvollisuus myös käyttää sitä.Ja suojella siviilejä vaikka sitten
oman henkensä riskeeraten.
Tätä taustaa vasten poliisin toiminta Jokelassa vaikuttaa amatöö-
rimäiseltä.
Koulun pihalla on kymmeniä poliiseja.Koulun sisällä yksi oppilas
pistoolin kanssa ja SATOJA mahdollisia uhreja.Ja poliisi odottelee
Karhukoplan tuloa paikalle pitkälti toista tuntia menemättä itse sisään rakennukseen.
Luoja meitä tällaiselta virkavallalta varjelkoon!
Ja asiaan kuuluu,että Suomen aina reipas ja rohkea Neljäs Val-
tiomahti ei ole tarkastellut asiaa tästä näkökulmasta lainkaan.
Suomessa Karhukoplalla on paras suojavarustus ja oletetaan, että myös paras toiminta. Poliisi ei ole armeija eikä poliisi periaatteessa valmistaudu taisteluun, vaan toimii aina ylivoima-asemasta. Jossain operaatiossa ei ole ruumispusseja valmiiksi poliisia itseään varten niin kuin puolustusvoimien operaatioissa.
100 poliisia vastaan yksi abiturientti on sopiva voimasuhde. Hämmästyttävää oli vain se, miten pitkään ampujan hoitoon saattaminen vei. Sitä ihmetellään Jokelassakin.
Kiitokset tapionevalle kommentistasi!
Vaikka näytämme olevan eri mieltä asiasta,niin on kuitenkin kiva
saada edes jotain palautetta.
Ymmärrän kyllä,että poliisi ei ole sama kuin sotilas.Siis,että poliisin
kenttäjohtajalla ei ole oikeutta komentaa miehiään mennä hen-
genvaaralliseen tilanteeseen.Hyvä.Olkoon näin.
Siitä huolimatta se tilanne,jossa poliiseja oli pihalla kymmenittäin
tumput suorina ja yksi ainoa lukiolaisjannu räiski siellä sisällä pis-
toolillaan,on vähintäänkin h-tin turhauttava.Ruumiita olisi voinut
tulla vaikkapa 70-100.Onneksi ampuja-Auvinen oli riittävän tyhmä
luullakseen,että kun poliisit on jo pihalla, niin ne tulee saman tien
sisään.Ja ampui itsensä.
Mutta tämä ei ollut poliisin ansiota.
Kaikesta huolimatta: Hyvää Joulua!
Lauri Huuskonen
Pidän erittäin valitettavana että Suomi ja sen media on menemässä yhä populistisemmaksi. Toivoin Uudesta-Suomesta esikuvansa kaltaista asiasta puhuvaa lehteä selkeällä maltillisella oikeistolaisella näkökannalla. Näin ei kuitenkaan käynyt, josta ylläoleva artikkeli on esimerkki.
Kuten aiemmin on tässäkin blogissa todettu, on nykyisin vallalla moderniin tekniikkaan ja ulkolaisiin ilmiöhin perustuva turvallisuuden maailmankuva.
Sotilaallisista uhista ja armeijan iskukyvystä puhutaan vääristellen, koska se on osa ajan retoriikkaa valtion laitoksissa. Asiaa selkeimmi kuvaa usean EVP upseerin kanta puolustuskykyyn. Sinä aikana kun he olivat aktiivipalveluksessa, he eivät rohjenneet arvostella nykyistä puolustusvoimain tilaa. Eläkkeellä he nyt toteavat armeijan toimintakyvyn lamaantuvan kahdessa päivässä, mikäli Suomea kohtaa strateginen isku.
Ampumaurheilu on hyvä ja virkistävä harrastus, jolla voidaan nähdä hyvinkin maanpuollustuksellista merkitystä. Vallalla olevaan länsimaiseen populistiseen retoriikkaan kuuluu myös imiönä se että heti kun ikäviä asioita käy, niin hyvin jyrkällä liikkeellä ollaan menossa muiden maiden edeltä näyttämään suuntaan, vaikka kokemukset sieltä olisivat huonojakin. Näin on käynyt esim Englannissa jossa käsiaseiden kiellon jälkeen, niillä tehtyjen henkirikosten määrä on noussut. Samoin Belgiassa joudsuttiin asevastainen kampaja vetämään takaisin koska kansalaiset eivät aseitaan luovuttaneet.
Aseiden säilyttäminen klubeilla ei onnistu jo edellä mainituista turvallisuussyistä. Lisäksi suuri osa Suomalaisista ammunnan harrastajista asuu maalla, jossa ampumaradat ovat ulkoratoja, vailla lukittavia tiloja. Olisi melkoista kansalaisten saattamista eriarvoiseen asemaan, jos säädökset kieltäisivät maaseudun väestöltä yhden heidän tärkeimmistä ajanvietto tavoistaan. Ampumakilpailut ovat hajallaan ympäri Suomea. Ei aseita näiin ollen voi klubeilla säilyttää. Klubi on siinäkin mielessä huono, että sielolä maksavaa asiakasta ei välttämättä tunneta kunnolla, jolloin seuraukset ovat arvaamattomat.
Pistoolia tarvitaan mm seuraavissa lajeissa.
Pistoolisilhuetti SAL laji. 22lr ja toisessa luokassa suuremmat.
Revolverisilhuetti SAL laji: 357mag>
SRA Reserviläisliiton laji: 9mm pist tai vastaava puoliautomaattiase.
IPCS Suomen ampumaliiton laji: 9mm>
Isopistooli Suomen ampumaliiton laji: 32> puolimautomaattipistooli
Olympiapistooli Suomen ampumaliiton laji: 22LR
Vapaapistooli Suomen ampumaliitton laji:22LR
Pienoispistooli Suomen ampumaliiton laji: 22LR
ilmapistooli SAL laji: 177cal
CAS SAL laji: 44>
Lajeja on vielkä lisää ja oheiset jakautuu vielä moneen luokkaan.
Ampujia on paljon, mutta kuten todettu ei ole populaariä kertoa harrastuksestaan.
Aseiden uhalla pelottelu on helppoa: maalataan uhkakuva. Tätä uhkakuvaa ei tarvitse (eikä voikaan) perustella, sillä se perustuu tunteisiin vetoamiseen, ei faktoihin.
Aina kun argumentoinnissa vedotaan tunteisiin, sen sijaan että vedottaisiin tosiasioihin, on syytä olla valppaana.
Tunteisiin vetoaminen astuu usein kuvaan kun faktat puuttuvat, tai ne eivät tue uhkakuvien esittäjän näkökantaa.
Sama taktiikkaa käytetään yleisesti. Ulkomaalaiset tulevat ja vievät työpaikkamme. Saksalaiset ostavat kaikki kesämökit. Hyvinvointivaltio on uhattuna. Eläkepommi uhkaa. Viehekalastajat täyttävät kesämökkirannat. Maaseutu autioituu, jos sinne ei syydetä miljardeja.
Vaatikaa faktoja, ja tilastoja niiden tueksi, älkää uskoko pelotteluja. Pelottelijalla on aina oma lehmä ojassa.
Risto E. J. Penttilä kirjoitti kolumnissaan Myönteisesti Natosta mm: "Julkaisun lopputulema on, että jäsenyyttä ei ratkaista faktoilla, vaan maailmankuvilla. Raportin sanoin: Suomen Nato-suhde liittyy kysymykseen, kuinka miellämme itsemme sekä millaisena me näemme ja haluamme nähdä Suomen roolin maailmassa."
Kaukana ei ole ajatus, että asiat ratkaistaan yhä enemmän mielikuvilla, jotka nekään eivät välttämättä perustu faktoihin. Näin tässä käsiaseiden vastustamisessakin on käymässä. Kauhistuttavaa, koska mielikuviin tai maailmankuviin perustuvat ratkaisut luovat illuusion turvallisuudesta, joka ei vastaa välttämättä reaalimaailmaa. Huomatkaa Penttilän sanonta - ei ratkaista faktoilla, vaan jne. Hirvittää ajatellakin kansanäänestystä, joissa kyllä tai ei -äänistä taisteltaisiin mielikuvien kautta ja parhaiten tässä onnistunut kanta voittaa. No, vaalitkin käydään yhä enemmän mielikuvilla. Paasikivikin äreänä vanhana herrana saattaisi jäädä rannalle jo alkumetreillä... Vaikka sanoikin kaiken viisauden alkavan reaaliteettien tunnustamisesta.
