Väyrynen kylvää pelkoa - "Lopullinen kuolinisku jytkylle"
Ei olisi kukaan uskonut vielä puoli vuotta sitten, että Paavo Väyrynen (kesk.) tulee ja mullistaa koko suomalaisen poliittisen kentän. Hän on mies, joka pysäytti presidentinvaaleissa jytkyn, alkoi haastaa keskustajohtoa ja pani siinä sivussa Pekka Haaviston (vihr.) kanssa SDP:n pohtimaan syntyjä syviä.
Väyrynen teki sen kansansuosiolla, joka oli vaaleissa lähes kaksi kertaa Timo Soinin (ps.) vastaavaa suurempi, liki kolme kertaa Paavo Lipposen (sd.) verran ja merkittävämpi kuin koko keskustalla eduskuntavaaleissa 2011.
Nyt vaalien jälkilöylyissä on saatu tietää, että Soinin puolueessa kuhisee. Järeästi esiin on astunut kurikkalainen kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala, mutta supatusta piisaa. Kentällä on kova huoli siitä, että Väyrynen kävi keräämässä Soinin nenän edestä pisteet kotiin viime eduskuntavaalien jytkymaakunnissa, jopa Uudellamaalla, kuten hän itse viime perjantaina Pressiklubissa riemuitsi.
Halla-aholaista kaupunkisiipeä Väyrynen ei uhkaa, mutta se onkin maakuntien miesten toinen huoli. Maahanmuuttajien torjumista ykkösagendanaan pitävä ryhmä saattaa saada henkisen yliotteen perussuomalaisissa ja siitä eivät SMP:n pientalonpoikaisia arvoja vaalivat kaikkialla pidä.
Niin paljon kuin moni perussuomalainen Väyrystä ihaili presidentinvaaleissa Pekka Haaviston haastajana, nyt voikin tulla samalta mieheltä kylmää kyytiä kuntavaaleissa ensi syksynä. Väyrynen uhosi Pressikubissa kykenevänsä antamaan "lopullisen kuoliniskun jytky-ilmiölle".
Mari Kiviniemen tilanne on Väyrysen vaalimenestyksen myötä outo. Hänen keskustalaisen citypuolueensa hetkellinen pelastaja ei tyytynytkään yhteen ilmaiseen ulkomaanmatkaan, vaan päätti haastaa eduskuntavaaleissa horjahtaneen puoluejohdon. Kesällä voi tulla sen kannalta pahimmassa tapauksessa lähtö.
Keskustan oppositiovoimista intoa puhkuu jo entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen ja jopa vuoden 2007 rahanjakovaalien pääjehu Arto Merisalo lyö rumpua Väyrysen puolesta.
SDP:ssä on pulmia siinä missä keskustassa ja perussuomalaisissakin, ja niitä syvensi Paavo Lipposen epäonnistuminen presidentinvaaleissa. Bisnes- ja mediamaailmasta oppinsa ammentanut Mikael Jungner ei istunut muottiin ja lähtee. Puheenjohtaja Jutta Urpilainen ei ehdi valtiovarainministerikiireiltään johtaa puoluetta ja niinpä todellinen johtajuus on taas Eero Heinäluomalla.
Kokoomuksessa surffaillaan kravatit olkapäillä suosioaallon harjalla, mutta ollaan huolestuneita SDP:n tilasta ja sen vähäisestä luottamuksesta pääministeripuolueeseen.
Viiden miljardin säästöt, kuntauudistus ja varuskuntaleikkaus pitäisi tehdä, mutta onko edes SDP:stä kaveriksi sellaiseen puhumattakaan pienemmistä hallituspuolueista? Ei taida porvareilla itselläänkään olla munaa moiseen päätösurakkaan, josta todennäköisinä pääpalkintoina olisivat heikentyvä kannatus kuntavaaleissa ja putoaminen suosion huipulta eduskuntavaaleissa 2015.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Minä äänestin presidentiksi Väyrystä, mutta kuntavaaaleissa Perussuomalaiset saavat taas ääneni. Tuo jytyky horinasi laitan taas poliittiseksi ulostuloksi, jonka sitoutumattoman ja riippumattoman lenden päätoimittaja normaalisti jättäisi kirjoittamatta.
Olen tismalleen samaa mieltä Tapio Niemen kanssa ja vieläpä ihan samoilla sanoilla.
Kannatusta myös täältä. Itse äänestin presidentinvaaleissa Haavistoa, vaikka edellisissä kunta- ja eduskuntavaaleissa ääni meni perussuomalaiselle. Seuraavissa kuntavaaleissa näin tulee käymään mitä todennäköisimmin jälleen, toki edellyttäen, että PS:n listalta löytyy yksikin mielekäs ehdokas.
Presidentinvaaleilla on vähän tekemistä jytkyn kanssa. Oli jo lähtökohtaisesti selvää, että monikaan jytkyn synnyttäjistä ei halunnut Soinia päivänpolitiikan ulkopuolelle. Soinin mielestä PS:n kokoisella puolueella piti kuitenkin olla oma ehdokas presidentinvaaleissa. Siitä olen eri mieltä. Presidentti on hiipuva instituutio. Mieluummin olisin nähnyt resursseja kohdistettavan merkittävämpään poliittiseen toimintaan.
On myönnettävä, että perussuomalaisten jääminen pois hallituksesta oli minulle jonkinlainen pettymys, koska toivoin aidosti muutosta harjoitettuun politiikkaan - mahdollisimman pian. Äänestämällä perussuomalaisia kuntavaaleissa ei samanlaista vaaraa vallankäytön sivuraiteelle ajautumisesta kuitenkaan ole.
Kyllä nyt vetelet kurvit suoriksi nostaessasi Väyrysen tulevaksi sateentekijäksi. Kysymyksessä olivat todellakin henkilövaalit ja varsin monet persut äänestivät Väyrystä ensimmäisellä kierroksella ja Haavistoa toisella. Varmat johtopäätökset jotka presidentinvaaleista voi vetää ovat,
Sdp:n,RKP:n, KD:n ja Perussuomalaisten ehdokkaat saivat äänensä oman puolueensa kannattajilta,toiset taas saivat liikkuvilta äänestäjiltä,
todellisilta demokratian ritareilta.
Kannatus on aina uudesti ansaittava.
En tekstiä kirjoittaessani tiennyt tekeväni Väyrysestä sateentekijää :-) Hän on kyllä jo myllertänyt pakan, mikä on purkautunut keskustan sisäisenä valtakamppailuna, perussuomalaisten sisäisenä kritiikkinä ja joltain osaltaan myös demareiden johdon vaihtumisena, kun Jungner lähtee.
Päätoimittaja Huusko käytti blogissaan turhan paljon mielikuvitusta.
Perussuomalaiset on puolueena paljon yhtenäisempi kuin esim. demarit ja keskusta.
Pressanvaalit näkyvät vielä kevään aikana pieninä muutoksina, jotka sulavat lumien myötä pois.
Syksyllä käydään poikkeuksellisen kovat ja tärkeät kuntavaalit. Ne ovat kansanäänestys lähipalvelujan puolesta tai niitä vastaan. Silloin kukaan ei enää muista pressanvaaleja.
Keskustan sisällä on käynnistynyt armoton valtataistelu, joka päättyy Rovanimen puoluekokoukessa kesäkuussa jomman kumman leirin voittoon. Hävinnyt osapuoli joutuu lopulliseen paitsioon ja monet vaihtavat puoluetta.
Markku.
Palauta Markuksen blogi.
Hän odottaa pääsyänsä vapaaksi ihmiseksi US-blogistaniin.
Nyt hän on vanki ja sinä olet tuomari ja vanginvartija samaan aikaan.
