Kansallishakkuut
Ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen (kesk.) vetoaa suomalaisiin metsänomistajiin. Paperitehtaiden puunsaanti pitäisi turvata ”talvisodan hengessä”.
Kun kuulee tällaisissa yhteyksissä sanan talvisota, pitää poistaa varmistin.
Väyrysen kommentti henkii sitä, että Venäjä on onnistunut puutullikiristyksellään yllättämään niin suomalaiset poliitikot kuin metsäteollisuuden. Suomalaisten varustus muistuttaa malli Cajanderia huonoja talvisota-rinnastuksia jatkaakseni.
Oikeasti Väyrynen ja ilmeisesti jotkut muutkin poliitikot peräävät siis kansallishakkuita entisaikain kansallispankkitalkoiden tapaan.
Suomalaista koivua pitäisi alkaa työntää sellukattiloihin kiihtyvällä tahdilla. Tasaiseksi vaan, metsäteollisuuden ja epämääräiseksi jäävän kansallisen edun nimissä, devalvaatioruiskeen omaisesti.
Voisiko tällä koivulla tehdä mitään muuta kuin syytää sitä hakkeena sellukattiloihin?
Voisiko metsämme antaa kasvaa rauhassa täysikasvuiseksi? Ja pitäisikö meidän sittenkin jalostaa ennenaikaisilta hakkuilta säästettävät puumme siten, että loisimme uusia työpaikkoja esimerkiksi huonekalu- ja talotehtaille sekä veneveistämöille, design-osaamiseemme luottaen?
Saisiko metsänomistajakin tukkipuusta enemmän rahaa kuin kuitusälästä?
Nykyinen metsäteollisuutemme ei uusia työpaikkoja synnytä. Kuinka paljon me oikeasti tarvitsemme tätä perinteistä perusteollisuutta? Bulkkitavaraan pohjautuvan vientiteollisuuden kansantaloudellinen merkitys on kutistunut Kekkosen ajoista. Kun ei ole omaa valuuttaa puolustettavana, kauppataseluvuillakaan ei ole entisenlaista merkitystä.
Työpaikoilla on merkitystä. Paperiteollisuudesta töitä on hävinnyt ja häviää ilman puutullejakin. Tätä ei pidä vähätellä, mutta alan alasajosta seurannut inhimillinen kärsimys on ymmärtääkseni kestetty kriisipaikkakunnilla yllättävän hyvin. Töitä on onneksi löytynyt monasti nopeasti muualta.
Metsäteollisuuden työpaikkoja nakertavat Suomen teollisuuden erityspiirteiden lisäksi sitä vastaan kulkevat trendit. Tämän toi julki viimeksi MTK:n metsäjohtaja Antti Sahi, joka muistutti internetin vähentävän paperin kysyntää. Tätä tosiasiaa ei muuteta edes kansallishakkuin.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Minusta ei kuulu terveeseen markkinatalouteen, että joku taho ylhäältä määrää metsänomistajaa "kansakunnan edun" nimissä myymään omaisuutta pilkkahintaan. Ehkä tässä ollaan menossa sosilisoinnin suuntaan, tulee kohta pakkomyyntilaki , joka nyt ei kuulosta oikein 2000-luvun meiningiltä.
Sodan aikanahan Suomessa oli kultasormusten keräys, onko tämä nyt sitä nykyajan "talvisodanhenkeä"? Vaikea metsänomistajana on olla niin pyyteettömästi isammaallinen, kun sitä henkeä ei löydy enää metsäyhtiöistäkään.
Kyllä puu varmasti liikkuu jos hinta on kohdallaan. Mutta metsäteollisuus haluisi sen puoli-ilmaiseksi. Ei semmosia metsänomistajia montaa ole, jotka nyt ihan vaan piruuttaan olisi myymättä puuta.
Olen kyllä samaa mieltä että tämä Väyrysen lausunto kuvastaa pitkälti sitä miten pahasti olemme Venäjän niskalenkissä...ja ei mene aikaakaan, kun Suomi on matossa selällään.
Suomessa metsän omistaminen on perinnönjaoissa kaupungistunut.
Metsää hakataan kerralla paljon kun tarvitaan rahaa, esimerkiksi kaupungissa asunnon vaihtoon ai uuteen autoon.
Sinänsä metsä on pankki, mutta ei enää maatilan pankki. Ennen metsästä otettiin puuta tuotannollisten investointien rahoittamiseksi. Nykyisin siis kulutukseen.
Metsänhoito on myös pirstaloitunut ja metsänomistajien osaamisen taso vaihtelee huomattavasti.
Kun lisäksi verotus on muuttunut myyntiverotukseksi, ei sekään kannusta taloudellisesti metsän hoitoon tai myyntiin. Ennen maksettiin veroa pinta-alan ja sen kasvukyvyn mukaan kasvusta.
Puun myynti oli liikevaihtoverotonta (en tarkoita arvonlisäveroa).
Kun esimerkiksi tehtaalta sai tarjouksen pystykaupasta, siinä esitetty summa oli pian käytettävissä ja kun nimi oli kauppakirjassa, pääsi traktoriostoksille. Verot oli jo maksettu. Nykyisin tämä myyntivero kutistaa summaa ja jos yleensäkään, on viitsitty tehtaalta ostotarjousta pyytää, summa voi olla kokonaisverotuksen kannalta henkilöverotuksessa huono asia.