Käsiaseiden kieltäminen ei tietenkään ole mittasuhteiltaan Natoon verrattava asia. Tässäkin ollaan päätöksiä tekemässä paljolti mielikuvien perusteella ja kansalaisten kannatus asialle perustuu mielikuvien synnyttämiseen. Surkeinta on edelleen se, että itse perusongelma ei tällä poistu. Jos joku syystä tai toisesta haluaa aiheuttaa tuhoa, kyllä siihen edelleen keinot löytyy. Myyrmäen pommi-iskussakin käytettiin omatekoista pommia.
Yksi riskiteorian uranuurtajista Kenneth J Arrow puhui "asiantiloista" (state of world), joita yritettiin hahmottaa juuri faktojen pohjalta. Valinta voidaan sitten rationaalisesti tehdä eri "asiantilojen" välillä. Onko nyt niin, että sattuma ratkaisee yhä enemmän ja parhaiten menestyy se, joka onnistuu parhaiten vastaamaan äänestäjien mielikuviin. Olivatpa mielikuvat tosia tai ei. Voi sitä populismin riemujuhlaa...
Nykyiset aselait Suomessa ovat aika tiukat. Aseiden säilytystä koskevat säädökset ovat selkeät ja tiukat. Niitä noudattaen aseet eivät helposti joudu vääriin käsiin tai pimeille asemarkkinoille. Niiden rikkoja syyllistyy rangaistavaan tekoon. Metsästäjänä tiedän, että esimerkiksi hirvijahdissa joka passituksen yhteydessä asiaan kuuluu turvallisuusnäkökohtien tarkistaminen jne.
Käsiaseiden kohdalla toki voi olla tarkistamisen varaa. Esimerkiksi henkilökohtainen haastattelu voisi olla lupaa anottaessa paikallaan, ellei henkilöhistoriaa entuudestaan tunneta.
Vapaaehtoisella ase- ja ampumaharrastuksella on merkitystä myös maanpuolustukselle. Ei meillä ole tapahtanut mitään niin uutta ja mullistavaa, että kaikki käsiaseet pitäisi koota yhteen paikkaan, jossa ne sitten olisivat houkuttelevana murto- ja anastuskohteena. Nykyinen hajasijoitus on parempi. Pistooliammunta on hyvä ja hieno harrastus, ja pitäisi monen nuoren poissa kadulta ja pahanteosta. Hörhö puolestaan saa tappovälineen käsiinsä, vaikka kaikki pistoolit haudattaisiin ydinjätevarastoon.
Olen ilahtunut siitä, että tässä keskustelussa on ollut asiantunteva ote. Esittämiini kysymyksiin on vastattu fiksusti. Etenkin ampumista harrastavat lukijat ovat perustelleet hyvin, miksi ase on syytä viedä kotiin.
Perustelu tiivistyy suurin piirtein näihin "er:n" sanoihin: "Aseiden säilyttäminen klubeilla ei onnistu turvallisuussyistä. Lisäksi suuri osa suomalaisista ammunnan harrastajista asuu maalla, jossa ampumaradat ovat ulkoratoja, vailla lukittavia tiloja."
Ampumaharrastus on minun mielestäni kaikin puolin ok. Aikoinaan intissäkin mukavinta oli juuri ampuminen.
Ainakin minä tarvitsen. 15 "minkki"-merkkistä ympäristörikollista ja 3 majavaa tälle syksylle koki loppunsa revolverini kuivakan laukeamisen kautta.
Hoidetaan homma kuten muutenkin tässä maailmassa: koulutuksella. Suomessa aseenkäytön koulutuksen antaa ilmaiseksi puolustusvoimat ja siten aseellisen varusmies(nais)palveluksen voisi asettaa aseenkantoluvan vaatimukseksi.
Ns. Helppo ratkaisu, joka ei ratkaise yhtään mitään. Esim. Heikinlaakson ammuskelija oli vielä erikseen jankannut armeijajuttuja ennen kuin alkoi ammuskella ympäriinsä. Yleisestikin ottaen valtaosan aseilla tehdyistä rikoksista tekee juuri armeijan käynyt mies. Alkoholin käyttö on suurin väkivaltaa ennustava tekijä. Alkoholismi ja aseet ovat vaarallinen yhdistelmä.
"Yleisestikin ottaen valtaosan aseilla tehdyistä rikoksista tekee juuri armeijan käynyt mies."
Tämä johtuu siitä, että noin 90% miehistä on käynyt armeijan. Siihen 10%:iin, joka ei käy armeijaa, sisältyvät vakaumuksellisten lisäksi myös ne, joilla on esimerkiksi huumeongelma.
Kun yleinen asevelvollisuus aluepuolustuksen ja maavoimien tarpeettomaksi muuttumisen jälkeen Suomessakin lakkautetaan osana Nato-päätöstä niin kuin Ruotsissa, alkaa aseiden väärinkäyttäjien joukossa olla enemmän naisia. Yleinen aseistariisunta siis tekee väärinkäytöksistä yhteiskunnallisesti tasa-arvoisemman.
http://www.mtv3.fi/uutiset/txt/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2007/12/...
Seuraava kysymys tuomitun vartijan kohdalla on se, millaisen asekoulutuksen hän sai puolustusvoimissa ja missä hän palveli. Lisäksi voidaan ottaa esiin kysymykset siitä, oliko hänellä isää tai isoisää, joka olisi jo kymmenvuotiaana kasvattanut muutamia aseiden käyttöön liittyviä periaatteita.
... että provokaatiosi sai aikaan positiivisen reaktion, josta ilmenee että asiaa tunnetaan. Aika riskaabeli tyylivalinta.
Korjataksesi käsitystäni omasta asiantuntemuksestasi, voisitko ystävällisesti kuitenkin korjata etusivun ingressin tähän juttuun? Että Yhdysvalloissa olisi menossa jotakin merkityksellisiä aserajoituksia läpi, on nimittäin edelleen silkkaa humpuukia, YLE:n propagandasyötti jonka niin sinä kuin koko Suomen media nielaisitte vapoineen.
Kimuranttia on lähteä tuota uutta jenkkilakia tulkitsemaan, mutta yleislinjan on tarkoitus olla sellainen, että sen pitäisi estää todetusti henkisesti sairaita ihmisiä hankkimasta aseita. Paikallisten kriitikoiden mukaan laki on kuitenkin kuin aselobbareiden toivelista:
http://ap.google.com/article/ALeqM5iEnfByXPlGVnNttnAG0MO3fdsnFQD8TL2GAG0
Antamasi linkin takaa kävi ilmeiseksi, että Virginia Tech murhaaja oli saanut aseensa, vaikka nykyinenkin laki olisi estänyt sen, jos sitä olisi noudatettu
"Cho had been ruled a danger to himself during a court commitment hearing in 2005. He had been ordered to have outpatient mental health treatment and should have been barred from buying the two guns he used. But Virginia never forwarded the information to the national background check system."
Kun kysyt, että pitäisikö käsiaseiden saantia rajoittaa, tulee vaikutelma (tai ehkä haluat sellaisen antaakin?), että niiden saantia Suomessa ei rajoitettaisi laisinkaan. Käsiaseen saaminen Suomessa on tehty melkomoisen vaikeaksi. Normaali, ampumista harrastava kansalainen, voi sellaisen saada, kunhan osoittaa käyttäytymisellään olevansa kykenevä asetta käsittelemään ja osoittaa harrastuneisuutensa. Se, että Auvinen sai aseensa noin vähillä harrastusnäytöillä, oli nykyisenkin lain vastaista. Se, olisiko Auvinen toteuttanut inhottavat tekonsa ilman laillista asetta, jää kysymysmerkiksi. Itse uskon, että hän olisi toteuttanut tekonsa joka tapauksessa. Millään lainsäädännöllä ei olisi estetty Jokelan tapahtumia.
tarvitaanko omaa pistoolia harrastuspaikan ulkopuolella?
