Yle tekee myös vääriä asioita
Yleisradio on julkisen palvelun medialaitos. Se ei ole yhtiö siinä mielessä kuin kaupallinen mediayhtiö, koska sen tulorakenne on poikkeuksellinen: Ylen toiminta ei perustu myyntiin. Se saa nykyiset tulonsa tv-maksuina meiltä, jotka katsomme televisiota.
Jatkossa Yle saa maksunsa myös heiltä, jotka eivät katso televisiota. Ihme olisi, jos Mika Lintilän (kesk.) työryhmän yksimielinen esitys ei kävisi toteen, koska työryhmässä olivat edustettuina kaikki kahdeksan eduskuntapuoluetta.
Yle saa uudella maksulla taskuunsa vuosittain 415 miljoonaa euroa. Sillä tehdään uutisia, ajankohtaisohjelmia, draamaa ja viihdettä sekä ostetaan sarjoja ja dokumentteja. Näitä tuotteita jaettiin perinteisesti vain televisiossa ja radiossa. Nyt ja jatkossa niitä jaetaan entistä enemmän myös internetissä, kännyköissä ja turhaa huomiota saaneissa mainostauluissa.
Televisiossa ja radiossa Ylen rooli on aika täsmentynyt, vaikka HBO-sarjojen ostaminen onkin herättänyt närästystä. Yle palvelee suurelta osin juuri niin kuin sen pitää: sillä on yhteiskunnallisesti valtavan tärkeä ajankohtaisohjelmien paketti ja ostetut dokumentit ovat usein epäkaupallisia huipputuotteita. Viime päiviltä tulee mieleen dokkari El Salvadorin jengeistä. Se ei ollut mitään ”4D-dokumenttilaatua”.
Mutta sitten on tämä internet. Se on muuttanut koko mediakentän. Sanomalehdet ovat siirtyneet tänne tuottamaan kirjoitettuja uutisia, eli käytännössä tekemään lehtiään toiseen jakelukanavaan. Yksi suhteellisen suuri suomalainen printtilehti, Taloussanomat, on jo kuollut ja siirtynyt nettiin.
Maailmalla vauhti on aivan hirveä. Jopa Boston Globen (päivälevikki 324 000, sunnuntailevikki 504 000) siirtymistä puhtaasti verkkoon on ounasteltu.
Samaan aikaan tämä sanomalehtimurroksen kanssa verkkoon on tullut Yle, myös kirjoitettuine uutisineen, mitä se on ehtinyt harjoitella teksti-tv:n muodossa. Kärjistetysti sanottuna tähän saakka puhetta ja tv-esiintymistä osanneet uutistoimittajat ovat joutuneet opettelemaan myös oikeinkirjoitusta.
Mutta kirjoitettu uutinen on juuri se sanomalehtien bisnes. Tähän viittoilivat Ylen (!) kanavalla torstai-iltana käydyssä A-talk-keskustelussa toimittaja Ari Valjakka (entisen Uuden Suomen ja Turun Sanomien ex-päätoimittaja) sekä vahvasti journalistitaustainen Sanoma Newsin toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen, Hesarin mies.
Valjakka ja Pentikäinen ilmoittivat olevansa huolissaan maakuntalehtien tulevaisuudesta nyt, kun lukijat siirtyvät verkkoon. Yle on myös maakuntauutisineen aktiivinen. Sanomalehtitalojen omistamasta Ylen kaupallisesta kilpailijasta STT:stä ei puhuttu niinkään.
Viime kädessä myös Hesari on maakuntalehti, jonka tontille kansalaisten lakisääteisesti sponsoroima Yle nettiuutisineen tulee. Yle.fi:ssä oli esimerkiksi viime viikolla enemmän kävijöitä kuin kaupallisessa hs.fi:ssä. Molemmissa eri kävijöitä oli tosin kymmeniä prosentteja vähemmän kuin Iltalehdellä, Ilta-Sanomilla tai MTV3:lla, joiden journalistinen toiminta on viihdepainotteisempaa.
Yleä tarvitaan verkossakin vain siihen, mitä muut eivät tee. On hyvä, että se jakaa tv- ja radio-ohjelmiaan internetissä ja pyörittää täällä meidän kaikkien kansallisomaisuutta, Elävää Arkistoa.
Mutta entä nettiuutistoiminta? Kaupallisten toimijoiden kanssa samojen uutisten kirjoittaminen ei kuulu julkisen palvelun tehtäviin.
Erikoistuneita nettiuutispalveluja löytyy jo kymmeniltä maakunnallisilta sanomalehdiltä ja moni hoitaa kansallisen ja kansainvälisen yleistarjonnan STT:llä, joka on tietotoimistomaailmassa kyntensä näyttänyt. STT innovoi yhdessä lehtitalojen kanssa uusia palvelukuvioita koko ajan. Sen uutisia saa muokata ja käyttää omiin tarpeisiinsa kaupallisten sopimusten rajoissa.
Yle taas istuttaa omat uutisotsikkonsa ilmaiseksi toisten palveluihin, joista lukija lentää suoraan Ylen sivuille. Se on täydellinen keino lisätä Ylen uutispalvelun kävijämääriä, mutta kilpailun ja julkisen palvelun tehtävien kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.
Ylen johtoa tästä ei ole syyttäminen. Mikael Jungner ja kumppanit toimivat juuri niin kuin heidän annetuissa olosuhteissa tuleekin tehdä. Olosuhteet taas johtuvat siitä, että poliitikot ja heidän käyttämänsä viestintäkonsultti Juhani Wiio eivät ymmärrä mediabisneksen uusista virtauksista selvästikään yhtään mitään.