Eilen kirjoitin omassa blogissani, että Keskusta on täysin sekaisin.
http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/97400-keskusta-sekaisin
Nyt Väyrynen toimillaan aiheuttaa puolueettaan jakavan puheenjohtajakilpailun maaseudun arvokonservatiivisten ja cityliberaalien keskustalaisten kesken. Vasta puoluekokouksessa näemme, kuinka kahtiajakautunut Keskusta on.
Missä Väyrynen ratsastanut, siellä ei ruoho enää kasva.
Soinin olisi kannattanut sopia Väyrysen kanssa, että sinä voit ottaa presidentin paikan ja jätä minulle pääministerin virka, mutta mitä maisterijätkä ymmärtää poliittisesta pelistä. Nyt Väyrysestä tulee pääministeri ja Soinilla on tekemistä jotta edes pysyy oman puolueensa johdossa.
Ymmärtää se verran, että kartelli on rikos liike-elämässäkin.
Tuollaisia poliittisia pilvilinnoja jotkut rakentelivat ennen vaaleja, eli keskustalaisen Väyrysen ja perussuomalaisen Soinin liittoa. Oikeassa maailmassa sellaista ei valtaa himoavien välillä yleensä tapahdu ja jos tapahtuu, toinen pyrkii sen jälkeen murskaamaan toisen.
Soini on vanhan maailman vanki. Hän elää uusiksi sekä Veikko Vennamon voittoja että tappioita. Hän ei osaa suhtautua Kepuun järkevästi, koska "Kepu pettää aina"... Vaan nyt onkin alkanut näyttää siltä, että "Timo pettää aina!"
Soini myös pelkää oman puolueensa hajoamista. Niinkuin SMP:sta aikanaan lähti joukko "seteliselkärankaisia" SKYP:een, sellaista pelkää Timppa nyt.
Saarakkalan kohtalo taas on selvä - hän nousi Herraansa vastaan, hän ei pääse enää ehdolle, ainakaan eduskuntavaaleissa.
En voi enään missään tapauksessa enään äänestää Kepua, sdp tai Kokoomusta.
Kokoomuksen kannatus gallubeissa ei voi olla kuin huijausta ,kun euron kriisi vain pahenee.
Persut on muutakin kuin Soini. Kyllä Persut on tullut jäädäkseen niin nämä muut puolueet eroaa Persuista että on turha kuvitella että Persusita päästäisiin ennenkuin Suomi eroaa eurosta.
Jos Väyrynen ei tajua häivyttää ja pian, innokkaimpia tukijoitaan Korhosta, Merisaloa ja Kaikkosta näkymättömiin, niin yrityskin nousta puoluejohtoon on tuhoon tuomittu!
Kyllä liike on vieläkin kentällä keskustasta persuihin, jos vain uskallamme avata heille ovet?!
Avasin juuri oven, vahva maanviljelijä, keskustalaistaustainen soitti juuri ja lupautui ehdokkaaksemme Kärsämäellä. Työ tehdään kentällä eikä puoluetoimistoissa.
Ehdin ajatella samaa. Korhonen-Merisalo-Kaikkonen on sen sortin "nelosketju", että se saattaa jo sinänsä muuttua Väyryselle antikampanjaksi. Vastustajien kanssa kyllä pärjää, mutta herra varjele kannattajilta!
Vaikka Paavo hurmoksessaan ilmoittautuikin puheenjohtajapeliin, ei se todellakaan merkitse paraatimarssia puolueen ykköseksi. Mari Kiviniemi nimittäin tavoittelee samaa tehtävää, ja hän se voitti viime kerrallakin.
Toistan vielä, mitä eilen ehdin Reijo Tossavaiselle toisessa yhteydessä kommentoida: presidentin valintaa lähestyttiin henkilövaalina, mutta taakse se jää erittäin selvästi puoluepoliittisena tapahtumana, jonka vaikutukset tulevat kevättä kohti jopa kertautumaan.
Kuvitelmat tuosta Keskustan sisäisestä jaottelusta jonkun "cityliberaalin siiven" ja Väyrysen opetuslasten välillä ovat lähinnä keinotekoisia. Sosialidemokraateissa esimerkiksi vallitsee verrattomasti jyrkempi kuilu sinipunademarien ja Tuomiojan seuraajien välillä, eikä puolue ole alamäestään huolimatta näihin vastakkainasetteluihin liian kohtalokkaasti kompastellut.
Fiksumpaa olisi tarkastella meneilläänolevaa skismaa Keskustassa enemmänkin vain henkilökemioista johtuvana, ei niinkään minkään sortin linjariitana. Selvää on myös, että pääongelma sopassa on puoluesihteeri Laaninen, joka käyttäytyy tällä hetkellä hyvin lyhytnäköisesti. Väyrynen on valmiina iskuun kuin Muurmannin radalle lähdössä oleva sissi, joka on halukas ja kykenevä räjäyttämään jytkyveturin ilmaan. Huoltovääpeli Laaninen on päättänyt kuitenkin kiukutella varusteiden asianmukaisesta kuittaamisesta. No, eiköhän se siitä selviä.
Puheenjohtajakisa puolestaan ei ole ongelma. Luulen, että Suomessa on totuttu liiaksi katselemaan Perussuomalaisten menoa ja alettu ikään kuin kuvitella, että kaikki muutkin puolueet henkilöityisivät samalla tavoin puheenjohtajiinsa. Tässä valossa Väyrysen heittämä rento kisakutsu Kiviniemelle näyttäytyy toimittajille yhtä järisyttävältä, kuin jos joku uhkaisi Soinin asemaa. Mutta eihän se niin ole. Keskusta on perinteinen lujan koneiston puolue, jolle tämän sortin seremoniat ovat rutiinia.
Huusko sentään nostaa aivan oikein esille sen, että Perussuomalaisten sisällä vallitsee paljon suurempi juopa maakuntatoimijain reilun ja rehdin maaseutupopulistisen SMP-linjan sekä kaupunkilaistoimijain edustaman kiihkokansallisen ja eurooppalaisia oikeistopopulistisia liikkeitä ihailevan radikaalilinjan välillä. Tämä on tosiaan paljon ratkaisevampi. Kun maaseutukannatus sulaa ja valuu takaisin Keskustalle, Perussuomalaisissa nousee vääjäämättä valtaan tämä kaupunkien suuntaus. Sen takia Soinille on taistelu maakuntien äänistä ja edustajapaikoista selkeästi arvovaltakysymys. Kaupungeissa lienee Perussuomalaisilla huomattavasti helpompaa ylläpitää menestystään, koska eiväthän ne turhautuneet lähiöäänestäjät mihinkään lopu. Se kaivo on ehtymätön, mutta haluaako Soini jättää puolueensa siihen tilaan?
Pidettäköön myös mielessä se, että Perussuomalaisilla on tulevissa kunnallisvaaleissa edessään niinsanottu "pakkojytky". Puolueen on kerta kaikkiaan kyettävä kunnallisvaaleissakin saamaan tuota aiempaa eduskuntavaalikannatustaan vastaava tulos. Vähempi tulkittaisiin julkisuudessa oitis tappioksi. Tuon voiton toistaminen on kuitenkin aika helvetinmoinen rasti. Äänimäärä pitäisi viime kunnallisvaalien tuloksesta nelinkertaistaa kautta koko Suomenniemen, ja tällä kertaa vetoapua ei tule niistä skandaaleista, jotka Keskustaa riivasivat neljä vuotta sitten ja joilla oli protestivaikutus etenkin maaseudulla. Nyt se viha kohdistuu Kokoomuksen kuntauudistukseen, ja Keskusta on hanakasti ja kyvykkäästi noussut tämän protestin aallonharjalle.