Kyllä tarvitaan. Huolto- ja rakentelu olisi täysin mahdotonta ns. kollektiivisessa säilytyspaikassa.
Lisäksi, kuten ehkä aiheen avaaja muistaa, aseen käyttöä harjoitellaan toistuvasti "kuivana". Sitä puretaan, kootaan, öljytään ja harjoitellaan mm. tähtäyskuvan ottamista. Se on kilpa-ampujille erittäin tärkeää. Tämä kaikki lisää myös turvallisuutta. Vertaus tieliikenteeseen; kaikkein vaarallisimpia ovat sunnuntaikuskit, jotka ajavat satunnaisesti.
Yhden vastakysymyksen esitän myös: mitä jos joku (valtio tms.) haluaisi takavarikoida omaisuuttasi kollektiiviseen säilytyspaikkaan? Vaikkapa taulut, joissa on tietty aihe tai symboli? Entä jos valtio haluaisi säilytettäväksi kirjat, joissa mainitaan herra x tai rouva y? Totalitarismi on hirveä polku.
Ymmärrän erittäin hyvin huolen siitä, että mielenterveyspotilailta pitäisi evätä oikeudet hankkia (mitä tahansa) aseita, mutta muuten tämä aihe on kuolleena syntynyt.
Puhutaan enemmin törkeitä rikoksentekijöitä kohtaan myönnettävistä naurettavista rangaistuksista tai siitä, pitäisikö Suomessa olla kovempia rangaistuksia väkivalta- ja seksuaalirikollisille. Rikolliset ovat ongelma, eivät lainkuuliaiset terveet kansalaiset, joilla on aseen hallussapitolupa.
Aseen kantamiseen on omat ohjeensa. Kantaminen ja hallussapito ovat tyystin eri asioita.
Suomen geopoliittinen asema tulee myös muistaa - jos kansa "vapautetaan" laillisista käsiaseista, niin kohta siniristilippumme voidaan korvata jollakin toisella. Naapurissa ollaan aina vaan pontevampia, ei kannata unohtaa faktoja.
Laillinen aseomistus on sekä isänmaallista, että hyödyllistä. Omat ystäväni ovat äärimmäisen tarkkoja kaikessa käsittelyssä, säilytyksessä ja ampumisessa. Mutta lajeissakin on eroa. Practical on sieltä kaikkein tiukimmasta päästä - harrastajakunnan sisäinenkin valvonta toimii, kaikkien muiden hyväksi.
Kun lukee tuon Markku Huuskon laittaman linkin viimeisen kappaleen, niin voi ajatella niinkin, että kun viranomainen kämmää niin syyttömiä kansalaisia halutaan rangaista. Moni asia voitaisiin hoitaa valvomalla jo olemassa olevia lakeja paremmin eikä aina vain kiristämällä niitä. Jos jo olemassa olevia pykälien noudattamista ei voida valvoa, niin mitä hyötyä on kehittää lisää samanlaisia pykäliä. Kieltolakien toimivuutta on kokeiltu jo ennenkin tunnetuin tuloksin.
NRA pitää uutta lakia hyvänä:
http://www.nraila.org/News/Read/NewsReleases.aspx?ID=10407
Jos aseet kielletään vaikka kokonaan, aseiden salakuljetus räjähtää käsiin.
Moniko on sitä mieltä että alkoholin kieltolaki oli toimiva juttu? Poistuiko alkoholin käyttö? Päinvastoin, alkoi järjestynyt salakuljetus ja alkoholia oli tarjolla enemmän kuin ennen kieltolakia. Ja kun viinan hinta tipahti, lopahti pirtun salakuljetus lähes täysin, koska ei kannata rahdata kun samaan hintaan saa kaupasta. Samahan pätee myös huumeisiin. Kun lakeja on tiukennettu niin järjestäytyneellä rikollisuudella menee lujemmin kuin koskaan, satojen tai tuhansien kilojen takavarikot ovat arkipäivää. Ehkä tässäkin olisi aika hieman miettiä lain tarkoitusta. Onko tarkoitus vain tuottaa rikollisille bisnestä.
Lakeja riittävästi tiukentamalla saadaan vain venäjän mafialle uusia tuontiartikkeleita ja asiakkaita.
Niitä alkoi tippua lehdistöön vuoden 2005 loppupuolella; Säännöllisesti lähes sanatarkasti toistuvassa STT:n toimittamassa pikku-uutisessa referoitiin ilmeisenä tilaustyönä tehtyä tutkimusta jonka mukaan Suomessa olisi väkilukuun suhteutettuna kolmanneksi eniten ampuma-aseita maailmassa. Uutinen ei sinänsä ottanut kantaa ampuma-aseiden yksityisomistukseen puoleen eikä toiseen mutta sen jatkuva toisto indikoi jonkinlaisen mielipiteenmuokkauskampanjan olevan menossa.
Sitten jysähti: Väkivaltafantasioihinsa itsensä hukannut nuori mies toteutti Jokelassa Yhdysvaltalaisten esimerkkien mukaisen laajennetun itsemurhan. Traagisen tapahtuman uutisoinnissa alkoi ilmetä tuttuja piirteitä. Sylttytehdas varmistui kun mediassa alettiin systemaattisesti toistaa kysymystä: ”Onko käsiaseen omistaminen kansalaisoikeus”
Kysymys paljastaa kahdellakin tavalla mistä tässä on todellisuudessa kysymys: Tässä USA:n demokraattisen puolueen vasemmistosiipi käy mediasotaa republikaanisen puolueen oikeistosiiven kanssa läheiseksi koettua USA:n kansallista kivääriyhdistystä, NRA:ta vastaan.
Ensinnäkin terminologia: Näissä uutisissa käytetään säännönmukaisesti anglismeja ”pienase” (Small arm) tai ”käsiase” (handgun) jotka ovat puhtaasti englanninkielisiä termejä joille ei suomen kielessä ole mitään yksiselitteistä vastinetta vaan ne ovat sopivasti epämääräisiä. Toinen on kysymyksenasetteluun sisältyvä oletus jonka mukaan (käsi)aseen omistaminen olisi kansalaisoikeus.
Kansalaisen oikeus tuliaseen (firearm) omistamiseen on käsittääkseni kirjattu ainoastaan USA:n peruslakiin ja Yhdysvalloissakin tämä oikeus on ainoastaan periaatteellinen. Toisin kuin media haluaa asian ymmärtää, myös USA:ssa aseiden omistamista on rajoitettu lukuisilla laeilla ja säädöksillä. Asian ymmärtäminen on kuitenkin suomalaisesta näkökulmasta haasteellista johtuen Yhdysvaltojen valtiomuodosta jossa liittovaltion yhdistävän lainsäädäntörakenteen alla toimii paikallista toimeenpano- ja lainsäädäntövaltaa käyttävät osavaltiot.
Suomessa perustuslaki ei ota kantaa ampuma-aseisiin vaan niiden hallussapidosta määrätään erillisellä ampuma-aselailla. Toisin kuin media antaa meidän ymmärtää, ampuma-aseen omistaminen ei ole Suomessa perustuslakiin kirjattu automaattinen kansalaisoikeus, se ei ole sellainen koskaan ollut eikä se sellainen koskaan tule olemaankaan. Ja hyvä näin.
Eräs mielenkiintoinen huomio Jokelan tragedian uutisoinnissa oli STT:n välittämiinsä uutisreferaatteihin lisäämä loppukaneetti jossa mainittiin maailmalla ihmeteltävän yksityishenkilöiden omistuksessa olevien ampuma-aseiden suurta määrää Suomessa. Kuitenkin kun tutustui referaatissa mainittuun alkuperäiseen uutismateriaaliin, näitä ihmettelyjä ei pikaisella silmäyksellä löytynyt ensimmäistäkään. Ilmeisesti STT:n politiikkaan kuuluu korjata ulkomaisten uutisvälineiden materiaalia siihen muotoon, jossa niiden STT:n uutistoimittajan mielestä olisi alun alkaen kuulunut olla?