Netin jälkeen tulevat kännykät. Kaupallisissa mediataloissa toteutetaan ja mietitään sisällön jakelua niiden avulla. Mutta Yle tulee vastaan myös siellä. Tuosta 415 miljoonasta ”ilmaisesta” eurosta kun riittää rahaa myös näihin hankkeisiin ilman julkisen palvelun tehtävää.
Vertailun vuoksi: Uuden Suomen vuosibudjetti on alle 1 miljoona euroa. Tämän puitteissa me teemme sisältöä tekstin, valokuvan, liikkuvan kuvan ja äänen voimalla. Lisäksi me ostamme STT:ltä uutisia omaa tuotantoamme täydentämään, kehitämme kansalaisia mukaan ottavaa nettipalvelua teknisesti ja graafisesti sekä virittelemme kännykkäpuolta.
Olemme päässeet puolessatoista vuodessa viikkokävijämäärässä yli 180 000:een (Ylellä kävijöitä runsaat 1,1 miljoonaa). Yksikään toinen sanomalehtiperäinen verkkopalvelu ei ole tähän itsenäisesti Suomessa yltänyt.
Alle miljoona on ihan oikea summa suhteessa Uuden Suomen tuloihin. Meidän ideamme ei ole hassata rahaa sellaiseen, mitä muut jo tekevät. Sellaisen touhun pääomistajamme lopettaisi alkuunsa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
YLE:lle ei riitä mikään raha, kun pitää koko ajan lisätä tv- ja radiokanavia, nettitarjontaa ja ties mitä. Riittävää julkista palvelua olisi yksi valtakunnallinen tv- ja yksi radiokanava sekä nettiuutiset ja -arkisto. Tv-maksut tms. voisi tässä mallissa saman tien leikata neljännekseen.
On aivan pähkähullua, että YLE soittaa listapoppia ja lähettää kalliita ulkomaisia elokuvia, HBO:n sarjoja ja urheilua. Nämä kaikki sujuvat oikein hyvin mainosrahoitteisiltakin toimijoilta.
HBO:n laatusarjat kuuluvat vain ja nimenomaan Ylen kanaville. Ne on tehty mainoksettomaan ympäristöön ja ne on myös Suomessa esitettävä ilman mainoksia.
Miltä olisi näyttänyt esimerkiksi taannoinen "Terapiassa" -sarja makkaramainosten turmelemana? Vaikka tuskin kaupallisia kanavia olisi edes kiinnostanut koko sarja, niin laadukas se oli.
Ylen esittämät elokuvatkaan eivät enimmäkseen soveltuisi, tuskin edes kiinnostaisi kaupallisia kanavia. Vai kuvitteletko, että MTV3a tai Nelosta kiinnostaisi eteläkorealainen, iranilainen tai edes hollantilainen leffa?
YLE on olemassa, jotta meillä olisi vapaus markkinahöyrystä, ja saisimme nähdä ohjelmat niin kuin ne on tarkoitettu nähtäväksi, mainoksettomina.
Ja mikseiköhän näitä kaupallisia kanavia kiinosta nuo elokuvat tai sarjat? Ettei vain olisi siitä syystä että kansa ei pidä niistä. Niissä ei ole kaupallista potenttiaalia. Tästä syystä ylen erityisasema onkin varsin ikävä. Miksi koko kansan pitää rahoittaa pienen vähemmistön sarjoja?
Itsellä ei ole tv-lupaa. Ostan/vuokraan ne elokuvat/sarjat joitka kiinostaa minua. Ei tarvitse katsella mainoksia, kaikki sarjat/elokuvat ovat mieleisiä ja ne voi katsoa koska vaan. Ei sillä että joitain Ylen sarjoja olen jäänyt kaipaamaan. Mutta en halua kuitenkaan olla tukemassa Yleä sen harjoittamassa politiikassa.
Yle pystyy julkisen rahoituksen turvin toimimaan tietyissä asioissa vapaammn kuin mainostuloista riippuvainen media. Esimerkiksi kritisoimaan suuryrityksiä jotka ovat merkittäviä mainostajia.
Toisaalta Yle joutuu olemaan varovaisempi poliitikkojen suhteen.
On siis tärkeää säilyttää sekä julkinen palvelu että kaupallinen media.
koska yhä useampi kantaa töllerönsä kierrätykseen. Näyttö tai pari kotona, sekä pulikkanäyttö ehkä taskussa riittävät koko maailman julkisen mediaähkyn vastaanottamiseen. Ehkä maakuntalehdet tekevät virheen toistaessaan heikohkoillakin verkkosivuillaan valtakunnan ja maailman uutisia, joista saa paremmin selkoa mm. Ylen ja Hesarin sivuilta. Pelkkien paperilehtien aikaan maakuntalehtien piti olla aika kattavia, koska ne olivat useimmiten ainoa talouteen tilattava lehti. Maakunnissa ja kunnissa pitäisi nettilehteen pukata pääosin hyvää paikallista kamaa, se taas vaatii paljon kalliita toimittajia, jotka tekevät tuotteen sisällön. Nyt on niin moni asia uudistumassa, ettei tässä ittekään ossaa kuin ihmetellä ja viisastella mm. näillä Uuden Suomen sivuilla.
Tokihan YLEn kilpailu voi tuntua "epäreilulta" esim. Usarin tapaisista medioista, mutta loppujen lopuksi kilpailu parantaa laatua ja pakottaa tekemään kiinnostavampia sisältöjä. Tietysti kauhukuvana on jonkinlainen tiedotusmonopoli, mutta jo nyt YLE & Sanoma-WSOY sellaisen käytännössä muodostavat.
Tässä tapauksessa ei tuo kilpailun ihme toteudu aivan reilusti. Yle ehdottaa lakia, jolla kerätään 450M€ väkisin, kun Usari (ja muu ei-julkinen media) joutuu tekemään itse pelinappulansa.