Ei viitsitä.
Lisäksi monella ei ole edes tarvetta rahan vuoksi metsän myyntiin.
Metsänhoito on raskasta työtä, johon ei itse usein viitsitä ryhtyä. Jos sinulla on metsää, ja et ole kovin kokenut, niin ota yhteyttä
a) metsänhoitoyhdistykseen
http://www.mhy.fi/mhy/
Jos sinulla on perusasiat hanskassa, niin pyydä ostotarjous ottamalla yhteyttä
b) tehtaan ostopuoleen esim:
http://www.puukauppa.com
http://www.storaenso.com/wood-forest/wood-supply-units/stora-enso-metsa/...
http://www.metsaliitto.fi/default.asp?path=1;36;574
Voit myös käyttää erikoistuneita välittäjiä, joiden kanssa tosin pitää olla tarkkana, että heillä on asiat kunnossa. Jos et tunne entuudestaan voi olla parasta lähteä liikkeelle kohdasta a) missä selvitetään myös hakkuunjälkeiset velvoitteet metsänomistajalle. Lakihan lähtee siitä, että "Metsää ei saa hävittää".
"Saisiko metsänomistajakin tukkipuusta enemmän rahaa kuin kuitusälästä?" -Kysyy Huusko. Pääkirjoittaja lienee tietämätön tavanomaisen hakkuun puutavaralajisuhteista. Pelkkää tukkipuuta ei pysty hakkaamaan. Väkisinkin tulee kuitupuuta.
Varmaankin on niin, ettei kaikissa opinahjoissa opeteta metsätaloutta. Peruskoulussakin Mantere-Sarvan oppikirjoissa oli sellainen kansainvälisyyteen kasvattava sävy DDR:ää unohtamatta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4talous
Kaikista istutetuista taimenista kylvetyistä sienemistä nyt puhumattakaan ei ole tukkia eikä koko puu ole samaa kuin huonekalulauta tai edes liimalevy.
Kun metsä kasvaa, pitäisi tehdä harvennushakkuita, jottei siitä tulisi ryteikköä ja jotta edes joillain puilla olisi mahdollisuus kasvaa "kunnon" tukiksi.
Tukistakin menee melko paljon hukkaan sahattaessa.
Puunhintaa kannattaa seurata
http://www.metsalehti.fi/fi-FI/puunhinnat/
"Koivusta on pulaa", mutta se ei oikein näy hinnoissa. Arvokkaimmillaan suomalainen puu on tanskalaisena eroottisena julkaisuna ja halvimmillaan risutukkina, hakkeena tai pellettinä.
Ilman harvennuksia pitää odotella, että luonto harventaa ennenkuin vahvimmat yksilöt järeytyvät tukkipuiksi. Harvennuksilla, joista kertyy kuitupuuta, nopeutetaan huomattavasti jäljellejäävän puuston järeytymistä tukiksi.
Monilla (kaupunkilais)metsänomistajilla harvennukset ovat unohtuneet ja metsä on täynnä ohutta riukua. Tukkipuuta on ehkä odotettavissa 100 vuoden päästä.
Juuri tämän takia Esko Ahon työryhmän esittämä ensiharvennusten verovapaus ei ole hassumpi idea. Pitäsi vaan pikkuhiljaa saada varmuus sen toteutumisesta. Sen jälkeen yhtiöiden ja metsänhoitoyhdistysten olisi helppo markkinoida harvennuksia passiivisille metsänomistajille.
Kommenttisi on fiksu. Tottahan toki metsä tarvitsee harvennuksia kunnolla kasvaakseen.
Moni metsänomistaja on tosin täysin hoitoyhdistysten ja yritysten armoilla ja joutuu luottamaan niihin sokeasti. Kumpikaan näistä tahoista ei yksittäisen (kaupunkilais)metsänomistajan pitkän aikavälin etua välttämättä ihan aina ajattele.
Isoista puista tulee kotimaiselle metsänomistajalle lopulta paras hinta, mutta kannustetaanko Suomessa niiden systemaattiseen kasvattamiseen, vai tehdäänkö asioita paperia ja kartonkia tuottavien suuryritysten ehdoilla viitaten talvisotaan, kansalliseen etuun ja sen semmoiseen? Entä paperiteollisuuden merkitys Suomelle ja luontoarvot? Näistä asioista on mielestäni syytä puhua. Se on yllä olevan kirjoitukseni tarkoitus, vaikka se ei varmastikaan täytä kaikkia laatuvaatimuksia.
"Isoista puista tulee kotimaiselle metsänomistajalle lopulta paras hinta, mutta kannustetaanko Suomessa niiden systemaattiseen kasvattamiseen, vai tehdäänkö asioita paperia ja kartonkia tuottavien suuryritysten ehdoilla viitaten talvisotaan, kansalliseen etuun ja sen semmoiseen?"
Tukista maksetaan ja kuitupuuta pidetään halpana kannattavuuden vuoksi. Sahat ovat toissijainen toimiala.
Toisaalta Venäjältä on tuotu kuitupuuksi jykevää tukkia, jota suomeksi on kutsuttu metsänhaaskaukseksi.
Kun Venäjä on tuhlannut tukkejaan suomalaiseksi kuitupuuksi, on sitä kehuttu maailmanmarkkinataloudeksi.