Eipä yllätys että välittömästi Jokelan tapahtumien jälkeen Internetin keskustelupalstat täyttyivät hysteerisestä ulvonnasta. Yhdysvaltalaisesta aseväittelystä (Demokraattien vasemmistosiipi vs. NRA) suoraan kopioiduissa kannanotoissa toisteltiin ”käsiaseiden” (SIC!) hyödyttömyyttä. (Eihän kukaan tarvitse käsiasetta!). Toinen nettisotureiden lempiaihe on aseen omistajien mystinen ”naksahdus”.
Olen keskustellut tästä aiheesta useammankin kerran lähipiiriini kuuluvan mielenterveyskysymyksistä väitelleen ja siitä elantonsa ansaitsevan henkilön kanssa. Hän toteaa yksiselitteisesti, ettei lääketiede tunne tämänkaltaista äkillistä mielenhäiriötä, vaan että ilmiö kuuluu fiktiivisen viihdeteollisuuden luomaan maailmaan. Mikäli ilmiö olisi todellinen, en enää uskaltautuisi yhdenkään joukkoliikennevälineen matkustajaksi koska en voisi olla varma koska lentokapteeni, bussikuski tai veturinkuljettaja ”naksahtaa”. Samoin kammoksuisin kovasti poliiseja, koska heillähän on ase osana virkavarustusta jatkuvasti kirjaimellisesti käden ulottuvilla ja hehän voivat ”naksahtaa” stressaavan työnsä parissa milloin vain.
Tietysti tämähän ei kapakkapsykologeja häiritse, ajatus siitä että ase, ja varsinkin ”käsiase” säteilisi ympärilleen jotain mystistä pahaa joka saa esimerkiksi kaltaiseni vakaan keski-ikäisen perheenisän syyllistymään henkirikoksiin, on aivan liian herkullinen hylättäväksi. Ilmeisesti meillä ihmisillä on jokin geeneihin kirjattu koodi jolla voimme sysätä vastuun omista pahoista teoistamme jonkin mystisen syntipukin niskaan. Historian saatossa syntejä on voitu vierittää paholaisen, demonien tai vaikkapa noitien niskaan. Nyt Suomessa roviolla poltettavaksi on näköjään valittu laillinen vastuullinen ampumaurheilu.
Kukaan ei siis tarvitse ”pistoolia? Väärin. Minä tarvitsen. Ja kun minä ilmoitan että minä tarvitsen niin silloinhan joku (siis minä) tarvitsee aseita. Siitä, mihin minä niitä tarvitsen, minun ei tarvitse julkisuudessa kenellekään tilittää. Riittää että minä tunnen tarvitsevani aseen jolloin tarve on määritelmällisesti toteen näytetty. Tarve on tunne. Piste.
Tähän moni varmaankin ajattelee että heillä on tunne että minä en tarvitse aseita. Heiltä kysyisinkin että millä ihmeen lihaksilla he kuvittelevat olevansa moraalisesti, eettisesti tai älyllisesti niin paljon minun yläpuolellani että heillä olisi oikeus sanella minulle mitä minä saan haluta tai tarvita? Onko heidän tunteensa jotenkin vahvempi kuin minun ja jos on niin millä mittarilla mitattuna? Nietzsche, yli-ihmisoppi, Jokela? Heliseekö kello?
Ampuma-aselaki tuntee perustelut joiden pohjalta viranomaisella – siis poliisilla – on oikeus harkintansa mukaan joko myöntää minulle ampuma-aseen (tässä tapauksessa pistoolin) hallussapitoluvan Poliisilla on myös oikeus hylätä lupahakemukseni, tai perua voimassaolevat luvat, joten mikään lupa-automaatti poliisi ei missään tapauksessa ole.
Olen harrastanut metsästystä ja urheiluammuntaa aktiivisesti kohta kolmekymmentä vuotta. Aseet, metsästys ja urheiluammunta aina suomenmestaruus ja kansainvälisellä tasolla asti ovat antaneet minulle paljon hyviä kokemuksia ja hyviä ystäviä. Harrastukseni myötä olen oppinut vastuullisuutta, kurinalaisuutta, suunnitelmallisuutta, paineensietokykyä ja pettymysten hallintaa. Suhtaudun erittäin penseästi kaikkiin yrityksiin vaikeuttaa harrastustani koska koen näiden toimien olevan itselleni ja tuhansille harrastajatovereilleni langetettu kollektiivinen rangaistus rikoksista joihin emme ole syyllistyneet emmekä tule syyllistymään.
Jos vielä palataan suomen perustuslakiin: Valtiojärjestyksen toisessa luvussa, viidennessätoista pykälässä määritellään omaisuuden suoja. Asekieltoa kampanjoivien olisi syytä muistaa että ampuma-aseet ovat omaisuuden suojaa nauttivaa yksityistä omaisuutta, vieläpä hyvin arvokasta sellaista. Halvimmillaan ampuma-aseen voi saada laillisesti ostolupaa vastaan muutamalla sadalla eurolla mutta keskimäärin harrastukseensa paneutuneet henkilöiden asekaapeista löytyvien aseiden yksikköhinta pyörinee vähintäänkin tuhannen ja kahden tuhannen euron välillä. Oman asekaappini sisällön totesin olevan arvoltaan yli viisitoista tuhatta euroa. Jos Suomessa on alussa mainitsemani tutkimuksen mukaiset kaksi miljoonaa yksityissomisteista ampuma-asetta keskihinnaltaan tuhat euroa, ampuma aseiden totaalikiellon kustannukset pelkästään laissa määrätyn pakkolunastuksen osalta olisivat kaksi miljardia euroa. Tämän lisäksi tulisivat aseiden keräily- ja jälleenkäsittelykustannukset joihin uppoaisi varo
vastikin arvioiden useita satoja miljoonia euroja. Mistäs se raha otetaan pois? Aseistariisuntaa ajavilta tahoilta tuskin tällaisia summia löytyy.
Vai onko tavoitteena yksityisen omaisuuden suojan murtaminen ja yksityisen omaisuuden kollektivisoiminen (proletariaattia johtavan tiedostavan etujoukon käyttöön)?
Ampuma-aseista käytävässä julkisessa keskustelussa olemme näköjään ajautuneet surkuhupaisia piirteitä täynnä olevaan tilanteeseen jossa suomen itse itsensä älymystöksi nimeämät puna-vihreät mielipidejohtajat ja heidän seuraajansa hyökkäävät USA:n demokraattisen vasemmistosiiveltä sanatarkasti (käännösvirheineen) kopioidulla materiaalilla (Suomen?) republikaanisen puolueen oikeistosiipeä vastaan. Meteli on kova ja taistelu ankara mutta yksi puuttuu kentältä: Vastapuoli.
Suomeen on perustettu aseharrastajien etua ajava järjestö joka on ottanut provosoivasti nimekseen kansallisen kivääriyhdistyksen. Toisin kuin USA:lainen nimikaimansa, Suomen NRA ei ole poliittisessa kentässä erityisen vaikutusvaltainen ainakaan vielä. Asia saattaa kuitenkin muuttua, mikäli puna-vihreä anti-gun mediakampanja ylittää riittävästi yli kuudensadan tuhannen suomalaisen luvanhaltijan ärsytyskynnyksen. USA:sta meille suoraan kopioitu vastakkainasettelu saattaa yllättäen synnyttää myös sen puuttuvan vastapuolen joka alkaa puolen miljoonan jäsenensä painoarvolla ohjata poliittista päätöksentekoa. Kun pandoran lipas avataan, ulos voi lennähtää kaikenlaista yllättävää.
Ja lopuksi vielä jo muutamaan kertaan tässä ketjussa lähetetty viesti päätoimittajalle: Jos Teillä on oikeasti ystäviä / tuttavia jotka kuljettavat toimintakuntoista ampuma-asetta mukanaan, Teidän olisi jo oman oikeusturvanne vuoksi syytä tehdä heistä rikosilmoitus.
Vai olisikohan sittenkin helpompi tunnustaa julkisesti että kyseessä ovat keksityt mielikuvitushenkilöt? Siis ne samat Pekka Haaviston aikanaan eduskuntavaalikampanjassaan mainitsemat ammuntaa harrastavat mielikuvitusystävät jotka olivat vaihtaneet ampuma-aseensa laserpyssyihin.