Yle saa luvan vielä karsia kulujaan. Frangen sanoi että tuo raha tarvitaan nykyisen toiminnan pyörittämiseen, toimintaahan voi supistaa!
Kansalaisenja maan turvallisuuden näkökulmasta Ylelle riittäisi kaksi yhteisistä varoista korvattevaa aluetta: Radio,jotta sokeatkin näkisivät hälytykset ja Yhden kanavan televisio,jotta kuurotkin kuulisivat hälytykset. Yhteisistä verovaroista nämä voitaisiin korvata ja maksaminen tuskin tökkisi kenelläkään. Kaikki muu toiminta voitaisiin vapauttaa vapaalle kilpailulle,jossa kiehuisi juuri sen verran kuin informaation vakioluonne kestää. Laatu ja taide valikoituisivat omalla luonnollisella tavallaan käyttäjien mukaan.
... ainakin FST:n alueelliset uutiset netissä, Länsi-Uusimaan osalta ovat Inkoota koskien erittäin populistisia ja ilmeisesti toimittajan oman vakaukmuksen värittämiä.
Uskon, että "seiskakin" on kateellinen näistä saavutuksista.
Ylen jatkamisesta ehdotetulla tavalla on käytävä kansanäänestys.
Arvoisa päätoimittaja, on olemassa vain yksi ratkaisu: teette niin hienoa nettilehteä, että sitä luetaan! Tämä on sitä todellista kilpaulua eikä rukutus että joku saa enemmän kuin minä. Teillä on hyvä alku ja mitä monipuolisemman lukijakunnan saatte taaksenne niin sitä parempi. Tietenkin tarvitaan monipuolinen ja asiallinen uutisointi ja fiksu kommentointi. Ottakaa mallia Le Monde-lehdestä eivät pitkätkään analyyttiset ainekset ketään tapa, vaan saattavat kiinnostaa useitakin.
Tsemppiä vaan, ei marinoita!
Lehtimiehen on vaikea päästä lehti-identiteetistään: saksalaisesta sanomalehti- tai amerikkaaisesta aikakauslehtipainokoneesta ja kasvaa verkkomieheksi. Verkko ei ole hierarkia.
Odottaisin, että Reenpää-Otavan vävy Risto E. J. Penttiläkin kohta osoittaa pienuutensa ja ryhtyy puuhaamaan merkantilista kartellia.
Pitäisikö sanoma- ja aikakaulehdiltä kieltää verkkosivut, koska sähköinen viestintä ei ole "niiden ydinosaamisaluetta"?
Pitäisikö kirkolta kieltää kirjapainotoiminta, koska "saarnaaminen on niiden ydinosamisaluetta"?
Pitäisikö elinkeinovapaus kieltää, koska se tuottaa niin paljon epäpäteviä ja epämiellyttäviä kilpailijoita ammattimiesten ja valkoisten miesten toimialoille?
Dear Sir,
Ihan raikasta pohdiskelua, mutta budjettivertailusi perustelut on ilmeisessä kateuden puuskassa ja tukemiesi auringonlaskun hämärässä kärvistelevien lehtilobbarien toimesta väärältä pohjalta laadittu. Yle tekee runsaalla 400 miljoonalla eurollaan hiukkasen muutakin kuin nettiuutisia. Osoittaa melkoista kapeakatseisuutta tai tietämättömyyttä hakea vertailukohtaa mainitsemillasi suhdeluvuilla. Sitä paitsi mitä merkitystä nettikävijöiden määrällä ylipäätään olisi Ylelle? Miksei kukaan kaupallisen median edustaja puhu laadusta? Se ei tunnu olevan nyt(kään) ajankohtaista. Ymmärtääkö enää kukaan kaupallisen puolen mediooso, että jos jokin on tarpeeksi hyvää, se myy? Tässä viisimiljoonaisen kansan seisahtuneessa mediakodossa on turha ajatellakaan, että kilpailua voisi olla liikaa, vaikka asia lasikuutioiden sisältä tarkasteltuna siltä sanottaisiinkin näyttävän.
Ylen ydinosamista ovat radio- ja televisio-ohjelmat, joita se voi jakaa myös verkossa.
Ylen rooliin ei kuitenkaan pitäisi sotkea uutis- ja sisältötuotantoa alueella, joka luontaisesti kuuluu verkkolehdille ja maakunnallisille paperilehdille ja pakallislehdille.
Ylen omat nettisivut ovat ok, mutta niiden tulee pysyä valtakunnallisina ja keskittyä Ylen omaan toimenkuvaan.
Kaikkinainen Ylen laajeneminen maakuntiin alati lisääntyvän paikallisiuutisia sisältävän nettisivusverkoston kautta on lipeämistä ydinosaamisesta syöntiin toisten pöydästä.
Ylen tulisi visusti pysyä päätehtävässään ja ydinosaamisessaan. Se olisi ilman muuta niin Ylen kuin yleisönkin etu.
Pekka Siikala
http://www.parempimaa.net/
Nyt on lisäksi hätäkeskuslaitos mennyt tekstitelevisioonkin. Suomalainen merkantilismi kuitenkin ilmeisesti olettaa, että http://www.topix.net :kina annettaisiin STT:n Helsingin Sanomien ja Turun Sanomien valvontaan.
Tuo merkantilistinen näkökulma esitettiin studiossa, jossa oli Jungner, Pentikäinen, Wiio ja ....
Huuskolla on ollut vain kiire ja hän rutiininomaisesti sen enempää itse ajattelematta repäissyt studio-ohjelmassa esitetyt argumentit ominaan palstalle.
"Vertailun vuoksi: Uuden Suomen vuosibudjetti on alle 1 miljoona euroa. Tämän puitteissa me teemme sisältöä."