Hienoa! Kerrankin oikeaa asiaa. Tietynlainen savupiipputeollisuus häviää joka tapauksessa yhteiskuntarakenteen muuttuessa. Paikkakunnat, joilta teollisuutta on siirretty, ovat todellakin selvinneet yllättävän hyvin. Hyvänä esimerkkinä Joensuu Perloksen jälkeen: vain murto-osa irtisanotuista on enää työttömänä.
Suomalaisten tulisikin nyt objektiivisesti analysoida, millä hinnalla ja mihin asti meidän kannattaa jo muutenkin hiipuvaa teollisuutta puolustaa sekä mitä voitaisiin saada tilalle? Jokainen kriisi on myös uusi mahdollisuus.
Mitä käyttöä on 40-60 vuotiaalla paperikoneenpyörittäjäammattilaisella? Tuleeko hänestä työllisyyskurssin jälkeen satojen työtovereidensa kanssa thai-hieroja?
Eiköhän isona osana ole vielä se, että kun omistus on kaupungistunut, niin ovat myös metsän omistajien arvopohja muuttunut siihen liittyen mitä metsillä halutaan tehdä. Eli vaikka kuinka olisi talousmetsää kyseessä, niin ihmiset eivät enää ihan pikkurahojen toivossa sitä hakkauta, vaan sitä pidetään enemmän omana pienenä suojelukohteena. Vaikka en metsää omistakkaan, niin minulla olisi ainakin vaikeuksia hyväksyä muutaman tonnin takia sitä jälkeä, millaista tulee kun metsä nykymenetelmillä kunnolla parturoidaan.
Huusko ei taida tietää, että Suomessa laki kieltää kuitupuukokoisen metsän päätehakkuun. Ja jos ei harvenneta (josta kuitupuuta tulee) niin puut kehittyvät tukkikokoon huomattavasti hitaammin jos ollenkaan.
Kiitos kommentista. Pyydän anteeksi kaikkia epätarkkuuksia, joita tässä jutussa ilmenee. Haluan kuitenkin vilpittömässä tarkoituksessa herättää keskustelua siitä, toimiiko nykyinen järjestelmä teollisuuden, metsänomistajan, luontoarvojen ja Suomen yleisten etujen mukaisesti. Vai onko se kenties kallellaan johonkin suuntaan? Väyrysen talvisota-kommentti tarjosi siihen banaaliudessaan oivan sytykkeen.
Se, että hakatun metsän tilalle on lain mukaan istutettava (tai muilla keinoin aikaansaatava) metsäteollisuudelle kelpaavaa puuta tuottava metsä kertoo aika paljon nykyjärjestelmästä.
Hakkuualalle syntyy yleensä luontaisesti täystiheä metsikkö, jossa on mm. paljon pihlajaa, jota metsäteollisuus ei kaipaa. Siksi tällainen metsikkö ei metsäkeskuksille kelpaa vaan metsänomistaja tuomitaan metsärikoksesta kuten vähän aikaa sitten tapahtui.
Metsätaloutta voidaan pyörittää heinäkuusta 2008 tammikuuhun 2009 myös valtion, kuntien, seurakuntien ja UPM-Kymmenen metsillä. 2009, kun Venäjän puutullit vaikuttavat, on hintataso uusi ja kauppa käy uudella hintatasolla.
Väyrysen havainto tämän puolen vuoden yli menemiseksi oli ymmärrettävä.
Suomessa ei käsitetä, että Venäjän puutullit ovat metsämarkkinatalouden kasvihuoneilmiö. Venäjällä puunhinta romahtaa ja maailmassa kasvaa jonkin verran. Tätä uutta hintaa ei makseta jo nyt ja siksi kauppa ei käy puoleen vuoteen.
6 kk työsulku ehkä olisi paikallaan.
Mutta mikäs älämölö siitä syntyis kun valtio myis kansalliomaisuutta pilkkahintaan. Eli parempi on syyllistää yksityisiä omistajia.
Mä en tiedä ainakaan ketään täysjärkistä ihmistä joka tahallaan jättäis metsänsä hoitamatta, mutta ei metsät kasva vaatimalla, kyllä se kasvaa ihan omassa tahdissaan. Ei siihen paljon herrojen puheet auta.
Ja oisko se kaunistakaan jos metsät muuttuisivat "saharaksi" että kaikki kumoon ja heti - tyyliin!
Ja pysyy sellaisena! Puun kantohinnat on saatava sille tasolle, että myynti kannattaa. Talvisodan henkeä, ei siihen tarvita, vaan vähän inhimillisyyttä metsäyhtiöltä, puun tuottajia kohtaan! Pois se ahneuden kiillto Metsäteollisuudelta, sen pitää muistaa minkälainen loppu on Ahneella!
"pitää muistaa minkälainen loppu on Ahneella"
Se kannattaisi myös metsänomistajien muistaa ;) Ja ei nuo metsäyhtiöiden tulokset nyt kummoisia ole. Ja niissäkin nyt on kyse ihan yritystoiminnasta eikä mistään sosiaalitoimistoista, ei niitä ole perustettu vain supporttaamaan metsänomistajia. Paitsi Metsäliitto, ja M-Realissa nähdään mitä siitä seuraa...
Ministeri ehdotti kompensaatiota teollisuudelle Venäjän vientitulleja vastaavasti.
Krhmmm!
Maksa herra ministeri ne tukiaiset kotimaisille metsänomistajille, niin voi olla myyntijono oven edessä vähän nykyistä pidempi.