Peace!
Max
Hyvin kirjoitettu! Oma kokemukseni ampumakerhon toiminnasta on ollut, että toiminta radalla oli erittäin kurinalaista eikä todellakaan jotain summittaista paukuttelua. Ennen kansakoulua isän kanssa kanalintujahdissa olleena sain tuntuman metsästykseen. Sekin oli kurinalaista toimintaa, jossa pääosaa näytteli itsekuri. Ampumaharrastuksessa ja metsästyksessä tarvitsen asetta. Vastaan myös itse siitä, miten aseita käytetään.
Kuka sitten pistoolia EI tarvitse? Esimerkiksi yli-ihmiseksi itsensä kuvitteleva Raskolnikov, joka elää aina melko varmasti muodossa tai toisessa keskuudessamme ja toteuttaa fantasiansa riippumatta siitä, onko välinevalikoimassa tuliaseita vai ei. Tätä ei voi välttää. Raskolnikov ei myöskään niksahtanut yhtäkkia muiden yläpuolella olevaksi valioihmiseksi. Ainoa mitä voisi olla tehtävissä, on mahdollinen Raskolnikovien tunnistaminen riittävän ajoissa. Mielenterveyteen satsaaminen tuntuisi paljon hyödyllisemmältä asialta kuin tuliaseiden kieltäminen. En pidä itseäni asefriikkinä, vaan ase on harratuksessa tarvittava väline siinä missä golfinpelaajalle maila.
Ehkä päättäjien kannattaisi sittenkin tutustua myös fiktiiviseen Raskolnikovin hahmoon. Se on yhtä fiktiivinen kuin TV -sarja Kova Laki, jonka teksteissä asiasta on oikein maininta... Vai onko?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Raskolnikov
"Ilmeisesti STT:n politiikkaan kuuluu korjata ulkomaisten uutisvälineiden materiaalia siihen muotoon, jossa niiden STT:n uutistoimittajan mielestä olisi alun alkaen kuulunut olla?"
Vasemmistolaisilla on valitettavasti ylivalta Suomen mediassa.
Tämä ylivalta on kitkettävä pois. Valtaosa suomalaisista om "porvareita" ja vain pieni vähemmistö vasemmistolaisia. Median on toimittava tämän suhteen mukaisesti, eikä toimia vasemmiston ja Venäjän käsikassarana.
Kyllä tiedotus toimii länsimaisten yhteiskunta-arvon puolesta. Tosin SanomaWSOY on oppinut paremman indoktrinaatiomenetelmän kuin Alma Media. Joskus Aamulehti ylisuorittaa ja alkaa vaikuttamaan propagandalta. Samoin myös MTV3.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Crowleyn_lista
"Suhtaudun erittäin penseästi kaikkiin yrityksiin vaikeuttaa harrastustani koska koen näiden toimien olevan itselleni ja tuhansille harrastajatovereilleni langetettu kollektiivinen rangaistus rikoksista joihin emme ole syyllistyneet emmekä tule syyllistymään."
Ei tuhansien vaan kymmenien, jopa satojen tuhansien.
Huumehörhöt, mielenterveysongelmaiset, eikä rikolliset eivät "tarvitse" asetta - mutta ei myöskään autoa (jolla tapetaan enemmän ihmisiä kuin ampuma-aseilla).
Tavallisten terveiden ihmisten tulee saada itse päättää "tarvitsevatko" he esimerkiksi ampuma-asetta, fileointiveitseä, pesäpallomailaa, autoa, jne.
Tarvitsen pistoolia yhtä paljon kuin uskontoa. Siis en lainkaan.
"Urheiluammunta" ei ole hyvä vastaus. Se vain muuttaa kysymyksen muotoon "kuka tarvitsee urheiluammuntaa?" En ymmärrä sen väitettyä haasteellisuutta. Kun varusmiehenä ammuin ensimmäistä kertaa eläessäni kovilla, sain RK3:ssa 95, joka taulukoiden mukaan oli suurmertaritulos. Ilman kokemusta, ja vielä vasemmalta ammuttuna, vaikka olen oikeakätinen (mutta vasensilmäinen). En innostunut.
Keskustelussa on ollut mielenkiintoista havaita, että kiihkeimmät aseiden puolustajat kirjoittavat nimimerkillä.
Vapauteen kuuluu oma mahdollisuus valita mm. harrastuksensa ja sananvapauteen puolestaan se, että voi itse valita mieleisensä muodon mielipiteidensä ilmaisemiseksi.
No ilmeisesti nyky-Suomessa asekiihkoilijat joutuisivat vapaa-ajattelijoiden vainon kohteiksi...
...eikä sinun tarvitse omistaa. Sinulla on vapaus päättää. Mutta se, että sinä et tarvitse, ei loogisesti tarkoita, että muut eivät tarvitse. Tarve on tunne, kuten joku tuossa aiemmin totesikin. Ja jos minä tarvitsen, niin silloin minä tosiaan tarvitsen Mitä nimimerkkien käyttöön tulee, niin se on pelkästään viistasta silloin, kun omistaa aseita. Ei ole syytä toitottaa ammattirikollisille mistä niitä aseita mahdollisesti löytyisi.
... punnituista sanoista.
Haluan vielä tarkentaa, että tuo paljon mediassa toitotettu aseiden määrä Suomessa oli sekin silkkaa pajunköyttä.
Sveitsiläinen asevastainen tutkimuslaitos sovelsi Suomeen samoja arvailualgoritmeja kuin Jemeniin ym. heimovaltioihin, vaikka meillä on saatavilla aserekisteristä varsin tarkka tieto luvallisten aseiden määrästä. Ja täydennykseksi luvattomista aseista ihan oikeiden asiantuntijoiden arvioita esim. Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta. Asiaan on ottanut kantaa mm. Sisäministeriö: http://www.intermin.fi/intermin/bulletin.nsf/vwSearchView/92074A07CCA952...
Oikeasti Suomessa on per capita n. 8.-12.:ksi eniten aseita, mikä on suomalaisen maanomistuksen ja sitä kautta metsästyksen historian tuntien vähintäänkin luonnollista. Ja ah niin ikävän epädramaattista.
Puhe ja kirjoitus on joukkotiedotusvälineiden raaka-aine, puolivalmiste ja lopputuote. Siksi tarvitaan myös turhaa puhetta mainosten väliin.
Aseiden rajoittaminen, tai täysikielto, toimisi samalla tavalla kuin kieltolaki aikanaan. KRP:lla on varmasti jonkinlainen arvio laittomien aseiden tämänhetkisestä määrästä. Tätä määrää en lähtisi lisäämään, vaan pikemminkin päinvastoin.
Nimimerkki "mhursti" kirjoitti terävästi aiheena "Pelottelua" jatkaisin tätä aihetta ihmisten kyvyttömyydellä tehdä "paniikkitilanteessa" oikeanlaisia rationaalisia ratkaisuja. Tämä malli on psykologisesti todennettu ja sitä käytetään myös tietoisesti hyväksi. Ennen kuin lähdetään siivoamaan nurkkia olisi hyvä antaa pölyn laskeutua. Tuskin kukaan olisi uskonut vuosi sitten eduskunnan laativan ns. "hoitajien pakkotyö lain". Aselain muuttaminen yhden yksittäistapauksen vuoksi, olisi pakkotyölakiin verrattavissa oleva hätäinen erhe.
Jos ihmisten turvallisuus olisi todella päättäjien huoli, ensimmäisenä kiellettäisiin yksityisautoilu, valtaviin liikennekuolema tilastoihin vedoten. Tästähän on myös joillakin politikoilla omakohtaisia kokemuksia.
Käsiaseiden hallussapito vain virkatehtävissä toimiville.Muut harrastakoot klubeilla ja säilyttäkööt aseensa ampumaradoilla.
Pitäähän paukkupetereiden päästä purkamaan paineitaan.
Polvihousuisena eivät saaneet tarpeeksi paukuttelusta niin jatkakoot minun puolestani ,mutta valvotuissa olosuhteissa ettei
tule pipi.