Perussuomalaisten viime vaalikaudella valtuustoihin saamat hyviksi havaitut ja kuntalaisten luottamusta nauttivat toimijat toki pitävät paikkansa. Mutta puolueella on myös se ongelma, että saadakseen tuon kuvatunlaisen pakkojytkyn heidän pitäisi kyetä jo kolmannen kerran nostamaan esille myös niitä uusia kykyjä. Tässä on valitettavasti vain eduskuntavaalien jälkeen nyt saatu parin viikon välein muistutuksia siitä, millaisia ne Perussuomalaisten "uudet kyvyt" todennäköisemmin ovat. Tampereella on tarjolla Jani Viinikaista ja Klasu Elovaaraa, tuossa hieman etelämpänä Hirvisaarta, pohjoisessa Hakkaraista, ja jossain kaakkois-Suomessa vastaavasti Ulla Pyysaloa. Oikeusjuttuja, jäsenyyksiä uusnatsijärjestöissä, sekä ihan vain yleistä tättähääräilyä.
Karu ja tyly kysymys kuuluu: viitsiikö liikkuva äänestäjä enää ottaa riskiä?
Sen sijaan Keskusta on oikaissut kurssinsa, siivonnut pesänsä, kohentanut imagoaan ja on maakunnissa valmis taistoon. Ei mikään ihme, että Perussuomalaiset vapisevat. Timo Soini, Simon Elo ja Reijo Tossavainen ovat kaikki ilmaisseet pelkonsa. Hohtimet ovat kaivossa, lippikset eivät enää mahdu kurpitsojen päähän ja jytkyn tilalle on tullut sätky.
Kyllä sinä olet ulkona kuin lumiukko!
Keskustalla on monta rötösoikeudenkäyntiä meneillään parasta-aikaan, suostuisit vain ne näkemään.
Syytettynä on merkittäviä henkilöitä mm.Kaikkonen, Vihriälä, Merisalo, Ruotsalainen ja Ylisaunamäki. Kymmeniä vuosia keskustassa vaikuttaneita. Sinä vain jaksat pitää esillä Pyysaloa, joka keskustapuolueen jäsenenä ollessaan, typeryyksissään kirjoitti jäsenhakemuksen ryhmittymään jonka luonnetta hän ei selvittänyt!
Kamula, otin kyllä tuossa esille aika monta muutakin esimerkkiä, enkä vain Pyysaloa. Voin heittää sekaan myös van Wonterghemin.
Keskustan vaaliskandaaliin sekautuneita henkilöitä on yhä menossa käräjille, kyllä vain. Toisaalta, riviäänestäjän on kunnallisella tasolla helppo seuloa Keskustan kohdalla ne vuohet lampaista. Itse asiassa puolue tekee sen heille valmiina palveluna.
Perussuomalaisten kohdalla äänestäjä vain ei kerta kaikkiaan tiedä, mitä sieltä saa, ja voi tehdä arvioita ainoastaan noiden nähtyjen esimerkkien nojalla. Sitä paitsi, sanoin jo tuossa erikseen että ne Perussuomalaiset valtuutetut, jotka ovat suoriutuneet hyvin kuluneen nelivuotiskauden aikana, totta kai jatkavat myös näissä vaaleissa. Lisättäköön, että neljä vuotta sitten valituista Perussuomalaisista valtuutetuista on enemmistö aivan varmasti asialleen omistautuneita kansalaisten luottomiehiä.
Mutta nyt ovat asiat niin, että Soini ja hänen puolueensa ovat siinä tilanteessa, jossa neljän vuoden takaisten kunnallisvaalien suorituksen uusiminen ei vain riitä. Näissä oloissa se olisi tappio. On pakko saada repäistyä tulos, joka vastaisi eduskuntavaalien saalista. Tämä edellyttää sitä, että äänestäjät pitäisi saada vakuutettua myös uusien mahdollisten ehdokkaiden kyvyistä. Ongelma on siinä, että jokainen aiemmin testaamaton Perussuomalaisten ehdokas on edellämainituista syistä äänestäjän silmissä yllätysmuna. Sitä ei tiedä, mitä sieltä löytyy, ja kun kuntien tilanne on mitä on, niin arpapelin pelaaminen tai protestointi ei paljoa houkuta.
Keskustan tilanne on helpompi. Puolueen ei tarvitse tehdä muuta kuin repäistä samat lukemat kuin viime kunnallisvaaleissa. Tämähän on aivan realistinen tavoite.
Niin että mikä ihme se on, että Soinia pelottaa. Hän on jo antanut tehtäväksi kullekin kansanedustajalleen etsiä vähintään kymmenen uutta ehdokasta kunnallisvaaleihin. Samoin hän on antanut kaikille edustajille tehtäväksi tehdä kierros joka ainoassa Suomen vaalipiirissä.
Mielenkiinnolla odotan, millaisia ehdokkaita edustajat Hirvisaari, Immonen, Halla-aho ja Hakkarainen esittelevät johtajalleen. Samalla mielenkiinnolla odotan myös näiden veikkojen maakuntakierroksia. Siinä meinaan nähdään toden teolla, kuinka hyvin islamisaatiosta, raiskauksista ja minareeteista jutustelu oikein puree kuntareformista huolestuneisiin Eurajoen, Lempäälän tai vaikka Hattulan äänestäjiin.
Kyllä kentällä meillä on jalat maassa! Emme kuvittelekkaan saavamme eduskuntavaalien tasoista tulosta kunnallisvaaleissa, mutta jo viime kunnallisvaalien tuloksen tuplaaminen on merkittävä asia!
Ihmisten on kuitenkin nykyisessä ilmapiirissä helpompaa tukea persuja, kuin astua omalla nimellään julkisuuteen ehdokkuuden muodossa.
Mielenkiintoinen asetelma verrata persujen ja kepun tilannetta. Ulkopuolisesta asetelma ei vaikuta ihan noin yksinkertaiselta.
Molemmissa on maaseutusiipi. Arvoiltaan aika konservatiivinen, eurotukien vastainen ja perinteitä arvostava. Tuon joukon valuminen persuille vaaleissa oli yksi jytkyn syistä. Periaatteessa Väyrynen puheenjohtajana voisi yrittää houkuttaa osan lampaista takaisin.
Molemmissa on myös kaupunkilaissiipi. Niissä sitten voikin olla eroja. Persuilla kaupunkilaissiipi on ryhmä, joka inhoaa maahanmuuttopolitiikkaa, sekin arvostaa aika paljon perinteitä ja suhtautuu kriittisesti europolitiikkaan. Sen kannatus osunee enemmän päällekäin demarien kuin kepun kaupunkisiiven kanssa. Mahdollisia henkilöriittoja lukuunottamatta persut kokonaisuutena saattavat kuitenkin olla aika yhtenäinen joukko sekalaisesta taustastaan huolimatta.
Kepussa kaupunkisiipi taitaa painottua eri lailla kuin persuissa. Jos sitä arvioi puolueen kellokkaiden eli Kiviniemen, Saarikon, Kauniston ym. pohjalta, se on aika erilainen kuin persujen kaupunkisiipi. Siellä löytyy eurohenkisyyttä, ymmärretään kokoomuksen ja vihreiden politiikkaa. Sen politiikan peesaaminen taisi nimenomaan olla keskeinen syy kepun tappioon eduskuntavaaleissa. Kellokkaiden kynnys vaihtaa Väyrysen kepusta vihreisiin tai kokoomukseen, ei välttämättä ole suuri.
Tässä on tulossa mielenkiintoinen tilanne. Pitää katsomossa varata sipsejä ja juotavaa, niin että jaksaa seurata näytelmää.
Minua ei muu vapisuta kuin se että ilmoittautuisit julkisesti kepulaiseksi,
perustelisit vielä liittymistäsi sillä, että veri riittää mustaan makkaraasi.
Tarkoitettu historiassa elävälle Jussi Jaloselle.
Huuskolta puuttui analyysistä yksi ulottuvuus. Siinä kuvattiin kyllä perusjen sisäistä kiehumista, mutta unohdettiin millaisen kiehumisen Väyrynen saa aikaan kepussa? Jos Väyrynen valitaan puheenjohtajaksi (tuntuu mahdolliseltakin), mihin suuntaavat Kiviniemi ja kumppanit? Kaunisto ilmoitti ennen presidentivaaleja häpeävänsä Väyrystä ja Kiviniemi kehotti Väyrystä "häippäisemään". Jos Väyrynen valitaan puheenjohtajaksi, todennäköisesti kepu hajoaa.