Miksi ne yhteiset rahat aina mieluummin syydetään ulkomaille, sitä ei insinööri ymmärrä.
Jotta markkinavoimat saisivat määrätä hinnan, pitäisi hallituksen pikimiten ilmoittaa, että metsänmyynnin verokohtelua ei muuteta!
Niin kauan kun on toivoa veroalesta, ei puu tietenkään liiku.
En ymmärrä miksi metsänomistajien pitäisi saada omaisuutensa myynnistä verohelpotuksia, eihän muuhunkaan omaisuuteen sijoittaneet saa! Etenkin kun yhä suuremmalle osalle metsänomistajia metsänhoito ei ole elinkeinotoimintaa. Kaikkien luovutusvoittojen tulee olla verokohtelultaan tasa-arvoisia.
Unilukkarina on Paavo Väyrynen. Eikös sen Sauli Niinistön pitänyt olla?
Harvennushakkuiden laiminlyöminen on kansallinen häpeä.
Kuten tuossa aiemmin on todettu, niin päätehakkuussa ei saada järeää puuta sahatavaraksi jos ei ole parikymmentä vuotta ennen harvennettu.
Ai miksikö ei sitten istuteta jo valmiiksi harvaan?
-Siksi, koska puut oksittuisivat liiaksi ja arvokkaan rungon sijaan saadaan oksia ja heikkoa puutavaraa. Kun metsä aluksi kasvaa tiheämpänä, runkoon ei kasva paksuja oksia. Kun se sitten harvennetaan. Jos taas harvennusta ei tehdä, mikään noista puista ei kasva kunnolla.
Metsänhoito on sen verran pitkäjänteistä hommaa, että metsänomistaja(suvun) kannattaisi pitää metsälönsä sellaisena, että siinä on päätevaiheeseen tulevaa puuta, osa nuorta kasvavaa ja osa taimikkoa. Kaikki sukupolvet saisivat rahaakin.
Vain kasvava metsä sitoo hiilidioksidia. Metsien "makuuttaminen" ei ole luonnonsuojeluteko.
totta kai! Viittaan yllä olevaan:
http://www.uusisuomi.fi/blogit/paatoimittajalta/kansallishakkuut#comment...
Työväenpresidentti ja Mikki Hiiri voisivat yhdessä mennä risusavottaan http://www.toivotalkoot.fi/
Epäilen, ettei Sauli ole koskaan käyttänyt "vesuri" nimistä mekaanista laitetta. Saati moottorilla käyvää.
Mikki Hiirestä en tiedä.
Onhan se Salo aivan hirveää kepulaista maaseutua, jossa kokoomuslaisenkin pihalla kukkivat ainakin pajut. Kyllä Sauli nin voinut käyttää vesuria...
Se sijaan se, että Saulilla olisi ollut joskus Fiat Punto siinä, missä Erkki Liikasella SDP:n puoluesihteerinä oli Fiat 127, on toistaiseksi vahvistamaton juttu. Pankinjohtajana hän ajeli vielä Jaguarilla.
J.J. Kasvi kirjoitteli vähän samaan tapaan Suomen puuteollisuuden tulevaisuudesta jo viime tammikuussa: http://www.kasvi.org/index.php?4007
Ja sieltä kommenteista joku pisti mielenkiintoisen knoppitiedon: "Muistan lukeneeni joskus markka-aikana, ennen Nokia-klusterin nousua, että Suomen vientituotteiden keskimääräinen kilohinta oli n. 4 markkaa. Samaan aikaan Sveitsin vientituotteiden kilohinta oli yli 1000 mk/kilo."
Pistää miettimään...
Joka taholla. Olemme toisaalta tuudittautuneet ajatukseen, jonka mukaan maailma ei muutu. Muuttuu se, kiihtyvällä vauhdilla sitä paitsi. Pysyykö metsäteollisuutemme kehityksen kelkassa. Ei siltä näytä.
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2006/12/22/paivan-haiku-36
Olemme myös hurahtaneet energiakeskusteluissamme ja -kaavailuissamme umpikujiin. Kerran kaadoimme metsämme tervaksi, pitäisikö nytkin.
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2007/03/16/ilmastosopimus
Kaikilla foorumeilla paasataan hirveästi puutullien tuomasta kansallisesta onnettomuudesta!? Vai onko kyseessä onni onnettomuudessa? Vastaan itse: On!
Ihmettelen metsäteollisuuden paperivuorineuvoksia ja Anne Brunilaa. Heillä pitäisi olla juuri nyt todella sanomisen tarvetta - jollain foorumilla. Mutta ei, kaikki vaikenevat kuin rukkaset roikkuen sateessa?
Paperiteollisuus on Suomella tärkeä joka suhteessa, mutta tärkeämpiä ovat metsät. Paperi-, sellu- ja kartonkiteollisuuden tarpeiden mukaan uudistettiin koko Suomen metsien rakennetta noin 30 vuotta sitten. Nyt metsät kasvavat kyllä hirmuista vauhtia, mutta käytännössä lähinnä bioenergiaa.
Metsistämme löytyy kyllä riittävästi puutuoteteollisuden saha- ja vaneeritukkia, mutta siinä sivussa on pakko (ja todella viisasta) korjata myös kuitupuuta. Kuitupuulle siis pitää olla ostajia.
Huom! Kuitupuun ja tukkipuun hinta taitaa olla noin 1 : 3 ja energiapuun vielä huonompi.