Pyssyttä baariin Texasissa
Terveisiä taas täältä Texasista. Olen hienossa San Antonion kaupungissa, joka on amerikkalaisen asehulluuden koti. Vierailin juuri Alamon lähes pyhillä raunioilla. Katso vaikka tuolta:
http://www.thealamo.org/history.html.
Texasin baareissa saa tupakoida. Mutta kyllä täälläkin yksilön vapautta rajoitetaan ravintolaosastolla. Ravintolaan ei saa viedä asetta, edes laillista, jos ravintolan myynnistä yli puolet kertyy alkoholista.
Suomessa on kauhisteltu amerikkalaista asehulluutta ainakin 40 vuotta, ehkä pidempäänkin, mutta pidemmälle en muista. Aseen kantaminen kuuluu amerikkalaiseen ja varsinkin teksasilaiseen elämäntapaan, se on osa kulttuuria. Tuokin fakta on todettu suomalaisessa mediassa monta kertaa. Ja sitä on kauhisteltu.
Mutta miten käy, kun EU on kieltämässä tuliaseet alaikäisiltä unionin alueella? Suomalaiset mepit hyökkäsivät voimkkaasti EU:n lainsäädäntöä vastaan: metsästys kuuluu suomalaiseen kulttuuriin, eikä tappovehkeiden kantamista saisi rajoittaa (Suomessa). Suomi - Euroopan Texas?
Aloitin metsästysharrastuksen aseistettuna nuorena. Lupia kysymättä ammuin isän haulikolla sorsia ja jäniksiä 11-12-vuotiaana. Jälkeen päin ajateltuna, kyllä sellaisia aseita käyttääkseen pitäisi olla 18-vuotias. Käsiaseella voi tehdä paljon korvaamattomampaa vahinkoa kuin vaikka tupakalla, ja tupakka on kielletty alle 18-vuotiailta.
Sekä Texasissa että koko USA:ssa puhutaan taas kovasti uusista aserajoituksista. Syynä on se, että Omahan kaupungissa, Nebraskan osavaltiossa sattui syksyllä inhottava joukkotappo. Kuten Suomessa.
Aseita tarvitaan, mutta aika vähän. "Ihmiset tappavat, eivät aseet" on asehullujen vanha puolustus omalle perversiolleen. Totta, ihmiset tappavat, mutta tuliaseilla ne tappavat paljon tehokkaammin kuin ilman niitä.
Vaadin kuin demari: lisää rajoituksia.
Terv.
Niko H.
(San Antonio, Texas)
Ja minäkin kannatan aserajoituksia: en halua että aseita on esim. moottoripyöräjengeillä. Mutta miksi ihmeessä heillä vaan niitä koko ajan on? Miksi aserajoitukset eivät pure juuri niihin ihmisiin, joihin sen pitäsi purra? Britannia lienee rajoitusten ja yksilön valvonnan mallimaa, mutta aserikollisuus säilyy. Aseet on kiva ottaa pois minunkaltaisilta lainkuuliaisilta kansalaisilta. Hyötyä ei näy eikä tule näkymään esim. murhien määrän laskuna, koska luvallisilla tuliaseilla tehdyt rikokset ovat erittäin vähäisiä ja vastaavantasoinen rikos todennäköisesti tulisi tehtyä jollain muulla välineellä. Kaikki tuliaseilla tehdyt murhat pystyttäisiin tekemään tehokkaammin ja helpommin jollain muulla välineellä. Ainoa mitä saataisiin aikaiseksi näillä yleisön mielen rauhoittamiseksi tarkoitetuilla rajoituksilla olisi harmi ja mielipaha siitä, kun lailliset harrastukset hankaloituvat tai estyvät kokonaan. USA:n ja Suomen aseenomistusta on turha vertailla keskenään, koska suomalainen aseenomistus on jo oletusarvoisesti aivan erityyppistä ja lainsäädäntö on lähes yksi yhteen Kanadan - aserajoitusten mallivaltion - tasolla. Suomi ei tosiaankaan ole Euroopan Texas. Britannia voisi kyllä olla Euroopan Kiina.
"Vaadin kuin demari: lisää rajoituksia."
Näinhän se on. Vasemmisto pyrkii holhoamaan, rajoittamaan ja päättämaan kansan päiden ylitse - yksilöllä ei ole mitään merkitystä.
Me porvarit sen sijaan luotamme yksilöihin ja annamme heidän päättää itse siitä mitä he tarvitsevat, millaista koulutusta he haluavat, miten heidän lastensa hoito järjestetään, millaista työtä he mieluiten tekevät (ellei muuten niin yrittäjänä), jne.
Eläköön yksilöllisyys!
Se on sitten taas ihan eri asia, ettei aseita voida sallia mielenterveysongelmaisille, huumehörhöille, eikä alkoholisteille - mutta ei näille saa sallia myöskään autoja.
Eräs tunnetuimpia totalitaristisen yhteiskunnan merkkejä, on yksityisen aseen omistuksen rajoittaminen. (ESIM entinen Varsovan liitto, jossa rihlatut aseet olivat pääosin kansalaisilta kiellettyjä)
Suomessa asia kuitenkin kulminoituu mielestäni poliittiseen populismiin, poliisin rajallisiin voimavaroihin tarkistaa ihmisten taustat, sekä ulkomaisten yhteiskuntien salaihailuun.
Suomessa on jonkilainen kummallinen suhde amerikkalaisuuteen. Toisaalta sitä salaa ihaillaan, mutta samaan aikaan nautiskellaan antiamerikkalaisuudella. Lisääntyneen tiedon kulun myötä Suomalaiset apinoivat maailmailta toimintamalleja ja niillä mässäillään lehdistössä, joka entisestään kiihottaa adistuneita ja mielenvikaisia.
Yhteiskuntamme on muuttunut. Aikoinaan niinsanotuujen seitsämän surmanluodin aikaan, kukaan ei vaatinut 7X33 Sako kaliberisten pulttilukkoisten metsästyskiväärien pois ottamista kansaisilta, edellä maininitun tapauksen vuoksi. Kuolleita oli enemmän kuin Jokelassa, vaikka syyt olivat toiset. Kyse on myös yhteiskunnan muutumisesta siihen suuntaan että väkivallan tekoja ei toisaalta siedetä, mutta samalla suljetaan silmät todellisista ongelmakohdista. Huumeet, alkoholi, rauhoittavat lääkkeet jne aiheuttavat veritekoja ja samaslla kielivät lisääntyneestä yhteiskuntamme pahoinvoinnista ja avautumisesta ulkomaille. Hyvin moni näistä ilmiöstä on EU:n ja Shengenin sekä alkoholiveron alentamisen myötä pahentunut. Oman käsitykseni mukaan pahoinvointi on myös lisääntynyt kaupungistumisen myötä.
Maailman laajuisesti tiedetään, että asein tehty rikollinen toiminta ei ole suhteessa laillisten aseiden määrään, vaan enemmänkin yhteiskunnan pahoinvoinnin tilaan. Asia ei kulminoidu edes yhteen asetyyppiin, sillä aiemmin <80 lukua henkirikoksia tehtiin katkaistuin haulikoin jne, eli muunnetuin metsästysasein.
Jos aselupakäytäntöön olisi jokin aito muutos tehtävä, olisi se mielestäni nimenomaan tarkempi ihmisen henkisen tilan tarkastelu. Asia on sikäi ongelmallinen että se saattaa potilas/lääkäri suhteen uudelleen tarkasteluun. Viranomaispuolella on tiedossa että systemaattinen asian tarkistaminen, ei ole resurssien puutteen vuoksi mahdollista. Näin ollen vastuu jää osin lääkäreille. Esim Jokelan tapauksessa lääkärien olisi tulllut ilmoittaa mielenhäiriöisestä henkilöstä poliisille.
Pieni tarkennus asialliseen kommenttiin. Surmanluoteja oli kahdeksan ja vainajia neljä (siis vähemmän kuin Jokelassa). Jos siis viittaus on Pihtiputaan onnettomiin tapahtumiin, joista on tehty suurelokuva. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kahdeksan_surmanluotia.