Vaikka Väyrynen saisi persuilta äänestäjiä, ei kepusta valtapuoluetta tulisi. Ja Väyrysen linjalla ei yhteistä säveltä löydy kokoomuksen kanssa. Esimerkiksi kokoomuksen eurotukilinjan vastustaminen taisi olla keskeisiä Väyrysen kannatuksen syitä presidentivaaleissa. Monet äänestivät Väyrystä saadakseen eurokriittisen ehdokkaan toiselle kierrokselle. Epäilen Huuskon arvioineen Väyrysen kannatuksen syyt väärin.
Minusta Huuskon pohdinnassa paistaa läpi haave, että Suomessa palataan yksinkertaiseen vaihtoehdottomaan politiikan kauteen. Kokoomus, kepu ja demarit hallitsevat. Vuorollaan kaksi on hallituksessa ja yksi oppositiossa, mutta politiikka jatkuu aina samana. Ja vaaleissa keskustellaan vain niistä asioista, joista on kulloinkin sopivaa puhua.
Epäilen, että tuo Huuskon uni paluusta entisaikaan ei toteudu.
Pusa kirjoittaa:
"Vaikka Väyrynen saisi persuilta äänestäjiä, ei kepusta valtapuoluetta tulisi."
Ei tässä maassa minkään puolueen enää tarvitse päästä yksiselitteiseen valta-asemaan. Keskustan ei tarvitse kohottaa viime eduskuntavaaleissa saamaansa kannatusta kuin vajaalla sadallatuhannella äänellä päästäkseen asemaan, jossa käydään itseoikeutetusti hallitusneuvotteluja. Se riittää. Kunnallisvaalit ovat ponnahduslauta seuraaviin eduskuntavaaleihin.
Sopii myös pitää mielessä, että historiallisesti ovat Keskustan aiemmat läpilyönnit eduskuntavaaleissa osuneet 1990-luvulta alkaen yhteen juuri Kokoomuksen vaalitappioiden kanssa. Selkeitä esimerkkejä ovat vuodet 1991 ja 2003. Kyse on liikkuvasta äänestyskäyttäytymisestä maakuntalaisten ja pienyrittäjien keskuudessa, eikä se miksikään ole muuttunut. Edellisissä vaaleissa toki kävikin sitten niin, että Perussuomalaiset tulokkaana sieppasivat siitä melkoisen osan. Mutta myös Keskustalla on yhä saumansa.
"Minusta Huuskon pohdinnassa paistaa läpi haave, että Suomessa palataan yksinkertaiseen vaihtoehdottomaan politiikan kauteen. Kokoomus, kepu ja demarit hallitsevat. Vuorollaan kaksi on hallituksessa ja yksi oppositiossa, mutta politiikka jatkuu aina samana."
No, ei meillä nyt sen kummempaa ole tässä maassa tapahtunut kuin politiikan hetkellinen muuttuminen nelinapaiseksi, koska Perussuomalaiset ovat nousseet kolmen suuren rinnalle. Ei se mitenkään liian komplisoivaa ole. Toistaiseksi se ei ole muuttanut edes hallitusvuorottelua juuri miksikään, koska Perussuomalaisethan eivät ole oppositiossa "vuorollaan", vaan jatkuvasti.
Uusia poliittisia koalitioita toki syntyy, mutta samalla myös vanhoja elvytetään. Eräs meneilläänoleva trendi ainakin Tampereen maisemissa, näin siis yliopiston elämää sivusta tarkkaillen, on Keskustan ja Vasemmistoliiton lähestyminen nuorisotasolla eräänlaisessa kansanrintamahengessä. Siitähän on uutisoitukin. Huomionarvoista on se, että demarit on kuitenkin tässä sivuutettu - joku voisi vitsikkäästi todeta, että niitä demarinuoria ei vain löytynyt tarpeeksi.
Kokoomuksen ja kepun menestymisillä on todellakin tietty peilikuvan luonne. Se juuri kertoo, että tietyllä kaupunkiliberaalilla siivellä on matala kynnys vaihtaa puolueesta toiseen. Väyrysen kepusta saattaisi olla melkoinen virta kokoomukseen.
"No, ei meillä nyt sen kummempaa ole tässä maassa tapahtunut kuin politiikan hetkellinen muuttuminen nelinapaiseksi, koska Perussuomalaiset ovat nousseet kolmen suuren rinnalle. Ei se mitenkään liian komplisoivaa ole."
Kannattaa muistaa suomalaisen puoluelaitoksen tosiasiassa olevan 1970-luvulla tehty modifioitu kopio Neuvostoliiton hallintojärjestelmästä. Se tuntuu helposti unohtuvan. Nyt ilmassa olevien suurten kannatusmuutosten taustalla saattaa olle yksinkertaisesti ihmisten kyllästyminen tuohon koneistoon. Sen sietäminen on levännyt sen varassa, että se tuottaa tulosta ja hyvinvointia. Jos menee huonommin, sitä ei enää siedetä. Huvittavasti Kiinan kommunistisella puolueella on samanlainen tilanne. Jos talouden kasvu hiipuu, sen asema muuttuu kestämättömäksi ihmisten silmissä.
Ei taida Pusa muistaa mikä puolue oli kahdeksan vuotta maan suurin puolue ja pääministeripuolue?
Ennen tätä ohimenevää jytkyä, joka on varsin tuore ilmiö vailla vähäisintäkään näyttöä kyvystä saada aikaan mitään.
"mikä puolue oli kahdeksan vuotta maan suurin puolue ja pääministeripuolue?"
Painopiste sanalla oli? Näköjään Siikalassakin herää vanha kepulainen. Onko harharetket vihreissä tai Biaudetin kannattajana nyt takana ja Siikala seisoo tomerasti Väyrysen tukena?
Olli, en uneksi paluusta entisaikaan, vaikka country-musa onkin minulle aina hetkittäin mieleen. Kirjoittelen näkemäni ja kuulemani pohjalta omaa tulkintaani siitä, mitä nyt tapahtuu. Kyllä Väyrynen melko yllättävän tempun suomalaisessa politiikassa teki, sitä ei kai kiistä kukaan.
Ehdottomasti. Mutta saiko hän paljon ääniä siksi, että vastusti jytkyä? Vai saiko siksi, että osa äänestäjistä halusi toiselle kierrokselle eurokriittisen ehdokkaan? Kun se toinen eurokriittinen ehdokas Soini ei vaikuttanut olevan edes tosissaan näissä vaaleissa.
Muistan hyvin, millaista pohdintaa näilläkin palstoilla moni harrasti ensimmäisen kierrokse jälkeen. Valitakko rutto vai kolera, kun kaksi euromyönteistä ehdokasta oli toisella kierroksella?
Siis pitäisi kyetä näkemään, paljonko Väyrysen äänisaalissa oli Väyrysen ääniä ja paljonko eurokriittisiä ääniä, jotka ryhmittyivät taktisista syistä Väyrysen eikä Soinin taakse. Väyrynen sai niitä ehkä siksi, että oli puolueensa johdon inhokki?
Oliko se oikeasti niin yllättävä temppu? Itse arvasin mitä Paavo tekee jos ei presidentiksi pääse. Eihän sillä oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa, jos siis politiikassa aikoo mukana pysyä. Suunta oli selvä jo ennen vaaleja. Jos ei presidentiksi niin sitten puheenjohtajaksi ja sitä kautta (pää)ministeriksi.
Otsikosta voisi päätellä, että toivot jytkyn kuolemaa. Vakiolukijoille asia on tuttua Huuskoa mutta uudet lukijat voivat hieraista silmiään parikin kertaa.