Odotan edelleen loppusyksyn raportteja.
Tässä on äiti-Amman kaltainen nainen, joka katsoo filosofisesti eteenpäin.
http://www.verkkoapila.fi/opencms/opencms/apila/news/articles/0168.html
Kun jostain finanssisektorilta, jossa aina kartetaan kansaa ja poliittista reuhuamista, valitaan propagandisti keulakuvaksi niin vaisuja ovat äänenpainot.
Perustaa sellainen työryhmä, joka kuvittelee, että voisi kahvipöydässä keskenään päättää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tai sellainen, jonka jäsenistön toimenkuva on uskotella toisilleen, että heidän ratkaisunsa toimisi käytännössä.
Siinä on tulevaisuuden kannalta aivan ylivoimaisesti tärkein tärkein asia ymmärtää ja pitää mielessä.
Ehdotan, että tilataan 10 kg kahvia ja perustetaan työryhmä pohtimaan asiaa. Näin voidaan "osoittaa" kansalaisille, että valtioneuvosto on huolestunut asiasta.
Vanhasen huolestumisen aiheet kyllä tiedetään: ne keskittyvät julkisuuskuvaan, mielikuvaan normaalista suomalaisesta miehestä ja erotiikkaan.
Vanhasella on sama sanoma Kajaanille ja Anjalankoskelle: pankaa kiinni.
Kun metsäteollisuus ei saa puuta tarpeeksi halvalla muiden ongelmien lisäksi, niin jalostuskapasiteetti joudutaan laskemaan. Kun se vaikkapa puolitetaan niinkuin jotkut asiantuntijat ovat arvioineet, niin puun kysynnän laskiessa myös sen hinta laskee. Sen jälkeen on isäntien turha esson baarissa odotella hinnannousuja. Vaikutukset ovat megaluokkaa suomen kansantaloudelle. Kysymys ei ole vain siitä miten Voikkaan muutama sata tyyppiä saa jostain töitä vaan jotain aivan muuta. Kysyhän Huusko joltain kuka tietää mitä se todella tuo tullessaan.
Ainoa positiivinen vaikutus sillä on kaiken maailman koneurakointiin mitä pyöritetään myymällä metsää kun tili näyttää tyhjältä.
Venäjä on asettamassa puutulleja kannustaakseen paperiteollisuutta investoimaan Venäjälle. Mikäli Venäjä siinä onnistuu, se on Suomen paperille kilpailija ja paperiteollisuuden katetta on pakko pienentää.
Inflaation ja Intternetin myötä paperin kysyntä laskee luonnostaan, puhumattakaan jos Suomalaiselle paperille kertyy lisähintaa esimerkiksi aiempaa kalliimmasta raaka-aineesta - oli se sitten peräisin mistä maasta hyvänsä.
Jos olisin viilipytty-ökysijoittaja ja omistaisin Suomen metsäteollisuuden, mielessäni pyörisi sellainen hullu idea kuin että jos pitäisi Etelä-Amerikassa olevan tehtaan, mutta möisi Venäjälle ison osan Suomen paperitehdaskalustosta.
Idea kuulostaa niin mielettömältä, että siinä saattaa olla jokin järki.
Mitä enemmän ja mitä pitempään paperiteollisuutta suomesta löytyy on se metsänomistajien etu. Jos/kun puuta ei myydä niin se kolahtaa omaan nilkkaan. Sitten kun Syvärillä on tehdasklusterit täydessä höyryssä joutaa metsät raivata pelloiksi.
Putinin amfetamiini-päiväannos on viimevuodet ollu hieman liian iso, mikä saattaa laimentaa suursijoittajien intoa sinne rakennella mitään kiinteämpää.
-päälimmäinen huoli lienee, ei huoli teollisuudesta vaan maanviljelijöiden ja metsänomistajien tulon saanti. metsänmyynti on tuonut perinteellisesti rahaa kirkonkyliin. sen rahan tuvaamiseksi on valtio milloin ruopannut uittoväyliä , milloin kuivattanut soita. viimeisimpänä puunsaannin turvaamiseksi lähes asfaltoinut metsäautotieverkoston. tottakai valtion varoin.
sen olemme jo tämän metsätulon tukemisesta oppineet ettei mökkiläinen entisen uittoväylän varrella keväällä tiedä millä metriluvulla kesällä vedenpinta on. senkin tiedämme, että metsänparannustyönä teetetyt soiden kuivaus tuottaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin koko liikenne yhteensä.
mutta sitä emme tiedä mitä vaikutuksia uusilla valtion tukitoimilla on yhteiskuntaan. jostain se raha on pois,, koulutuksesta, tutkimuksesta, tulevaisuuden turvaamisesta.
jospa kokeilisimme jotain ennenkuulumatonta puuteollisuuteen,, vaikka markkinataloutta.
on tuo puun kasvaminen liian hidasta kvarttaalimarkkinatalouteen. Erittäin vaikea ennustaa, mistä puusta saa parhaan hinnan 60-120 vuoden päästä. Tuossa ajassa ehtii jo maksaa parit kolmet perintöverot metsästä.