Terveisin
Niko H.
"Esim Jokelan tapauksessa lääkärien olisi tulllut ilmoittaa mielenhäiriöisestä henkilöstä poliisille."
Näin on - ja mielenterveyshäiriöisille ei saa myöntää myöskään ajokorttia. Jos sellainen on, niin se on peruttava kun mielenterveysongelmat tulevat tietoon.
On säädettävä laki, että mielenterveysongelmat on ilmoitettava poliisille.
Olen harrastanut pistooliammuntaa. Kodissamme on ollut kaksi haulikkoa ja Smith &Wesson. Miehelläni on ollut aseenkantolupa 15-vuotiaasta. Kumpikaan meistä ei ole koskaan ampunut ihmistä, tai edes osoitellut aseella. Aseet säilytettiin lukkojen takana ja panokset erillään. Ihan niin kuin laki säätää.
Minua huolestuttaa suunnattomasti, että kuka tahansa saa ostaa leipäveitsen Stockalta. Moniko aviomies on tapettu tai melkein tapettu leipäveitsellä?
Pointti on: häiriintynyt löytää aseen vaikka pölynimurista. Kieltäkää kaikki mahdollinen maailmasta, ettekä silti poista syitä häiriintyneisyyteen.
"Kumpikaan meistä ei ole koskaan ampunut ihmistä, tai edes osoitellut aseella."
Varpu hyvä, tämä on hyvin tärkeä perusasia.
Oikea terve aseharrastaja ei koskaan vahingossakaan osoita ketään ihmistä aseella - ei edes sillä kuuluisalla tyhjällä aseella.
Itselläni on kaksi perusääntöä, kun vedän ammuntoja esimerkiksi reserviläisille:
1. Sormi saa olla liipasimella VAIN kun ampuu. Heti kun on ampunut, niin sormen on oltava liipasinkaaren ulkopuolella. Sormen saa panna liipasimelle vasta välittömästi ennen kun on tarkoitus jälleen ampua.
Tämä sääntö estää vahingonlaukaukset niin ampumaharjoituksissa, metsästettäessä kuin myös sodassa.
2. Aseella ei osoitella ihmisiä - ei milloinkaan. Se tarkoittaa, että aseen piippu osoittaa esimerkiksi ylös silloin kun ei ammuta.
Tämä sääntö ehkäisee omien ampumisen vaikka esimerkiksi liikuttaisiin porukassa.
Se Rokan Antin opetus on tietysti muistettava, että vihollinen ei ole ihminen - eli sodassa joutuu sitten osoittelmaan ihmisen näköisiä otuksia. :)
"...nykysysteemillä aseita päätyy vääriin käsiin." kirjoittaa päätoimittaja Huusko. Toivottavasti et ollut tossisasi -- täytyyhän sinun kokeneena kansalaisena tietää, että esim. stadista saa hankittua luvattoman mutkan ja patruunoita helpommin kuin Kelalta työmarkkinatukea.
Ainakin itselläni ampuma-aseen saanti on usean viikon, useimmiten kuukausien haku-, luvannouto-, aseen näyttötapahtuma. Laittoman aseen saa muutamassa tunnissa. Huusko voisi tutustua suomalaisiin ampumaratoihin ja kertoa missä niitä aseita siellä pitäisi säilyttää. Esimerkiksi eräässä etelä-savolaisessa kaupungissa ampumarata on n. 15 kilometriä keskustaajamasta umpikuusikossa. Onhan se siellä ohikulkijoilta, muttei rosvoilta piilossa. Ja entäs sitten ampumakilpailut, kuinkas niissä tulisi menetellä. Blogialoitus on sellainen, ettei oikeastaan olisi pitänyt provosoitua edes tämän vertaa kommentoimaan.
Näitähän nettiin kaivataan... Lapsellisia provokaatioita on mielestäni ihan tarpeeksi. Uusisuomi.fi lukijana toivon että kirjoittaisitte "oikeita juttuja". Huomionkipeys paistaa läpi, kun joka toinen kolumnisti yrittää epätoivoisesti brändätä itseään.
Skarpatkaa.
"Huomionkipeys paistaa läpi, kun joka toinen kolumnisti yrittää epätoivoisesti brändätä itseään."
Pyrkyri mikä pyrkyri, mutta mielipiteesi ja kapeakatseisuutesi tuli ainakin selväksi minulle.
Ase on vallan väline, joillekkin ajanviete sitä on mukava kiillotella ja hypistellä tähtäillä huvikseen purkaa ja kasata jos sattuu taito riittämään ja vielä kielletynhedelmän maku jos ei satu olemaan lupaa morat ja fiskarsin keittiöveitset on liian arkisia ja tavanomaisia keittiötarvikkeita tähän rituaaliin.
...että onko Huusko mielestään esittänyt jotain sellaista, joka brändäisi hänet tai tämän "nettilehden", jotenkin poikkeavaksi iltapäivälehtien valtavirrasta? Ajatuksen kanssa ainakaan ei asiaan ole perehdytty. Muuten ei ole selitettävissä, että asia on käsitelty noin asenteellisesti ja pinnallisesti, ilman mitään uutta näkökulmaa asiaan. Lienee Herlinin tilaama "blogikommentti". Suomen aselainsäädäntö näkyy ainakin olevan hakusessa.
Olen vuosia seurannut huuli pyöreenä kun 15-25 vuotiaat nuoret miehet käyvät liitymässä ampumaseuraa ja sen jälkeen hakevat 22-kaliberisen käsiaseen, siis sellaisen kuin Jokelassa käytettiin. Sitten he ehkä käyvat kerran tai kaksi radalla ampumassa ja odottavat sen yhden vuoden joka jälkeen he voivat ostaa ihan minkälaisen magnumin tai haulikon tai Winchesterin hyvänsä. Monet heistä eivät ole edes käyneet armeijaakaan, jossa aseenkäsittelyä opetetaan kunnolla. siis kunnolla. Tämä suma odottaa purkautumista kun nämä nuoret herrat, saatuaan aseenkäytön mallit,television sekä valtavan elokuvaväkivalta tarjonnan kautta. Siihen menee vielä muutamia vuosia ja sen jälkeen tilanne riistäytyy käsistä. Asialle pitää tehdä jotain ennenkuin on myöhäistä ja nämä vesselit kerkeävät tuhota aivonsa keskikaljalla ja väkivaltaviihteellä. Poliisin ja viranomaisten on haettava tämä asearsenaali pois, ja hoidettava tilanne sellaiselle tasolle kuin se 60-70 luvun alussa oli.
No kun poliitikka kovenee ja Suomi liittyy koviin ytimiin niin ehkä kansanedustaja - joku muukin kuin Tony Halme - tarvitsee pistoolia ja luotiliivit. Voihan vastustajamaan kansanedustajan siepata esimerkiksi joku, jonka kotimaata Suomi on rauhaanpakottamassa länsimaisille tavoille jossain kaukana. Kotirintaman muodostuminen on mahdollista.
Se, että jokaiselle kansanedustajalle ostettaisiin panssari-Mersu ja henkivartiosto, olisi melko kallista.
Monellakohan kansanedustajalla on metsästyslupa tai myös laillinen tuliase?
Kun mielenterveyden ongelmista kärsivä käyttää asetta väärin, ongelma ratkeaa rankaisemalla niitä, jotka ovat vastuullisesti aseita käsitelleet.
Sama logiikka pätee liikenteessä. Kun "mielipuoli" kaahaa liikenteessä huomattavaa ylinopeutta, ongelma ratkeaa laskemalla nopeusrajoituksia.
asiaan on se, että jokaisella suomalaisella tulisi olla rynnäkkökivääri käsien ulottuvilla, ryssän mahdollisen hyökkäyksen yllättäessä. Asia on entistäkin ajankohtaisempi suomen mahdollisesti liittyessä Natoon. Jokaisen suomalaisen perusoikeuteen tulisi kuulua itsensä ja lähipiirinsä puolustaminen aseellisesti, mahdollisen ulkoisen aggression materialisoituessa.