Mielestäni prsedentinvaalit ennustavat kunta- ja eduskuntavaaleja sangen huonosti. Molemmissa viimemainituissa palataan taas puoluepolitiikkaan, mitä presidentinvaalit eivät välttämättä ole.
Keskustan änkyräsiipi kannustaa nyt Väyrystä, mutta presidentinvaalin jälkihuuma tuskin kantaa Rovaniemelle asti.
Jos presidentinvaalit jotain osoittivat, niin ainakin sen, että "Soinia voi äänestää vain Uudellamaalla" mutta sillä ei ole Persujen kannalta mitään väliä. Totalitarismiin taipuvaiset persuäänestäjät tekivät selväksi, että suvaitsevaiston pelot Suuren Johtajan liikkeestä ovat täysin turhia - Persujen kannatus ei siis ole yhtä kuin Timo Soini. Se lupaa puolueelle vahvaa tulevaisuutta.
"Ei olisi kukaan uskonut vielä puoli vuotta sitten, että Paavo Väyrynen (kesk.) tulee ja mullistaa koko suomalaisen poliittisen kentän."
-----------------
On kyllä vähän yliammattu -ei vähäkään- näkemys Väyrysen asemasta ja jalustalle nostosta.
Ruotsin kepun taistelee äänikynnysrajan alapuolella tällä hetkellä.
164 SVT Text Måndag 13 feb 2012
NYHETSBAKGRUND Publicerad 13 februari
Välaropinionen enligt United Minds
Siffrorna visar väljarstöd i procent
och förändring i procentenheter sedan
United Minds senaste mätning:
Moderaterna 32,7 (+0,5)
Folkpartiet 5,0 (-1,3)
Centerpartiet 3,9 (-2,4)
Kristdemokraterna 4,7 (+1,9)
Socialdemokraterna 26,0 (+2,4)
Vänsterpartiet 9,2 (+1,3)
Miljöpartiet 10,5 (-1,0)
Sverigedemokraterna 7,2 (-1,1)
Alliansen 46,3 (-1,3)
De rödgröna 45,7 (+2,7)
Väyrynen pelaa kovilla panoksilla. Muutama fakta tässä voitonhuumassa on unohtunut:
1. Tulos presidentinvaaleissa oli Kepun huonoin suoran kansanvaalin aikaa.
2. Väyrynen oli ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Putosi.
3. Väyrynen oli ehdokkaana kepun johtoon edellisellä kerralla. Putosi heti 1. kierroksella.
4. Väyrynen on huijannut oman puolueen johtoa. No, kepussa se on hyvä taito..
5. Väyrysen johtama kepu olisi varmaan haluttu hallituskumppani?
Väyrynen katsoo asioita eri suunnalta kuin sixpack-puolueet. Vaihtoehtoiset näkökulmat ovat aina hyväksi, vaikka sisällöistä oltaisiin (ymmärrettävästi) eri mieltä.
Toiseksi Väyrysessä on järeyttä mitä tarvitaan ylimieliseksi, kaikkivoipaiseksi ja ivailevaksi käyneelle sixpack-porukalle. Ylimielisiä on tosi pitkä lista: Vapaavuori, Zyskowicz, Sarkomaa ja kokoomus kaikkinensa, Soininvaara ja eduskunnan vihreät kaikkinensa, nykyään jopa vasemmistoliittokin Lapintiestä alkaen sekä vielä monet muut. Ylimielisille pitää iskeä nyrkkiä pöytään. Väyrysestä siihen on. Lisää tällaisia Väyrysiä. Onnea ja menestystä.
"Toiseksi Väyrysessä on järeyttä mitä tarvitaan ylimieliseksi, kaikkivoipaiseksi ja ivailevaksi käyneelle sixpack-porukalle. "
Järeyden lisäksi myös nuo muut luetellut ominaisuudet sopivat Väyryseen.
Kyllä Väyrysen aikaansaama puheenjohtajataistelu väistämättä tulee repimään Keskustaa. Miten pahasti, riippuu siitä, miten taistelu käydään. Tämänhetkisten tietojen mukaan ei ainakaan alku hyvältä näytä.
Keskustalla olisi nyt poliittisen kevään aikana monia maukkaita asioita, joita voisi käyttää oppositiopolitiikassa hyväkseen. Puolueen sisäinen taistelu tuskin siinä auttaa.
Väyrysen ajattelu ja arvot ovat täysin vastakkaiset omieni kanssa. Mutta se, että hän kykenee mobilisoimaan, kerta kerran jälkeen maaseudun, osoittaa kyllä aikamoista poliittista kykyä.
Mitä jytkyyn tulee, niin luulenpa, että täällä Helsingissä on ihan sama onko kunnallisvaaleissa vastassa Timon jytky, vai Paavon jytky. Nämä molemmat puolueet kun ovat arvokonservatiiveja. Riippuu sitten aina näkökulmasta miten paljon, ja kumpi puolue on enemmän tuhoisa yhteiskunnan kehitykselle.
Mikähän loppujen lopuksi on arvokonservatismia. Joku maakuntalehti kirjoitti pääkirjoituksessaan, että etelän puolueet, demarit, kokoomus ja vihreät ovat tämän päivän konservatismia: paikalleen jämähtänyt ay- ja työmarkkinaideologia, seisova velkaantuva ja syrjäyttävä yhteiskunta, sosiaalinen kierto täysin pysähtynyt jne. Uusajattelu ja uusedistys kukkiin pikemminkin periferioissa, Lapissa ym.
"Mikähän loppujen lopuksi on arvokonservatismia."
Arvokonservatismia on esim. vaatia markkaa takaisin ja irtautumista Euroopan Unionista. Tai rajojen kiinnilaittopuheet. Eristäytymisen ihannointi ja ihmisten kategorioiminen.
No tuo ei ole arvokonservatismia. Arvokonservatismia on mm. kristillisdemokraattistyyppinen homofobia sekä yksilöiden vapauksien rajoittaminen, jossa sekä kepu että jotkut perussuomalaiset ovat kunnostautuneet.
Sen sijaan kansallisvaltio sopii progressiiviselle arvoliberaalille yksikkönä, kuin itsenäisenä kuntana, hyvinvointivaltiomallin toteuttamiseksi. Yksi esimerkki tästä on Ruotsi. Itse olen kristitty, mutta vasemmistokristitty ja jälkimmäinen malli sopii minulle. Olen perussuomalainen.
Ei EU:n vastustaminen ole arvokonservatismia. EU-vastustaja voi hyvinkin olla antiautoritaarinen internationalisti ja federalisti.
Oikkonen puhuu blogeissaan siitä yhteiskunnan murroksessa, jossa elämme. Vanhat poliittiset linjat muuttuvat. Perussuomalaisten nousu on osoitus siitä. Joukossamme on kannattajia ja edustajia metallimiehistä tohtoreihin eli kyllä kyseessä on perustavanlaatuinen muutos poliittisessa kulttuurissa. Jopa Haaviston valinta konservatiiville perussuomalaiselle voi presidentinvaaleissa olla parempi vaihtoehto kuin Niinistö.
Nykysuomalaiset ovat koulutettua ja ajattelevaa väkeä on sitten kyseessä se metallimies tai tohtori. Emme elä enää siinä isoisämme Suomessa vaan tietoa saa vaikka ei viitsisikään Väyrysen opuksia lukea.
Tuonoselle voisin sanoa, että perussuomalaisena koen itseni sosiaalisesti ajattelevaksi konservatiiviksi. On myös henkilöitä, jotka mielestäni ovat konsevatiivisesti ajattelevia sosialisteja.
"Joukossamme on kannattajia ja edustajia metallimiehistä tohtoreihin eli kyllä kyseessä on perustavanlaatuinen muutos poliittisessa kulttuurissa."