Nythän periaatteessa ollaan markkinataloudessa, tosin valtio tukee niin metsäteollisuutta kuin metsänomistajia, jos tukea toimilleen hakevat. Kaikki metsänomistajat eivät niin tee, vaan päivastoin maksavat veroluonteista vuotuista metsänhoitomaksua saamatta oikeastaan mitään vastinetta maksuilleen. Hölmöiksi nimittävät tälläisiä, jotka eivät mielellään käy yhteisellä kukkarolla.
Kaikella on aikansa, niin nykyisenkaltaisella metsäteollisuudellakin.
Puu on muutaman satatuhatta vuotta nuorempi raaka-aine kuin öljy mutta aivan samaa ainetta. Se on vain huomattavasti puhtaampaa hankalista aineista. Siksi puu tulee olemaan merkittävä energian lähde tulevaisuudessa. Puunjalostuksen toi aikanaan Suomeen ulkomailta tulleet visionäärit. Nyt Venäjä pyrkii pakottamaan maahansa niitä jotka polkaisisivat heidän sata vuotta jäljessä olevan kehityksen puunjalostuksessa käyntiin. Taitaa vain käydä niin että saavat vain helppoheikit liikkeelle. Siellä on käytävä pian kuin varas tai jää ilman saalista, ottajia kyllä siellä riittää ja on riittänyt.
Puunjalostuksen kehitystyö maassamme pysähtyi kuin seinään -70 luvulla. Silloin alkoi tulla ohjaksiin näitä talouspellejä jotka halusivat karsia kaikki ns. tuottamattomat kulut pois. Myytiin omaisuus mm. metsät, omat voimalaitokset ja eri yhtiöitten kehityskeskukset muutettiin kirpputoreiksi ja tutkijat pistettiin maantielle tai lopetushommiin maakuntiin. Olen ollut havaitsevinani myös yhtiöitten hallituksissa muutoksia älykkäitten ihmisten katoamisena. Tilalle on tullut merkonomi ja lakimiesporukkaa joilla ei erityistä innovatiivisuutta ole koskaan ollut.
On aivan selvä että nykyisenkaltainen metsäteollisuus tulee loppumaan. Tilalle tulee uutta nykyaikaista teollisuutta jossa taas järki ja innovatiivisuus pääsee oikeuksiinsa niin kuin ihmiselle kuuluukin. Tämä sellun ja paperin teko taitaa olla jo pian vanhanaikaista.
Kansallistalkoot nykypäivänä on yhtä kuollut ajatus kuin kansallispankkinkin. Markkinatalous on tehnyt kummastakin selvää. Miksi jonkin pitäisi uhrautua kuin kaikki muut joka tapauksessa pitävät omistaan kiinni kaikin mahdollisin keinoin?
Oman uraputken puitteissa minulle on tullut ruohon- puunjuuritasolta tutuksi koko metsäklusterin kehitys sodanjälkeisenä aikana. Aloitin urani 13-14 vuotiaana puupää pokasahalla, kirveellä,petkeleellä ja kuorimaraudalla. Noihin aikoihin maaseudulla kaikki kynnelle kykenevät osallistuivat kansallistalkoisiin kykyjensä ja voimiensa mukaan. Lyhyesti sanoen Suomi jälleenrakennettiin paljolti juuri metsästä saadun pääoman ja kovan raskaan työn ja hien voimalla.
Kun koneellistaminen syrjäytti miestyön siirryin joustavasti teollisuuteen töihin paperinvalmistukseen. Tämä oli onnenpotku. Vakaa työsuhde, ja vuosien mittaan kasvava ansiotaso turvasivat kohtuullisen elintason, omakotitalon, kesämökin ja muutakin rekvisiittaa ympärille. Yksi rakennemuutoksen oireista vuosikymmeniä sitten oli kun ostin "serlayhtiöltä" paikallisen esimiehen käyttämän omakotitalon ja tontin.
Kun aloitin teollisuudessa Ahtolan aikaan hänen ollessaan paperiliiton puheenjohtajana niin liitossa oli 50.000 jäsentä, joista liki kaikki aktiivisesti työ-elämässä. Tänään alalla on enää jäljellä17-18000 työntekijää. Samaan aikaan tuotannon voluumi on kasvanut moninkertaiseksi.
Käytännöllisesti katsoen koko työ-urani ajan virta myös teollisuudesta kääntyi ulospäin kun se aiemmin oli sisäänpäin. Omalle kohdalleni tuli joustava siirtymien terveyden heikkenemisen , "taloudellisten ja tuotannollisten" syitten johdosta eläkeputkeen ja lopullisesti eläkeläiseksi ja varsin tyytyväiseksi sellaiseksi. Voin vieläkin harrastaa aiemmin hankitun kokemuksen johdosta omistamallani metsäplstalla metsänhoitoa ja polltopuun tekoa, halonhakkuuta ja sen sellaista. Ei ole väärin sanoa etteikö metsästä saatava lisätulo antaisi mielihyvää kunnon ja mielenvireyden lisäksi
Selvää kokemukseni perustella on ettei millään talkoopuheilla Suomen metsäsektoriin saada uutta virtaa. Tarvitaan selvää rahaa ja asennmuutosta. Metsänomistajan on saatava selvää tuloa panostuksistaan ja alalle saatava pikaisesti työvoimaa ja ammattitaitoa. Tämäkään ei ole mahdollista jollei hyväksytä sitä, että allalla työskentelevän on saatava asiallilinen korvaus työstä joka vaatii rautaista ammattitaitoa ja hyvää motivaatiota.