* Uusi Suomi tarjoaa lukijoille mahdollisuuden STT:n uutistoiminnan kommentointiin. Tässä mielessä Uusi Suomi ei "tee" sisältöjä, vaan välittää Verkkouutisten tapaan STT:n sisältöjä. Uuden Suomen uutissisällöt saa kätevämmin Kansallista Kokoomusta lähellä olevista Verkkouutisista
http://www.verkkouutiset.fi/
* Uuden Suomen kommentointimahdollisuus tekee siitä enemmän http://www.suomi24.fi :n kaltaisen. Ellei Uudessa Suomessa olisi kommentointimahdollisuutta, se olisi ehkä heikompi kuin Verkkouutiset.
* Monet pitävät palvelimen ylläpitämistä tuottamisena. Sisältöjä tuottavat Johan Bäckman, Jussi Halla-aho, Pekka Siikala jne.
En puutu Ylen tehtävään mediana enkä tähän poleemiseen uuteen maksuun, vaan Ylen rooliin työllistäjänä. Huuskon esittämän vertailun suhdeluvuissa vaikuttajien pienikin muutos kirkastaa kuvaa, tai hämärää, haluttuun suuntaan.
Vähän kommentoituja ovat esimerkiksi henkilökunnan ja avustajien palkkiot. Yle pitää listoillaan paljon työsuhteisia toimittajia ja maksaa avustajilleen vertailun kestäviä hintoja.
Monet kaupalliset mediat, varsinkin nettimedian myötä, ovat siirtyneet enemmän ja enemmän avustajiin ja freelancereihin, joiden palkkiot eivät todellakaan kestä vertailua.
Myös Uuden Suomen hintapolitiikasta voi lukea esimerkiksi Journalistiliiton freelancereiden verkkofoorumissa. Moni muukin huono maksaja saa siellä pöllytystä.
Yleisradion toimintaa kaiketi pitääkin näin päivinä arvostella, mutta kritiikin kärki tuntuu pahasti kadonneen kaupallisen median käsistä. Kritiikkiä roiskitaan suuntaan jos toiseenkin ja alun mainostauluista suunta on kääntynyt Sopranosin kautta maakuntalehtiin. Mitä siis Yle saa lopultakaan tehdä? Pitää arkistoa menneiltä ajoilta, joka ei sisällä uutisia vuoden 2009 jälkeen. Se ei saa näyttää urheilua, ei viihdettä eikä kaupallisesti kiinnostavia dokumentteja tai elokuvia. Tästä lähin varmaankin kaupallisen median mielestä Ylen tehtävä olisi esittää udmurtin kielistä viitontaa kuudesti viikossa palvellakseen "julkisen palvelun tehtävää". Itse ainakin katson, että tuo julkinen palvelu on yhtä lailla enemmistön kuin vähemmistöjenkin palvelemista.
Myös Ylen rahoituksen rinnastaminen sen Internetissä saavuttamiin kävijämäärin on varsin irvokas, sillä käsittääkseni ainakaan vielä Uusi Suomi ei lähetä ohjelmaa viideltä televisiokanavalta ja kymmeniltä radiokanavilta. Kun Yle siis lopultakin sai taloutensa kuntoon ja saavutti katsojien ja kuulijoiden suosion sekä vakiinnutti asemansa Internetissä koko kaupallinen media rynnistää sitä vastaa soimien sitä milloin mistäkin. Itse ainakin luen uutiseni sieltä mistä saan ne parhaiten kirjoitettuna eikä Ylellä tässä mielessä ole monopolia, kirjoittaa kun taitaa osata kuitenkin melkein kaikki suomalaiset. Esimerkiksi Uuden Suomen tarjoamat blogit ovat Internetin kolumninluontoista sisältöä, jota nykyisellään Yle ei tarjoa. Halutessani siis aidosti interaktiivista uutispalvelua vierailen muualla.
tuo Lintilän paperi.
Sanomalehdet ovat oudolla asialla hätistellessään YLEä pois verkkotoiminnasta. Alun alkaen media jaettiin kahteen: sähköiseen mediaan ja printtimediaan. Eli, jos jotakuta täytyisi kieltää harrastamasta nettiä, niin se on printtimedia. Eihän siinäkään tosin järkeä olisi.
Ylen uutisiin pitäisi laittaa suodatin, joka estäisi kaikki jutut, joissa esiintyy sana "kohu". Sen jälkeen Yle ei enää olisi kaupallisten toimijoiden tontilla.
Sanan "kohu" käyttäminen vähenisi, jos Yleisradiossa olisi sivistyneitä ihmisiä töissä. Sivistymättömät voisi ohjata suoraan kaupalliselle sektorille, esimerkiksi Iltalehteen, Ilta-Sanomiin tai joillekin Helsingin Sanomien osastoille.
Päätoimittajalle: Uuden Suomen siirtyminen nettiin oli yllätys minullekin. Nyt näyttää olevan niin, että Uusi Suomi laskee kansan äänen paremmin esille, kuin monet muut mediat. Ylellä, valtion budjetista kustannettuna yhtiönä on yhteiskunnallinen vastuu. Tämä ei tarkoita sitä, että ohjelmiin ostetaan formaatteja linjalla: Kuka tanssi tähtien kanssa ja mitähän se tohtori Phil nyt sanoikaan. Tavallista "talliaista" ei mokomat viihteet kiinnosta, kun kysymys on viimeisistä senteistä. Niillä ei amerikkalaisia "ajankuluttajia" tarvitse ostaa.
http://www.otakantaa.fi/hanke.cfm?group=406&id=&ref=Hanke
Meuhkaamisen ohella suosittelen kannanottamista kulttuuripolitiikkaan kokonaisuutena.
PT: "Viime päiviltä tulee mieleen dokkari El Salvadorin jengeistä. Se ei ollut mitään ”4D-dokumenttilaatua”."