Ei tuo tarkoita mitään. Anarkistienkin keskuudesta löytyy väkeä metallimiehistä ja -naisista sekä bussikuskeista tohtoreihin, maanviljelijöihin ja eläkeläisiin, mutta ei sekään tarkoita perustavanlaatuista muutosta poliittisessa kulttuurissa.
Jytkyt on puolue muiden joukossa. Erottuu lähinnä ahdasmielisellä arvokonservatiivisuudella ja sillä ettei puolue edes pahemmin vaivaudu peittelemään rasistien ja fasistien hyysäystä.
Katainen hieman kokematon (vielä) uudeksi UKKsi eikä "Jyrki Tapani Katainen" oikein taivu iskeväksi lyhenteeksikään "JTK" - tai miksei - UKKn tyyli alkaa jo näkyä. Hajoita ja hallitse on koeteltu homma.
Vasurit jo hajosivat, KEPU samaten, demarius on luonnostaan menneen talven lumia, AY-eliitin ydinjoukko jäänyt pieneksi kun savupiiput on pääosin kaadettu. Vihreän energia/talouspolitiikan omaksuminen pitää työvoiman kysynnän ja niinollen palkat ja lakkohalut kurissa.
Soveltuvin osin opposition politiikkaa tekemällä saa senkin rivit hajalle.
Eläköön JYTKY = JTK !!
Väyrynen on todellisuudessa temmannut poliittisen aloitteen käsiinsä ja laittanut itseään 20-vuotta nuoremmat poliitikot näyttämään vanhoilta ja väsyneiltä. Ollaan hänen teeseistään mitä mieltä tahansa sitten hän on ainakin esittänyt nyt selkeän haasteen Kokoomuksen politiikalle. Tällainen tilanne on syntynyt pääasiassa sen vuoksi että maamme vasemmisto on masentavassa henkisessä tilassa varsinkin SDP joka kuin kuolemaa tekevä vanha luumätää sairastava dinosaurus. Perussuomalaisten osalta maahanmuuttuokysymyksen ylläpito ei lämmitä näillä nuotioilla kun reaalitalouden kylmät viimat puhaltavat ympärillä.
Mikäli SDP saisi itsekunnioituksensa ja intonsa takaisin ennustaisin Perussuomalaisille varsin nopeaa vajoamista Vihreitä pienemmäksi puolueeksi. Soinin saama kannatus pressavaaleissa (9,4%) saattaa olla nimittäin lähellä sitä missä mitataan niiden osuus jotka todella kannattavat perusuomalaisia. Poissa olivat nyt ne jotka vastustivat muita. Näin taisi Jussi Lähde tulkita PS:n nykytilannetta. Soinin tilanne on nyt paha sillä kuntakysymyksessä hänen on joko asetuttava kokoomuslaiselle pääkaupunkiseudun kasvua sponsoroivalle linjalle tai sitten kiltistä marssittava Väyrysen johtaman vastapoolin mukana - takarivissä.
Mutta on tässä myös muillakin puolueilla itsetutkistelun paikka.
"Soinin tilanne on nyt paha sillä kuntakysymyksessä hänen on joko asetuttava kokoomuslaiselle pääkaupunkiseudun kasvua sponsoroivalle linjalle tai sitten kiltistä marssittava Väyrysen johtaman vastapoolin mukana - takarivissä."
Väyrynen ei tällä hetkellä johda yhtään mitään. Tämä tuntuu tässä Väyrys-huumassa monilta unohtuvan. Merisalon näkyvä tuki Väykälle saattaa olla ratkaiseva. Kukin päätelköön millä tavalla.
Väyrysen pj-ehdokkuus on Kokoomuksen vetämälle kuntauudistukselle kuin lottovoitto. Keskustajohto nahistelee ensin kesään saakka puheenjohtajuudesta ja yrittää sitten kasata haavoille revityn puolueen kasaan kuntavaaleihin. Aivan riippumatta siitä ketkä ovat Rovaniemen puoluekokokuksen jälkeen puolueen johdossa puoluehallitus saattaa valtataistelun jälkeen olla melko yhteistyökyvytön vielä pitkään. Täydellinen strategian muutos tai pitäytyminen vanhassa ei käy yhdessä yössä jos/kun puoluekenttä ensin jakaantuu kahtia.
Perussuomalaisilla puolestaan on toivoton takamatka ehdokkaiden haalimisessa toistaakseen oman jytkynsä. Edellisissä kuntavaaleissa persuja oli ehdolla 1840. Todelliseen iskukykyyn, jolla katetaan myös suuret kaupungit, tarvitaan kuntaliitostenkin jälkeen nelinkertainen määrä ehdokkaita. En käsittämätön homma haalia kasaan 6000 uskottavaa ehdokasta. Demareilla, Keskustalla ja Kokoomuksella on jo valtaosa konkariehdokkaista, joilla on uskollisia äänestäjiä. Persuilla ei ole.
Kuntavaalissa tullaan todennäköisesti näkemään opposition rökäletappio kuntauudistushankkeesta huolimatta.
Enpä menisi niinkään vannomaan. Väyrynen on tehnyt varsinaisen kansallisen urotyön. Nostanut kissan pöydällä ja esittänyt erittäin painavan syyn miksi suuruuden logiikka ei toimikaan yhteiseksi eduksi. Kansalaisten tietoisuus on viime päivinä lisääntynyt ja nyt yhä useampi kyselee jo tuosta Kokoomuksen ja muun hallituksen vetämästä kuntaprojektista että "onko keisarilla lopultakaan mitään vaatteita päällään?"
Tässä nimeonmaisessa kysymyksessä Väyrynen on temmannut aloitteen käsiinsä. Väitän että presidentinvaalien jälkeen juuri hänellä on enemmän uskottavuutta kuin esim. Mari Kiviniemellä. Väyrynen vie ja muut (myös puolueen ulkopuolella) vikisevät.
"Kuntavaalissa tullaan todennäköisesti näkemään opposition rökäletappio kuntauudistushankkeesta huolimatta."
Enpä sanoisi. Kepu saattaa saada maaseudulla kannatustaan takaisin ja persut muutamalla isolla nimellä suurissa kaupungeissa voi tehdä ainakin jonkinlaisen jatkojytkyn , ei tietenkään mitään 20% kannatusta, mutta vertailukohtana onkin edellisten kuntavaalien 5,4%. Eli uskon, että oppositiopuolueiden kannatus nousee edellisistä kuntavaaleista. Siihen voi tietysti vaikuttaa jos hallituspuolueiden äänestäjät jäävät kotiin.
Viime kuntavaaleissa Keskusta sai 20,1 % ja Persut vain 5,4 %. Yhteensä pitäisi siis kasata 25,5 %, jotta asemat pidetään.
Viimeisen IS gallupin mukaan yhteistä kannatusta olisi nyt peräti 29%, mutta jo ehdokasasettelun haasteellisuuden vuoksi tuota on erittäin vaikea kotiuttaa. Kuntien yhdistymisen vuoksi Keskusta ei voi asettaa samaa määrää ehdokkaita kuin aikaisemmin. Löytävätkö ihmiset uudet ehdokkaansa vanhasta puolueesta jää nähtäväksi. Nyt näyttää, että Keskusta vielä tärvelee mahdollisuutensa suunnitelmalliseen ja jäntevään kampanjaan sisäiseen valtataisteluunsa.
Mielenkiintoinen pointti, Börje. Keskustalla tosiaan oli vuonna 2008 ehdokkaita lähes 10 000, kun PS jäi 1 840:llä ehdokkaallaan jopa kristillisdemokraatteja pienemmäksi ehdokasasettelussa.
Perussuomalaisilta vaaditaan nyt poikkeuksellisen ankaraa ja onnistunutta kenttätyötä vetovoimaisten uusien ehdokkaiden saamiseksi, jotta ensi syksynä olisi edellytyksiä kuntajytkylle. Soinia voi äänestää vain Espoossa siinä missä Väyryselle on ollut mahdollista antaa äänensä ainoastaan Keminmaalla :-)
Täällä on runsaasti kiinnostavaa tietoa ehdokasasettelusta kuntavaaleissa 2008:
http://pxweb2.stat.fi/Dialog/varval.asp?ma=110_kvaa_2008_2008-10-31_tau_...