Tämä tarkoittaisi ampumaratojen rakentamista joka kylään ja asekäsittelytaitojen harjoittelemista entistä laajemmin ja aktiivisemmin.
Tämäntyyppinen kotiturva-ajattelu on toteutettu sveitsissä. Juustonpurija-kellosepät ovat saaneet varsin rauhassa bongailla alppeja, mitä nyt jemmaavat pankkeihin rahaa, kansallisuutta, ihonväriä tai puoluekantaa katsomatta. Heillä menee taloudellisesti ja puolustuksellisesti hyvin.
Mitähän me suomalaiset voisimme tästä eurooppalaisesta tavasta ja kulttuurista oppia. Ei kaikkia esikuvia tarvitse Texasista asti hakea.
"Keskustelussa on ollut mielenkiintoista havaita, että kiihkeimmät aseiden puolustajat kirjoittavat nimimerkillä."
Haluatko tietää oikean nimeni lisäksi myös osoitteeni, ajat jolloin talo on tyhjillään, varashälyttimen ohituskoodin, asekaapin avaimen säilytyspaikan ja kassakaapin lukon koodin?
Jospa ensin kertoisit minulle oman lempiharrastuksesi niin voin aloittaa sitä mustamaalaavan parjauskampanjan. Takaan että pystyn vaatimaan harrastuksesi kieltämistä aivan yhtä vahvoilla moraalisilla argumenteilla kuin ne joilla sinä hyökkäät minun harrastustani vastaan.
Näissä aselakien kiristämistä vaativissa kirjoituksissa vilisee niin sairasta väkivaltafantasiointia ja todellisuudentajun nyrjähdyksiä etten halua missään tapauksessa sinun kaltaistesi tyyppien pääsevän häiriköimään itseäni tai perhettäni.
Täyttä asiaa nimimerkin käytöstä. Jatka aiheesta vielä vähän. On myös olemassa paljon erilaisia ammattiryhmiä joissa työntekijä ja jopa hänen perheensä joutuvat uhkailujen kohteeksi. Monilla tälläisissa ammateissa toimivilla henkilöillä on salatut tiedot, puhelinnumero on salainen, osoitetietoja ei löydy rekistereistä, auton rekisterinumerolla ei saa ark:lta puhelimella mitään tietoja. Sitten on nettiä käyttävät lapset joita pedofiilit vaanivat... jne. Muistan lukeneeni jostakin tietoturvaoppaasta myös ettei netissä kannata käyttää omaa nimeä. Netti on hyvä olemassa, mutta se on valitettavasti myös kaikenlaisten "kahjojen" paratiisi. Tässä muuan mielipide nimimerkin käytöstä. Tämä kommenttini ei liittynyt varsinaisesti aseharrastukseen, jotta saisin sen linkitettyä kevyttä aasinsiltaa pitkin aiheeseen: " taas tuli puoli lippaallista pusikosta, ja vielä maastopuku päällä" (viittaan Tervon blogikirjoitukseen Vittu)
sikari-sakari
totuuden kätilö
roadrunner
Itselläni on osoite- ym tietojen luovutus väestörekisteristä kiellettynä kaikkiin tarkoituksiin (osoitepalvelu, suoramarkkinointi, etc), puhelinnumerotiedot salaiset (numeron tai nimen perusteella kukaan ei saa mitään tietoa, pl ilmeisesti poliisiviranomaiset), ajoneuvorekisteristä ei luovuteta osoitetietoja kenellekään tietopalveluna (ei myöskään markkinointitarkoituksiin), nimen saavat näissä rajoissa, mutta siinä se. Ja kaikki tämä yksinkertaisilla luovutuskielloilla, eli turvakieltoa ei käytössä. Hiukan piti nähdä vaivaa (jokusen lomakkeen täytön, tulostamisen ja postituksen verran), mutta kyllä kannatti! Suosittelen lämpimästi, jos haluaa yksityisyyttään edes hiukan varjella maailmalta, sillä jo nimitietojen perusteella ihmisestä saa kaivettua uskomattoman paljon tietoa esille erilaisista virallisista rekistereistä. Jos nimi-, osoite- ym tietojen salaamisella on OIKEASTI väliä, suosittelen turvakiellon hakemista maistraatista väestörekisteriin (pitäisi välittyä myös ajoneuvorekisteriin). Eikä tuo turvakielto oikeasti niin paljon haittaa, osoitetiedot pitää itse vain ilmoitella sinne, minne niitä tarvitsee (esim kela, verottaja, matkapuhelinfirma, etc), kunhan vaan muistaa samalla mainita tuosta turvakiellosta! Ja huomioikaa muuten, että jos omistatte osakkeita, osoitetietonne ovat vapaata riistaa..!
VÄESTÖREKISTERI: "Tietojen luovutuskiellot Jokaisella on oikeus kieltää henkilö- ja osoitetietojensa luovutus väestötietojärjestelmästä yksityissektorin käyttöön mm. suoramarkkinointiin, suoramainontaan, etämyyntiin, markkina- ja mielipidetutkimukseen, osoitepalveluun taikka sukututkimusta tai henkilömatrikkeleja varten. Tietojen luovutuksen voi kieltää ilmoittamalla asiasta puhelimitse tai kirjallisesti maistraattiin tai Väestörekisterikeskukseen. Löydät tulostettavan ja näytöllä täytettävän henkilötietojen luovutuksen kieltäminen -lomakkeen lomakesivultamme. Verkkolomakkeen voit täyttää ja lähettää suoraan selaimessa. Lomakkeen tiedot välittyvät toimivaltaiselle maistraatille suojattuja yhteyksiä pitkin. Tietojen luovutuksen kieltäminen ei edellytä sähköistä allekirjoitusta. Henkilötietojen käsittelyä koskevaa tietoa löydät tietosuojavaltuutetun internetsivulta osoitteesta: http://www.tietosuoja.fi" http://www.maistraatti.fi/
"Turvakielto Jos henkilöllä on perusteltu syy epäillä oman tai perheensä turvallisuuden olevan uhattuna, maistraatti voi hänen pyynnöstään määrätä, ettei hänen kotikunta- tai osoitetietojaan saa antaa väestötietojärjestelmästä muille kuin viranomaisille. Maistraatti edellyttää turvakiellon hakijalta kirjallista, perusteltua pyyntöä tai ainakin käyntiä virastossa. Turvakieltomääräys voi ensimmäisellä kerralla olla voimassa enintään viisi vuotta. Sitä voidaan jatkaa kaksi vuotta kerrallaan. Turvakielto ja osoitteen luovuttaminen Kun henkilöllä on turvakielto, hänen osoitettaan ei luovuteta useissa tapauksissa viranomaisillekaan. Ne viranomaiset, jotka saavat henkilön yhteystietoja järjestelmiinsä, saavat myös tiedon turvakiellosta. Samantapaisesta luovutusrajoituksesta on säädetty myös uudessa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa. Salassapitovelvollisuus koskee tällöin kuitenkin vain sitä viranomaista, jolle henkilö on esittänyt pyynnön tietojensa luovutuskiellosta." http://www.maistraatti.fi/maistraatti/frame2.jsp?url=http://www.maistraa...
PUHELINNUMEROT: "Mitä tarkoittaa salainen numero? Salaiseksi merkittyä liittymästä ei luovuteta tietoja numerotiedustelusta. Voit halutessasi pyytää liittymäsi salaiseksi jo liittymäsopimusta tehdessäsi tai myöhemminkin ottamalla yhteyttä asiakaspalveluun. Muutettaessa jo olemassa oleva liittymänumero salaiseksi päivittyy tieto muutoksesta numerotiedusteluihin muutaman vuorokauden sisällä. Salainen numero ei välttämättä estä puhelinnumerosi näkymistä vastaanottajalla, kun soitat hänelle."
AJONEUVOREKISTERI: Pätee sama kuin noihin osoitetietoihin, eli osoitteen luovutuksen estäminen eri tarkoituksiin, mm. tietopalveluna, sekä turvakiellot. Käytännössä rekisterinumeron perusteella saa, jos tätä ei ole erikseen kielletty, mm. ajoneuvon omistajan tai/ja haltijan nimi- sekä osoitetiedot.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 106 kommenttia