Jengiläiset, jotka murhista telkien takana tekivät käsillään surffareiden ominaisliikkeen, tutun Hang Loose tervehdyksen, jossa pikkusormi ja peukolo pystyssä kun käsiranne heiluu rennosti ees-taas.
Suuren yleisön tietoisuuten se tuli Myrskyn Ratsastajat - Point Break Katryn Bigelowin elokuvasta Myrskyn Ratsastajat - Point Break, jonka pääosissa nähtiin Keanu Reeves, Patrick Swayze ja Gary Busey.
Elokuvassa soi mm. Red Hot Chili Peppersin musiikki.
"Hang looseAs used in the Hawaiian Islands, "Hang Loose or "Shocka" is used as a non verbal expression; or greeting. To tell the receipiant, that every thing will be OK, Relax, Stop looking at me w/ that stern look on your face."
http://www.urbandictionary.com/define.php?term=hang+loose
http://images.google.co.uk/images?source=ig&hl=en&rlz=&q=hang%20loose&lr...
http://www.metacafe.com/watch/902546/hang_loose_pro/
Kaikki voivat myöntää, että elämä olisi tylsää ilman YLEn ostamia dokumentteja, uutisia ja keskustelu ohjelmia.
HBO sarjat ovatkin sitten iso plussa ja tietysti ei pidä unohtaa Atuubia mikä on loistava kun missaa jonkun ohjelman ja digiboksin tallennuksessa on jälleen kerran häiriötä.
Sitten on jääkiekko&yms muut urheilut. Eli siis kyllä tulee hyvää ja siitä pitää maksaa, mutta nyt tulee kysymys, mitä nämä kaikki maksavat? Paljonko YLElle kerätään rahaa näiden toimintojen lisäksi eri kaupallisten kanssa kilpailuun?
On eri asia kehittää kaupallisin varoin kaiken näköisiä juttuja kuin veronmaksajien rahoilla (mediamaksu on VERO) toteuttaa omia taiteellisia tai tieteellisiä suunnitelmiaan.
Enemmän kuin YLE maksua minua häiritsee valtion rahoilla tuettavat puolue lehdet.
Suomalainen verkkojournalismi on mennyt kaupallisissa käsissä puhtaaksi klikkausbisnekseksi eli päällekaatuvan viihteelliseksi ja harhaanjohtavaksi.
Pitäähän jonkun laittaa valtakunnan asioita tärkeysjärjestykseen ja relevantteihin mittoihin verkossakin. Eikä se ole, anteeksi vaan, Usari, ei edes Hesari.
Kuvitelma, että kaupallinen media tuottaa luotettavan ja puolueettoman uutistarjonnan on huvittava. Eihän kaupallinen media suojele mainostajien intressiä tai tuo esille omistajien omia intressejä, jotka välttämättä eivät ole aina niin "pyyteettömiä"?
Toisaalta myöskään politiikkojen hallussa oleva valtion media välttämättä tuo puolueetonta uutistarjontaa. Yhdessä kaupallinen ja valtion media tuottavat paremmat tulokset kuin kaupallinen tai valtiollinen monopoli. Kilpailu pitää pirteänä ja uutiset laadukkaampina.
Ylellä on lukuisia paikallisia kirjeenvaihtajia kotimaassa ja ulkomailla jotka tuovat uutisiin huomattavasti enemmän taustaa ja analyysiä, kuin Uuden Suomen koti ja ulkomaisiin valmiisiin juttuihin ja STT:n aineistoon perustuvat analyysittomat "lyhennelmät" ja lainaukset. Toimisto täynnä lyhennelmiä kirjoittavia toimittajia ei välttämättä ole vielä todellinen varteenotettava uutismedia. Kyllä totuus on että USllä on enemmän opittavaa tutkivasta journalismista ja omaehtoisesta uutistuotannosta YLEltä kuin päinvastoin.
Olen aivan samaa mieltä, että monta tiedotusvälinettä on parempi kuin yksi. Mediamme monipuolisuus on kuitenkin nyt uhattuna, kun lehtitalot joutuvat supistamaan joka puolella Suomea toimintojaan sekä nettirakennemuutoksen että taantuman vuoksi. Yle lyö siihen päälle löylyä, kun sitä eivät markkinatalouden lait koske, ja sen levittäytyminen uusille kilpailualueille ei poliitikkoja kiinnosta.
Ylen tv- ja radiouutiset hyvine ulkomaan-raportteineen ovat korvaamatonta tavaraa. Tutkivalta puolelta voi hyvin kysyä, että mitä oli ennen MOT:tä. Näissä ja kaikissa A-alkuisissa ajankohtaisohjelmissa Ylen resurssit ovat käytössä, joka on julkista palvelua ja edistää yhteiskuntamme kehittymistä.
Kirjoitetuissa uutispätkissään Yle ei tarjoa erikoisempaa lisäarvoa. Se on yksi verkkotoimija kymmenien joukossa. Toisinaan siellä on löydetty joku uutinen minuuttia ennen kuin yksikään kaupallinen toimija on asian havainnut, useimmiten asia on päinvastoin.
Edistääkö Yle esimerkiksi suomalaista kulttuuria vahvoilla kritiikeillään tai poikkeuksellisilla kulttuuriuutisillaan? Siellä olisi julkisen palvelun sarkaa kynnettävänä.
Kilpailutilanne on kieltämättä hurja, kun käytännössä juuri kukaan ei tee tätä uutissaittihommaa voitollisesti, vaikka journalistiset kunnianhimot olisivat kuinka voimakkaat. Se johtaa uutistoiminnassa ylilyönteihinkin, mutta nykyistä reilummassa kilpailussa jyvillä olisi lopulta edes jonkinmoinen mahdollisuus erottua akanoista.