Meillä on todella surkea vasemmisto. Se on mm. menettänyt täysin uskon luokkataisteluun vaikka yhteiskunnallisesti alamme lähestyä takaperin kohti sitä aikaa jolloin poliittinen radikaali työväenliike oli voimissaan. Uskoiko SDP ja jopa Vasemmistoliitto liian paljon tähän vaalikoppidemokratian ja reformin voimaan? Minne se on unohtanut työpaikoilla edunvalvonnan, johon liittyy lähes aina myös työtaistelut. Onko heillä käsitys jonka mukaan työnanta- ja pääomapiirit olisivat evoluutioissa muuttuneet palkansaajien etuja ymmärtäviksi hyväntekijöiksi? Minne on unohtunut se oppi että jokseenkin kaikki myönnytykset mitä työntantajapuoli on joutunut tekemään on ollut seurausta työtaisteluista (tai ulkoisesta uhasta: Neuvostoliitto).
Suomen ja muun Euroopan vasemmiston olisi syytä tehdä ratkaiseva seuraava liike: maailmanlaajuinen edunvalvontamekanismi jossa esim. Nokian kaltaiset maasta toiseen työtä siirtävät joutuisvat solidaarisuustoimenpiteiden kautta lakkoon kaikkialla mikäli tällaisia viimepäivien temppuja tekisivät. Niin kauan kuin ay-liike ei aivan oikeasti kansainvälisty on vasemmiston rappio eteenkin länsimaissa pysyvä olotila.
Kyllähän Paavo Väyrynen ammattilainen poliitikkona on, sitä kai kenenkään on turha kiistää. Ja hoiti pressanvaalit vallan mainiosti.
Senjälkeen todellinen luonne on kyllä esille tullut.Taas kerran. Jos oikein olen lehtiuutiset ymmärtänyt, niin hän pyrki vaalikampanjansa puolueella maksattamaan. Toki voi muutakin asiaa kuntareissuillaan hoitaa, mutta aivan varmasti myöskin vaaliasiaansa.
Ja kun hankki rahoitusta sanomatta todellisia aikeitaan, niin ei reiluudesta ja suoruudesta kyllä millään tavalla voi puhua. Ketku mikä ketku!
Lehtien mukaan Väyrynen ilmoitti, ettei hän puheenjohtajavaaliin pyri vaikuttamaan. Tosin hän jätti ilmoittamatta, että lähtee itse ehdokkaaksi.
"Jos oikein olen lehtiuutiset ymmärtänyt, niin hän pyrki vaalikampanjansa puolueella maksattamaan"
Eiköhän sen saman asian tee myös nykyinen puheenjohtaja, vai luuletko, että politiikassa ylipäätään kukaan käyttä omia rahoja ?
Paikallispolitiikot kyllä joutuvat omaakin rahaa käyttämään, mutta varmaankin nämä isommat kyllä maksun jostain/jossain muodossa saavat.
Enkä sitä kritikoikaan. Sen tiedän ja hyväksynkin. Kritiikki kohteena on
tapa jolla Väyrynen on tukensa hakenut. Salannut, hän ehdolle on menossa.
Vähän samaa kuin jos kauppaa tehdessään salaa jonkin asiaan vaikuttavan
seikan.
Ei sitä voi rehellisenä ja suorana toimintana pitää. Minusta rehellinen on
rehellinen tälläisissäkin asioissa.
Tiedä antaako jonkun kuvan keskustalaisten moraalista, kun tuntuu , että he
Väyrysen venkoilun hyväksyvät. Eli onko se niin , että keinoista viis.....
Kuvaavaa, miten Väyrysen aikomukset ja suunnitelmat mediassa ja tietyssä puoluetoimistossa nähdään pelon ja riidan kylvämiseksi. Kolikolla on toki toinenkin puolensa.
Kun katsoo viime vaalien Väyrysen kannatuskarttaa ensimmäiseltä kierrokselta, tulee esille se toinenkin puoli. Karkeasti arvioiden 80-90% Suomen kartan alueella elävistä Keskustalaisista kokenee viimeinkin toivoa, jopa innostusta.
Kun vanha isäntä viimeinkin sai traktorinsa käyntiin, meno on vakaata ja voimakasta. Musta savu vaan tuikkii Valmetin savupiipusta. Kepun johto sihteeriä myöten on nyt kauhusta kankeena.
Tämä Kepun nuorisojengi sai hetken kokeilla siipiään ja teki surkean mahalaskun. Kunhan Paavo mobilisoi omat pro-joukkonsa, kyyti on monessa puoluemökissä kylmää.
Samalla tavalla hiki otalla taidetaan olla 'bermudan kolmiossakin', Hki-Tku-Tre, jonka Kehä III 'n sisään pykätyssä päämajassa on nuotit menneet väärinpäin.
"Halla-aholaista kaupunkisiipeä Väyrynen ei uhkaa"
Onko Halla-ahon lisäksi valittu monta maahanmuuttokriitikkoa isoista kaupungeista? Tai edes perussuomalaista?
Esimerkiksi Nuivan manifestin allekirjoittajaryhmässä näyttäisi olevan myös tamperelainen, espoolainen, turkulainen, oululainen ja kotkalaisia. Eduskuntaan heistä nousivat helsinkiläisen Halla-ahon lisäksi Immonen Oulusta, Lohela Turusta ja Eerola Kotkasta. Lisäksi pienemmistä paikoista Hirvisaari Asikkalasta ja Saarakkala Kurikasta.
Kepun nousun tulee estämään se, että sekä Väyrynen että Soini kilpailevat samoista äänestäjistä, tämähän nähtiin jo presidentinvaalissa.
Kepun kannatus tulee olemaan Väyrysen kannatusta alhaisempi koska ainakin osa Väyrystä presidentinvaaleissa äänestäneitä palaa takaisin Soinin taakse.
Väyrynen ja Soini saivat presidentinvaaleissa yhteensä noin 27%:n kannatuksen ja näistä äänestäjistä Väyrysen Kepu ja Soinin Persut tulevat kilpailemaan tulevissa vaaleissa.
Ennustukseni on Kepu 15% ja Persut 12%, seuraavat gallupit tulevat näyttämään suunnan.
Suomalaisen politiikan traditioihin kuuluu että Keskusta aina uudelleen palaa suurimmaksi puolueeksi.
Näin tapahtui menneisyydessä ennen persujen aikaa. Eikä keskusta ei ole ennen vajonnut kannatuksessa näin alas.
Kumpikin väite ontuu. Persujen aika ei ole uusi aika, sillä sitä on kestänyt vasta vajaan vuoden.
Eduskuntavaaleissa keskusta on sijoittunut hyvinkin heikosti n. 16 % kannatuksella.
Aina se on noussut takaisin 24 - 25 % tasolle.
Kepu ja persut kilpailevat samoista äänestäjistä, kepu ei koskaan enää nouse yli 20%:n, todennäköisesti ei yli 15%:n.
Kepun kannatusta syö kaksi asia, urbanisoituminen ja persut.
Niin se oli silloin se, kun Suomella oli Markka ja olimme itsenäinen valtio. Kreikan ja euron ongelma on Keskustankin ongelma ja siihen Kepu tulee kuolemaan.
Persujen aika ei ole mikään uusi aika. Vennamo irroitti SMP:n kepusta jo 50-luvulla ja sen jälkeen on sykleissä nähty jytkyjä ja sätkyjä, isojen jytkyjen perään isot sätkyt.
Ei se tee persuista "uutta puoluetta", että porukka onnistui edellisessä sätkyssään tyrimään koko puolueen konkurssiin.