Metsään liittyvien kysymysten ympärillä pyörii monenlaista sananselittäjää. Pääosiltaan liikkeellä on kaiken laista haihattelijaa ja maailmanparantajaa jotka eivät ymmärrä oikeastaan mitään ja senkin minkä ymmärtävät- ymmärtävät pääosiltaan väärin. Kokemukseni mukaan nykyistä metsänkasvua voitaisiin lisätä varsin helposti vielä 30% varsin helpostikin. Esteenä on vain asenteet ja tahdon puute maan johdossa.
Markkinatalous on parasta myös metsätaloudessa.
1. Metsää myydään, jos ostaja ja myyjä pääsevät sopimukseen hinnasta;
2. Metsä on omaisuutta, kuten vaikkapa talo. Metsäomaisuutta pitäisi verottaa kuten muutakin omaisuutta;
3. Metsän myynnistä saatava tulo on tuloa kuten muukin tulo, joten sitä tulee verottaa kuten muutakin tuloa.
Kuitenkin metsä on strategisesti tärkeä Suomelle (hyvin monessa mielessä) ja perinnönjakojen mukana metsänomistus pirstoutuu - eikä kaikilla metsänomistajilla ole motivaatiota hoitaa metsiään.
Siihen on keksittävä konsteja, että metsää harvennetaan (hoidetaan) oikea-aikaisesti - järkevästi. Ehkä voisi olla jopa sakkoja omistajille, jotka laiminlyövät metsänhoidon.
Pirstoutumisen estämiseksi olisi myös hyvä keksiä joku mekanismi - tai ainakin pirstoutumisesta johtuvien haittojen estämiseksi. Aivan pienien plänttien harvennushakkut tai edes päätehakkuut eivät ole kenellekään kannattavia - ja esimerkiksi koneiden kuljetuksessa pienten plänttien vuoksi saastutetaan turhaan luontoa.
Pitäisiköhän palata pinta-alaverotukseen?
Lisäksi voitaisiin harkita metsätalousmaan kiinteistöveroa niille maanomistajille, jotka eivät asu metsälönsä sijainti- tai naapurikunnassa (lue, maksa verojaan noihin kuntiin). Mukaan lukien yritykset ja julkisyhteisöt.
Ansaitsisiko "Isänmaallinen" metsäteollisuutemme nämä Väyrysen talvisotahenkiset kansallishakkuutalkoot?---
...
Metsäteollisuuden yhteiskuntavastuullinen kujanjuoksu
Suomi on perinteellisen metsäteollisuuden supervaltio. Suomi osaa rakentaa maailman tehokkaimmat paperikoneet ja osaa myös ylläpitää ne parhaiten. Suomi on paperin kuluttajakääpiö. Suomalaiset sellu- ja paperitehtaat piti rakennesaneerata jo 10 vuotta sitten, jolloin oli tiedossa uusien kehittyvien maiden kasvutrendi. Suomalaiset, lähinnä paperiteollisuuden palkkakustannukset ovat huippuluokkaa.
Metsäteollisuutemme kunniakkaassa yli satavuotisessa historiassa omistajarakenne on muuttunut dramaattisesti; entisaikojen omistajapatruunoiden suora "rakkaussuhde" väkeensä ja tuottavuuteensa on kadonnut rajattoman ja maattoman omistajarakenteen loputtomaan osinko- ja pörssiarvon nousukiihkeyteen.
Jo vajaa vuosi sitten harvinaisesti metsäteollisuutemme renkipatruunat ilmoittivat yhdestä suusta suomalaisen palkkakustannustason olevan selvästi korkeampi tuotos per nenä ja tonni vertailussa mm. Saksaan nähden. Tuo ilmoitus olisi pitänyt osata tulkita varoitukseksi. Metsäteollisuus itse oli joko "sokea" näkemään kehitystä viimeisten vuosien aikana tai sitten se kantoi todellista yhteiskuntavastuuta olemalla purkamatta selvää ylikapasiteettia.
Suomi oli metsän jättiläinen ja nousi osaajana maailman huipulle. Suomi kykeni toimittamaan kasvumarkkinoille sen suurimmat paperikoneet elintärkeinä kauppoina Suomen kauppataseen ylläpitämiseksi positiivisena. Suomi on kaupallisen maailman reunamilla ja pitkien kuljetusyhteyksien päässä kulutuksen keskipisteistä. Metsäteollisuuden rakennemuutokset eivät pysähdy UPM:n YT-kierroksiin; jonossa odottavat kaikki muut. Erityisen mielenkiintoinen on viimeinen sinivalkoisen pääoman metsälinnake Metsäliitto. Kuinka Metsäliitto uuden pankkimaailmasta tulleen julkisuutta kaihtavan pääjohtajansa johdolla saneeraa konserninsa.
Paperiliitto voi ottaa nyt sinivalkoisen roolin ottamalla osaa rakennejärjestelyihin alentamalla palkkatasoaan laajasti ja koko rintamalla. Paperilaisilla on tunnetusti keskiarvoa huomattavasti korkeammat palkat. Parempi alentaa maltilla omaa tuloansa ja ehkä näin säilyttää enemmän työpaikkoja kuin lähteä kilometritehtaalle mittaamaan kesämökkitontin omaa metsän kasvua. Yhteiskuntavastuu liike-elämässä on entisen "eimolaisen" ja nykyisen teräspeikkolaisen Jalo Paanasen sanoin vastuuta liiketoiminnan terveydestä ja tuottoisuudesta. Vain tuottava yhtiö voi tarjota työpaikkoja terveesti. Liike-elämässä kokonaisvastuuseen osallistuvat myös kaikki kulu- ja tuottorakenteet. Työvoima on inhimillinen ja tärkeä tuoton ylläpitäjä. Tämän työpanoksen tulee ymmärtää osansa kokonaisuudesta. Yhteiskuntavastuu on yhdessä luoda terve liiketoimi ja yhteishenki takaamaan laatu ja toimitusvarmuus.