MH
Yleisradion verkkopalvelun ero muihin on siinä, että se ei käytä STT:n uutisia niin kuin kaikki muut. Näin ollen Helsingin Sanomien ja Turun Sanomien närkästys liittyy pääasiassa STT:n suojelemiseen.
STT käyttää Reutersin uutisvirtaa, minkä vuoksi uutisvirta on tapahtumasarjojen alussa vinoutunut, biased, kunnes Yleisradio ehtii uutisvirtaan mukaan ja STT ryhtyy laajaperäistämään uutisointiaan.
Tuossa alkuvaiheessa tulevat mukaan myös iltapäivälehdet kysymään pääasiassa typeriä kansanedustajilta, ministereiltä ja virkamiehiltä, jotka joutuvat tukeutumaan STT-Reutersin uutisvirtaan.
Tällä tavalla Helsingin Sanomat vahvistaa itse itseään suljetussa syklissä: STT-Ilta-Sanomat-lausunnot-Helsingin Sanomat-STT.
STT on suomalaisen tiedonvälityksen resurssi sekä ongelma: Helsingin Sanomien yleensä melko onnettomia Reetta Meriläisen, Janne Virkkujen ja Antti Blåfeldin pääkirjoituksia vaikuttavampi.
Kyse on siitä, etteivät maakuntalehdetkään viitsi oikoa Helsingin Sanomien vääriä käsityksiä tai oikea STT:ä, koska se on kuin valtiopäiväjumalanpalvelussanaa.
Yleisradion Helsingin musiikkitalo, ruotsinkielinen toimitus sekä vanhempien toimittajien ylivertaiset työsuhde-etuudet, jotka ovat poliittisten puolueiden suojeluksessa eivät ole peruspalvelua suomalaiselle kansaneläkeläiselle, opiskelijalle eivätkä perustuloiselle, vaan sosialistiseen elistismiin perustuvaa riistoa lamaolosuhteissa, jonka Kansallinen Kokoomus Kimmo Sasia myöden hyväksyy, jotta ollipekkaheinosilla olisi kokoomuslaisten heteromiesten kiintiössä yhtä lokoisat olot kuin Yleisradion teleketjufeministeilläkin.
Yleisradio pitää budjetoida oikein:
1) televisioluvan maksajien tulee saada kertoa joka lupamaksun yhteydessä, mikä on peruspalvelua ja Yleisradion pitää hinnoitella joka lupamaksun yhteydessä, mitä maksaa Internet-palvelut, FST, TV1, TV2, Arena jne.
Vain kun hommalla on hintalaput, päästään keskustelemaan siitä, mikä on milläkin tulotasolla peruspalvelua.
2)STT:n uutiset ovat ajoittain sellaista Erkon NATO-vedätystä, että oksettaa. Lisäksi STT ilmoittaa uutisissaan tuhatkertaisia virheitä eikä oikaise uutista yhtä nopeasti kuin Yleisradion tekstitelevision nuori jengi. Kerran lähetin oikaisun yöllä ja se oli kahdeksassa minuutissa oikaistu.
STT:n uutistoiminta on Reuters-vinoa ja ajoittain epäpätevää. Siksi tarvitaan Yleisradio tarkistukseksi. Yleisradion pitäisi myydä sopuhintana uutisensa maakuntalehdille ja ilmaisjakelulehdille. STT-Helsingin Sanomien kartelli pitää purkaa.
Yleisradion verkkopalvelun ero muihin on siinä, että se ei käytä STT:n uutisia niin kuin kaikki muut. Näin ollen Helsingin Sanomien ja Turun Sanomien närkästys liittyy pääasiassa STT:n suojelemiseen.
STT käyttää Reutersin uutisvirtaa, minkä vuoksi uutisvirta on tapahtumasarjojen alussa vinoutunut, biased, kunnes Yleisradio ehtii uutisvirtaan mukaan ja STT ryhtyy laajaperäistämään uutisointiaan.
Tuossa alkuvaiheessa tulevat mukaan myös iltapäivälehdet kysymään pääasiassa typeriä kansanedustajilta, ministereiltä ja virkamiehiltä, jotka joutuvat tukeutumaan STT-Reutersin uutisvirtaan.
Tällä tavalla Helsingin Sanomat vahvistaa itse itseään suljetussa syklissä: STT-Ilta-Sanomat-lausunnot-Helsingin Sanomat-STT.
STT on suomalaisen tiedonvälityksen resurssi sekä ongelma: Helsingin Sanomien yleensä melko onnettomia Reetta Meriläisen, Janne Virkkujen ja Antti Blåfeldin pääkirjoituksia vaikuttavampi.
Kyse on siitä, etteivät maakuntalehdetkään viitsi oikoa Helsingin Sanomien vääriä käsityksiä tai oikea STT:ä, koska se on kuin valtiopäiväjumalanpalvelussanaa.
Yleisradion Helsingin musiikkitalo, ruotsinkielinen toimitus sekä vanhempien toimittajien ylivertaiset työsuhde-etuudet, jotka ovat poliittisten puolueiden suojeluksessa eivät ole peruspalvelua suomalaiselle kansaneläkeläiselle, opiskelijalle eivätkä perustuloiselle, vaan sosialistiseen elistismiin perustuvaa riistoa lamaolosuhteissa, jonka Kansallinen Kokoomus Kimmo Sasia myöden hyväksyy, jotta ollipekkaheinosilla olisi kokoomuslaisten heteromiesten kiintiössä yhtä lokoisat olot kuin Yleisradion teleketjufeministeilläkin.
Yleisradio pitää budjetoida oikein:
1) televisioluvan maksajien tulee saada kertoa joka lupamaksun yhteydessä, mikä on peruspalvelua ja Yleisradion pitää hinnoitella joka lupamaksun yhteydessä, mitä maksaa Internet-palvelut, FST, TV1, TV2, Arena jne.