Mutta toki oli Soinilta aivan mestarillinen taidonnäyte kääntää tuon mittakaavan tyriminen puolueen eduksi.
No, kansan muisti on tunnetusti kahden vaalikauden mittainen.
Hui, ei ole mitään pelättävää.. siis Väyrysessä.
Mieshän on oman puolueenkin sisällä nyt vain riidankylväjä.
Tietysti Keskustan pitäisi keksi joku tai jokin keino jolla yrittää palata aikaisempiin mittasuhteisiin Perussuomalaisten ohi. Onko se Väyrynen, jää nähtäväksi. Itse epäilen vahvasti että ei todellakaan ole.
Väyrysellä oli tilausta euro/nato-kriittisenä ehdokkaana presidentinvaaleissa, se oli paikallaan. Soinin ja Väyrysen välilä äänet nyt jakaantuivat miten jakaantuivat. Soini sai kuitenkin massiivisen henkilökohtaisen voiton verrattuna 2006 vaalien äänimäärään.
Keskustan kannatus taas oli huonoin puolueen historiassa. Esim. parjattu Esko Aho sai 34,4% Väyrysen 17,5 vastaan.
Sanoisin jopa: Böö, ei ole mitään pelätävää Huuskolla.
Kannattaa muistaa että politiikan kentässä tilanteet vaihtelevat joskus hyvinkin nopeasti. Kuka olisi uskonut pari-kolme vuotta sitten että perussuomalaiset saavat vuoden 2011 ek-vaaleissa 39 edustajaa tai Vihreiden Pekka Haavisto on pressanvaalien toisella kierroksella. Pitkässä juoksussa tilanteet kuitenkin tasoittuvat joten sekä Keskusta että SDP tulevat nousemaan nykykannatuksestaan ylöspäin, ennemmin tai myöhemmin. Kokoomus on nyt huipulla joten sieltä tullaan jossain vaiheessa alas niin että rytinä käy.
Kepu ja SDP tulee kuolemaan pois, kerta kannattavat näitä euro-tukipaketteja. Suomi menee myös konkurssiin.
Odotan jo mielenkiinnolla jatko-osia. Ilmoittaako Väyrynen pyrkivänsä keskustan presidenttiehdokkaaksi vuoden 2018 vaaleihin, jos ei tule kesällä valituksi keskustan johtoon?
Väyrynen hyväksyi eu - parlamentissa ja Suomen eduskunnassa Kreikka tukipaketit ja nyt haluaa Suomeen kruunun Viron kanssa. Äijähän on ihan sekaisin ja narsisti.
Kokoomus varmasti kaipaa Kepua rinnalleen, mutta kun SDP ja Kepu vaihtaa paikkaa niin mikään ei muutu. Euron kriisi se vaan pahenee ja Suomen velkaantuminen. Mitään talouskasvua ei nääs ole tulossa, kun Kokoomus ja vasemmisto pitää Kreikkaa väkisten mukana eurossa.
Kreikka ja euro ei ole meidän pelastau vaan tuho. Onnellisia on ne Euroopan maat joka pysyivät erossa eurosta ja EU stakin.
2018 järjestetään jalkapallon MM-kisat. On paljon todennäköisempää, että Suomi voittaa nuo kisat kuin että Väyrynen ei ole samana vuonna presidenttiehdokkaana.
Väyrynen on samallainen peluri kuin SDP ja Vasemmistoliitto. Oppositossa vastustetaan Euro- tukipaketteja ja hallituksessa sitten hyväksytään kaikki maksut.
Pelkkiä populisteja kaikki jotka euroa kannattaa.
Kyllä koko politiikka on yhtä populismia, mutta jokainen vähääkään sirkusta seurannut tietää mistä ne kovimmat populistit löytyy.
Joidenkin persujen on ehkä myös hyvä muistaa, että vaikka omassa päässä ei pyörisi mitään muuta kuin europaketit, islam tai homojen seksuaalielämä, niin loppujen lopuksi ne on aika pieniä ja vähäpätöisiä kysymyksiä kansalle. Toki kuitenkin sellaisia, joilla populistin on helppo ratsastaa.
Ehkäpä Väyrynen haluaa Keskustan Soiniksi? Toisaalta tuo kannattajakunta on paras mahdollinen seurue (Korhonen, Merisalo, Kaikkonen & co.) torppaamaan Väyrysen pyrkimyksiä ja samalla vaikeuttamaan kepun nousua. Puolueen johdon kryptinen monimielisyys ja välttelevyys - siis ei kokosydämisyys - Väyrysen ehdokkuudesta on myös tällä hetkellä hankala kysymys, joka seisoo paikallaan agendalla kuin Kreikan kriisi.
Väyrysen käyttämä ilmaisu "lopullinen kuolinisku" voi kuulostaa melkein yhtä pahalta kuin vanha "lopullinen ratkaisu". Se vähän riippuu kuulijasta...
Toisaalla demareiden Eero Heinäluoma kohelteli Nicaraguassa ja on SAK:n kanssa hieman eri eläkelinjoilla. Jutta Urpilainen samoin, mutta on lisäksi juuttumassa ministeriyteensä ja hirttäytymässä Kreikkaan. Mikael Jungner ratsasti urheasti kukistamaan Persujen "Antikristusta", mutta putosi itse hevosen selästä. Tuomioja puolestaan ei vieläkään ole päässyt ylös 1970-luvun poliittisista juoksuhaudoista.
Luvalla sanoen pelimerkit ovat levällään laudalla. Nuivan manifestin ydinjoukko ei olekaan tuhonnut maata ja heidän niskaansa puhkuneet viher-vasemmistolaiset päästivät parhaat höyryt ulos jo muutamia kuukausia eduskuntavaalien jälkeen. Loput köhinät menivät Norjan tragedian maanisessa yhdistämisessä Suomen sisäpolitiikkaan, kunnes sekin hepo kuukahti norjalaisten lääkärien diagnoosiin. Nyt Haavisto-ilmiö etsii uutta hahmoa, josta saisi uskoa "uudelle, avoimemmalle ja suvaitsevammalle Suomelle", tai, kuten toiset sanovat, jolla voisi maailman todellisuuden piilottaa näkyvistä.
Kokoomuksella näyttää olevan parempi teflonpinta: jollain lailla rapa ei tartu, vaikka se roiskuu.
Näin ollen pelimiehille on vielä tilaa. Kuka tai ketkä ottavat sen roolin - se ei ihan vielä ole näkyvillä.
" Nyt Haavisto-ilmiö etsii uutta hahmoa, josta saisi uskoa "uudelle, avoimemmalle ja suvaitsevammalle Suomelle", tai, kuten toiset sanovat, jolla voisi maailman todellisuuden piilottaa näkyvistä.
Kokoomuksella näyttää olevan parempi teflonpinta: jollain lailla rapa ei tartu, vaikka se roiskuu.
Näin ollen pelimiehille on vielä tilaa. Kuka tai ketkä ottavat sen roolin - se ei ihan vielä ole näkyvillä."
------------------------------------------------------------------
Sehän se meidät pelastaisikin , että viher-vasemmisto tuhoasi viimeisenkin teollisuuden Suomesta ympäristöveroineen. Voisi suvaitsevilla tulla suru puseroon, kun ei Suomessa olisi enään varaa sähköön kuten kreikkalaisilla vasureilla on tällähetkellä tilanne. Miten sitten Helsingit Vihreät Kalliossa oikein pärjää, kun eivät saa katsoa Putousta ja Salattuja Elämiä?
Minusta politiikassa ei kannata pelata, vaan olla johdonmukainen.
Väyryselle antavat näkyvää tukea SKP:n rippeet. Peitsamo jopa vaalivalvojaisissa esillä?! Hannu Tiainen ja muutkin näkymättömämmät toimijat tälläkin foorumilla!
Ei taida parantaa Väyrysen osakkeita hekään, vaikka toisin luulevat!
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 84 kommenttia