Omistajuus oli ennen yksi mies yksi ääni -periaatetta. Patruunan ääni kuului vähintään viikottain paperitehtaiden salissa. Yleensä puvussa tarkastuskierroksellaan oleva omistaja tunsi henkilökohtaisesti monet duunareistansa, hän piti heistä ja huolehti heistä. Patruuna rakensi talot väellensä, järjesti työterveydenhuollon, junaili jalkapallojoukkueen ja jakoi henkilökuntansa lapsille jopa opiskelustipendejä. Patruunoiden aika on suurteollisuudessa ohi.
Omistajiksi on syntynyt aivan uusi luokka; mm. amerikkalaiset eläkeläiset turvaavat ostovoimaansa maailman jättiyhtiöiden välillisinä omistajina osinkoherkkinä ja pörssikurssinousuahneina. Jättiyhtiöt ovat maattomia ja rajattomia omistajuus karanneena maailmalle; uusi patruuna-aikakausi koittaa pienistä yhtiöistä, joissa omistaja on osa tuotantorakennetta ja tuntee henkilönsä ja ymmärtää yhteishengen olevan edellytyksenä menestymiseen.
Suomi on hyvä maa ja sitä puolustaa parhaiten niin sodassa kuin rauhassa suomalainen nainen ja mies, näin totesi edesmennyt Suomen sinivalkoinen Isänmaan ääni jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth, jonka sukulinja oli muuten haara laajassa patruunoiden sukumatrikkelissa. Yhteiskuntavastuu ei ole pelkkä sormenosoitus renkijohtajille; he ovat hampaattomia tekemään kansallisia ratkaisuja; he ovat hallituksen eli omistajiensa marionetteja toteuttaen vain kylmää liike-elämäohjausta asetettujen henkilökohtaisten optioiden saajina ja omistajiensa käskyläisinä.
Todellinen yhteiskuntavastuu lähtee kuluttajista, veronmaksajista ja tavallisen kansan ostopäätöksistä ja terveestä kyvystä nähdä maailman muutos. Meidän liukuhihnatyötehtävien palkkakustannukset ovat yksinkertaisesti liian korkeat maailmalla riehuvaan kansainvälisen uustyönjaon muutostaistelussa. Me joko saneeraamme palkkatasoamme/ nostamme työntuottavuuttamme tai hyväksymme työpaikkojen menetykset. Suomi on suomalaisena työnä täsmälleen niin kilpailukykyinen ja tehokas kuin tekemiämme tuotteita ostavat henkilöt sen parhaana hinta/ laatusuhteena arvostavat myönteisenä ostopäätöksenä meidän avainlipputuotteillemme.
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
Valitettavasti nuori hyvinkasvava kuusipuusto hakataan ennenaikojaan joulukuusiksi.
Käänteisesti kansallisia hakkuutalkoita voimme vähentää välttämällä paperiin tai kartonkiin pakattujen elintarvikkeiden ostosta. Maitotölkit tulevat ensimmäisenä mieleen. Kuluttajien tulisi suosia kierretettäviin pakkauksiin kuten esim. pulloihin pakattuja juomia tai muita vastaavia elintarvikkeita.
N. 5 v sitten sovin paikallisen metsänhoitoyhdistyksen kanssa hakkuista, mutta eivät ole tulleet kun on kuulemma liian pieni keikka, tulisi nippa nappa liian vähän täysiä kuormia!
Vierrallessani taannoin Saarenmaalla ja totesin, että valtavat alueet täysin neitseellistä koivikkoa peittivät suurta saarta suorastaan huutaen harvennusta tai hakkuuta. Koivuvarannot vaikuttivat valtavilta. Oli juuri avattu meren puolelle uusi Saarenmaan Satama josta puu kulkisi vilkkaasti Suomeen. Onkohan tämä ollut tiedossa?
Kyllä Huusko ainakin keskustelua saa aikaan. Hyvä!
Muutamia huomioita:
1) Velvoitetaan Paavo & muu hallitus sukuineen ensin pistämään metsänsä sileäksi talkoohengessä
2) Kansallishakkuista tulee mieleen Kansallisanti ja sen tulokset. Ihanaa jos Suomesta aina vain löytyy uunotettavia, vaikka hieman epäilen
3) Kun tässä Hämeestä on yrittänyt puoli vuotta saada puukauppaa aikaan, eikä harvennushakkuun ostohaluja teollisuudelta juuri ole löytynyt, niin voimme todeta käynnissä olevan psykologisen sodan, jonka tarkoituksena on saada parhaimmista tukkileimikoista kauppaa - harvennushakkuut eivät todellisuudessa kelpaa teollisuudelle
4) Meidän metsäbusineksemme suuntaa kohti matkailua ja energiapuun tuotantoa jos teollisuuden oikeat ostohalut ovat tätä luokkaa
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 43 kommenttia