Vain kun hommalla on hintalaput, päästään keskustelemaan siitä, mikä on milläkin tulotasolla peruspalvelua.
2)STT:n uutiset ovat ajoittain sellaista Erkon NATO-vedätystä, että oksettaa. Lisäksi STT ilmoittaa uutisissaan tuhatkertaisia virheitä eikä oikaise uutista yhtä nopeasti kuin Yleisradion tekstitelevision nuori jengi. Kerran lähetin oikaisun yöllä ja se oli kahdeksassa minuutissa oikaistu.
STT:n uutistoiminta on Reuters-vinoa ja ajoittain epäpätevää. Siksi tarvitaan Yleisradio tarkistukseksi. Yleisradion pitäisi myydä sopuhintana uutisensa maakuntalehdille ja ilmaisjakelulehdille. STT-Helsingin Sanomien kartelli pitää purkaa.
Huusko: "Yle lyö siihen päälle löylyä, kun sitä eivät markkinatalouden lait koske, ja sen levittäytyminen uusille kilpailualueille ei poliitikkoja kiinnosta."
Luojan kiitos Suomessa on edes yksi valtamedian edustaja, jota markkinahöyry ei kärvennä kuin välillisesti keittiön kautta, joidenkin markkinahenkisten poliitikkojen höyrytessä.
Höyrytkööt omissa nurkissaan, sillä kansa omistaa YLEn ja valtaosa siitä haluaa sen riippumattomana kaupallisuuden syöpäkasvaimista. Ja tämä, ja juuri tämä vahvistaa myös muun median toimintamahdollisuuksia.
Jos argumentti on että YLE on liian iso ja hyvin rahoitettu toimija joka vääristää kilpailua, niin eikö sama argumentti silloin kelpaisi myös Sanoma ryhmän ylivoimaiseen asemaan?
Jos argumentti on, että nettimedioiden kannattavuus on punaisella, niin tuskin YLEn poistaminen kilpailuyhtälöstä tekee kaupallisten medioiden internet osioista kannattavia. Kuten kaikki tiedämme niin YLE ei rahoita edes internetmediaansa mainostuloilla, joten YLEn vaikutus kaupalliseen median internet kannattavuuteen mainostuloista kilpailevana tekijänä on minimaalinen. Kuinka paljon esim. USn kävijämäärä lisääntyisi (= potentiaalinen mainostulojen lisäys) ilman YLEn internet "vaikutusta". Tuskin nimeksikään.
Jos kysymys on STT:n ja YLE:n uutistuotannon kilpailukyvystä, tulee muistaa, että mediayhtiöt omistavat STT:n. Viimeinen tieto minkä löysin STT kannattavuudesta oli vuodelta 2005, jolloin se teki varsin tukevaa voittoa. Noin 1 milj euroa 14 miljoonan liikevaihdolla. Jos YLE jakaa uutistuotantoaan ilmaiseksi älykäs liikkeenjohtaja yksityisellä nettimedia puolella tarttuisi ilosta vinkuen tähän lahjahevoseen ja säästäisi huomattavasti tiedonhankintakuluissaan (= palkkiot STT:lle). Siis voidaan sanoa, että YLEn ilmainen uutistuotanto voisi parantaa myös yksityisen nettimedian kannattavuutta. :)
Nyt pitäisi ensiksi laskea paljonko mediamaksun maksajia jää,jos otetaan päältä pois nykyiset ja tulevat määrät työttömiä,sairas-ja kansaneläkeläisiä jne. Ihmisiä joiden nykyisetkin sanomalehti-ja tvlupamaksut maksetaan pääosin toimeentulotuella tai muulla sosiaaliavustuksella. Nämä maksut eivät tuo julkiseen palveluun mitään lisää,vaan ovat pelkkiä luukulta toiselle siirtyviä tulonsiirtoja.
Kävi jopa mielessä,että valtio voisi tienata enemmän lähitulevaisuudessa jättämällä vain radion julkiseksi palveluksi ja asettamalla loput ylestä samaan kilpailuasemaan muiden kanssa. On sitä ennenkin vähällä pärjätty ja televisiosta luopuminen oli yllättävän helppoa,koska hyvät elokuvat ovat parhaita teattereissa, eikä kaikelle tälle tarjonnalle riitä aikaa.
Väität,että verkko ei ole hierarkinen järjestelmä. Väärin.Kaikki järjestelmät,joissa ihminen on osallisena rakentuvat hierarkisiksi. Netti on myös pystyverkko ja yleensäkin ihmisen tärkeimmät taistelot käydään ylös-alas-akselilla. Kyse on herruudesta myös Ylen tapauksessa.
Tämä Ylen tasavero (ns. mediamaksu) on kilpailun estämistä muihin toimijoihin nähden.
Jos rahaa ei tarvitse ansaita, sitä on helppo tuhlata ilman kunnollista vastiketta.
Myös tasaveromalli on erittäin epäoikeudenmukainen!, kun verrataan köyhempiä rikkaampiin.
Kaikkein epäoikeudenmukaisinta on, että niitä pakotetaan maksamaan, jotka eivät edes katso TV:tä tai tahdo ylen netti-TV:tä.
Esimerkiksi minulla ei ole TV:tä.
Aiemmin maksu oli vapaaehtoinen, nyt se olisi pakollinen ja vielä hyvin suurella summalla (175 euroa)!
Yhteensä parikymppiä voisi olla ok Saksan radiomaksutyyliin.
Oikeaan demokratiaan ei mielestäni kuulu vähemmistöjen "kyykkyyn" laittaminen. Sellaisessa on mielestäni totalitaristisia piirteitä. Demokratiakin voi edustaa tietynlaista totalitarismia, vähemmistöjä kohtaan joissakin tärkeämmissä asioissa.
Hyvä kuningas voi olla parempi kuin huono demokratia. Kuningaskin voi ottaa huomioon vähemmistöt tarpeeksi tärkeissä asioissa.
Ratkaisuja:
- Ylen netti-TV:seen tunnukset (max. esim. 2 yhtäaikaista katsojaa per tunnus)
- TV-lupa hoidetaan maksukortilla (lisäksi esim. ylimääräinen kortti halvemmalla)
Perimmäinen ongelma tällä hetkellä on se, että mediassa on meneillään roolihaku. Tai oikeammin; pitäisi olla meneillään.
Niin kauan kuin pusketaan vanhojen mallien mukaan ei synny ns. "lasta eikä paskaa."
Uusi Suomikin on hiukan hukassa. Kohta sokea sokeaa taluttaa, eli nettifanaatikoiden pieni ja äänekäs joukko vie verkkolehti Uutta Suomea kohti pimeydessä odottavia vaaroja.
Ei sen puoeen, vielä enemmän roolit ovat kateissa printtipuolella.
Näistä syistä Ylellä on mahtavat mahdollisuudet tunkea itsensä ylivoimaiseksi valtamediaksi. Aiheesta enemmän nettisivuillani.
Pekka Siikala
http://www.parempimaa.net/
Voi sentään.
Jos alkaa kritisoida, ei pitäisi olla lapsellinen. Koko vuodatuksen pointti oli siis kävijöiden määrä nettisivuilla ja niiden suhteessa tehty budjettivertailu. Onkohan arvon päätoimittaja havainnut, että Yle tekee hiukan muutakin?
Tämän tason mielipiteet vain varmistavat Ylen asemaa.
... 'Real Time With Bill Maher' tulisi Suomessa ruutuun, mutta se ei ole mahdollista, hän saattaisi tuhota Aku Ankan !!!!
Yleisradiolla on toimintoja, jotka voidaan rahoittaa valtion budjetista eli verovaroista - mitään veroluonteista uutta maksua ei tarvita. Tällaisia ovat valtion viralliset uutislähetykset ja "riippumattomat" ajankohtaisohjelmat sekä vähemmistöjen ohjelmat (esim SVT).
Yleisradiolla on myös toimintoja, jotka avoimesti kilpailevat kaupallisten toimijoiden kanssa, kuten viihde, urheilu ym. Nämä voitaisiin aivan hyvin erottaa omaksi yhtiökseen, jonka ohjelmat voisi katsoa maksulliselta kanavalta tai mainosrahotteisena. HBO-kaapelikanava esimerkiksi on maksullinen, eikä siellä ole mainoksia. Luontevaa olisi siis näyttää ne maksullisina Suomessakin. Jopa olympialaiset tai Euroviisut voisivat hyvin olla maksullisia.
YLE täytyy lakkauttaa. Minusta on täysin epäreilua jos jokin firma saa erivapauksia eduskunnalta ja täten vääristää kilpailua kohtuuttomasti.
Ei saa tukea verovaroin.Maksullinen kortti on ainoa oikea,kaikki muu on RYÖSTÄMISTÄ.Luulisi että ollaan oikeusvaltiossa,mutta tuntuu siltä hallitsijoina on DIKTAATTORIT.
Kovin on kurjaa US:nkin tilanne eikä paljon lohduta että Herramme lähettämä globaalikriisi kaataa suuriakin aviiseja.
Ilmastomuutoksen,sikainfluenssan ja kansainvälisen ahneuden kriisin päivinä Ylen mediamaksuehdotus tuntuu luonnolliselta suojaustoimenpiteeltä omien etujen varmistamiseksi uhittelevaa kaupallista mediaa kohtaan.
Alenevan kassavirran maassa onkin syytä pohtia:Mistä iloitsen tänään?
Jokin aika sitten tiedonhaluinen yksityisyrittäjä kyseli suomalaisten elämän laadusta.
Eräs kysymys kuului: ”Mistä iloitset tänään?” Ja vastauksia tuli.
- Ihanaa, uusi työpaikka, Marja, 34.
- Tsuida duida Alli ,kohta tyhjenee paisunut palli. Säpinää Tallinnassa, Seppo 22.
- Vielä kaksi kuukautta töissä, sitten oloneuvos kalastaa järvellä, Raimo , 61
- Kiitos Herra, Jeesuksen rauhasta ja että pääsen kuoltuani taivaaseen , Paula 17
Erilaisia ovat siis pienen ihmisen riemun aiheet. Paula iloitsi Jumalan lahjoittamasta iankaikkisesta elämästä. Hän oli kuullut ja uskoi syntiemme tähden ristiinnaulitun ja kuolleista herätetyn Jeesuksen ilmoitukseen:” Iloitkaa siitä että teidän nimenne ovat kirjoitettuna taivaissa” Luuk.10:20.
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.pp.kpnet.fi/mila
YLE:ssä on niin paljon työntekijöitä ettei sen lakkauttaminen tai supistaminen järkeviin mittoihin ole mahdollista. Tilanne on suoraan verrannollinen sosialismiin - sitoutetaan niin suuri osa väestöstä järjestelmään erilaisin konnuuksin että se on eräänlainen puolue jota ei voi lakkauttaa.
On ihmeidentekijä numero yksi Suomen mediassa! Siitä kunnia kuuluu kahdelle henkilölle. Nostan heille hattua korkealle, ja kiitän.
Koska YLE perustelee mediamaksua netissä olollaan.Vaadin
YLEN poitumista netistä HETI.Nettihän pitäisi olla vapaa
media ei mikään yhtiöiden lypsykanava.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 57 kommenttia